Lue keskustelun säännöt.
En tule koskaan ymmärtämään tämän palstan totaalista vihaa sitä kohtaan jos mies toivoo naisen joka tykkää laittaa ruokaa ja hoitaa kotia
12.02.2022 |
Heti ollaan sanomassa että kyökkipiikaa, äidinkorviketta ja s*ksi*rjaa vain himoitsee tuollainen sika ja että itse laiskottelee tai huvittelee kun toinen raataa eikä osallistu mitenkään.
Kommentit (1292)
Eiköhän aloittajan pointti ole sen kaksinaismoralismin paljastaminen, että naiset pitävät tiukasti kiinni oikeudestaan päättää itse minkälaisen miehen haluavat, oli se mitä tahansa, mutta lyttäävät sen jos mies ajattelee samoin ja sanoo ääneen minkälaisen naisen haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse naisena tykkään laittaa ruokaa rakkailleni, se on yksi tapa antaa rakkautta, kun tekee ruoan oikeista aineksista hyvissä mielentiloissa eikä vain laita jotain einestä uuniin.
Myös pidän kodin tunnelman laittamisesta niin kuin moni muukin nainen.
Feminisitit ovat saaneet naiset uskomaan, että oikea elämä on kodin ulkopuolella, ja kotona olevat äidit ovat pallo jalassa, ja omien lasten hoitaminen lähtökohtaisesti yhtä helvettiä.
Olin itse monta vuotta kotiäitinä ja nautin lasteni hoitamisesta, heidän kanssaan olemisesta, sen kuuluisan pullan leipomisesta ("pullantuoksuinen kotiäiti") ja lasteni ravitsemisesta. Kiireettömyydestä.
Ehkä juuri siksi työssäkäyvät naiset saavat huonon kuvan pienten lasten kanssa olemisesta, kun se hoitaminen on aamulla kiireellä hoitoon vientiä ja illalla hakemista, ja sitten töistä väsyneenä lyhyt iltahetki lasten kanssa pakkopullanomaisesti. Siitäkin Pikkukakkonen vie osan. Yhteistä aikaa jää lähinnä viikonloppuna.
Olen feministi ja teen puolisolleni lähes joka päivä ruoan. Siis nimenomaan hänen(kin) ruokansa, vaikka itselläni on eri ruokavalio. Leivoin hänelle viimeksi viime viikonloppuna, niitäkään leipomisia en itse syönyt. Aikoinaan hoidin lastani kotona puolitoista vuotta ja senkin jälkeen tein vain osa-aikatöitä toiset puolitoista vuotta. Ei ollut helvettiä vaan minulle oli aina selvää, että haluan vain yhden lapsen ja hänen lapsuudestaan haluan todella nauttia. Suurin osa elämästäni on kuitenkin ihan muuta kuin lapsiperhe-elämää, kuten useimmilla muillakin. Siksi minulle on äärettömän tärkeää, että on myös oma ura ja muut omat asiat (luottamustehtävät, opiskelu ja mahdollisesti jälleen oman yritystoiminnan käynnistäminen palkkatyön ohella).
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän aloittajan pointti ole sen kaksinaismoralismin paljastaminen, että naiset pitävät tiukasti kiinni oikeudestaan päättää itse minkälaisen miehen haluavat, oli se mitä tahansa, mutta lyttäävät sen jos mies ajattelee samoin ja sanoo ääneen minkälaisen naisen haluaa.
Kaksi kysymystä:
Miksi sille miehelle on niin tärkeää kertoa meille naisille, minkälaisen naisen hän haluaa? Kysyin tätä jo aiemmin. Mitä hän ajaa sillä takaa? Että me mammat iltarukouksissamme pyytäisimme hänelle hänen kaipaamaansa naista? Jotain muuta, mitä?
Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä täysin anonyymit palstalaiset ovat mieltä? Niistä mielipiteistä pääsee eroon, kun sulkee koneen tai siirtyy muihin keskusteluihin tai muille sivustoille? Miksi aikuinen ihminen välittää jostain keskustelupalstan kirjoittajien mielipiteestä?
