Lue keskustelun säännöt.
Mun elämä vaikuttaa toivottomalta
Kommentit (73)
Vaikutat hivenen naiivilta. Ei kukaan voi saada varmuutta, että elää terveenä vanhuuteen asti. Elämäntavoilla voi edesauttaa terveyttä, mutta takuita et saa. Lopeta itsesäälissä vellominen ja oikeutuksen / hyväksymisen saaminen muilta huonoon oloisi. Arvosta itseäsi niin muutkin arvostavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö sä nauttimaan mistään? Mistä?
Auringosta esim. Mutta ei se paljon lohduta kun kaipais miestä, lapsia, hyviä ystäviä jotka eivät hylkää vaikka mun huono maine paljastuis ja miehen pitäis olla myös tässä asiassa lujaa tekoa, varmuuden siitä että mua ei enää kiusata, jos saan mun terveyden takas niin varmuuden siitä että saisin pysyä vanhuuteen asti ainakin terveenä...
Musiikki on myös mun sielunruokaa. Mutta naapurit pitää siitä ainakin huolen etten saa nauttia siitä kerrostalossa tai rivitalossa ilman kuulokkeita tai alkaa heidän puoleltakin kiusaaminen, koska yhyy minua sattuu vain ärsyttämään!
En tajua miksi näitäkin alapeukutetaan.
Eri
Kiusaaja siellä alapeukuttaa, ei voi mitenkään sietää että mun elämä ois onnellista. Ihan sama teen mitä tahansa, se on _aina_ hänen mielestään väärin, eikä ikinä itse katso peiliin että miksi toivoo toiselle koko ajan pahaa
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla jotain kaunista tai hyvää muistoa, jota vaalit toivottomuuden keskellä?
Muistan kun olin ylä-asteella palavasti ihastunut tähän poikaan, ketä "yrittämällä" sain huonon maineen itselleni niin kerran kesäyönä istuttiin järven rannassa ja kuului vaan tuulen huminaa vähän puissa ja aaltojen liplatusta. Siellä ei ollut ketään muita kuin minä, tämä poika ja yks mun ystävä. Istuin sen pojan vieressä ja tuntui kuin hän olisi kunnolla painautunut muhun kiinni ja olin silleen yayy! Se oli aivan ihanaa.
Mutta hänkään ei uskaltanut sitten viedä sitä juttua pidemmälle mun huonon maineen takia, joten häntäkin kohtaan nykyään tunnen oikeastaan vaan vihaa...
Minä vihaan kaikkea ja kaikkia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet samantyylinen kuin minäkin. Olen pliisu, yliherkkä "runotyttö".
Minäkin lähinnä luen kirjoja, teen käsitöitä, valokuvaan, kirjoitan, kuuntelen musiikkia (trance), ulkoilen. Elän siis vähän kuten vanhukset elävät. Mulla ei tosin ole Facea tai ig:tä. Harrastan irtoseksiä (harvoin), eli onneton rakkaudessa minäkin. Krooninen sairaus ja siitä seurannutta mt-häikkää, toki myös ahdistuneisuutta ja estyneisyyttä ollut ennenkin. En ole pystynyt käymään töissä, muutamaa kesätyö-kokemusta ja harjoitteluita lukuunottamatta, en päässyt potentiaaliini mt-vaikeuksien takia. Yliopisto-opinnot sain puristamalla tehtyä.
Mun perhe ei oikeasti piittaa musta. Lähinnä uhriutuvat siitä, että aiheutan vaivaa perheelle ja häpeävät mua.
Ja tosiaan oikeita kaveri- ja ystävyyssuhteita ei ole ollut kuin viimeksi ala-asteella.
Olen kasvanut niin erikoiseksi, etten sovi oikein mihinkään vaan erotun aina epäedullisesti joukosta.Mutta itse kysymyksiin. Jaksatko enää tehdä haaveita tulevaisuuteen ja millaisia haaveita sulla on? Millainen olisi sun unelmapäivä, jos rajoitteita ei olisi?
Ainiin ja unohdin vastata noihin kysymyksiin! Niin on mulla vielä vähän haaveita, koitan hoitaa itseä ja tervehtyä, haluaisin saada edes yhden oman lapsen 30-32v <3 jos ei tule 32v mennessä niin sitten jään vapaaehtoisesti lapsettomaksi, ei huvita 50-vuotiaana olla ala-ikäisen äiti ja täytän tänä vuonna 27...
