En tule koskaan ymmärtämään tämän palstan totaalista vihaa sitä kohtaan jos mies toivoo naisen joka tykkää laittaa ruokaa ja hoitaa kotia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista, jos sun mielestä on ookoo että etsii tiktokista klippejä miten siivotaan?! 😂😂

Tuo sattui silmään minullakin. Mutta tätähän se on, ollaan niin älyttömän riippuvaisia kaikesta tietoyhteiskunnan härpäkkeestä että ei osata enää elää ilman ja omillaan. Siksi on niin kiva kun muut siivoavat, vaihtavat renkaat, tekevät kaiken jotta itse ei tarvitse enää tehdä mitään. Ja jos joskus tarvitsee niin sitten jostain helvetin älypuhelimesta googlataan. Ja tämä on monen mielestä normaali ja terve tila :D

Ompeletko sinä omat vaatteesi, neulot pipot, lapaset ja villasukat, leikkaat hiuksesi, leivot leivistä lähtien kaiken, teet itse jogurtin ja viilin, kasvatat perunat ja muut kasvikset? Käytkö ehkä joskus lounastauolla ulkona syömässä tai ostat valmiin kahvin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnosti ku kilo 💩. Tässähän ketjussa joku kertoi tyyliin jossain Serbiassa naisten kokkaavan ja siivoavan miesten ollessa töissä. Tökkääkö tämä nyt tuohon sanaan työssäkäynti? Mulla on suht vauraana naisena vapaus valita, siksi valitsen vapaa-ajan.

Ei se tökkää mihinkään työssäkäymiseen, ei se liity millään tavalla siihen. Vaan se tökkää jälleen kerran kerta toisensa jälkeen tuohon yltiövapauteen sekä arvovalintojen murrokseen ja sen yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Mistään muusta ei nykyään puhuta tai kirjoiteta kuin vapaudesta. Siivoushan on parasta vapaa-aikaa ;)

Jokin kumminkin estää lähtemästä Serbiaan tai vielä lähempänä olevaan Puolaan.

Hah. Jos kellä on aikaa, niin sen kuin kaivelemaan Googlen ja Wayback Machinen avulla tarinaa tyypistä nimeltä Matt Forney. Se oli aikanaan oikea hikikomeroituneen luuseriulimiehen ruumiillistuma, joka kirjoitti blogia siitä miten amerikkalaisnaiset ovat perseestä olevia pihtarihüöriä ja miten mm. naisen itsetunto on huono asia (muistaakseni blogiteksti oli otsikolla The Case Against Female Self-Esteem). Herra Forney kirjoitti toisenkin postauksen aiheesta: kuinka pahoinpidellä nainen niin ettei jää kiinni, tosin jälkimmäistä myöhemmin yritti selitellä että yhyy se oli vain satiiria.

No. Matille tuli pian mitta täyteen, minkä seurauksena hän muutti Filippiineille ja kirjoitti sielläkin mm. pano-oppaan, eli keitä tyttöjä pannaan ja ketkä ovat sitten ns. vaimomatskua (kuulostaako tutulta?)

Tarina ei ihan kerro, mitä lopulta kävi, mutta noin niin kuin yleisellä tasolla paikalliset, viranomaisia myöten, eivät oikein arvostaneet haisevan länkkärin mielipiteitä naisistaan, ja kuinka ollakaan, lopulliseksi aiotun muuttonsa edes päästyä kunnolla alkuun Matilla olikin Matti (vai Matt?) kukkarossa. Eli ei inselli päässytkään paremman elämän makuun, ei edes paikan päällä 😂

Nyt Matt on poistanut kaikki insellipostauksensa ja on muka muutenkin muuttunut mies. Jotenkin vain hänenkin tuhnuisesta ja ponnettomasta pikku elämästään tulee niin mieleen tämä XKCD-sarjakuvan kiteytys:

"You look like you're going to spend your life hanging on from one epiphany after another, always thinking you've finally figured out what's holding you back, and how you can finally be productive and creative and turn your life around. But nothing will ever change. The cycle of mediocrity isn't due to some obstacle. It's who you are.

The thing standing in the way of your dreams is that the person having them is you."

