Elinikäiset traumat paksusuolen tähystyksestä
Jouduin tähystykseen hankalien vatsaoireiden, laihtumisen ym vuoksi. Soitin jo viikkoa ennen paikkaan, että tuleva tähystys pelottaa, ja haluan rauhottavat ja kipulääkkeet ennen tutkimusta.
No tutkimuspäivänä menin puolta tuntia ennen hakemaan esilääkkeet. Sain vaan rauhottavaa. Mietin että no ehkä kipulääke annetaan suoneen jos tähystyksestä tulee kipua. No rauhottava ei vaikuttanut lainkaan, ja kipu mitä koin hetken päästä mennessä tähystimellä pidemmälle, oli jotain ihan sairasta!!! Huusin ja anelin että lopettakaa, en kestä tätä enää. Tuntui siltä kuin mua ois viillelty sisältäpäin kuumalla puukolla.. se oli ihan sairasta. Jatkoin anelua että lopettakaa nyt että en kestä enää, tuskanhiki vaan valui otsalta ja toivoin ihan tosissani, että kuolisin siihen tutkimuspedille. Ei ollut pyörtyminen hirveän kaukana. Melkeen toivoin että oisin pyörtynyt, etten olisi tajunnut tähystyksestä mitään. Tähystäjät vaan oli että ihan just lopetellaan että pitää vielä käyä tuolla ja tuolla tähystimen kans ja ottaa koepalat.. Siis en tiedä onko se mahdollista, mutta tuntui siltä niinkuin oisin tuntenut sen koepalojen ottamisen, kun siinä kävi kaikista kipeimpää. Hoitaja sano että painele mahaa niin helpottaa.. miten painelen mahaa, kun oon ihan sekasi ja huudan että lopettakaa etten kestä enää.. Hirveät traumat jäi. Ja uudelleen en oo tähystettäväksi menossa. Lääkäri vielä kysyi tähystyksen loputtua oikein ilosesti, että no millaiset kokemukset sulle jäi tästä? Sanoin että no ihan kauheet.. Menin taksilla kotiin ja itkin koko päivän kun tuntui niin sietämättömän pahalta.
Mitä nyt sitten jälkeenpäin oon lukenu kolonoskopiasta, niin joissain paikoissa siihen saa kunnon mömmöt ja myös nukutuksenki tarvittaessa, mutta ei multa kysytty ees että sattuuko, tai tarvitsenko kipulääkettä yms. Joissain paikoissa myös on erikseen hoitaja ollut painelemassa mahaa, ja jopa pitämässä kädestä kiinni ja on kyselty kokoajan sattuuko ja pidetäänkö taukoa ym... Minkähän ihmeen takia sitten kaikkialla ei haluta tuoda kolonoskopiasta hyvää kokemusta, ei kysellä tarvitseeko lääkettä tai sattuuko liikaa, rynnitään vaan täysillä sen tähystimen kans sisään ja vedetään operaatio täysillä loppuun asti...
Oon myös lukenut, ja puhunut joidenkin ihmisten kanssa ketkä ovat olleet kolonoskopiassa, ja moni on ollu että "no ei se mukavaa ollut, lähinnä epämiellyttävää"... Myös ne, jotka on käyny saman paikkakunnan terveyskeskuksessa tähystettävänä. Voiko olla, että mun mahassa on jotain vikaa, jonka vuoksi tuo sattui niiiiiin s**tanasti? Vai olivatko tähystäjät liian ronskeja?
En kyllä koskaan enää mene hereillä ollessa tuohon, vaan jos koskaan enää tulee kutsua takaisin, niin mun pitää olla niin syvässä unessa, etten tajua siitä mitään... en tiedä, nukuttavatko ne ees ketään niin.
Oon myös ymmärtänyt, että mitä pienempi ihminen on, sen pahempi tähystys ois. Ja mä oon ihan hurjan pieni, vaikka oonkin aikuinen.
Oon myös miettinyt, pitäisikö tuosta tehdä jokin valitus, vai onko ihan normaalia että haluaako tosissaan kuolla kesken kolonoskopian..?