Mun unelmapäivä olisi tänään rauhallinen ja rento sunnuntai päivä oman aviomiehen ja lapsen kanssa, tehtäisiin varmaan vaan kotona jotain juttuja, syötäisiin hyvin ja katsottaisiin telkkaria :) illalla sitten iltapesut, iltasadun luku lapselle ja nukkua hyvin. Tämmöistä perus, emmä oo ikinä suurempaa toivonutkaan
Heitän sulle takas päin samat kysymykset!
Sun haaveet kuullostaa ihanilta 💛.
Mitäköhän mä vastaisin ☺️. Mäkin haaveilen tasapainoisesta perhe-elämästä ja lapsestakin olen haaveillut. Mullekin olisi kaikkein tärkeintä, että olisi luotettavia ja välittäviä ihmisiä ympärillä ja saisin antaa vastarakkautta ja huolenpitoa. Ja sitten mä haaveilen, jos elämä joskus vähän helpottuu, että voisin esimerkiksi olla muille apuna esimerkiksi kirjallisesti tms. ja vaihtaa vertaiskokemuksia positiivisessa hengessä. Joistain töistäkin, esim. muutamana päivänä viikossa haaveilen, mutta en tällä hetkellä ole työkuntoinen.
Lisäksi mä Haaveilen, että pääsisin matkustamaan Australiaan, Uuteen Seelantiin tai jonnekin välimeren paratiisisaarelle. Niin ja koirastakin olen haaveillut lapsesta saakka (:
Vierailija kirjoitti:
Miksi veivaatte ympyrää vanhassa paskassa? Se kasvaa mitä katsotaan!
En varmasti veivaiskaan, jos multa ei ois terveys mennyt. Kovapäisenä ihmisenä olisin aikoja sitten jatkanut elämäni luomista eteenpäin ja kulkenut pää pystyssä vaikka mua miten haukuttaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on aika raffi ketju.
Elämä ei oo aina ruusuja, pinkkiä glitteriä ja kaunista.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat hivenen naiivilta. Ei kukaan voi saada varmuutta, että elää terveenä vanhuuteen asti. Elämäntavoilla voi edesauttaa terveyttä, mutta takuita et saa. Lopeta itsesäälissä vellominen ja oikeutuksen / hyväksymisen saaminen muilta huonoon oloisi. Arvosta itseäsi niin muutkin arvostavat.
Ei voikaan, mutta silti suurin osa ihmisistä elää tässä harhassa, jotta jaksaisi ylipäätään elää. Harva elää raatorehellisesti. Hyväksyntää janoaa jokainen, vaikka ei sitä myönnäkään. Sitä paitsi nämä keskustelupalstat ovat mielestäni hyviä tällaiseen keskusteluun. Näin voi sitten itse valita, mitä ketjuja lukee ja mihin osallistuu. Nämä ketjut alentavat mielestäni kynnystä osallistua. Tietysti täällä on myös huonoja lieveilmiöitäkin, mutta muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jeesus auttaa sinua
En usko. Kävin rukoiltavana eräässä paikassa jossa oli paljon uskovaisia ja rukoilin itsekkin että parantuisin terveysongelmistani, mutta ei. Jeesukselle ei kai riitä se, etten olis täydellinen uskovainen, että haluan toteuttaa esimerkiksi esiaviollista seksiä
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että opettele olemaan itsekäs ja ajattelemaan itseäsi. Laita itsesi etusijalle, kun tulee vastaan ristiriitaisia tilanteita. Keskity omaan hyvinvointiisi, älä mieti maailmanmenoa laajemmin. Hyväksy elämässä ne epäkohdat, joille et voi tehdä mitään. Tee jotain niille epäkohdille, joihin voit vaikuttaa. Älä mieti, millaista sun elämän pitäisi olla yhteiskunnan sääntöjen mukaan tai sun perheen odotusten mukaan, vaan tee omasta elämästä sellaista kuin itse haluat vertailematta muihin. Ota etäisyyttä niihin ihmisiin, jotka estävät sinua tavoitteissasi.