Kyllä korjaan auton jarrupalat, pimenneet lamput, öljynvaihdot, renkaanvaihdot, mutta ruuanlaittajaa minusta ei saa tekemälläkään. Eikä pyykkäriä. Peruspitsa onnistuu ja jokin jauhelihakastike, pyykkiin viskon kaikki samaan 60 astetta ja katsotaan mitä tulee. Että kyllä siitä naisesta on hyötyäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä korjaan auton jarrupalat, pimenneet lamput, öljynvaihdot, renkaanvaihdot, mutta ruuanlaittajaa minusta ei saa tekemälläkään. Eikä pyykkäriä. Peruspitsa onnistuu ja jokin jauhelihakastike, pyykkiin viskon kaikki samaan 60 astetta ja katsotaan mitä tulee. Että kyllä siitä naisesta on hyötyäkin.
Aina on aikaa opetella uusia taitoja. Esim. Youtubesta löytyy kokkaus- ja siivousvideoita. Ei ole niin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen 45v kirjoitti:
Just. Olen varma etta saan nyt vihaa niskoille kanssasisariltani- mutta mina olen nainen joka kokkaa joka ikinen paiva, pitaa hyvaa huolta talosta, miehista ja lapsista, olen myos kokopaivatoissa. Ihan siedettavan nakoinenkin olen, pidan huolta itsestani. Mina NAUTIN ns. vanhanaikaisista arvoista, ja roolistani naisena, vaimona, ja aitina, enka vaihtaisi elamaani mihinkaan. Mina olen onnellinen, mieheni on onnellinen, avioliitto on onnellinen.
Harva ymmartaa- moni surkuttelee etta olen "alistettu" jollakin tavalla. Mutta ei kai se heilta pois ole etta toimin talla tavoin.Ihmettelen, kun monet arvostelevat tämän naisen kirjoitusta??
Ei tuon kirjoittaja ollut nainen.
Ei tietenkään, nykynainenhan ylpeileekin sillä, ettei osaa laittaa ruokaa eikä siivota eikä muitakaan naisten hommia eikä luonnollisesti miestenkään töitä. Molemmat kuuluvat nykyään miehille..
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli jo lapsena pienoisena järkytyksenä, että joissain kodeissa vain nainen teki kotitöitä. En semmosia koteja onneksi nähnyt kuin yhden kaverin luona, sekin oli liikaa.
Meillä isä ja äiti siivos yhdessä kerran viikossa, ruokaa teki aina se kumpi sattui ensiksi töistä kotiin, molemmat vei ja haki lapsia tarhasta (pyörällä), pyykkiä pesi molemmat, tiskasi molemmat, verhoja ripusti molemmat, lakanoita kun vetivät yhdessä suoriksi, istuin alla, oli kivaa.
Molemmat tehdastyöläisiä.Onko se joku akateemisten miesten piirre ettei käsiä ja isoa egoa haluta liata kotitöissä.. Jotenkin oon saanut sellasen vaikutelman akateemisista miehistä että ovat pahimpia sovinisteja. Tavalliset duunarimiehet taas tekevät kotitöitä aina, ainakin kaikki elämässäni olleet ja ovat duunarimiehet.
Ai että oli ihanaa istua lattialla siinä alla, kun aikuiset vetivät ja samalla ravistelivat lakanaa! Olin silloin jotain 4v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoa saa tietenkin. Eri asia on löytääkö sellaisen joka tuon toiveen täyttää. Itse voisin hyvin jäädä kotihengettäreksi. En ole ollenkaan työorientoitinut ja urahakuinen. Ihan puhtaasti rahan takia käyn töissä, ja jos mies elättäisi jäisin mielelläni kotiin hoitamaan lapset ja huushollin. Aika hyvin toimeentuleva mies pitäisi olla ettei elintaso kuitenkaan laskisi, ja lisäksi hänen pitäisi suostua myös siihen, että tili on sitten vapaasti myös minun käytettävissäni. Jonkinlainen suunnitelma olisi myös mahdollisen eron varalta oltava taloudellisen tilanteeni turvaamiseksi. Eli ihan helposti en hommaan lähtisi, ja se on ihan rahasta kiinni, eikä siitä ettenkö viihtyisi kotiaskareiden ja lasten parissa.
Juuri näin. Minä olen kodinhengetär-tyyppinen nainen myös, ja nautin siivoamisesta, ruuanlaitosta, vaatehuollosta sun muusta mutta kyllä minunkin on sanottava että 8 h työpäivän jälkeen en nauti tehdä yksin kaikkia perheen kotitöitä.
