Mun elämä vaikuttaa toivottomalta
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ripuli vs. kiinteä. Kummasta nautit enemmän?
No eiköhän tuohon oo aika helppo vastata, kaikki haluaa hyvän vatsan toiminnan.
Tarkoitan kun tulee ulos
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ripuli vs. kiinteä. Kummasta nautit enemmän?
No eiköhän tuohon oo aika helppo vastata, kaikki haluaa hyvän vatsan toiminnan.
Tarkoitan kun tulee ulos
Eiköhän kaikki tajunneet sen mitä tarkoitat ja luulis myös sun tajuavan että ripuli ei oo ikinä tervettä vatsan toimintaa. Joten siinä mun vastaus myös sulle
Miksi elämäsi vaikuttaa toivottomalta?
Mitä kaikkea sä yleensä teet päivisin? Mitä harrastuksia sinulla on? Ihmissuhteet?
Vierailija kirjoitti:
Miksi elämäsi vaikuttaa toivottomalta?
Useat eri sairaudet jotka vaikuttais olevan kroonisia, yksinäisyys, pirstottu psyyke, kiusaamistraumat, se kun näkee miten julmia ja armottomia ihmiset osaa olla, köyhyys, elämän epäreiluus, se kun omaan perheeseen ei voi edes luottaa, epäonninen rakkaudessa... Semmoista :/
Vierailija kirjoitti:
Miten päädyit toivottomuuteen?
Tekemällä itse virheitä ja syntymällä huonoon perheeseen. Ei tässä oo enää mitään järkee
Pystytkö sä nauttimaan mistään? Mistä?
Ei mene hyvin täälläkään. Mikä sinun elämässäsi on mennyt pieleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi elämäsi vaikuttaa toivottomalta?
Useat eri sairaudet jotka vaikuttais olevan kroonisia, yksinäisyys, pirstottu psyyke, kiusaamistraumat, se kun näkee miten julmia ja armottomia ihmiset osaa olla, köyhyys, elämän epäreiluus, se kun omaan perheeseen ei voi edes luottaa, epäonninen rakkaudessa... Semmoista :/
Oletko samasta syystä täällä, kuin minäkin? Lukemassa näitä tekstejä, jotta saa vahvistusta omalle maailmankuvalle? Ainakin minä saan suurta nautintoa siitä tuskasta, mitä täällä käytävät keskustelut aiheuttaa, koska olen masentunut mies.
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaikkea sä yleensä teet päivisin? Mitä harrastuksia sinulla on? Ihmissuhteet?
Oon koneella ja muokkaan instaan sellaista elämää kuin olisin halunnut mulla olevan. Harrastuksina kävelylenkit, kirjekaveruus, valokuvaus :) mulla ei oo ystävyyssuhteita ollut oikeassa elämässä 12 vuoteen ja en oo ikinä seurustellut vakavasti tai harrastanut seksiä... Semmoinen "raukkis" täällä mutta silti kylä pyöräksi kutsuttu :( joka oli niin epäreilua ja väärin!
Minä en enää jaksa. Yhtä hyvin voisin kuolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaikkea sä yleensä teet päivisin? Mitä harrastuksia sinulla on? Ihmissuhteet?
Oon koneella ja muokkaan instaan sellaista elämää kuin olisin halunnut mulla olevan. Harrastuksina kävelylenkit, kirjekaveruus, valokuvaus :) mulla ei oo ystävyyssuhteita ollut oikeassa elämässä 12 vuoteen ja en oo ikinä seurustellut vakavasti tai harrastanut seksiä... Semmoinen "raukkis" täällä mutta silti kylä pyöräksi kutsuttu :( joka oli niin epäreilua ja väärin!
Oletko suudellut tms?
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö sä nauttimaan mistään? Mistä?
Auringosta esim. Mutta ei se paljon lohduta kun kaipais miestä, lapsia, hyviä ystäviä jotka eivät hylkää vaikka mun huono maine paljastuis ja miehen pitäis olla myös tässä asiassa lujaa tekoa, varmuuden siitä että mua ei enää kiusata, jos saan mun terveyden takas niin varmuuden siitä että saisin pysyä vanhuuteen asti ainakin terveenä...
