Elinikäiset traumat paksusuolen tähystyksestä
Jouduin tähystykseen hankalien vatsaoireiden, laihtumisen ym vuoksi. Soitin jo viikkoa ennen paikkaan, että tuleva tähystys pelottaa, ja haluan rauhottavat ja kipulääkkeet ennen tutkimusta.
No tutkimuspäivänä menin puolta tuntia ennen hakemaan esilääkkeet. Sain vaan rauhottavaa. Mietin että no ehkä kipulääke annetaan suoneen jos tähystyksestä tulee kipua. No rauhottava ei vaikuttanut lainkaan, ja kipu mitä koin hetken päästä mennessä tähystimellä pidemmälle, oli jotain ihan sairasta!!! Huusin ja anelin että lopettakaa, en kestä tätä enää. Tuntui siltä kuin mua ois viillelty sisältäpäin kuumalla puukolla.. se oli ihan sairasta. Jatkoin anelua että lopettakaa nyt että en kestä enää, tuskanhiki vaan valui otsalta ja toivoin ihan tosissani, että kuolisin siihen tutkimuspedille. Ei ollut pyörtyminen hirveän kaukana. Melkeen toivoin että oisin pyörtynyt, etten olisi tajunnut tähystyksestä mitään. Tähystäjät vaan oli että ihan just lopetellaan että pitää vielä käyä tuolla ja tuolla tähystimen kans ja ottaa koepalat.. Siis en tiedä onko se mahdollista, mutta tuntui siltä niinkuin oisin tuntenut sen koepalojen ottamisen, kun siinä kävi kaikista kipeimpää. Hoitaja sano että painele mahaa niin helpottaa.. miten painelen mahaa, kun oon ihan sekasi ja huudan että lopettakaa etten kestä enää.. Hirveät traumat jäi. Ja uudelleen en oo tähystettäväksi menossa. Lääkäri vielä kysyi tähystyksen loputtua oikein ilosesti, että no millaiset kokemukset sulle jäi tästä? Sanoin että no ihan kauheet.. Menin taksilla kotiin ja itkin koko päivän kun tuntui niin sietämättömän pahalta.
Mitä nyt sitten jälkeenpäin oon lukenu kolonoskopiasta, niin joissain paikoissa siihen saa kunnon mömmöt ja myös nukutuksenki tarvittaessa, mutta ei multa kysytty ees että sattuuko, tai tarvitsenko kipulääkettä yms. Joissain paikoissa myös on erikseen hoitaja ollut painelemassa mahaa, ja jopa pitämässä kädestä kiinni ja on kyselty kokoajan sattuuko ja pidetäänkö taukoa ym... Minkähän ihmeen takia sitten kaikkialla ei haluta tuoda kolonoskopiasta hyvää kokemusta, ei kysellä tarvitseeko lääkettä tai sattuuko liikaa, rynnitään vaan täysillä sen tähystimen kans sisään ja vedetään operaatio täysillä loppuun asti...
Oon myös lukenut, ja puhunut joidenkin ihmisten kanssa ketkä ovat olleet kolonoskopiassa, ja moni on ollu että "no ei se mukavaa ollut, lähinnä epämiellyttävää"... Myös ne, jotka on käyny saman paikkakunnan terveyskeskuksessa tähystettävänä. Voiko olla, että mun mahassa on jotain vikaa, jonka vuoksi tuo sattui niiiiiin s**tanasti? Vai olivatko tähystäjät liian ronskeja?
En kyllä koskaan enää mene hereillä ollessa tuohon, vaan jos koskaan enää tulee kutsua takaisin, niin mun pitää olla niin syvässä unessa, etten tajua siitä mitään... en tiedä, nukuttavatko ne ees ketään niin.
Oon myös ymmärtänyt, että mitä pienempi ihminen on, sen pahempi tähystys ois. Ja mä oon ihan hurjan pieni, vaikka oonkin aikuinen.