Haluan olla itsekäs sopivalla tavalla ja huolehtia hyvinvoinnista, mutta en halua olla liian itsekäs, haluan olla myös empaattinen ja huolehtia muista :)
Tämä on ainut ja oikea tapa elää. Olla empaattinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälle kiusatulle ja lapsuuden perheessään huonolle tolalle jätetty ihminen, kuuleppas, nyt otat elämän asenteeksesi, että pidät itsestäsi sellaisena kuin olet omana arvokkaana itsenäsi. Entisille kiusaajillesi haistatat pitkät piut paut, ja tajua se tosiasia, että kiusaajillasi on se luonnevika, joka on niin syvän railoinen, että rämpivät sen paskan luonnevikansa kanssa syvissä vesissä.
Pää pystyyn ja nauti elämästäsi. Huomenna kaikki voi olla toisin ja saat enemmän kuin luuletkaan sitä hyvää elämääsi, mitä toivot.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lemmikkejä?
Mulla oli musta labradorinnoutaja, kuollut jo. Labs are best hehe !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lemmikkejä?
Mulla oli musta labradorinnoutaja, kuollut jo. Labs are best hehe !
Oliko perso ruoalle? Mun tuntema labbis oli.
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan hirveästi auta ja tunnu näin tuntemattoman sanomana netin kautta, mutta koittakaa ajatella että se menneisyys ei määritä teitä ihmisinä. Vaikka lapsuus ja muut ihmiset on saaneet teidät tuntemaan olonne huonoksi, ette te sitä ole. Ne ihmiset jotka sai teidät tuntemaan noin, on itse vajavaisia ihmisiä kun on täytynyt huonontaa toista, nostaakseen omaa oloaan.
Yrittäkää päästä pois noista huonoista ympyröistä. Minulla auttoi muutto 600 km päähän. Olen yksinäinen mutta ainakaan kukaan ei koko ajan tuo esille sitä miten huono olen ja sain alkaa rakentaa uutta minäkuvaa ilman haukkumista.
Sehän siinä just vaikeinta on jos on ollut vuosia haukuttuna joka päivä, niin jossain vaiheessa ihmiselle alkaa vaan kehittymään sellainen ettei usko itsestään enää mitään hyvää. Aivopesua. Ja miksi jotkut ihmiset edes harrastaa kiusaamista? Miksi? Miksi?
Esimerkiksi Kuopion koulusurmaaja ei saa vieläkään oikeutta ja kohtuutta. Katsos, hirviöksi ei synnytä vaan ne luodaan! sitten kehdataan vielä pällistellä että ooämgee miten se meni tuommoista tekemään
Meni tekemään, koska psyyke rikottiin kiusaamisella. Älkää kiusatko, se ei ole mitään muuta kuin raukkamaisen ihmisen teko, olkaa ilkeitä silloin kun on vaan tarvetta olla mutta silloinkin miettikää miten pitkälle kannattaa mennä, mitä toinen ansaitsee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet samantyylinen kuin minäkin. Olen pliisu, yliherkkä "runotyttö".
Minäkin lähinnä luen kirjoja, teen käsitöitä, valokuvaan, kirjoitan, kuuntelen musiikkia (trance), ulkoilen. Elän siis vähän kuten vanhukset elävät. Mulla ei tosin ole Facea tai ig:tä. Harrastan irtoseksiä (harvoin), eli onneton rakkaudessa minäkin. Krooninen sairaus ja siitä seurannutta mt-häikkää, toki myös ahdistuneisuutta ja estyneisyyttä ollut ennenkin. En ole pystynyt käymään töissä, muutamaa kesätyö-kokemusta ja harjoitteluita lukuunottamatta, en päässyt potentiaaliini mt-vaikeuksien takia. Yliopisto-opinnot sain puristamalla tehtyä.
Mun perhe ei oikeasti piittaa musta. Lähinnä uhriutuvat siitä, että aiheutan vaivaa perheelle ja häpeävät mua.
Ja tosiaan oikeita kaveri- ja ystävyyssuhteita ei ole ollut kuin viimeksi ala-asteella.
Olen kasvanut niin erikoiseksi, etten sovi oikein mihinkään vaan erotun aina epäedullisesti joukosta.Mutta itse kysymyksiin. Jaksatko enää tehdä haaveita tulevaisuuteen ja millaisia haaveita sulla on? Millainen olisi sun unelmapäivä, jos rajoitteita ei olisi?
