Tunnetteko ihmisiä, jotka eivät tunnu elävän realiteeteissa? Ovat jääneet osittain lapsen tasolle?

Vierailija kirjoitti:

Itseni, paljon hauskempaa näin.

Mikä siinä on hauskaa? En nyt tarkoita vain sitä, että halutessasi voit lähteä aikuisena laskemaan pulkkamäkeä tai syödä karkkia.

Tunnen yhden, ja hänellä valitettavasti on pahoja mielenterveysongelmia. Hän ei ole mikään pikkulapset tasolle jäänyt, mutta tuntuu olevan ikuinen teini. Ei osaa ottaa vastuuta omasta elämästään. Aina on rahat loppu. Töissä yrittää silloin tällöin käydä, mutta se innostus lopahtaa nopeasti ja aina syyttää muita. Muuttaa hyvin usein, kaupungin vuokrakämpästä toiseen. Tuollainen elämä vaikuttaa hirvittävän raskaalta.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni nuorena äidiksi tullut ja kotiin jämähtänyt perhebloggaaja. Ei mitään laajempaa kokemusta ja näkemystä maailmasta. Naivi maailmankuva useimmilla.

Eikä tarvitse edes olla kovin nuori, jotkut vanhemmatkin naiset suorastaan taantuvat kun saavat lapsen. En tiedä mistä johtuu. Toki yleensä näillä naisilla on ollut jo entuudestaan tosi suppea maailmankuva ja ahtaat mielipiteet asioista, ja lapsen saanti sitä korostaa. Normaalit pysyvät normaaleina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseni, paljon hauskempaa näin.

Mikä siinä on hauskaa? En nyt tarkoita vain sitä, että halutessasi voit lähteä aikuisena laskemaan pulkkamäkeä tai syödä karkkia.

Tunnen yhden, ja hänellä valitettavasti on pahoja mielenterveysongelmia. Hän ei ole mikään pikkulapset tasolle jäänyt, mutta tuntuu olevan ikuinen teini. Ei osaa ottaa vastuuta omasta elämästään. Aina on rahat loppu. Töissä yrittää silloin tällöin käydä, mutta se innostus lopahtaa nopeasti ja aina syyttää muita. Muuttaa hyvin usein, kaupungin vuokrakämpästä toiseen. Tuollainen elämä vaikuttaa hirvittävän raskaalta.

Puhutaan vähän eri asioista. Itse pidän lapsuudesta kiinni pitämisessä esimerkiksi siitä, että saan edelleen uskoa vähän satuihin. Minun ei tarvitse tosikkomaisesti hokea ihmisille mitä kaikkea on tai ei ole olemassa. Jos haluan että keijuja on olemassa, voin ajatella niin ja se tekee omasta elämästäni vähän enemmän salaperäistä, vähän hauskempaa ja iloisempaa.

Minäkin käyn töissä, maksan laskuja, siivoan… mutta kaiken ympärillä leijuu pieni tähtipölypilvi, joka tekee elämästäni suloista.

Nelikymppinen nainen, jonka isä sairasti hänen lapsuudessaan  ja kuoli hänen ollessaan murrosikäinen, sanoo monta kertaa päivässä: minä haluan ja hyppii tasajalkaa.

Huvipuistohullu kirjoitti:

Mä! 😃 En kyllä usko, että kukaa oikeasti olis pohjimmiltaan täysin _aikuinen_.

Puhutaan hyvästä ja huonosta regressiosta. Hyvää on vaikka leikkisyys, lapsenmielisyys, kyky hassutella pienen lapsen kanssa. Ja kyky hassutella kumppanin kanssa. Totisuus ei ole aikuisuuden synonyymi, mutta huumorin laadulla on kyllä merkitystä, sillä mille nairetaan tai mikä koetaan hauskana.

Huonoa näkee vähän liikaa tällä palstalla. Itsekeskeistä ja mielikuvitusköyhää, toisia ihmisiä alentavaa jotta voisi kokea itse olevansa joku.

Metelöintiä tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Great minds discuss ideas, average minds discuss events, small minds discuss people."

Hieno ajatelma tähän väliin. Juu, olen kuullut aiemminkin, varmaan muutkin, mutta silti, hienosti vetäisty jostain muistin pakeilta. Laittaa aina miettimään. 

Viimeinen lause viittaa (pahansuopaan) juoruiluun.