Oon myös miettinyt, pitäisikö tuosta tehdä jokin valitus, vai onko ihan normaalia että haluaako tosissaan kuolla kesken kolonoskopian..?
Voisin sanoa niille, jotka odottavat aikaa kyseiseen operaatioon, että vaatikaa KAIKKI lääkkeet operaatiota varten, ja kaikista parhaimman kokemuksen siitä saa varmasti nukutuksessa..
Btw, tähystäjä sanoi että suoli näyttää haavaiselta, joten meinaako se yleensä sitä, että kyseessä olisi haavainen paksusuolentulehdus yms muu sairaus?
Millaisia kokemuksia muilla on kolonoskopiasta? Kertokaa kaikki risut ja ruusut!
Kommentit (201)
Se sattuu, jos suoli punoittaa ja on ärtynyt, kuten haavaisessa paksusuolitulehduksessa.
Mieheni, jolla todettiin tähystyksessä vaikea tulehdus, sanoi hikoilleensa tuskasta. Hänellä on korkea kipukynnys. Ihme meininkiä tuo kipulääkkeiden panttaus
Vierailija kirjoitti:
Minä jotenkin vielä ymmärrän sen, että yksittäinen tutkimus voi mennä kivuliaaksi, jos sitä ei ole koskaan ihmiselle tehty. Etukäteenhän ei voi tietää. Sitä ihmettelen kuitenkin, että ketjussa on ihmisiä, jotka ovat kokeneet kovaa kipua kyseisessä tutkimuksessa ja se on silti tehty heille useampaan kertaan ilman kipulääkitystä. Lääkkeet on keksitty ja suonet ovat olemassa. Luulisi, että ihmisen tutkimus pyrittäisiin tekemään mahdollisimman kivuttomasti ja jos etukäteen tiedetään, että kipua tulee olemaan, niin kunnon kipulääkityksen pitäisi olla itsestäänselvyys. Etenkin kun tutkimuksen teko ei suju millään lailla paremmin sen vuoksi, että tutkittavaan sattuu.
Ihan aikuisten oikeesti nyt.... sen kivunlievityksen saa takuuvarmasti ihan jokasorkka, mikäli itse saa suunsa auki sitä pyytääkseen.Oma vika jollei itse pyydä, ei sitä tarjota automaattisesti kellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jotenkin vielä ymmärrän sen, että yksittäinen tutkimus voi mennä kivuliaaksi, jos sitä ei ole koskaan ihmiselle tehty. Etukäteenhän ei voi tietää. Sitä ihmettelen kuitenkin, että ketjussa on ihmisiä, jotka ovat kokeneet kovaa kipua kyseisessä tutkimuksessa ja se on silti tehty heille useampaan kertaan ilman kipulääkitystä. Lääkkeet on keksitty ja suonet ovat olemassa. Luulisi, että ihmisen tutkimus pyrittäisiin tekemään mahdollisimman kivuttomasti ja jos etukäteen tiedetään, että kipua tulee olemaan, niin kunnon kipulääkityksen pitäisi olla itsestäänselvyys. Etenkin kun tutkimuksen teko ei suju millään lailla paremmin sen vuoksi, että tutkittavaan sattuu.
Ihan aikuisten oikeesti nyt.... sen kivunlievityksen saa takuuvarmasti ihan jokasorkka, mikäli itse saa suunsa auki sitä pyytääkseen.Oma vika jollei itse pyydä, ei sitä tarjota automaattisesti kellekään.
Ei sitä ensikertalaisena voi tietää mitkä kivut se aiheuttaa.
Taidan varata ajan paksusuolen tähystykseen, kun näköjään saa hyvät mömmöt siellä ;)
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut sietämätöntä, sanoin kestän pienen kivun ennemmin kuin että jalat alta lääkityksen takia. Olen sen verran iäkäs että kehtaan sanoa ettei kannata tehdä paitsi jos ihan pakko mitään tutkimuksia.
Moni minulle sanonut että ei se ollut mitenkään kivuliasta. Mitä siihen vastaan?
