Lue keskustelun säännöt.
Nainen: häpeätkö armeijaa käymätöntä miestäsi?
12.02.2022 |
Oma mieheni on käynyt, eikä asia sillä tavalla kiinnosta, mutta kieltämättä outoa jos ei olisi käynyt. Kaikki tuttavapiirin miehet on käyneet, en tunne kuin yhden joka on vapautettu astman vuoksi.
Kommentit (120)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En.
Hän suorittanut asepalveluksen siviilipalveluksena, ei siis ole mikään pinnari.
Vierailija kirjoitti:
Niin mieheni kuin poikanikin ovat käyneet siviilipalveluksen. Ei ole käynyt mielessäkään, että asia ylipäänsä voisi ketään ulkopuolista kiinnostaa saati että minun pitäisi hävetä sitä.
No kyllä minä häpeisin. Ukko ja molemmat pojat on käyneet myös. Tämmöiseen minut on kasvatettu ja pidän siitä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Miksi häpeäisin?
Koska jos sota syttyy, muut joutuvat taistelemaan sinunkin puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mieheni kuin poikanikin ovat käyneet siviilipalveluksen. Ei ole käynyt mielessäkään, että asia ylipäänsä voisi ketään ulkopuolista kiinnostaa saati että minun pitäisi hävetä sitä.
No kyllä minä häpeisin. Ukko ja molemmat pojat on käyneet myös. Tämmöiseen minut on kasvatettu ja pidän siitä kiinni.
Siis ovat käyneet armeijan tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siviilipalveluksen käyminen on ollut mulla yksi valintakriteeri mitä tulee miehiin. Ei nyt mikään ihan ehdoton mutta todellakin iso plussa.
En toki häpeä, ihmisten valintojen taustaltahan voi löytyä vaikka minkälaisia syitä ja elämäntilanteita, mutta pidän kyllä asepalvelusta arvossa. Sanotaan siis vaikka että armeijan käymisestä saa pari ylimääräistä pistettä, vaikka ei sivaristakaan mene miinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole miestä. En häpeäisi. En ole itsekkään armeijaa käynyt. Olen kohta 60 v nainen ja rauhanaatteen kannattaja.
Minkälaisten vässyköiden kanssa te olette pariutuneet? Minun tuttavapiirissäni on pari reservin upseeria, sekä ihan normaaleja sotamiehiä. Yhtään sivaria en tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi häpeäisin?
Koska jos sota syttyy, muut joutuvat taistelemaan sinunkin puolestasi.
Eikös tässä kysytty miehen armeijan käymistä, ei omaa? Mä olen nainen, en ole käynyt armeijaa. Joka tapauksessa joku muu taistelisi puolestani. Ja vaikka olisin käynyt armeijan, olen kohta siinä iässä, että joku muu taistelisi puolestani siinäkin tapauksessa.
Toistan kysymyksen: miksi mun pitää hävetä sitä, että mieheni ei ole käynyt armeijaa?
En ole koskaan ajatellut että siviilipalveluksessa olisi jotain suoranaisesti häpeällistä, mutta en kyllä koskaan ole ollut armeijaa käymättömän miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi armeijaa käymätöntä miestä. Omassa suvussa upseereita usean sukupolven ajalta (isä, isoisä ja iso-isoisä) niin maanpuolustusasiat ovat lapsesta lähtien olleet lähellä omaa sydäntä.
En tietenkään. Tunnen kolme, jotka on vapautettu terveydellisistä syistä, mitä hävettävää siinä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noloa, mutta olisi se kiusallista. Onneksi tätä ongelmaa ei ole; on hoitanut velvollisuutensa kuten kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään. Tunnen kolme, jotka on vapautettu terveydellisistä syistä, mitä hävettävää siinä on?
No ne mielenterveyssyyt.
Mies ja poikamme ovat käyneet intin. Hyvä juttu heille.
Töiden kautta tunnen vuosien varrelta komppanian upeita, fiksuja, mukavia sivareita, jotka ovat paiskineet ahkerasti töitä ja moni olisi jo ulkonäkönsä puolesta kelvannut upseerin rooliin vaikka missä menestyselokuvassa.
Olen ylpeä heistä kaikista.
En ole käynyt armeijaa. Lääkäri kirjoitti lausunnon jossa suositteli vapautusta. Nuoruudessa mt- ongelmia ja vielä nytkin. Diagnosoitiin muutama vuosi sitten kaksisuuntainen mielialahäiriö. Psykiatri diagnosoi. Nyt haen parasta aikaa työkyvyttömyyseläkkeelle työtapaturman vuoksi. Tapaturmasta tulee kesäkuussa 4v. Ikää on 50v. Vakuutusyhtiön kanssa saanut vääntää nämä vuodet.
Pitkään jatkuneen rauhan aikana on helppo ajatella, että no asepalvelus tai sivari, mitä väliä koko asialla muka edes on. Asepalveluksen tähdellisyys kuitenkin valkenisi nopeasti, jos koskaan iskisi totiset paikat.
Asepalvelus on valtavan tärkeä asia valtion suvereniteetin kannalta, ja arvostan suuresti kaikkia miehiä, jotka ovat antaneet omasta elämästään sen pätkän tähän tarkoitukseen. Se on myös odotus, joka minulla on niitä miehiä kohtaan joiden kanssa ryhdyn suhteisiin, sillä olen itsekin varsin isänmaallinen.
Kiitos, armeijan käyneet miehet! <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään. Tunnen kolme, jotka on vapautettu terveydellisistä syistä, mitä hävettävää siinä on?
No ne mielenterveyssyyt.
Ihan mielenkiinnosta, miksi sulle tulee ensimmäisenä mieleen juuri mielenterveyssyyt? Esim. mun tuttavapiiristä vapautuksen syynä on ollut synnynnäinen lonkkavika, diabetes ja astma.
Niin mieheni kuin poikanikin ovat käyneet siviilipalveluksen. Ei ole käynyt mielessäkään, että asia ylipäänsä voisi ketään ulkopuolista kiinnostaa saati että minun pitäisi hävetä sitä.