Toisista ihmisistä voi keskustella asiallisestikin. Että miksiköhän se nyt on tuommoinen. Aidosti koettaa ymmärtää jonkin ihmisen tekoja valintoja käytöstä, joka tuntuu itselle vieraalta. Parhaimmillaan oivaltaa jotain.

Juoruilun tarkoitus ei ole oivaltaa eikä älytä mitään. Ainoastaan nostaa omia pisteitään toista lyttäämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vihreiden naispoliitikot.

Hyvin sanottu, eihän siellä muita olekaan. Mutta onhan se helppoa kun puoluetoimistolla ei tartte ku poikakalentereita seinälle, kun suuntaus on kaikilla sama.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, kaikkia yhdistää sama tausta. Isojen traumojen jälkeen ovat ikään kuin taantuneet siihen aikaan kun olivat vielä lapsia/nuoria. Ikäregressio lienee virallinen termi.

Ei tarvitse olla mitään yksittäistä isoa traumaa, ennemmin rajaton ja tai epäjohdonmukainen kasvuympäristö, missä usein hemmoteltu ja hylätty vuoronperään. Lapsi kehittää suojakseen mielikuvitusminän, valeitsen. Hän ei kasva vastuunottoon kun kukaan ei sitä vaadi eikä siitä palkitse.

Rajattomuus tuottaa vain hyvin epävarmoja ja turvattomia ihmisiä, jotka hakevat hyvin helposti "turvarievun" riippuvuuksista. Muihin ihmisiin eivät luota.

Mielikuvitusmaailmassaan ovat toki aina jotain ekstraspesiaalia mitä kukaan vaan tajuu..

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, kaikkia yhdistää sama tausta. Isojen traumojen jälkeen ovat ikään kuin taantuneet siihen aikaan kun olivat vielä lapsia/nuoria. Ikäregressio lienee virallinen termi.

Juu ei esim. daddy issues ole tyhjästä keksitty termi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, kaikkia yhdistää sama tausta. Isojen traumojen jälkeen ovat ikään kuin taantuneet siihen aikaan kun olivat vielä lapsia/nuoria. Ikäregressio lienee virallinen termi.

Ei tarvitse olla mitään yksittäistä isoa traumaa, ennemmin rajaton ja tai epäjohdonmukainen kasvuympäristö, missä usein hemmoteltu ja hylätty vuoronperään. Lapsi kehittää suojakseen mielikuvitusminän, valeitsen. Hän ei kasva vastuunottoon kun kukaan ei sitä vaadi eikä siitä palkitse.

Rajattomuus tuottaa vain hyvin epävarmoja ja turvattomia ihmisiä, jotka hakevat hyvin helposti "turvarievun" riippuvuuksista. Muihin ihmisiin eivät luota.

Mielikuvitusmaailmassaan ovat toki aina jotain ekstraspesiaalia mitä kukaan vaan tajuu..

Paitsi usein johonkin auktoriteettiin, jota sitten jumaloivat ja näkevät aivan virheellisesti täydellisenä ihmisenä. Ei semmoinen mustavalkoinen ajattelu kuulu normaaliin aikuisuuteen, vaikka lapsena tai teininä niin voikin jotain julkkista ihailla.

Osa vanhemmasta polvesta suhtautuu tällä tavalla ilmastonmuutokseen. Pelkäävät, että saastuttavat lelut viedään heiltä pois.

Persoonallisuushäiriöt (traumatausta) tekevät ihmisestä itsekeskeisen ja ajattelussaan hyvin jäykän. Ja sitten ovat syrjäytyneet ihmiset, joiden taustalla on älyllinen vamma, mikä on jäänyt huomaamatta. 

Viranomaisissa näitä laosiaikuisia on paljon. On valtaa puuttua ihmisten selviytymiseen ja toimeentuloon. Sensijaan, että ratkaistaisiin ongelman juurisyy, aletaan leikkiä ihmisen kestävyydellä ja katsotaan mulloin asiakas murtuu. Tähän käytetään peruskoulussa opittuja kiusaamismetodeja, alkaen jopa lällättelystä. Peli päättyy siihen, kun asiakas murtuu. Sitten vedetään hetki henkeä, ja...next!

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat sillä, ettei ole kiinni realiteeteissa? Musta tuntuu, että valtaosa ihmisistä ei ole kiinni niissä... Esimerkkinä vaikka ympäristökato ja kulutustottumukset, mutta muitakin esimerkkejä löytyy vaikka tätä keskustelupalstaa lueskelemalla...