Trauma jäi minulle myös. Tapahtui Malmin sla:ssa ma aamuna ja vuosi oli 1990 tjsp. Lääkäri ja hoitaja huoneessa, kun tutkimusta tehtiin. Muista vielkin kun työnsi skooppia sisään "runkaten" ja hekoitteli luonnonlimasta.
Kännissä tai jossain... Itkusin silmin poistuin kun hoitaja keskeytti tutkimuksen ja antoi uuden ajan. Sen hoitajan katseen muistan vieläkin.
Uusi aika tuli ja kumma myös sinne menin. Lääkäri pyysi anteeksi sitä viimeistä käyntiä.
Miksi näin, olin nuori, silloin ei rummutettu tälläisiä asioita ja äitini kuoli paksusuolen syöpään.
Itselläni IBS, en pysty enään menemään tutkimukseen. Gastrossa yhtä kamala kokemus, tärisin ja itkin. Kova tulehdus ja hiiva tekivät tutkimuksesta karmivan.
Minä en vähästä kivusta hätkähdä. Minua saa piikittää ja kaivella suonia vaikka tunnin putkeen, se on luksusta, samoin hammaslääkäri ja hammaskiven poisto. Olen käynyt paljon toimenpiteissä ja minua on leikelty paljon joten en vähästä hätkähdä.
Suolen tähystys oli painajaismaista kidutusta. Tärisin kivusta. Olen valmis maksamaan että saisin nukutuksen jos vielä joudun.
Minua on myös kidutettu toisessa peräaukon vaivassa 8 kk. Paise ja fisteli. Se oli myös niin kivuliasta että meinasin tappaa oikeasti itseni.
Vierailija kirjoitti:
Minä en vähästä kivusta hätkähdä. Minua saa piikittää ja kaivella suonia vaikka tunnin putkeen, se on luksusta, samoin hammaslääkäri ja hammaskiven poisto. Olen käynyt paljon toimenpiteissä ja minua on leikelty paljon joten en vähästä hätkähdä.
Suolen tähystys oli painajaismaista kidutusta. Tärisin kivusta. Olen valmis maksamaan että saisin nukutuksen jos vielä joudun.
Minua on myös kidutettu toisessa peräaukon vaivassa 8 kk. Paise ja fisteli. Se oli myös niin kivuliasta että meinasin tappaa oikeasti itseni.
Tämän kirjoitettuani minua alkoi ahdistaa niin paljon että menin googlaamaan mikä on helpoin tapa tehdä **sari.
Raiskaukseltahan tuo kuulostaa. Tee rikosilmoitus
Mene jo terapiaan aiheesta samaa samaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varmaan liki 20 kertaa käynyt, tai ehkä enemmänkin. Eipä tunnu missään, maksanmutka tekee tiukkaa, mutta siinä vaiheessa saa lisää humausta, eli hetkellistä kipulääkitystä. Se täytyy erikseen ennen tähystystä sanoa jos sitä haluaa toimenpiteen aikana.
Katselen aina monitorista suolistoni sisäpuolta samalla kun lääkärikin,... kyselen myös mikä tuo tai tuo on, jos jokin pistää silmään. Sitten kun maksanmutka tuloillaan, niin huomaavat kyllä ähkymisestäni lisätä aineita ja sekin menee hetkessä ohi.
Pahinta on se litkun juonti, lähettävät aina sen jauheen jonka käyn vaihtamassa phosphoral liuokseen. Olen sanonut että lähettäisivät sitä, mutta aina jauheet tulee. Sairala on lähellä joten helppo nakki vaihto, jos olisi pitkä matka niin ostaisin apteekista itse.
