Mies ei jaksa tehdä enää mitään

Vierailija kirjoitti:

Heh. Meillä ei muija edes osaisi katkaista WiFiä. Päinvastoin tulisi mesoamaan, että miksi netti on poikki, jos sammuttaisin modeemin.

Hassua, että miehen netin katkaisu saa yläpeukkuja, mutta vaimon netin katkaisusta vihjailemista alapeukutetaan.

Meillä taas mies haluaisi harrastaa yhdessä, mutta minua ei kiinnosta yhtään. Teen kaikki kotityöt, hoidan lapsen yksin ja käyn töissä. En jaksa alkaa vapaa-aikana lisäksi suorittaa jotain teennäistä parisuhdetyötä käymällä leffassa, mitä inhoan, tai harrastamalla miehen harrastusta, mitä inhoan. Minulla on omat mielenkiinnonkohteeni, joita teen, kuten puutarhanhoito, mies saa vapaasti harrastaa omiaan. Tälläkin hetkellä lekottelen sohvalla ja palstailen, olisi tuskaa lähteä hampaat irvessä jonnekin esim kyläilemään miehen kavereiden luokse.

Oman kokemukseni mukaan miehet ovat niitä hyperaktiivisia, jotka ovat koko ajan menossa jonnekin, eivät naiset. Isäni oli jatkuvasti liikkeessä, mieheni menee jatkuvasti ja poikanikin on samantyyppinen. Minä olen samanlainen kotihiiri kuin äitini oli.

Ap on siis ulospäinsuuntautunut touhukas menijäluonne ja mies on sisäänpäinsuuntautunut rauhallinen introvertti. Molemmat ovat yhtä hyviä, eikä toisella ole oikeutta yrittää pakottaa toista kaltaisekseen.

Kuulostaapa tutulta monen tilanne. Ollaan ns. vanha pari, oltu yhdessä jo päälle 20 vuotta. Kaikenlaisia vaiheita on ollut, milloin on ollut jommalla kummalla jotain terveydellistä kremppaa ja huolta, mutta ollaan silti pysytty yhdessä ja jaksettu eteenpäin. Nyt tuntuu, että tää korona-aika on pilannut meidän parisuhteen. Aina ennen on ollut jotain odotettavaa: lomamatkoja, festareita, keikkoja, teatteria, kaveritapaamisia, jotain. Nyt ei ole mitään.

Mies on etätöissä, saisi mennä toimistollekin, mutta helposti jää kotiin, kun me lasten kanssa on häivytty kouluun ja töihin. On kauhean passiivinen, lisäksi lihonut parissa vuodessa arviolta 20 kg. En halua häntä. Suostun seksiin ja saatan kiihottuakin, mutta en kiihotu hänestä, koska en voi sietää sitä paisunutta vatsaa. Laiha en ole itsekään, mutta arkiliikuntaa harrastan sen verran, että olen huomattavasti paremmassa kunnossa kuin mieheni. Arvata saattaa, että emme lenkkeile yhdessä. Mies käy kuntosalilla ja joskus tekee pihahommia, muuten ei liiku.

Voi olla masentunut, ainakaan ei tunnu innostuvan oikein mistään muusta kuin omista harrastuksistaan, jotka tapahtuu kotona. Lasten kanssa ollaan joskus aika kyllästyneitä, kun mies vain möllöttää kotona ja mököttää.

Tätäkö se on hautaan saakka? En haluaisi erota, kun ollaan kuitenkin selvitty aiemmistakin vaikeuksista. Voisiko koronan loppuminen auttaa meitä, vai ollaanko toivoton tapaus?

Olen saanut mieheni liikkeelle seuraavilla konsteilla

-teen jotain salamyhkäistä (hurja meikki, kasvonaamio, nypin karvoja);mies tulee kurkkimaan, mitä on tekeillä

-alan imuroimaan juuri niitä alueita, jossa mies istuu passiivisena; ainakin väistelee

-tartun johonkin työkaluun (meisseli ym.) ja alan korjailla ns. rikki mennyttä kojetta tms.; kiinnostuu jopa osallistumaan, ettei akan tarvitse

-nostan auton konepellin ylös ja alan etsiä sieltä vikoja; hetken päästä mieskin tulee katsomaan, mitä p-ä siellä on tekeillä

Ettei vaan totuus olisi toisenlainen? Aloittaja on ylivilkas ekstrovertti hölisijä, jonka pitää puhua ja liikkua kaiken aikaa seurassa, hetkeäkään ei voi olla rauhassa yksin? Pitää koko ajan olla menossa jonnekin, suunnitella tulevia menoja ja tapaamisia ja ennen kaikkea, ei saa pysähtyä eikä jäädä mietiskelemään mitään. Vai?

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap pitänyt kämpän siistinä, laittanut hyvää, mutta ravitsevaa ruokaa, ja huolehtinut että makuuhuoneessa riittää vaihtelua ja virikkeitä?