Ja sitten on ihmisiä, jotka saattaa vaikuttaa oudoilta tai lapsellisilta, koska eivät mahdu johonkin "normaalin" muottiin, mutta ovat oikeasti hyvinkin älykkäitä. Älykkäät ja luovat ihmiset pystyvät elämään omannäköistä elämää kuluttamatta energiaansa siihen mitä joku naapurin Tarja heistä ajattelee.

Tämä.

Kyllä. Mielenterveysongelman omaava kaveri (mies). Asuu tuetussa asumisessa, on edunvalvonnassa ja tarvitsee apua ruoan laittoon, laskujen maksamiseen ym.

Haluaa lapsen tyttöystävänsä kanssa, myös mt-ongelmia, jatkuvasti osastolla.

Lapsen kanssa olisi kuulemma kivaa pelata fudista ja katsella leffoja.

Ei suostu ymmärtämään, että siihen, että lapsen kanssa voi oikeasti touhuta tuommoisia asioita, menee vuosia.

Hänellä on myös lääkitys, jonka vuoksi nukkuu 14h päivässä.

Voisi tulla yöheräilyt yllätyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Persoonallisuushäiriöt (traumatausta) tekevät ihmisestä itsekeskeisen ja ajattelussaan hyvin jäykän. Ja sitten ovat syrjäytyneet ihmiset, joiden taustalla on älyllinen vamma, mikä on jäänyt huomaamatta. 

Siis väität että kaikilla syrjäytyneillä on älyllinen vamma ? Eikö tuo nyt sitten ole jäykkää ajattelua?

Olen kuulemma jäänyt lapsen tasolle.. ja ikää jo 37... haukutaan että olen lievästi kehitysvammainen joka en missää nimes ole.. mutta on ilmeisesti epävakaa persoona. .helposti hermostun jos asiat ei mene mun tavalla.. naiset ei musta kiinnostu edelleen.. olen sinkku, enkä haluaisi olla vihaan olla yksin.. kaipaan läheisyyttä.. asun yksin ja maksan laskut ja käyn töissä,.. en vaikuta kovin kehitysvammaiselta

t. allu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Great minds discuss ideas, average minds discuss events, small minds discuss people."

Hieno ajatelma tähän väliin. Juu, olen kuullut aiemminkin, varmaan muutkin, mutta silti, hienosti vetäisty jostain muistin pakeilta. Laittaa aina miettimään. 

Viimeinen lause viittaa (pahansuopaan) juoruiluun.

Toisista ihmisistä voi keskustella asiallisestikin. Että miksiköhän se nyt on tuommoinen. Aidosti koettaa ymmärtää jonkin ihmisen tekoja valintoja käytöstä, joka tuntuu itselle vieraalta. Parhaimmillaan oivaltaa jotain.

Juoruilun tarkoitus ei ole oivaltaa eikä älytä mitään. Ainoastaan nostaa omia pisteitään toista lyttäämällä.

Silloin voi keskustella ok, jos keskustellaan yleisellä tasolla ihmisistä. Siis niin, ettei sanota "tiedän sen ja sen" ja nimetä ihmisiä tai tunnistettavasti viitata heihin, vain jotta päästään puimaan ja "ymmärtämään", miksi ovat kuten ovat. 

Yleisellä tasolla on ilmiöiden mietintää, vaikka kyse olisi ihmisistä. 

Äitini on tällainen, ei ole koskaan saanut oikein otetta elämästään. Rahat on koko ajan loppu, aina kadonneet jonnekin hetken mielitekoon. Jos maksan vaikka lääkkeet, onkin saattanut käyttää rahat karkkiin jne. Ensin mummini katsoi perään, nyt minä.

Traumaattinen lapsuus ehkä syynä. Hän on kuitenkin älykäs ihminen, ei ole kyse kehitysvammasta.

Mieheni sisko, miehensä kanssa asuvat ja ovat lapsettomia, mutta jatkuvasti pitää olla heitä auttamassa. Viimeksi jäi auto kinoksiin ja eihän heillä edes lapiota ollut tai ymmärrystä lähteä sellaista ostamaan (asumme Helsingissä, eli voi kävellä rautakauppaan...) Mun mies ja appiukko soitettiin apuun. Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka, eivät osaa eivätkä jaksa tehdä mitään itse, vinkuvat muita apuun. Itse 3 lapsen äitinä en hyväksikäytä ihmisiä noin, vaikka apu voisi joskun olla mukava juttu.