Minulle sopisi ihan hyvin sellainen järjestely, että jään kotiin ja eletään miehen palkalla, mutta harvalla miehellä on sellaiset tulot. Lisäksi on tuo eron mahdollisuus. Tuttavapiirissä on paljon tapauksia, joissa nainen on ollut vuosia kotona miehenkin toiveesta, mutta eron tullessapa mies taistelee kynsin hampain että nainen jäisi tyhjin käsin. Sellaista riskiä ei vain ole järkevää ottaa, että itsellä on vuosien aukko työurassa ja koulutuksessa. Se vaikuttaa taloudellisesti koko loppuelämään, joten myös eron tullessa kompensaation kotirouvan työstä pitäisi olla hyvinkin huomattava.
Nyt on oikeastaan ainoa realistinen mahdollisuus että priorisoi miehiä jotka eivät toivo naisen tekevän yksin kaikkia kotitöitä jotta saisi itse maata sohvalla ja rentoutua. Tällainen mies onkin onneksi löytynyt.
Toisin kuten palstan naiset haluavat kuvitella, yksikään mies ei toivo naisen tekevän KAIKKIA kotitöitä yksin. Mies osallistuu omalla tahollaan yhteiseen elämään. Kyse on siitä, että miehet arvostavat ja haluavat naisia, jotka tykkäävät tehdä ruokaa ja hoitaa kotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ymmärrän ap:n toiveen. Olen jo 53 v - se varmaan selitys.
Toimivuus kulminoituu siihen, mitä mies tuo suhteeseen? Millä mies kompensoi suhdetta?
Mies kuuntelee ja tasapainottaa järjellä naisen draamaa ja liikoja tunneövereitä. Kun lähdette ulos, mies on vastuussa että asiat toimivat, ei tule ongelmia muiden miesten kanssa, mies myös tietää kuinka viranomaistahojen kanssa toimitaan. Mies on yhteiskunnan yläpuolella siten, että naisella ja miehellä on helppo elää. Mies ratkaisee ongelmat ja hoitaa neuvottelut, liittyivät ne sitten pankkiasioihin, veroihin, asuntoon, lasten kouluun. Kun lähdette autoilemaan Eurooppaan, mies on kartalla ja on siellä kuin kala vedessä tilanteessa kun tilanteessa...
Muutetaan ylläoleva teksti imperfektiin, niin sitten se voi olla totta. Ja ajankohta oli 60-luku tai 70-luku. Usein muuten naiset osaavat useampia kieliä kuin miehet. Vapaa-ajan kielikursseilla on aina enemmän naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli esim. minä en olisi kovin houkutteleva aviomies: korjailen kodinkoneet, teen lumityöt, leikkaan nurmikon, hakkaan halot, putsaan rännit, tsekkailen talon yleiskuntoa ja korjaan tarvittaessa, huollan, korjaan ja pesen autot itse, teen ruokaa, maksan laskut ja käyn töissä.
Harrastuksiahan nämä vain ovat, kyllä miehen pitäisi osallistua kotihommiinkin.
Nämä kuvaukset naurattaa aina. Tosiaankin viikko alkaa kun maanantaina putsataan kaikille ränni valmiiksi klo 7 aamulla, viedään talon yleiskunto päiväkotiin ja luetaan halkojen Wilma-ilmoitukset. Halot viedään hammaslääkäriin varttia vaille kahdeksaksi ja katsotaan että mukana on sukset JA sisäliikuntavehkeet JA elämyspäivän joku tarinaesine tulevaa koulupäivää varten.
Klo 12 pienemmillä, kotona hoidettavilla haloilla on nälkä, joten putsaat rännin uudestaan. Autoakin olisi pestävä iltapäivän mittaan kaksi lastillista, koska viikonloppuna ei ollut aikaa hoitaa autovuorta ja muuten loppuu puhtaat renkaat, jouset ja tuulilasinpyyhkijät. Ainiin, tuulilasinpyyhkijät oli jäänyt pieneksi ja niitäkin pitäisi ostaa lisää viikonloppuna. Siivoat ränninputsaustarvikkeet pois, viet halot happihyppelylle leikkipuistoon, ja kotiintultua alat pesemään autovuorta.