Viimeksi syyskuussa kävin ja seuraava on 3v. kuluttua jollei mitään välillä ilmene.
miksi käyt noin usein? Maksat varmaan itse koko lystin
Vaikkapa nyt Chronin-tautia sairastavat joutuvat käymään usein ja riippuen taudin vakavuudesta ja vaiheista. 20 käyntiä on vain osa vuosien varrella käydyistä. Ei niitä kannata kadehtia, eikä kroonista vakavaa tautia sairastavan saamaa hoitoa julkiselta terveydenhuollolta. Siinä mielessä ilkeä heittosi ”Maksat varmaan itse koko lystin” on todella typerä! Takuulla jokainen tuskallisesta suolistosairaudesta kärsivä vaihtaisi osia kanssasi ja jättäisi sairaudesta aiheutuvan ”lystin” nauttimatta.
Kuulostaa järkyttävältä kohtelulta, tee ap ihmeessä valitus. Minulla on korkea kipukynnys, mutta tähystys sattui kyllä auvan sairaasti mutkakohdissa, joita meikäläisellä oli paljon. Tähystyksestä sinänsä ei ole pahaa sanottavaa; 5v sitten sain Tampereella hyvää palvelua. Etukäteen käytiin tähyn kulku läpi hoitajan kanssa ja hän selitti, että on mahdollista saada kipulääkettä ja rauhoittavaa jos haluan. Sanoin etten varmaan tarvitse ja otin itse kotona vain Panadolia, joka ei auttanut mitään. Itse tähystyksessä lääkäri suhtautui empaattisesti. Hän kertoi, mitä milloinkin on odotettavissa. Mutkiin varustauduttiin etukäteen ja mentiin hiljaa. Huusin silti joka mutkassa. Mutkien jälkeen odotettiin, kun puuskutin. Aluksi tuntui, että silmissä mustenee, mutta tällä taktiikalla totuin kipuun ja tsemppasin. Takaisin tullessa pystyin katselemaan suolta näytöltä ja juttelemaan lääkärin kanssa rauhassa. Hyvä kokemus kivusta huolimatta. Jos pitäisi mennä uudestaan, voi olla että menisin uudestaankin ns. luomuna, sillä kovista lääkkeistä ja rauhoittavista tulee itselleni huonompi olo.
Vierailija kirjoitti:
Taidan varata ajan paksusuolen tähystykseen, kun näköjään saa hyvät mömmöt siellä ;)
Ei sinne itse voi aikaa varata, se aika ilmoitetaan sinulle jos aihetta on.
Ikävää, että sulla oli noin kamala kokemus, ap. Varmasti pelottaa, jos joudut joskus toistekin toimenpiteeseen.
Mut on tähystetty kerran. Pelkäsin sitä kuollakseni ja soitin etukäteen sairaalaan, että haluaisin esilääkityksen sekä kanyylin käteen, jotta kipulääkitystä voidaan tarvittaessa lisätä tähystyksen aikana. En muista, sainko kipulääkettä ollenkaan, mutta mulle toimenpide oli todella helppo. Muutaman kerran tuntui epämukavalta, kun pumppasivat ilmaa suoleen, mutta silloin hoitaja paineli vatsaa, mikä auttoi. Seurasin kuvaa ruudulta, ja suoli oli terveen vaaleanpunainen. Olin myös yllättynyt, kuinka nopeasti tähystys oli ohi. Esilääkityksen vaikutukset tunsin vasta, kun nousin hoitopöydältä ylös. Päässä heitti niin pahasti, että vaapuin päin seiniä.
Kaverillani tähystys taas oli todella kivulias. Hän ei halunnut mitään lääkkeitä, ja hänellä suoli oli kuvaushetkellä jonkinverran tulehtunut.
Olen myös lukenut, että joillain suoli on erityisen mutkikas, mikä voi tehdä tähystyksestä hankalan. Lukemissani tapauksissa toimenpide on kyllä aina keskeytetty, jos se on ollut liian kivulias. Joillekin on lääkäri jopa todennut, että jos uudestaan täytyy tähystää, on se tehtävä nukutuksessa.