Voisin sanoa niille, jotka odottavat aikaa kyseiseen operaatioon, että vaatikaa KAIKKI lääkkeet operaatiota varten, ja kaikista parhaimman kokemuksen siitä saa varmasti nukutuksessa..
Btw, tähystäjä sanoi että suoli näyttää haavaiselta, joten meinaako se yleensä sitä, että kyseessä olisi haavainen paksusuolentulehdus yms muu sairaus?
Millaisia kokemuksia muilla on kolonoskopiasta? Kertokaa kaikki risut ja ruusut!
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Minä en vähästä kivusta hätkähdä. Minua saa piikittää ja kaivella suonia vaikka tunnin putkeen, se on luksusta, samoin hammaslääkäri ja hammaskiven poisto. Olen käynyt paljon toimenpiteissä ja minua on leikelty paljon joten en vähästä hätkähdä.
Suolen tähystys oli painajaismaista kidutusta. Tärisin kivusta. Olen valmis maksamaan että saisin nukutuksen jos vielä joudun.
Minua on myös kidutettu toisessa peräaukon vaivassa 8 kk. Paise ja fisteli. Se oli myös niin kivuliasta että meinasin tappaa oikeasti itseni.
Minulle on nuoresta saakka tehty kivuliaita toimenpiteitä toisensa jälkeen. Niihin turtui pian ja olen aina saanut kehuja, että miten kestän inahtamattakaan. Turtuminen valitettavasti on heijastunut myös esim. seksielämään, kun jo ennen murrosikää on joutunut oppimaan "vetämään verhot eteen", valmistautumaan kipuun ja lentämään mielessään kauas pois, kun joku koskee alapäähän.
Olen lukenut vastaavia kokemuksia muiltakin. Kivuliaat ja traumatisoivat kokemukset voivat vaikuttaa niin monelle muullekin elämänalalle, lähtien tietysti siitä, ettei ihminen uskalla enää kivun pelossa mennä lääkäriin.
Minulle tehtiin tähystys ja en saanut mitään rauhoittavia saati kipulääkitystä. Minusta kivuton toimenpide.
On se varmaan yksilöllistä ja mietin ite aika paljonkin näitä asioita, kun moni operaatio (osa ihan perus rutiinijuttuja), joissa oon käyny, esim. kolonoskopia, kierukan laitto, lumbaalipunktio ym. on itelleni ollu aika helppoja ja kivuliaita jossain määrin kyllä, mutta silti oon pystyny rentoutumaan ja juttelemaan samalla hoitajan tai lääkäri kanssa normaalisti. Menisin millon tahansa uudestaan noihin hyvillä mielin.
Mulla auttaa se, että tiedostan etukäteen jo sen kivun ja ikäänkuin annan sen tulla ja vallata mut kun samalla hengitän korostuneen rauhallisesti. Keksityn tuntemaan sen kivun ja samalla tietoisesti totean että oon hyvissä ammattilaisten käsissä ja se kipu saa olla nyt läsnä tässä ja se on ihan ok. Se ero saattaa olla ehkä se että jotkut pelkää sitä kivun tuntemusta, vaikka se kipu olis ihan siedettävääkin ja lyhytkestoista. Jotkut alkaa jo lievänkin kiputuntemuksen myötä jännittää koko kroppaa, hengittää nopeammin ja se kipu valtaa mielen ja tulee sellainen paniikkireaktio ja tunne että olispa tää tilanne vaan nopeasti ohi. Ja musta tuntuu että tätä aihetta pitäis enemmän käsitellä lääkärissä ja jotenkin valmentaa ja opastaa kivun hallintaan ja käsittelyyn, etenkin jos potilas kokee sen ongelmana. Koska ihan turhaan jostain kierukan asennuksestakin jollekin jää kivun takia traumat...
Mulle kun tehtiin kystoskopia otin kirkasta viinaa matkaan pari desiä ja laitoin vessassa naamaan ettei niin pelottaisi.