Isommat halot tulevat koulusta siinä kahden maissa, jolloin pitää taas putsata ränni ja hakea talon yleiskunto päiväkodista. Halkojen, halkojen kavereiden, ja talon yleiskunnon kengissä sisälle tulee paljon hiekkaa. Harmittaa, kun vasta launtaina leikkasit nurmikon kiiltävän lyhyeksi ja jo nyt kaikki lattiat on taas hiekan peitossa. Leikkaat nurmen uudestaan. SItten kello lyökin kuusi, kaikilla on huutava nälkä, eli taas pitäisi putsata ränni. Ja parin tunnin päästä uudestaan, kun on iltapalan aika. Auto unohtuu märkänä pesukoneeseen, joten päätät pyöräyttää sen uudestaan joskus huomenaamulla. Siinä rännien putsauksen välissä.
Vierailija kirjoitti:
Itse naisena tykkään laittaa ruokaa rakkailleni, se on yksi tapa antaa rakkautta, kun tekee ruoan oikeista aineksista hyvissä mielentiloissa eikä vain laita jotain einestä uuniin.
Myös pidän kodin tunnelman laittamisesta niin kuin moni muukin nainen.
Feminisitit ovat saaneet naiset uskomaan, että oikea elämä on kodin ulkopuolella, ja kotona olevat äidit ovat pallo jalassa, ja omien lasten hoitaminen lähtökohtaisesti yhtä helvettiä.
Olin itse monta vuotta kotiäitinä ja nautin lasteni hoitamisesta, heidän kanssaan olemisesta, sen kuuluisan pullan leipomisesta ("pullantuoksuinen kotiäiti") ja lasteni ravitsemisesta. Kiireettömyydestä.
Ehkä juuri siksi työssäkäyvät naiset saavat huonon kuvan pienten lasten kanssa olemisesta, kun se hoitaminen on aamulla kiireellä hoitoon vientiä ja illalla hakemista, ja sitten töistä väsyneenä lyhyt iltahetki lasten kanssa pakkopullanomaisesti. Siitäkin Pikkukakkonen vie osan. Yhteistä aikaa jää lähinnä viikonloppuna.
Öö... Olen feministi ja en todellakaan ajattele kotiäitien olevan pallo nilkassa. Kotiäitiys voi olla tosi rankkaa ja se on vähän arvostettua.
Kotiäitinä oleminen on oikein hyvä juttu, jos se on oma valinta. Aina ei ole ollut näin. Onneksi nykyisin naisilla on enemmän valinnan vapautta. Taidat olla aika pihalla feminismistä jos luulet sen olevan kotiäitien vihaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse naisena tykkään laittaa ruokaa rakkailleni, se on yksi tapa antaa rakkautta, kun tekee ruoan oikeista aineksista hyvissä mielentiloissa eikä vain laita jotain einestä uuniin.
Myös pidän kodin tunnelman laittamisesta niin kuin moni muukin nainen.
Feminisitit ovat saaneet naiset uskomaan, että oikea elämä on kodin ulkopuolella, ja kotona olevat äidit ovat pallo jalassa, ja omien lasten hoitaminen lähtökohtaisesti yhtä helvettiä.
Olin itse monta vuotta kotiäitinä ja nautin lasteni hoitamisesta, heidän kanssaan olemisesta, sen kuuluisan pullan leipomisesta ("pullantuoksuinen kotiäiti") ja lasteni ravitsemisesta. Kiireettömyydestä.
Ehkä juuri siksi työssäkäyvät naiset saavat huonon kuvan pienten lasten kanssa olemisesta, kun se hoitaminen on aamulla kiireellä hoitoon vientiä ja illalla hakemista, ja sitten töistä väsyneenä lyhyt iltahetki lasten kanssa pakkopullanomaisesti. Siitäkin Pikkukakkonen vie osan. Yhteistä aikaa jää lähinnä viikonloppuna.
Tekstisi viimeinen kappale kertoo enemmän todellisista syistä tilanteeseen, kuin tuo lihavoimasi pätkä. Kyllä se useimmilla on nimenomaan huonot kokemukset ja esim alistetun, väsyneen naisen malli lähipiirissä, mikä saa tämän vastareaktion aikaan. Feminismin kautta saa epäreilulle kokemukselle sanoja, mutta ei se kokemusta ole luonut.