HAHAAAAA. Kiitos hyvistä nauruista.

Täällä sama homma! Ennen oltiin aktiivisia tekemään vaikka ja mitä, myös makuuhuoneen puolella. Nykyään mies istuu sohvalla ja vahtaa telkkaria/netflixiä jne. Ja se vaikuttaa myös makkarielämään, mua ei sytytä laiska mies eikä mieskään jaksa kummosempia touhuta.

Eikä olla lihavia sen kummemmin. Mä menen ja touhua sitten yksin/kavereiden kanssa. Mutta tylsää se on kun toinen juurtuu sohvaan kiinni. Ehkä mun pitäis sit ymmärtää ettei se enää halua olla mun kanssa.

Sama tilanne täällä. Sen jälkeen, kun muutettiin yhteen ei olla käyty yksilläkään treffeillä. Mies haluaa vaan rentoutua töiden jälkeen, mikä tarkoittaa sitä, että emme keskustele mistään. Jos yritän saada miehen huomion, niin mies tiuskii niinku häiritsisin häntä. Emme enää käy urheilemassa yhdessä, emme laita ruokaa yhdessä, emme edes syö samaan aikaan saati sitten ruokapöydän ääressä. Olo tuntuu huijatulta. En sitoutunut tällaiseen mieheen. 

tuota, ilmesesti monella on tämä sama ongelma. eli ap ja muut, jotka samaistuvat tilanteeseen: mitä jos vaikka puhutte sen kumppaninne kanssa ja kysytte asiasta? pakkohan siihen on joku syy olla, että mikään ei enää innosta.

Vierailija kirjoitti:

tuota, ilmesesti monella on tämä sama ongelma. eli ap ja muut, jotka samaistuvat tilanteeseen: mitä jos vaikka puhutte sen kumppaninne kanssa ja kysytte asiasta? pakkohan siihen on joku syy olla, että mikään ei enää innosta.

Meillä ainakin vastauksena on työkiireet. On asiantuntijatyö, eli henkisesti on välillä kuormittavaa. Tämä selitys on kyllä ympäri vuoden. Lomalla taas pitää saada olla rauhassa, joten silloinkaan ei oikeastaan voi tehdä mitään yhdessä, koska pitää saada levätä ja toipua siitä rasittavasta työstä.

Ehkä sillä on long covid? Noihan voi kai kestää vuosia tai vaikka lopun elämää.

Wiinalla laiskankin miehen saa tekemään vaikka mitä. Ei kaljalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuota, ilmesesti monella on tämä sama ongelma. eli ap ja muut, jotka samaistuvat tilanteeseen: mitä jos vaikka puhutte sen kumppaninne kanssa ja kysytte asiasta? pakkohan siihen on joku syy olla, että mikään ei enää innosta.

Meillä ainakin vastauksena on työkiireet. On asiantuntijatyö, eli henkisesti on välillä kuormittavaa. Tämä selitys on kyllä ympäri vuoden. Lomalla taas pitää saada olla rauhassa, joten silloinkaan ei oikeastaan voi tehdä mitään yhdessä, koska pitää saada levätä ja toipua siitä rasittavasta työstä.

Sama täällä. Käynnistin juuri downshiftaamisen, saa nähdä, virkistyykö siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ettei vaan totuus olisi toisenlainen? Aloittaja on ylivilkas ekstrovertti hölisijä, jonka pitää puhua ja liikkua kaiken aikaa seurassa, hetkeäkään ei voi olla rauhassa yksin? Pitää koko ajan olla menossa jonnekin, suunnitella tulevia menoja ja tapaamisia ja ennen kaikkea, ei saa pysähtyä eikä jäädä mietiskelemään mitään. Vai?

Tää on kyl mielenkiintoista, että minua syytetään ekstrovertiksi ja pakotan mieheni sosiaalisiin menoihin. Ei en ole ekstrovertitti alkunkaan vaan introvertti. Miehen seura onkin niitä harvoja, joita jaksan. Tykkään semmoisista aktiviteeteista, joissa ei tarvi olla muiden kanssa sosiaalinen.. Että ei nyt ihan oikein ole mennyt arvaukset. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:

Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Vaapukat ovat mieheni anopin olin käsin poimimia. Olemme tehneet näin jo 18 vuotta.

Alkoholia emme käytä.

Ai jaa, kiitos tiedosta. Tulikohan tää väärään ketjuun?

Ja mistä olet löytänyt kaurakermaa 18 vuotta sitten.

se spammaa tota samaa joka ketjuun

Vaikuttaa siltä että miehesi häpeää seuraasi kun ei halua julkisesti näyttäytyä seurassasi. BMI, siis sinun ?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa tutulta monen tilanne. Ollaan ns. vanha pari, oltu yhdessä jo päälle 20 vuotta. Kaikenlaisia vaiheita on ollut, milloin on ollut jommalla kummalla jotain terveydellistä kremppaa ja huolta, mutta ollaan silti pysytty yhdessä ja jaksettu eteenpäin. Nyt tuntuu, että tää korona-aika on pilannut meidän parisuhteen. Aina ennen on ollut jotain odotettavaa: lomamatkoja, festareita, keikkoja, teatteria, kaveritapaamisia, jotain. Nyt ei ole mitään.