Ainiin ja unohdin vastata noihin kysymyksiin! Niin on mulla vielä vähän haaveita, koitan hoitaa itseä ja tervehtyä, haluaisin saada edes yhden oman lapsen 30-32v <3 jos ei tule 32v mennessä niin sitten jään vapaaehtoisesti lapsettomaksi, ei huvita 50-vuotiaana olla ala-ikäisen äiti ja täytän tänä vuonna 27...
Mun unelmapäivä olisi tänään rauhallinen ja rento sunnuntai päivä oman aviomiehen ja lapsen kanssa, tehtäisiin varmaan vaan kotona jotain juttuja, syötäisiin hyvin ja katsottaisiin telkkaria :) illalla sitten iltapesut, iltasadun luku lapselle ja nukkua hyvin. Tämmöistä perus, emmä oo ikinä suurempaa toivonutkaan
Heitän sulle takas päin samat kysymykset!
Sun haaveet kuullostaa ihanilta 💛.
Mitäköhän mä vastaisin ☺️. Mäkin haaveilen tasapainoisesta perhe-elämästä ja lapsestakin olen haaveillut. Mullekin olisi kaikkein tärkeintä, että olisi luotettavia ja välittäviä ihmisiä ympärillä ja saisin antaa vastarakkautta ja huolenpitoa. Ja sitten mä haaveilen, jos elämä joskus vähän helpottuu, että voisin esimerkiksi olla muille apuna esimerkiksi kirjallisesti tms. ja vaihtaa vertaiskokemuksia positiivisessa hengessä. Joistain töistäkin, esim. muutamana päivänä viikossa haaveilen, mutta en tällä hetkellä ole työkuntoinen.
Lisäksi mä Haaveilen, että pääsisin matkustamaan Australiaan, Uuteen Seelantiin tai jonnekin välimeren paratiisisaarelle. Niin ja koirastakin olen haaveillut lapsesta saakka (:
Uuuu, mä tykkään myös paratiisisaarista! (: mikä oot muuten horoskoopilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet samantyylinen kuin minäkin. Olen pliisu, yliherkkä "runotyttö".
Minäkin lähinnä luen kirjoja, teen käsitöitä, valokuvaan, kirjoitan, kuuntelen musiikkia (trance), ulkoilen. Elän siis vähän kuten vanhukset elävät. Mulla ei tosin ole Facea tai ig:tä. Harrastan irtoseksiä (harvoin), eli onneton rakkaudessa minäkin. Krooninen sairaus ja siitä seurannutta mt-häikkää, toki myös ahdistuneisuutta ja estyneisyyttä ollut ennenkin. En ole pystynyt käymään töissä, muutamaa kesätyö-kokemusta ja harjoitteluita lukuunottamatta, en päässyt potentiaaliini mt-vaikeuksien takia. Yliopisto-opinnot sain puristamalla tehtyä.
Mun perhe ei oikeasti piittaa musta. Lähinnä uhriutuvat siitä, että aiheutan vaivaa perheelle ja häpeävät mua.
Ja tosiaan oikeita kaveri- ja ystävyyssuhteita ei ole ollut kuin viimeksi ala-asteella.
Olen kasvanut niin erikoiseksi, etten sovi oikein mihinkään vaan erotun aina epäedullisesti joukosta.Mutta itse kysymyksiin. Jaksatko enää tehdä haaveita tulevaisuuteen ja millaisia haaveita sulla on? Millainen olisi sun unelmapäivä, jos rajoitteita ei olisi?
Ainiin ja unohdin vastata noihin kysymyksiin! Niin on mulla vielä vähän haaveita, koitan hoitaa itseä ja tervehtyä, haluaisin saada edes yhden oman lapsen 30-32v <3 jos ei tule 32v mennessä niin sitten jään vapaaehtoisesti lapsettomaksi, ei huvita 50-vuotiaana olla ala-ikäisen äiti ja täytän tänä vuonna 27...
Mun unelmapäivä olisi tänään rauhallinen ja rento sunnuntai päivä oman aviomiehen ja lapsen kanssa, tehtäisiin varmaan vaan kotona jotain juttuja, syötäisiin hyvin ja katsottaisiin telkkaria :) illalla sitten iltapesut, iltasadun luku lapselle ja nukkua hyvin. Tämmöistä perus, emmä oo ikinä suurempaa toivonutkaan
Heitän sulle takas päin samat kysymykset!