Ilmeisesti en sitten vastaa palstakonservatiivin määritelmää naisellisesta, sillä en koe mitään vetoa tai kutsumusta siivoamiseen. En myöskään ryhtyisi parisuhteeseen, jossa nämä olisivat vain minulle kuuluvia tehtäviä.

Ruuanlaitto on ihan ok, mutta meillä mies tykkää siitä vielä enemmän, joten hän kokkaa useammin kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessahan työelämä on voimakkaasti sukupuolittunut, mutta ei pidä olla siinä luulossa, että näin olisi myös muissa läntisen Euroopan maissa. Jos esimerkiksi ottaa vaikkapa lennonjohtajan työn, niin Suomessa naisia heistä on vuonna 2020 ollut 16 prosenttia kun taas esimerkiksi Ruotsissa 2/3 on naisia. Suomi on edelleen takamatkalla mitä tulee sukupuolten segregaatioon työelämässä.

Kuvion pystyy siis rikkomaan, mutta se vaatii tietoista ponnistelua. Minulla on sattumoisin kaksi nyt jo aikuista tytärtä ja monta kertaa vuosien aikana olen ollut purra kieleeni, kun olen ollut vähällä ohjeistaa heitä suuntaumaan sukupuolensa mukaiseen toimintaan tai olemaan enemmän sitä ja vähemmän tätä. Olen siis saanut itseni nalkkiin tällaisesta minuun ohjelmoidusta ajattelusta.

Toinen tytöistä on aina ollut riehakas ja vilkas ja hän on erityisesti saanut osakseen karsastavaa kohtelua ihan päiväkotiajoista lähtien. Tällaisella pienellä palautteella, kun sitä tulee vähitellen eri suunnista, kerrotaan lapsille millaisia heidän toivotaan olevan. Ongelma on rakenteellinen ja sukupolvia ylittävä.

Nyt kun otit tuon lentoalan esimerkiksi, niin USA:ssa tässä tasapäistämisessä ollaan siinä vaiheessa, että esimerkiksi lentokapteeneiksi täytyy valita 50% naisia ja vähemmistöjä. Tämä ilmiöhän on ollut jo pörssiyhtiöiden hallituksissa, eli sinne ajetaan väkisin kiintiöitä. Tämä kumoaa kaiken järjen ja kilpailun ja paremmuuden. Hieman sama esimerkki on t_rans_urheilussa, jossa miehet alkavat kilpailla naisten joukkueessa. Kymmenen vuotta kovaa harjoitusta ja kilpailua taustalla ja kaikki vedetään saman tien kerralla vessanpöntöstä alas. Ei näy f_eminis_tejä puolustamassa näiden tyttöjen ja naisten oikeuksia.

En tiedä missä maailmassa olet elänyt, mutta meille on jo 80-luvulta asti sanottu että voit tehdä mitä haluat. Ammatinvalinnan täytyy lähteä osaamisen ja kiinnostuksen kautta. Monia se vaan harmittaa että kun näin tehdään, niin naiset päätyvät useimmiten perinteisille naisten aloille ja miehet perinteisille miesten aloille.

Ehkä se johtui vain siitä, että kasvoin pikkupaikkakunnalla, ehkä ei, mutta minulle kyllä 80-luvulla tarjottiin niin kotoa kuin opettajien toimesta opettajan ammattia. Kukaan ei sanonut, että minusta voisi tulla pankinjohtaja, kunnanjohtaja, koulutoimenjohtaja tai edes rehtori. Hyvällä todistuksellani ja lukupäälläni minun uskottiin pääsevän opettajaksi, ei sen korkeammalle. En pysty millään allekirjoittamaan väitettä, että 80-luvulta asti olisi sanottu, että voit tehdä mitä haluat. Ja tämähän pätee edelleen. Muutama vuosi sitten julkaistiin tutkimus, jonka mukaan mhnmttajatytöille tarjotaan lähihoitajan ammattia. Täysin riippumatta siitä, kuinka paljon korkeammalle he voisivat opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista, jos sun mielestä on ookoo että etsii tiktokista klippejä miten siivotaan?! 😂😂

Tuo sattui silmään minullakin. Mutta tätähän se on, ollaan niin älyttömän riippuvaisia kaikesta tietoyhteiskunnan härpäkkeestä että ei osata enää elää ilman ja omillaan. Siksi on niin kiva kun muut siivoavat, vaihtavat renkaat, tekevät kaiken jotta itse ei tarvitse enää tehdä mitään. Ja jos joskus tarvitsee niin sitten jostain helvetin älypuhelimesta googlataan. Ja tämä on monen mielestä normaali ja terve tila :D

Ompeletko sinä omat vaatteesi, neulot pipot, lapaset ja villasukat, leikkaat hiuksesi, leivot leivistä lähtien kaiken, teet itse jogurtin ja viilin, kasvatat perunat ja muut kasvikset? Käytkö ehkä joskus lounastauolla ulkona syömässä tai ostat valmiin kahvin?