Itse en todellakaan kannata feminismiä, ja omien vanhempieni perinteinen roolijako oli tasapainoinen ja onnistunut. Toivoin samanlaista itselleni, mutta eipä onnistunut. Monikin tyytyväinen kotiäiti, jolla on hyvä mies ja homma toimii, ei tarvitse feminismiä mihinkään, koska ei synny epäoikeudenmukaista riistotilannetta, ja roolit joustavat. On myös varaa antaa anteeksi, kun on saanut paljon rakkautta.
Jokunen mies täällä ehkä haaveilee oikeasti toimivasta perinteisehköstä parisuhteesta. Mutta kun aletaan listata naisen tehtäviä ja vaadittavia ominaisuuksia, joustavuuden, vastavuoroisuuden ja aidon rakkauden ajatus katoaa. Sitä ei vaan pysty täältä ruudun takaa lukemaan mistään rivien välistä. Etenkin, kun niin monilla naisilla on niitä kokemuksia itsekkäistä, epäkypsistä suhteista.
Ei hyvät miehet voi odottaa, että vaatimuslistan kanssa ulostuleminen nettipalstalla kovin positiivisia reaktioita herättää, vaikka miten olisi kaunis ajatus siellä takana. Täällä on aivan vieraita ihmisiä omine elämänkokemuksineen, jotka usein ovat tosi kipeitä. Ja syy ei ole feminismi, vaan kuulkaa ihmisten itsekkyys ja kovasydämisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen 45v kirjoitti:
Just. Olen varma etta saan nyt vihaa niskoille kanssasisariltani- mutta mina olen nainen joka kokkaa joka ikinen paiva, pitaa hyvaa huolta talosta, miehista ja lapsista, olen myos kokopaivatoissa. Ihan siedettavan nakoinenkin olen, pidan huolta itsestani. Mina NAUTIN ns. vanhanaikaisista arvoista, ja roolistani naisena, vaimona, ja aitina, enka vaihtaisi elamaani mihinkaan. Mina olen onnellinen, mieheni on onnellinen, avioliitto on onnellinen.
Harva ymmartaa- moni surkuttelee etta olen "alistettu" jollakin tavalla. Mutta ei kai se heilta pois ole etta toimin talla tavoin.Ihmettelen, kun monet arvostelevat tämän naisen kirjoitusta??
Ei tuon kirjoittaja ollut nainen.
Luulen, että oli. Todennäköisesti kotoisin m-maasta tai Suomen lähialueelta, jossa on vallalla perinteisempi meininki. Yhdessä naapurimaassa on kauppa, jossa myydään vaimon lyömiseen sopivia keppejä, jos en väärin muista. Sitä on näytetty TV:ssä. Nykyaikana. Tosin sielläkin valtio on jo huolestunut ilmiöstä, kun nuoret naiset eivät enää mene niin innokkaasti naimisiin. Jos menevät, liitto ei kestä monta vuotta. Ja lapsia saadaan nihkeästi siinä ilmapiirissä. He saavat tietoa ulkomailta ja ymmärtävät, että monessa muussa maassa naisen elämä on hiukan helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies jää kotiin hoitamaan lapsia ja vaimo käy töissä tienaamassa perheen elannon niin lasten hoito ja kotityöt eivät olekaan enää niin rankkaa ja aliarvostettua työtä naisen mielestä, vaan kyse on siitä että mies pakoilee työn tekemistä ja siipeilee vaimon rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli esim. minä en olisi kovin houkutteleva aviomies: korjailen kodinkoneet, teen lumityöt, leikkaan nurmikon, hakkaan halot, putsaan rännit, tsekkailen talon yleiskuntoa ja korjaan tarvittaessa, huollan, korjaan ja pesen autot itse, teen ruokaa, maksan laskut ja käyn töissä.
Harrastuksiahan nämä vain ovat, kyllä miehen pitäisi osallistua kotihommiinkin.
Nämä kuvaukset naurattaa aina. Tosiaankin viikko alkaa kun maanantaina putsataan kaikille ränni valmiiksi klo 7 aamulla, viedään talon yleiskunto päiväkotiin ja luetaan halkojen Wilma-ilmoitukset. Halot viedään hammaslääkäriin varttia vaille kahdeksaksi ja katsotaan että mukana on sukset JA sisäliikuntavehkeet JA elämyspäivän joku tarinaesine tulevaa koulupäivää varten.