Mies on etätöissä, saisi mennä toimistollekin, mutta helposti jää kotiin, kun me lasten kanssa on häivytty kouluun ja töihin. On kauhean passiivinen, lisäksi lihonut parissa vuodessa arviolta 20 kg. En halua häntä. Suostun seksiin ja saatan kiihottuakin, mutta en kiihotu hänestä, koska en voi sietää sitä paisunutta vatsaa. Laiha en ole itsekään, mutta arkiliikuntaa harrastan sen verran, että olen huomattavasti paremmassa kunnossa kuin mieheni. Arvata saattaa, että emme lenkkeile yhdessä. Mies käy kuntosalilla ja joskus tekee pihahommia, muuten ei liiku.

Voi olla masentunut, ainakaan ei tunnu innostuvan oikein mistään muusta kuin omista harrastuksistaan, jotka tapahtuu kotona. Lasten kanssa ollaan joskus aika kyllästyneitä, kun mies vain möllöttää kotona ja mököttää.

Tätäkö se on hautaan saakka? En haluaisi erota, kun ollaan kuitenkin selvitty aiemmistakin vaikeuksista. Voisiko koronan loppuminen auttaa meitä, vai ollaanko toivoton tapaus?

Olette aikuistuneet ja se on normaalia. Ei enemmistö ihmisistä ravaa missään jatkuvilla 'lomamatkoilla, festareilla, keikoilla, teatterissa, kaveritapaamisissa'. Se on nuorisoelämänvaiheeseen kuuluvaa ajankulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa tutulta monen tilanne. Ollaan ns. vanha pari, oltu yhdessä jo päälle 20 vuotta. Kaikenlaisia vaiheita on ollut, milloin on ollut jommalla kummalla jotain terveydellistä kremppaa ja huolta, mutta ollaan silti pysytty yhdessä ja jaksettu eteenpäin. Nyt tuntuu, että tää korona-aika on pilannut meidän parisuhteen. Aina ennen on ollut jotain odotettavaa: lomamatkoja, festareita, keikkoja, teatteria, kaveritapaamisia, jotain. Nyt ei ole mitään.

Mies on etätöissä, saisi mennä toimistollekin, mutta helposti jää kotiin, kun me lasten kanssa on häivytty kouluun ja töihin. On kauhean passiivinen, lisäksi lihonut parissa vuodessa arviolta 20 kg. En halua häntä. Suostun seksiin ja saatan kiihottuakin, mutta en kiihotu hänestä, koska en voi sietää sitä paisunutta vatsaa. Laiha en ole itsekään, mutta arkiliikuntaa harrastan sen verran, että olen huomattavasti paremmassa kunnossa kuin mieheni. Arvata saattaa, että emme lenkkeile yhdessä. Mies käy kuntosalilla ja joskus tekee pihahommia, muuten ei liiku.

Voi olla masentunut, ainakaan ei tunnu innostuvan oikein mistään muusta kuin omista harrastuksistaan, jotka tapahtuu kotona. Lasten kanssa ollaan joskus aika kyllästyneitä, kun mies vain möllöttää kotona ja mököttää.

Tätäkö se on hautaan saakka? En haluaisi erota, kun ollaan kuitenkin selvitty aiemmistakin vaikeuksista. Voisiko koronan loppuminen auttaa meitä, vai ollaanko toivoton tapaus?

Olette aikuistuneet ja se on normaalia. Ei enemmistö ihmisistä ravaa missään jatkuvilla 'lomamatkoilla, festareilla, keikoilla, teatterissa, kaveritapaamisissa'. Se on nuorisoelämänvaiheeseen kuuluvaa ajankulua.

Aikuisuus = loputon tylsyys?

Mites ne ikäiseni (neli-viiskymppiset), jotka hiihtää, vaeltaa, retkeilee, pyöräilee, matkustaa asuntoautolla, laskettelee, mökkeilee tai marjastaa? Jospa olisin heidän yhdessä tekemisestään hieman kateellinen ja haluaisin harrastaa jotain vastaavaa mieheni kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös, mies turpoaa sohvalla.

Harmittaa, mutta yksinkin pääsee ja likkaporukalla.

Meillä nainen turpoaa sohvalla. Tekee kyllä vielä paljon mutta se herkkujen määrä ja joka ilta😖. Ei oikein kehtaisi huomautella mutta kai se pakko on koska en enään rupea syöttöporsaan kanssa seurustelemaan.

Onko syöttöporsaaksi nimitteleminen asiallista? Jospa naisesi syöminen on tunnesyömistä, et pysty antamaan hänelle sitä mitä hän haluaa/tarvitsee.