Ymmärrätkö yhtään tuon aiemman kirjoituksen pointtia? Tuota mihin kommentoit jollain ihan oudolla tavalla. Jos lähden ulos syömään, en tarvitse siihen älypuhelinta. Omat hiukset leikkaan ja joskus korjaan vaatteita, mutta villasukat neuloo EMÄNTÄ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytöt pärjäävät elämässä ja maailmassa paljon paremmin olemalla "tyttömäisiä" ja pojat pärjäävät paljon paremmin olemalla "poikamaisia". Samoin naiset naisellisia ja miehet miehekkäitä. Kyse on siitä mikä on kenellekin hyväksi.

Lähde?

Sinun tässä pitäisi todistaa että näin ei ole. Tuohan on itsestään selvyys. Koko maailma ja ihmiselo on perustunut tuolle. Se, että nyt maailma on yhtäkkiä 20 vuodessa muuttunut ulkoa ohjatun kautta radikaalisti, ei poista elämän tosiasioita.

Ei, kyllä todistustaakka on väitteen esittäjällä. Pitäisitkö mielekkäänä keskustelua, jossa minä väittäisin, että maa on pannukakku ja kun kiistäisit asian, vaatisin sinua todistamaan, että ei ole?

Mutta lähdettä ei siis ole ja omasta kokemuksestani tiedän pärjänneeni maailmassa juuri sellaisena kuin olen (mikä ei todennäköisesti vastaa sinun ymmärrystäsi "tyttömäisestä"/"naisellisesta"), joten tätä keskustelunhaaraa on turha jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytöt pärjäävät elämässä ja maailmassa paljon paremmin olemalla "tyttömäisiä" ja pojat pärjäävät paljon paremmin olemalla "poikamaisia". Samoin naiset naisellisia ja miehet miehekkäitä. Kyse on siitä mikä on kenellekin hyväksi.

Lähde?

Sinun tässä pitäisi todistaa että näin ei ole. Tuohan on itsestään selvyys. Koko maailma ja ihmiselo on perustunut tuolle. Se, että nyt maailma on yhtäkkiä 20 vuodessa muuttunut ulkoa ohjatun kautta radikaalisti, ei poista elämän tosiasioita.

Koko maailma? Koko ihmiselo? Siis kaikki ihmiset kaikkialla maailmassa ovat eläneet länsimais-patriarkalistissa yhteiskunnissa, joita nyt viimeisten 20 vuoden aikana kootusti murretaan? Öh, jaa.

Enpä sitten sano sanastani mm. matrilineaarisita mosuoista, tuaregeista tai Chikasaw'eista. Vai että olemme kaikki eläneet aina samalla tavalla, on se jännä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua miten näitä pitäisi selittää, että ymmärrettäisiin eikä yritettäisi lukea rivienvälistä omiaan 🥱

Eihän kukaan toisen elämäntilannetta tiedä! Minä käyn töissä 8 tuntia plus matkat. Puoliso käy töissä 8 tuntia plus matkat. Plus oman yrityksensä kaluston huollot, laskutukset, kirjanpidot, yhteydenpito asiakkaisiin. Minä hoidan kotityöt, ruuanlaitot, lapset. En kokonaan, mutta suurimmaksi osaksi. Mies kyllä osaa, mutta jos työpäivän jälkeen tulisi sisälle pilkkomaan salaattia niin menisi ne huoltotyöt sitten iltayöhön. Viikonloppuisin tehdään ruokaa yhdessä monesti, otetaan lapset mukaan kokkaamaan ja nautitaan pitkän kaavan mukaan jostain uudesta reseptistä ja viinistä.