Klo 12 pienemmillä, kotona hoidettavilla haloilla on nälkä, joten putsaat rännin uudestaan. Autoakin olisi pestävä iltapäivän mittaan kaksi lastillista, koska viikonloppuna ei ollut aikaa hoitaa autovuorta ja muuten loppuu puhtaat renkaat, jouset ja tuulilasinpyyhkijät. Ainiin, tuulilasinpyyhkijät oli jäänyt pieneksi ja niitäkin pitäisi ostaa lisää viikonloppuna. Siivoat ränninputsaustarvikkeet pois, viet halot happihyppelylle leikkipuistoon, ja kotiintultua alat pesemään autovuorta.
Isommat halot tulevat koulusta siinä kahden maissa, jolloin pitää taas putsata ränni ja hakea talon yleiskunto päiväkodista. Halkojen, halkojen kavereiden, ja talon yleiskunnon kengissä sisälle tulee paljon hiekkaa. Harmittaa, kun vasta launtaina leikkasit nurmikon kiiltävän lyhyeksi ja jo nyt kaikki lattiat on taas hiekan peitossa. Leikkaat nurmen uudestaan. SItten kello lyökin kuusi, kaikilla on huutava nälkä, eli taas pitäisi putsata ränni. Ja parin tunnin päästä uudestaan, kun on iltapalan aika. Auto unohtuu märkänä pesukoneeseen, joten päätät pyöräyttää sen uudestaan joskus huomenaamulla. Siinä rännien putsauksen välissä.
Loistava kirjoitus, nauroin ääneen. Suorastaan nerokasta verbaaliakrobatiaa, taidat kirjoittaa työksesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen 45v kirjoitti:
Just. Olen varma etta saan nyt vihaa niskoille kanssasisariltani- mutta mina olen nainen joka kokkaa joka ikinen paiva, pitaa hyvaa huolta talosta, miehista ja lapsista, olen myos kokopaivatoissa. Ihan siedettavan nakoinenkin olen, pidan huolta itsestani. Mina NAUTIN ns. vanhanaikaisista arvoista, ja roolistani naisena, vaimona, ja aitina, enka vaihtaisi elamaani mihinkaan. Mina olen onnellinen, mieheni on onnellinen, avioliitto on onnellinen.
Harva ymmartaa- moni surkuttelee etta olen "alistettu" jollakin tavalla. Mutta ei kai se heilta pois ole etta toimin talla tavoin.Jos sulla ei olisi lapsia ei häiritsi. Mutta on kuvottavaa että viet noin epätasa-arvoista mallia lapsillesi. Toivottavasti he heräävät ajoissa että tuollainen malli ei ole reilua ja poikasi eivät odota että löytävät tulevaisuudessa tyttöystävää piikomaan kun äitikin nöyränä teki niin ja tyttäresi tietävät että ei ole pakko piikoa ja miehenkin pitää tehdä tasavertaisesti osansa vaikka se ei teillä kotona toteudu.
Tämäpä juuri! Oikeastiko tämä on se malli mitä omille lapsille halutaan antaa eli naisen tehtävä on käydä kokopäivätöissä ja loppuaika paapoa muuta perhettä omista tarpeista viis? Voi olla pojillekin suuri yllätys, etteivät tyttöystävät passaakaan omien opiskelujen/töiden ohella miestä sohvalle. Itse erosin epätasa-arvoisesta suhteesta juuri siksi, ettei tyttärille tule sellaista vaikutelmaa, että naisen elämä on pelkkää muiden passaamista ja omien tarpeiden laiminlyöntiä ihan perustarpeista lähtien. Minä opetan tyttärilleni, että kannattaa kouluttautua, luoda uraa ja keskittyä itselle mieleisiin asioihin. Hyvällä tulotasolla voi ulkoistaa sellaisia tehtäviä, joita ei halua tehdä. Esimerkiksi kaikki autoon liittyvät asiat olen ulkoistanut ja seuraavaksi aion ottaa kotisiivouksen silloin tällöin. Tämä ei poissulje sitä, etteivätkö he oppisi perustaitoja kodinhoidosta. Olen keskituloinen kahden lapsen yh, mutta fiksulla rahankäytöllä asiat ovat mahdollisia.