Sun haaveet kuullostaa ihanilta 💛.
Mitäköhän mä vastaisin ☺️. Mäkin haaveilen tasapainoisesta perhe-elämästä ja lapsestakin olen haaveillut. Mullekin olisi kaikkein tärkeintä, että olisi luotettavia ja välittäviä ihmisiä ympärillä ja saisin antaa vastarakkautta ja huolenpitoa. Ja sitten mä haaveilen, jos elämä joskus vähän helpottuu, että voisin esimerkiksi olla muille apuna esimerkiksi kirjallisesti tms. ja vaihtaa vertaiskokemuksia positiivisessa hengessä. Joistain töistäkin, esim. muutamana päivänä viikossa haaveilen, mutta en tällä hetkellä ole työkuntoinen.
Lisäksi mä Haaveilen, että pääsisin matkustamaan Australiaan, Uuteen Seelantiin tai jonnekin välimeren paratiisisaarelle. Niin ja koirastakin olen haaveillut lapsesta saakka (:Uuuu, mä tykkään myös paratiisisaarista! (: mikä oot muuten horoskoopilta?
Mä oon oinas (:
Vierailija kirjoitti:
Tälle kiusatulle ja lapsuuden perheessään huonolle tolalle jätetty ihminen, kuuleppas, nyt otat elämän asenteeksesi, että pidät itsestäsi sellaisena kuin olet omana arvokkaana itsenäsi. Entisille kiusaajillesi haistatat pitkät piut paut, ja tajua se tosiasia, että kiusaajillasi on se luonnevika, joka on niin syvän railoinen, että rämpivät sen paskan luonnevikansa kanssa syvissä vesissä.
Pää pystyyn ja nauti elämästäsi. Huomenna kaikki voi olla toisin ja saat enemmän kuin luuletkaan sitä hyvää elämääsi, mitä toivot.
Kiitos ja todellakin on paha luonnevika, mitä maailma tekee edes luonnevikaisilla ihmisillä, mitä hyvää he tänne tuovat? Auttavatko muka henkisessä kasvussa? Eikö ihminen voi kasvaa mitään muuta kautta kuin kivun kautta?
Kaksi pahimmista kiusaajistani päätyi hoito-alalle.
Toinen heistä ylä-aste ikäisenä esitteli viillettyjä käsivarsiaan.
Tämä joka esitteli viillettyjä käsivarsiaan, ei kiusannut silloin kun ei ollut muita läsnä.
Tämä toinen kerran tönäisi minut kavereitani päin ja oli ringissä silloin nauramassa kun minua lyötiin
Hänen pikkuveljensä on myös paha kiusaaja, sukuvika
Kummallakin naisella ilkeä katse silmissä, pahuus loistaa
Taitaa olla ongelmia itsetunnon kanssa, ainakin tällä joka halusi minut huonoon maineeseen, koska "yritin" hänen poikaystävää
Kolmas kiusaajista on rikas nirppanokka, joka myötäili näitä kahta ja myöhemmin itkee lehdessä että ylipaino ajoi minut olemaan ilkeä
Hoitakaa kupolinne kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lemmikkejä?
Mulla oli musta labradorinnoutaja, kuollut jo. Labs are best hehe !
Oliko perso ruoalle? Mun tuntema labbis oli.
Yep, kerran syötiin koiran kanssa pimeässä keittiössä salaa kermavaahtoa, istuin lattialla ja tämä vieressä katsoi tarkasti joka lusikallisen minkä laitoin suuhun omnomnnom.. Sitten tuli isä kahtomaan mitä tehdään, laittoi valot päälle ja nauroi, koiran koko naama oli kermavaahdossa :D
Tehtiin vähän jekkua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet samantyylinen kuin minäkin. Olen pliisu, yliherkkä "runotyttö".
Minäkin lähinnä luen kirjoja, teen käsitöitä, valokuvaan, kirjoitan, kuuntelen musiikkia (trance), ulkoilen. Elän siis vähän kuten vanhukset elävät. Mulla ei tosin ole Facea tai ig:tä. Harrastan irtoseksiä (harvoin), eli onneton rakkaudessa minäkin. Krooninen sairaus ja siitä seurannutta mt-häikkää, toki myös ahdistuneisuutta ja estyneisyyttä ollut ennenkin. En ole pystynyt käymään töissä, muutamaa kesätyö-kokemusta ja harjoitteluita lukuunottamatta, en päässyt potentiaaliini mt-vaikeuksien takia. Yliopisto-opinnot sain puristamalla tehtyä.