Mies tekee laskennallisesti ehkä 1,5 tuntia enemmän töitä kuin minä niin kompensoin hoitamalla kotia. En koe olevani alisteisessa asemassa. Iltaisin kun kaikki on tehty, voidaan rentoutua kainalokkain telkkarin ääressä tai pulahtaa porekylpyyn.

Mies hankkii mulle usein kukkia, ihan muuten vaan. Minusta se on romanttista. En ole hänelle ostanut ruusuja mutta leivoin juuri laskiaispullia.

Aamuisin mies käy ulkona käynnistämässä niitä jotain koneitaan. Käynnistää myös mun auton ja skrapaa ikkunat, sekin on mun mielestä tosi ihana ele. Minä puolestaan oon aamut sisällä ja koitan laittaa itteni työkuntoon. Siinä samalla laitan vähän enemmän kahvia, että saa mieskin eväskahvit termariin ja teen monesti hänelle leivät valmiiksi, että pääsee sujuvasti sitten lähtemään. Usein lähdetäänkin samaan aikaan, mies suukottelee lapset siinä ja ajetaan pihatie sitten peräkkäin ja vilkutetaan vielä postilaatikolla josta tiet erkanee.

Niin, ihmisillä on erilaisia ammatteja. Minun mieheni on insinööri ja tekee osittain töitä myös etänä. Minä olen 3-vuorotyötä tekevä sairaanhoitaja. Meillä ei vaan arki pyörisi mitenkään, jos olisi erikseen lueteltuna miesten ja naisten työt.

No sitähän mä tässä olen koittanut selittää, että jokaisen elämäntilanne on erilainen! Mutta se, että meidän elämäntilanne on tällainen ja ajanut meidät perinteisiin rooleihin, joihin kumpikin on tällä hetkellä tyytyväinen eikä ole mitään, mitä toinen ei osaisi tehdä (paitsi minä en osaa niitä kaivinkoneita ajaa enkä huoltaa). Se ei tarkoita että meidän perheessä kasvaisi jotenkin kieroon lapsia, kun näkevät tämmöistä elämää tai että tässä kumpikaan olisi mitenkään alisteisessa asemassa.

Me ollaan siitä hyvin toimeentuleva pariskunta, että voidaan myös ihan puhua ystävällisesti toisillemme jos jotain muutoksia haluaa.

Eikä toisen huomioiminen, toiselle tekeminen tai toisen puolesta tekeminen ole tuntunut koskaan työltä, alistamiselta tai tasa-arvon riistolta kun se on molemmin puolista huomiointia ja tekemistä ja sitä toista rakastaa niin lujaa vieläkin näiden vuosien jälkeen, että olisi valmis vaikka pers edellä puuhun.

Mutta oletko sinä sama, joka kirjoitti näistä hissimusiikkipojista ja arvostat sitä, että MIES ON MIES ainoastaan silloin, jos tekee raavasta fyysistä työtä?

No en näin kylläkään kirjoittanut vaan puhuin omasta ihanteestani, minkälainen oma mieheni on. Ja minkälainen myös haluan hänen olevan. Onko sulla joku ulkoinen piirre vastakkaisessa sukupuolessa joka saa sinut villiksi? Usealla on..? Silmät, lihakset, joku? Minulla on aina ollut kädet, sellaiset isot lihaksikkaat kourat joihin on vähän pinttynyt öljyä. Minkä minä sille voin. Niistä tykkään. Minusta on ihana hieroa miehen käsiä ja rasvailla niitä siinä iltaisin 🤷‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista, jos sun mielestä on ookoo että etsii tiktokista klippejä miten siivotaan?! 😂😂

Tuo sattui silmään minullakin. Mutta tätähän se on, ollaan niin älyttömän riippuvaisia kaikesta tietoyhteiskunnan härpäkkeestä että ei osata enää elää ilman ja omillaan. Siksi on niin kiva kun muut siivoavat, vaihtavat renkaat, tekevät kaiken jotta itse ei tarvitse enää tehdä mitään. Ja jos joskus tarvitsee niin sitten jostain helvetin älypuhelimesta googlataan. Ja tämä on monen mielestä normaali ja terve tila :D

Ompeletko sinä omat vaatteesi, neulot pipot, lapaset ja villasukat, leikkaat hiuksesi, leivot leivistä lähtien kaiken, teet itse jogurtin ja viilin, kasvatat perunat ja muut kasvikset? Käytkö ehkä joskus lounastauolla ulkona syömässä tai ostat valmiin kahvin?