Musiikki on myös mun sielunruokaa. Mutta naapurit pitää siitä ainakin huolen etten saa nauttia siitä kerrostalossa tai rivitalossa ilman kuulokkeita tai alkaa heidän puoleltakin kiusaaminen, koska yhyy minua sattuu vain ärsyttämään!
Aina on toivoa, hae apua. Voimia sulle.
Muuta pois siitä ahdistavasta kyläpahasesta missä sulla on maine mennyt ja missä ihmiset muistelee vanhoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei mene hyvin täälläkään. Mikä sinun elämässäsi on mennyt pieleen?
Mä voin aloittaa vaikka mun perheestä. Ketään ei kiinnostanut luoda mulle normaalia ja hyvää elämää :( on säälittävästi muka yritetty... Mutta enemmän tuntuu että heillä on ollut mua kohtaan jokin sairas salajuoni mun syntymästä lähtien. Olen kuin ihmiskoe, katsotaan miten paljon psyyke voi kestää. Mielisairas äiti, alkoholisti isä, äiti saa usein raivokohtauksia jolloin alkaa keskellä yötä huutamaan ja kiljumaan ja haukkuu isää, itsekäs ihminen ei välitä siitä että mulla ja isällä on aikainen herätys kouluun ja töihin. Lyö välillä raivokohtauksessaan oviin ja seiniin reikiä, joita peitellään sitten julisteilla kun mulla käy ystävät kylässä. Muistan 3-vuotiaana kun äiti uhkasi polttaa meidät kaikki saunaan, 4-vuotiaana osasin jo kaikki kirosanat kun kotona opittu, 8-vuotiaana muistan kun äiti rikkoi raivoissaan välioven lasin ja itki sen jälkeen kädet veressä että aukesiko valtimo. Isä kiusasi henkisesti äitiä. Tälläistä oli usein mun lapsuus
Ukki ja mummi aina sanoivat että kodin asioista ei saa puhua ulkopuolelle. Minut laitettiin kaikki patoamaan sisääni. Veivät minut väkivalloin joka päivä mummolaan 12v ikään asti jos en suostunut vapaasta tahdosta lähtemään, milloin milläkin oudolla syyllä etten muka tarpeeksi keskity koulunkäyntiin kotona ja syö hyvin. Helposti menettivät hermonsa aina jostain ja läppäsivät minua, jonka jälkeen sitten oltiin taas niin rakastavaa ja hyvää isovanhempaa. Kotona ei ollut ollenkaan rajoja ja mummolassa tiukka kuri.
Olet samantyylinen kuin minäkin. Olen pliisu, yliherkkä "runotyttö".
Minäkin lähinnä luen kirjoja, teen käsitöitä, valokuvaan, kirjoitan, kuuntelen musiikkia (trance), ulkoilen. Elän siis vähän kuten vanhukset elävät. Mulla ei tosin ole Facea tai ig:tä. Harrastan irtoseksiä (harvoin), eli onneton rakkaudessa minäkin. Krooninen sairaus ja siitä seurannutta mt-häikkää, toki myös ahdistuneisuutta ja estyneisyyttä ollut ennenkin. En ole pystynyt käymään töissä, muutamaa kesätyö-kokemusta ja harjoitteluita lukuunottamatta, en päässyt potentiaaliini mt-vaikeuksien takia. Yliopisto-opinnot sain puristamalla tehtyä.
Mun perhe ei oikeasti piittaa musta. Lähinnä uhriutuvat siitä, että aiheutan vaivaa perheelle ja häpeävät mua.
Ja tosiaan oikeita kaveri- ja ystävyyssuhteita ei ole ollut kuin viimeksi ala-asteella.
Olen kasvanut niin erikoiseksi, etten sovi oikein mihinkään vaan erotun aina epäedullisesti joukosta.
Mutta itse kysymyksiin. Jaksatko enää tehdä haaveita tulevaisuuteen ja millaisia haaveita sulla on? Millainen olisi sun unelmapäivä, jos rajoitteita ei olisi?
Täällä sama, vaikka on työ ja kaikkea muutakin. Ei sill ole väliä koska minua ei enää varsinaisesti ole olemassa.
No eiköhän tuohon oo aika helppo vastata, kaikki haluaa hyvän vatsan toiminnan.