Nykyään on sanonta, että nainen on naimisissa yhteiskunnan kanssa. Tarkoittaa juuri tätä mitä yllä oleva kirjoitti. Naiselle se on itsestään selvyys, että ulkoistetaan kaikki. Tilaat ruoat woltilta, palkkaat siivooja, lastenhoitajan, autokorjaajan jne.
Ei, tuo on häpeällistä elämää. Toki monet asiat voi ulkoistaa mutta ei kaikkia. Suomessa kaikki ovat korkeasti koulutettuja, ei sitä koulutusta tarvitse yhtään enempää vaan työtä, fyysistä työtä...
Ja mitähän fyysistä mies sitten tekee, kun moni asuu nykyään kaupungissa ja kerrostalossa. Ei ole pihatöitä tehtävänä eikä perheessä aina ole autoakaan, jonka parissa mies puuhailisi. Kerrostalokodissa ei moni myöskään nikkaroi.
Vielä nykyisin monella naisella on niin surkea palkka, että hyvä kun saa vuokran maksettua ja kaapissa on edes jotain ruokaa. Ajatus ulkopuolisen avun palkkaamisesta on suurelle osalle utopiaa. Käyn välillä kauppakeskuksessa, jossa on aina ihmisiä kahviloissa ja lapsiperheitä istuu syömässä jäätelöä sun muita herkkuja. Itse koen jo kupin kahvia kalliina ja käynkin kahvilla vain harvoin. Kansantaloudelle on tietysti hyvä, kun osa pystyy ostamaan enemmän.
Haluan toki hoitaa kotia ja laittaa ruokaa, mutta vain puoliksi miehen kanssa jos sellainen on. Pakkaa viisari kääntymään siihen, että nainen YKSIN työssäkäynnin lisänä tekee kotityöt ja mies vaihtaa 2 kertaa vuodessa ne auton renkaat. EI KÄY.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli esim. minä en olisi kovin houkutteleva aviomies: korjailen kodinkoneet, teen lumityöt, leikkaan nurmikon, hakkaan halot, putsaan rännit, tsekkailen talon yleiskuntoa ja korjaan tarvittaessa, huollan, korjaan ja pesen autot itse, teen ruokaa, maksan laskut ja käyn töissä.
Harrastuksiahan nämä vain ovat, kyllä miehen pitäisi osallistua kotihommiinkin.
Nämä kuvaukset naurattaa aina. Tosiaankin viikko alkaa kun maanantaina putsataan kaikille ränni valmiiksi klo 7 aamulla, viedään talon yleiskunto päiväkotiin ja luetaan halkojen Wilma-ilmoitukset. Halot viedään hammaslääkäriin varttia vaille kahdeksaksi ja katsotaan että mukana on sukset JA sisäliikuntavehkeet JA elämyspäivän joku tarinaesine tulevaa koulupäivää varten.
Klo 12 pienemmillä, kotona hoidettavilla haloilla on nälkä, joten putsaat rännin uudestaan. Autoakin olisi pestävä iltapäivän mittaan kaksi lastillista, koska viikonloppuna ei ollut aikaa hoitaa autovuorta ja muuten loppuu puhtaat renkaat, jouset ja tuulilasinpyyhkijät. Ainiin, tuulilasinpyyhkijät oli jäänyt pieneksi ja niitäkin pitäisi ostaa lisää viikonloppuna. Siivoat ränninputsaustarvikkeet pois, viet halot happihyppelylle leikkipuistoon, ja kotiintultua alat pesemään autovuorta.
Isommat halot tulevat koulusta siinä kahden maissa, jolloin pitää taas putsata ränni ja hakea talon yleiskunto päiväkodista. Halkojen, halkojen kavereiden, ja talon yleiskunnon kengissä sisälle tulee paljon hiekkaa. Harmittaa, kun vasta launtaina leikkasit nurmikon kiiltävän lyhyeksi ja jo nyt kaikki lattiat on taas hiekan peitossa. Leikkaat nurmen uudestaan. SItten kello lyökin kuusi, kaikilla on huutava nälkä, eli taas pitäisi putsata ränni. Ja parin tunnin päästä uudestaan, kun on iltapalan aika. Auto unohtuu märkänä pesukoneeseen, joten päätät pyöräyttää sen uudestaan joskus huomenaamulla. Siinä rännien putsauksen välissä.