Ymmärrätkö yhtään tuon aiemman kirjoituksen pointtia? Tuota mihin kommentoit jollain ihan oudolla tavalla. Jos lähden ulos syömään, en tarvitse siihen älypuhelinta. Omat hiukset leikkaan ja joskus korjaan vaatteita, mutta villasukat neuloo EMÄNTÄ.

Etsipä sielä älypuhelimesta joku youtubevideo ja opettele sen avulla neulomaan itse villasukkasi. Se on helppoa, hauskaa ja hyödyllistä. Voit vaikka myydä niitä, niin saat kasvatettua tulojasi.

Kun sinä lähdet ulos syömään, niin kai sinä joskus tarkistat ravintoloiden lounaslistat tai aukioloajat? Vaikutat kyllä siltä, että mieluusti siirrät toisille sellaisia hommia, jotka voisit tehdä itse.

Jos maksat kaikki naisen kulut ja menot, sekä testamenttaat omaisuutesi kodin hengettärelle, niin varmasti sopisi joillekin naisille, koska kodin ylläpitämisestä ei palkkaa saa. Eläkettä vielä vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista, jos sun mielestä on ookoo että etsii tiktokista klippejä miten siivotaan?! 😂😂

Tuo sattui silmään minullakin. Mutta tätähän se on, ollaan niin älyttömän riippuvaisia kaikesta tietoyhteiskunnan härpäkkeestä että ei osata enää elää ilman ja omillaan. Siksi on niin kiva kun muut siivoavat, vaihtavat renkaat, tekevät kaiken jotta itse ei tarvitse enää tehdä mitään. Ja jos joskus tarvitsee niin sitten jostain helvetin älypuhelimesta googlataan. Ja tämä on monen mielestä normaali ja terve tila :D

Kuulostat ihan mun 70v enolta. Vaimonsa hoivasi terveytensä uhalla ja nyt ukonköriläs ei kykene pitämään huolta omasta huushollistaan vaimon lähtiessä hoivakotiin. Tekisi sillekin hyvää kattoa Youtubea, kerta on niin nuuka ettei raaski palkata ketään.

Ihmeen paljon joitain naisia häiritsee, jos joku toinen haluaa hoitaa itse kodin ja jos miehet tällaisen naisen haluaa. Mitä se on teiltä pois. Kenenkään naisen ei tarvitse mennä suhteeseen itselle vääränlaisen miehen kanssa ja toisaalta mitä teille kuuluu toisten mieltymykset.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeen paljon joitain naisia häiritsee, jos joku toinen haluaa hoitaa itse kodin ja jos miehet tällaisen naisen haluaa. Mitä se on teiltä pois. Kenenkään naisen ei tarvitse mennä suhteeseen itselle vääränlaisen miehen kanssa ja toisaalta mitä teille kuuluu toisten mieltymykset.

Itseäni ei häiritse pätkääkään. Toivoisin, ettei miesvalittajaakaan häiritsisi, ettei kaikkia naisia kiinnosta se rooli, jota hän tuputtaa naisille.

Tähän väliin on hyvä muistuttaa eräästä tärkeästä asiasta:

Tätä ongelmaa miesten ja naisten välillä eivät missään vaiheessa ajaneet konservatiiviset miehet. He halusivat vain olla rauhassa, elää omaa elämää rakentamassaan ja naisten tukemana hyvinvointiyhteiskunnassa jossa naisilla, miehillä ja vähemmistöillä oli maailman paras elää arkea. Se, mikä asiat on saanut tähän muotoon ja malliin, on juuri nämä muutosagentit, jotka yhtäkkiä saivat päähänsä että asioiden on pakko muuttua, että perinteet ovat automaattisesti pahasta, alettiin nähdä ongelmia mitä ei ollut koska asiat olivat niin pitkään olleet hyvin. Tämä on pitkän suunnittelun tulos, jonka taustat ovat täysin muualla kuin Suomessa. Alettiin ajaa kaiken maailman megatrendejä, saatiin ihmiset kuvittelemaan, että lähtökohdat olisivatkin yhtäkkiä jotain muuta mitä ne ovat. Eikö ketään ihmetytä, miksi näitä ongelmia ei ennen ollut, nämä yhtäkkiä viimeisen 20 vuoden aikana syntyivät...