Mulkkuun laitettiin puudutus joten eipä tuo sattunut pahemmin, mutta lekuri totes vaan että vai aloitit vapun vieton.
No minä en saanut MITÄÄN,en kipulääkettä enkä rauhoittavaa. Huusin vain kurkku suorana että V"u lopettakaa! Ja hoitaja moitti vaan ettei tarvitse kiroilla ja huutaa samalla, kun lääkäri hoki että ihan kohta valmista,kohta on valmista. . Jälkeenpäin itkin ja vapisin pukuhuoneessa ja hoitaja tuli kylmästi hätistelemään pois että seuraava pääsee.
Mikkelin keskussairaala, 2019.
Olen ollut, kesti 20min ja ei tuntunut missään. En ottanut lääkityksiä, en edes suojahousuja. Alapää paljaana kyljelleen, geeliä peräaukkoon, sisäänvienti ei tuntunut missään,ei ulospäinkään. En jännittänyt,ilmavaivoja 15min. Suosittelen Eiran sairaalaa.
No huhhuh. Kuulostaa että jokin systeemissä ei ole toiminut oikein. Mikä sen korjaisi.
Kasva aikuiseksi ja lopeta draamailu.
terveyskeskuksissa ei ensinnäkään ole erikoislääkäreitä jotka tuon suorittaa, se on ensimmäinen väärä asia aloituksessa. Toisekseen sen kipulääkityksen saa automaattisesti kun siitä mainitsee, suoraan suoneen.
Mitä enemmän tapahtumaa jännittää, ponnistelee vastaan eli vastustaa elimistöllään, sitä enemmän se sattuu.
Olen käynyt kymmeniä kertoja, viimevuosina 3v. välein.
Olin (M67) toukokuussa sekä ylä- että alatähystyksessä. Koska olin omalla autolla liikkeellä kieltäydyin rauhoittavista. Lääkäri laittoi puudutussalvaa alakertaan ja sitten se alkoi, toinen hoitaja piteli olkapäistä voimakkaasti ja käänsi / väänsi / paineli vatsaa tarvittaessa. Kertoivat, samalla kun katselin isolta screeniltä tutkimuslaitteen kamerakuvaa, että nyt mennään niin pitkälle kun tarkoitus ja sitten tullaan hitaasti pois ja katsotaan tarkkaan......... löytyi pari pientä polyyppia jotka hirtettiin lassontapaisella, sitten kysyivät että onko lonkkaproteesia ja kun ei ollut niin kankkuun kiinni maadoituslevy ja se isompi polyypintapainen poistettiin sähkölassolla. Minkäänlaisia kiputuntemukisa ei ollut, ilmavaivoja kylläkin kun puhalsivat ilmaa/kaasua suoleen, peräventtiili kyllä prutkutti kun ilmaa purkautui pois omia aikojaan.
Sitten huoltotauko eli alapään pesu ja kuivaus, kalsarit jalkaan ja uudelleen kyljelleen tutkimuspöydälle, kameraletku suuhun ja siitä nieluun, nyt asento sen verran huono etten nähnyt screeniä, oksennusrefleksini pisti yököttämään mutta tämä mahalaukun pohjan kuvaus ja näytepalojen otto oli lyhyt verrattuna alatähystykseen. Erittäin ammattitaitoinen lääkäri ja hoitajapari! Kertoivat vielä että tunti odottaa ennen ateriaa, jos oikein ymmärsin niin ylätähystyksen yhteydessä jotakin puudutetta menee myös nieluun ja sen takia odottaa että vaikutus lakkaa, ettei joudu ruoka henkitorveen. Teki toisaan gutaa, paaston ja tyhjennyksen jälkeen, syödä French Dog kahdella krakovanmakkaralla.
Ei mitään syytä ottaa stressiä tähystyksen kanssa!
Sain alailmarinnan. Tähystin vuosi liikaa ilmaa suoleen.
Silti runnoivat sen läpi.