Mun perhe ei oikeasti piittaa musta. Lähinnä uhriutuvat siitä, että aiheutan vaivaa perheelle ja häpeävät mua.
Ja tosiaan oikeita kaveri- ja ystävyyssuhteita ei ole ollut kuin viimeksi ala-asteella.
Olen kasvanut niin erikoiseksi, etten sovi oikein mihinkään vaan erotun aina epäedullisesti joukosta.Mutta itse kysymyksiin. Jaksatko enää tehdä haaveita tulevaisuuteen ja millaisia haaveita sulla on? Millainen olisi sun unelmapäivä, jos rajoitteita ei olisi?
Ainiin ja unohdin vastata noihin kysymyksiin! Niin on mulla vielä vähän haaveita, koitan hoitaa itseä ja tervehtyä, haluaisin saada edes yhden oman lapsen 30-32v <3 jos ei tule 32v mennessä niin sitten jään vapaaehtoisesti lapsettomaksi, ei huvita 50-vuotiaana olla ala-ikäisen äiti ja täytän tänä vuonna 27...
Mun unelmapäivä olisi tänään rauhallinen ja rento sunnuntai päivä oman aviomiehen ja lapsen kanssa, tehtäisiin varmaan vaan kotona jotain juttuja, syötäisiin hyvin ja katsottaisiin telkkaria :) illalla sitten iltapesut, iltasadun luku lapselle ja nukkua hyvin. Tämmöistä perus, emmä oo ikinä suurempaa toivonutkaan
Heitän sulle takas päin samat kysymykset!
Sun haaveet kuullostaa ihanilta 💛.
Mitäköhän mä vastaisin ☺️. Mäkin haaveilen tasapainoisesta perhe-elämästä ja lapsestakin olen haaveillut. Mullekin olisi kaikkein tärkeintä, että olisi luotettavia ja välittäviä ihmisiä ympärillä ja saisin antaa vastarakkautta ja huolenpitoa. Ja sitten mä haaveilen, jos elämä joskus vähän helpottuu, että voisin esimerkiksi olla muille apuna esimerkiksi kirjallisesti tms. ja vaihtaa vertaiskokemuksia positiivisessa hengessä. Joistain töistäkin, esim. muutamana päivänä viikossa haaveilen, mutta en tällä hetkellä ole työkuntoinen.
Lisäksi mä Haaveilen, että pääsisin matkustamaan Australiaan, Uuteen Seelantiin tai jonnekin välimeren paratiisisaarelle. Niin ja koirastakin olen haaveillut lapsesta saakka (:Uuuu, mä tykkään myös paratiisisaarista! (: mikä oot muuten horoskoopilta?
Mä oon oinas (:
Mä oon aurinkomerkiltä Rapu
Nouseva Kaksonen
Kuu Härkä
Astrologia on mukava keino tutustua omaan persoonallisuuteen :)
Olen aloittaja ja tuo on siis mun astrologinen "kartta"
Missä päin vaikutat AP? Jos et kaupunkia halua sanoa niin kerro vaikka maakunta.
Ainiin ja unohdin vastata noihin kysymyksiin! Niin on mulla vielä vähän haaveita, koitan hoitaa itseä ja tervehtyä, haluaisin saada edes yhden oman lapsen 30-32v <3 jos ei tule 32v mennessä niin sitten jään vapaaehtoisesti lapsettomaksi, ei huvita 50-vuotiaana olla ala-ikäisen äiti ja täytän tänä vuonna 27...
Mun unelmapäivä olisi tänään rauhallinen ja rento sunnuntai päivä oman aviomiehen ja lapsen kanssa, tehtäisiin varmaan vaan kotona jotain juttuja, syötäisiin hyvin ja katsottaisiin telkkaria :) illalla sitten iltapesut, iltasadun luku lapselle ja nukkua hyvin. Tämmöistä perus, emmä oo ikinä suurempaa toivonutkaan
Heitän sulle takas päin samat kysymykset!