Meillä on yhteiskunnassa todellisia ongelmia, mutta ne ovat ihan muita mistä täällä yleisesti koko ajan puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua miten näitä pitäisi selittää, että ymmärrettäisiin eikä yritettäisi lukea rivienvälistä omiaan 🥱

Eihän kukaan toisen elämäntilannetta tiedä! Minä käyn töissä 8 tuntia plus matkat. Puoliso käy töissä 8 tuntia plus matkat. Plus oman yrityksensä kaluston huollot, laskutukset, kirjanpidot, yhteydenpito asiakkaisiin. Minä hoidan kotityöt, ruuanlaitot, lapset. En kokonaan, mutta suurimmaksi osaksi. Mies kyllä osaa, mutta jos työpäivän jälkeen tulisi sisälle pilkkomaan salaattia niin menisi ne huoltotyöt sitten iltayöhön. Viikonloppuisin tehdään ruokaa yhdessä monesti, otetaan lapset mukaan kokkaamaan ja nautitaan pitkän kaavan mukaan jostain uudesta reseptistä ja viinistä.

Mies tekee laskennallisesti ehkä 1,5 tuntia enemmän töitä kuin minä niin kompensoin hoitamalla kotia. En koe olevani alisteisessa asemassa. Iltaisin kun kaikki on tehty, voidaan rentoutua kainalokkain telkkarin ääressä tai pulahtaa porekylpyyn.

Mies hankkii mulle usein kukkia, ihan muuten vaan. Minusta se on romanttista. En ole hänelle ostanut ruusuja mutta leivoin juuri laskiaispullia.

Aamuisin mies käy ulkona käynnistämässä niitä jotain koneitaan. Käynnistää myös mun auton ja skrapaa ikkunat, sekin on mun mielestä tosi ihana ele. Minä puolestaan oon aamut sisällä ja koitan laittaa itteni työkuntoon. Siinä samalla laitan vähän enemmän kahvia, että saa mieskin eväskahvit termariin ja teen monesti hänelle leivät valmiiksi, että pääsee sujuvasti sitten lähtemään. Usein lähdetäänkin samaan aikaan, mies suukottelee lapset siinä ja ajetaan pihatie sitten peräkkäin ja vilkutetaan vielä postilaatikolla josta tiet erkanee.

Niin, ihmisillä on erilaisia ammatteja. Minun mieheni on insinööri ja tekee osittain töitä myös etänä. Minä olen 3-vuorotyötä tekevä sairaanhoitaja. Meillä ei vaan arki pyörisi mitenkään, jos olisi erikseen lueteltuna miesten ja naisten työt.

No sitähän mä tässä olen koittanut selittää, että jokaisen elämäntilanne on erilainen! Mutta se, että meidän elämäntilanne on tällainen ja ajanut meidät perinteisiin rooleihin, joihin kumpikin on tällä hetkellä tyytyväinen eikä ole mitään, mitä toinen ei osaisi tehdä (paitsi minä en osaa niitä kaivinkoneita ajaa enkä huoltaa). Se ei tarkoita että meidän perheessä kasvaisi jotenkin kieroon lapsia, kun näkevät tämmöistä elämää tai että tässä kumpikaan olisi mitenkään alisteisessa asemassa.

Me ollaan siitä hyvin toimeentuleva pariskunta, että voidaan myös ihan puhua ystävällisesti toisillemme jos jotain muutoksia haluaa.

Eikä toisen huomioiminen, toiselle tekeminen tai toisen puolesta tekeminen ole tuntunut koskaan työltä, alistamiselta tai tasa-arvon riistolta kun se on molemmin puolista huomiointia ja tekemistä ja sitä toista rakastaa niin lujaa vieläkin näiden vuosien jälkeen, että olisi valmis vaikka pers edellä puuhun.

Mutta oletko sinä sama, joka kirjoitti näistä hissimusiikkipojista ja arvostat sitä, että MIES ON MIES ainoastaan silloin, jos tekee raavasta fyysistä työtä?