On toimenpiteessä kuollut ihmisiä mut ei sitä kerrota, mutta kun syöpä
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon. Mun ainoa alatiesynnytyskokemus oli täsmälleen samanlainen. Olin varma, että kuolen siihen kipuun supistusten aikana. Pihdattiin kipulääkkeitä. Sen jälkeen aina sektioon pelkopolin kautta. Jokaisella lääketieteellisellä alalla tulisi olla pelkopoli. Vasta siellä ihminen otetaan tosissaan.
Synnytys ja synnytys.
On kroonisia sairauksia joissa supistelee 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varmaan liki 20 kertaa käynyt, tai ehkä enemmänkin. Eipä tunnu missään, maksanmutka tekee tiukkaa, mutta siinä vaiheessa saa lisää humausta, eli hetkellistä kipulääkitystä. Se täytyy erikseen ennen tähystystä sanoa jos sitä haluaa toimenpiteen aikana.
Katselen aina monitorista suolistoni sisäpuolta samalla kun lääkärikin,... kyselen myös mikä tuo tai tuo on, jos jokin pistää silmään. Sitten kun maksanmutka tuloillaan, niin huomaavat kyllä ähkymisestäni lisätä aineita ja sekin menee hetkessä ohi.
Pahinta on se litkun juonti, lähettävät aina sen jauheen jonka käyn vaihtamassa phosphoral liuokseen. Olen sanonut että lähettäisivät sitä, mutta aina jauheet tulee. Sairala on lähellä joten helppo nakki vaihto, jos olisi pitkä matka niin ostaisin apteekista itse.
Viimeksi syyskuussa kävin ja seuraava on 3v
Miksi? Tähystyksestä ei ole mitään hyötyä kyseisessä sairaudessa. Pikemmiten haittaa suolelle.
Minulla myös ensimmäinen kerta oli kaamea koska suoli oli tulehtunut.Mitään ei silloin puhuttu esilääkityksestä etukäteen joten melkein pyörryin sinne kivusta.Toiset menevätkin jo rutiinilla eikä tee kipeää kun suoli on kunnossa.Tänä vuonna olin tähystyksessä ja taas 5 vuoden päästä jos ei tule mitään vaivoja.
Se oli niin kivulias kokemus, että en mene toista kertaa, jos eivät nukuta. Tähystys kesti tunnin. Ja en ole kovin kipu herkkä. Olen synnyttänyt 3krt ilman kivunlievitystä.
Minä sain viimeksi ohjeen ottaa buranaa ennen toimenpidettä. Muuta ei olisi saanut. En mennyt koko toimenpiteeseen.
Minulle on siis kerran aikaisemmin yritetty tehdä tähystys, mutta se sattui niin lujaa, ettei siitä mitään tullut. Eivät siis tehneet väkisin.
Minäkään en ymmärrä, miksi pitää väkisin tehdä kovan kivun kautta.
Vierailija kirjoitti:
terveyskeskuksissa ei ensinnäkään ole erikoislääkäreitä jotka tuon suorittaa, se on ensimmäinen väärä asia aloituksessa. Toisekseen sen kipulääkityksen saa automaattisesti kun siitä mainitsee, suoraan suoneen.
Mitä enemmän tapahtumaa jännittää, ponnistelee vastaan eli vastustaa elimistöllään, sitä enemmän se sattuu.
Olen käynyt kymmeniä kertoja, viimevuosina 3v. välein.
Ei todellakaan saa kipulääkitystä suoneen, vaikka kuinka vaatisi
Pyllykoloon siis työnneltiin "tutkainta" ja se sattui. Harjoituksen puutetta sanon minä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut, kesti 20min ja ei tuntunut missään. En ottanut lääkityksiä, en edes suojahousuja. Alapää paljaana kyljelleen, geeliä peräaukkoon, sisäänvienti ei tuntunut missään,ei ulospäinkään. En jännittänyt,ilmavaivoja 15min. Suosittelen Eiran sairaalaa.
Olet selvästi harjoitellut, kiva, kiva...
On se julkinen terveydenhuolto ihanaa. Potilaita voidaan vaikka kiduttaa. Oppivatpahan pysymään kotona terveydenhuoltoa kuormittamasta.