Mikähän tämänkin hengentuotteen tarkoitus oli? Typerää tekstiä monta riviä.
Yrittäkää nyt feministit päättää mitä helvettiä te haluatte? Elää yksin tai feministikavereiden kanssa?
Se on ihan ok ja hyväksyttävää, mutta miksi helvetissä kaikkien pitäisi tehdä samoin kuin te?
Teidän mielestänne tasa-arvoista parisuhdetta miehen ja naisen välillä ei voi, eikä saa olla? Pitäisi olla vain, kuten te haluatte ja teistä on kivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei kylläkään saa toivoa nikkaroivaa ja korjailevaa miestä. Yksi palstan valiolällätyksistä on juurikin tämä eli naiset ja huonekalujen kokoamiset, taulujen ripustamiset. Todellakaan ei ole sallittua toivoa miestä noita tekemään.
Huonekalun, ainakin isomman, kokoaminen on kyllä hankalaa yksin. Kaksin paljon helpompaa kun toinen voi pitää osia paikallaan kun toinen ruuvaa tms. Meillä lisäksi mies on huono lukemaan ohjeita joten yleensä minä luen ja neuvon ja hän tekee ne jutut missä tarvitsee voimaa.
Tuntuu kummalliselta jos pariskunnasta toinen ei osallistuisi kokoamiseen ollenkaan.Ja taulujen ripustaminen...what? Meidän 12-vuotiaskin ripustaa taulunsa itse.
Mutta pitäähän seinälle ensin kiinnittä koukku tai muu, johon taulun, peilin tai julisteen voi ripustaa.
Niin? Jos seinään ei tarvita poraa, niin koukun saa siihen kiinni käsin vääntämällä tai joskus voi tarvita ihan ruuvimeisseliä ja ruuvia. Harvemmin naulaa ja vasaraa. Tahvokin osaa ne laittaa.
-eri
Osaan lyödä naulan puuseinään ja olen tehnytkin. Olen asunut kerrostaloissa, jossa ei ollut lupa kiinnittää seiniin mitään naulan tapaista, piti olla erityiset työkalut sun muut, joita itsellä ei ollut. Sisäseinät olivat milolin mistäkin materiaalista. Jossain talossa oli täysin kiellettyä kiinnittää mitään. No nyt on omistusasunto, mutta nythän on kaikki remontointi kielletty ilman taloyhtiön lupaa. Hm.
Tämän kirjoittaja puhuu asiaa. Lapsiperheellisenä minusta on kuitenkin outoa, että viikonloppuisin syödään vain lounas, jos syödään yhdessä. Toki erityisesti viikonloppuna syödään juhlavat päivälliset?
Niin ainakin meillä. Minä muuten vastaan siitä, että perheen koti on kunnossa, ruoat pöydässä, on itseleivottua leipää ja leivonnaisia, kerätään marjoja ja sieniä ja säilötään niitä. Teen vaatehuollon: pyykkään, silitän ja mankeloin, paikkaan ja parsin. Hoidan kodin sisustuksen, hoidan auton ja pyörien huollot. Kodin pienet nikkaroinnit ja tapetoinnit.
Hoidan kodin budjetin, laskut ja verot. Sijoitukset, säästöt ja rahojen säästämisen esim. lomamatkoille.
Olenhan yh. Minulla sujuu kaikki. Sitä mitä en osaa opettelen tai järkevässä määrin ulkoistan.
Vaikka pidän ruoanlaitosta, leipomisesta, säilömisestä, vaatteiden ompelusta ja korjaamisesta, niin kylmät väreet kulkevat, jos jonkun miehen ensisijainen toive on saada nainen, joka noista asioista pitää. Parisuhde on arkea kylläkin, ja nuo taidot sitä helpottavat, mutta parisuhde on toivottavasti muuta kuin sitä, että toinen leipoo toiselle ja toinen vain syö.
Parisuhde on tunnesuhde, jossa jaetaan yhteinen arki. Siinä olisi hyvä, että kumpikin pitäisi toisen persoonasta ja siitä kuka toinen on. Se, että toinen leipoo on hyvin vähäarvoinen asia esim. kuuuntelemisen rinnalla.