No en näin kylläkään kirjoittanut vaan puhuin omasta ihanteestani, minkälainen oma mieheni on. Ja minkälainen myös haluan hänen olevan. Onko sulla joku ulkoinen piirre vastakkaisessa sukupuolessa joka saa sinut villiksi? Usealla on..? Silmät, lihakset, joku? Minulla on aina ollut kädet, sellaiset isot lihaksikkaat kourat joihin on vähän pinttynyt öljyä. Minkä minä sille voin. Niistä tykkään. Minusta on ihana hieroa miehen käsiä ja rasvailla niitä siinä iltaisin 🤷‍♀️

No, kyllä se vähän siltä vaikutti, kun vastasit minulle, että minulle jää niitä hissimusiikkipoikia enemmän, kun kerroin, ettei minun mieheni ainakaan arvostaisi sitä, että vapaapäivänäni loikoilisin sohvalla ja pöyhisin niitä sohvatyynyjä, jos ulkona on tärkeämpää hommaa eli sitä hiekoitusta ja loskien lapioimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät puhu tasa-arvosta, koska se ei ole heille koskaan ollut mikään kynnyskysymys. Ei tietenkään ole ollut, koska he ovat yleensä tottuneet olemaan sillä paremmalla puolella. Nykyisin miehet kyllä puhuvat paljon taloudellisen vastuun tasa-arvosta perheissä. Kotitöiden jaossa tasa-arvo ei kuitenkaan kelpaa, vaan halutaan perinteistä roolia, Eihän se oikein ole, jos tasa-arvoa toteutetaan vain itselle sopivissa asioissa. 

-eri

Olen tätä meinannut kysyä jo kauan aikaa mutta tähän se sopii hyvin. Kertokaahan naiset, mitä moderni nainen tuo parisuhteeseen? Mitä te annatte sille yhteiselle elämälle, nyt ihan konkreettisesti? Muuta kuin seksiä. Miksi miesten tulisi olla teidän kanssa? Ja ennen kun vedätte herneen nenään, niin miettikää tätä ihan oikeasti. Useat vastaavat jotain seuraavaa:

- no onneksi ei tarvitse ollakaan miesten kanssa kun ne on tuollaisia

- tasa-arvoista keskustelukumppania

- seksiä

- no ihan vaan sitä olemista, ei sen tarvitse sen enempää olla.....

Aika harva nainen jaksaa kuunnella miesten asioita, ja ne ovat usein todella syvällisiä, siksi kavereiden kanssa on parempi pohtia maailmaa ja yhteiskuntaa. Seksiä saa jos haluaa keneltä tahansa nykyään, siihen ei tarvita suhdetta. Mitä se oleminen on, katsotaan netflixiä ja ollaan vaan, ilman mitään syvempää yhteistä yhteyttä. Tietääkö nainen enää mikä on tie miehen sydämeen?

Minä tiedän, mitä haluaisin naisen tuovan parisuhteeseen. Samalla tavalla miehenä annan naiselle paljon sellaista mitä hän ei yksin tule koskaan saamaan, enkä tarkoita rahaa tai mitään materiaalista.

Miksi kysyt, mitä moderni nainen tuo? Miksi et kysy meiltä itseltämme, mitä me tuomme? Mitä ihmeen tarvetta palvelee tuo halu puhua miehestä ja naisesta kertomatta, kenestä miehestä ja naisesta me puhumme?

Ei miesten tule olla minun kanssani. Minä olen tavannut miehen, johon olen rakastunut ja mitä ilmeisimmin hän on rakastunut minuun. En aio kysyä häneltä, miksi hänen mielestään tulee olla kanssani, hän pitäisi minua höperönä. Sen sijaan voin kertoa, mitä me teemme yhdessä ja mitä hän on aiemmin eri yhteyksissä kertonut (ja ne asiat olen kertonut jo aiemmin tässä ketjussa).

Me keskustelemme. Keskustelemme autossa, saunassa, sohvassa, aamiaispöydässä silloin kun syömme aamiaista yhdessä. Luemme Hesaria ja keskustelemme uutisista, kuuntelemme radiouutiset ja keskustelemme niistä. Viikonloppuna katsoimme elokuvan Hengitä normaalisti (suosittelen, löytyy ainakin Netflixistä) ja keskustelimme, toimiko elokuvan nainen oikein.