Monessa muussa maassa tämä operaatio tehdään nukutuksessa tai vähintään puudutuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jotenkin vielä ymmärrän sen, että yksittäinen tutkimus voi mennä kivuliaaksi, jos sitä ei ole koskaan ihmiselle tehty. Etukäteenhän ei voi tietää. Sitä ihmettelen kuitenkin, että ketjussa on ihmisiä, jotka ovat kokeneet kovaa kipua kyseisessä tutkimuksessa ja se on silti tehty heille useampaan kertaan ilman kipulääkitystä. Lääkkeet on keksitty ja suonet ovat olemassa. Luulisi, että ihmisen tutkimus pyrittäisiin tekemään mahdollisimman kivuttomasti ja jos etukäteen tiedetään, että kipua tulee olemaan, niin kunnon kipulääkityksen pitäisi olla itsestäänselvyys. Etenkin kun tutkimuksen teko ei suju millään lailla paremmin sen vuoksi, että tutkittavaan sattuu.
Ihan aikuisten oikeesti nyt.... sen kivunlievityksen saa takuuvarmasti ihan jokasorkka, mikäli itse saa suunsa auki sitä pyytääkseen.Oma vika jollei itse pyydä, ei sitä tarjota automaattisesti kellekään.
Minä en saanut kivunlievitystä, vaikka pyysin. Syy jäi vähän epäselväksi, ilmeisesti ajattelevat ettei enää siinä vaiheessa kannata antaa, kun tutkimus oli käynnissä tai jotain. Lääkärin piti lopulta keskeyttää koko toimenpide, koska suoli oli niin mutkainen ettei sitä voinut suorittaa loppuun. Sitä silti kokeiltiin yli tunti ja ilman mitään lääkitystä, vaikka kyllä pyysin.
Vierailija kirjoitti:
Se sattuu, jos suoli punoittaa ja on ärtynyt, kuten haavaisessa paksusuolitulehduksessa.
Mieheni, jolla todettiin tähystyksessä vaikea tulehdus, sanoi hikoilleensa tuskasta. Hänellä on korkea kipukynnys. Ihme meininkiä tuo kipulääkkeiden panttaus
Kyllä siitä pitäisi mainita ennen hoitoa! Kamalaa !!!!
Mulla kanssa ekakerta oli kauhea ja ei kukaan kertonut että siihen mitään esilääkitystä edes olisi ollut ei lukenut edes kutsu lähetteessä.Suoleni oli myös haavainen ja tulehtunut.Seuraavat kerrat eivät ole olleet kamalia.Lääkityksen olen saanut kun olen mennyt 1 tuntia aikaisemmin.Lääkäreissä on myös eroja.Eräs naislääkäri teki sen todella hyvin kyljellään ollessani ja itse paineli vatsaa että kamera meni siellä kuin vettä vaan ja samalla katselin suoltani.Ainoa mikä on huonoa että noin 6 kertaa olen siellä käynyt ja aina on ollut eri lääkäri sen tekemässä.
Kahdesti tehty ja ihan ok kokemuksia kumpikin. Ensimmäisen Terveystalolla ja vähän tuntui että mutkissa oli vaikeuksia vaikka hoitaja painelikin mahaa. Toinen keskussairaalassa ja koko homma meni ihan huomaamatta kun lääkäri ohjasi tähystintö jotenkin paremmin ja hoitaja osasi painaa aina oikeasta kohtaa. Lääkäri ihmetteli kummallakin kerralla, että miten olen niin helppo potilas kun keskityin vain seuraamaan suolistoani ruudun kautta.
Olen ollut paksusuolen tähystyksessä. Ei tuntunut missään, siis ei kipua. Mutta mulla ei ollutkaan siellä mitään haavaumia, ainoa mitä löytyi oli divertikkeli tai jotain sinnepäin. Se on jonkinnäköinen pussi suolessa ja siihen kerääntyy jotain "kuonaa".
Puoli vuotta sitten olin mahalaukun tähystyksessä. Ja sieltä löytyi vikaa, joten uusi tähystys tulossa maaliskuussa. Kyllä tuonkin kesti , ainoastaan kakominen oli välillä inhottavaa. Ja koepalojen otto ei tuntunut lainkaan.