Me matkustelemme. Monta kertaa vuodessa (normaaliaikoina, viime vuonna vain kotimaassa mutta täällä teimme lähes kymmenkunta yhden tai useamman yön reissua). Mieheni on matkustellut eläessään enemmän kuin minä, koska se on hänellekin aito mielenkiinnon kohde. Me jaamme intohimon tutustua uusiin paikkoihin, jutella uusien ihmisten kanssa, maistella uusia ruokia (no, minulle vegaanisesti syövänä niitä on rajallisesti). Nautimme jo matkan suunnittelemisesta, ei vain sen tekemisestä.

Me luemme. Mieheni lukee minulle iltaisin sängyssä ääneen. Me luemme omia kirjojamme ja keskustelemme lukemastamme. Olen tällä hetkellä lukemalla rehabilitoidun latvialaisnaisen lapsuudenkokemuksista ja se on kirvoittanut paljon keskusteluja. Me katsomme elokuvia, kuten edellä kerroin. DocPoint, Rakkautta ja anarkiaa, muut elokuvafestivaalit, Areenan tarjonta, Viddla, Kirjastokino ovat ahkerassa käytössä, mutta myös Netflix vaikka sen tarjonta onkin onnetonta.

Mikä on tie mieheni sydämeen? Hänen mukaansa se, että minä olen kiinnostunut kielestä; lukemisesta, keskustelemisesta, minuakin kiehtoo miettiä sanojen etymologiaa, pohtia kielioppia, leikkiä kielellä. Hänelle on tärkeää, että seuraan yhteiskunnallisia tapahtumia ja jaan suunnilleen saman arvomaailman, vaikka emme samaan puolueeseen kuulukaan. Hänelle on tärkeää yhdessä tekeminen; se, että meillä on yhteisiä projekteja, ovat ne sitten puutarha- tai entisöintiprojekteja. Jos halutaan miettiä tietä miehen sydämeen perinteisessa mielessä, niin varmaan myös se, että minä teen hänelle ruoan (vaikka itse syön eri ruokaa) ja joskus leivon (vaikka en itse syö leipomuksiani). Olen kyllä kutonut hänelle sukkiakin, sen sijaan hän itse on meillä se, joka osaa käyttää ompelukonetta ja parsia.

Hellyys ja läheisyys ovat itsestäänselväsi niitä asioita, jotka ovat puolin ja toisin tie sydämeen. Seksiä unohtamatta, mutta tämä ei ole seksipalsta.

Siinä minun vastaukseni. Entä mitä sinä annat naisellesi parisuhteeseen? Mitä teette yhdessä, mikä on nimenomaan teidän juttunne, sellaista minkä takia juuri sinä olet hänelle oikea elämänkumppani?

Vierailija kirjoitti:

Tähän väliin on hyvä muistuttaa eräästä tärkeästä asiasta:

Tätä ongelmaa miesten ja naisten välillä eivät missään vaiheessa ajaneet konservatiiviset miehet. He halusivat vain olla rauhassa, elää omaa elämää rakentamassaan ja naisten tukemana hyvinvointiyhteiskunnassa jossa naisilla, miehillä ja vähemmistöillä oli maailman paras elää arkea. Se, mikä asiat on saanut tähän muotoon ja malliin, on juuri nämä muutosagentit, jotka yhtäkkiä saivat päähänsä että asioiden on pakko muuttua, että perinteet ovat automaattisesti pahasta, alettiin nähdä ongelmia mitä ei ollut koska asiat olivat niin pitkään olleet hyvin. Tämä on pitkän suunnittelun tulos, jonka taustat ovat täysin muualla kuin Suomessa. Alettiin ajaa kaiken maailman megatrendejä, saatiin ihmiset kuvittelemaan, että lähtökohdat olisivatkin yhtäkkiä jotain muuta mitä ne ovat. Eikö ketään ihmetytä, miksi näitä ongelmia ei ennen ollut, nämä yhtäkkiä viimeisen 20 vuoden aikana syntyivät...

Meillä on yhteiskunnassa todellisia ongelmia, mutta ne ovat ihan muita mistä täällä yleisesti koko ajan puhutaan.

Kuten olen useaan kertaan palstalle jo kirjoittanut, että oma äitini vannotti minua käymään koulut, hankkimaan työpaikan ja omat rahat, että minun ei tarvitse olla kenestäkään miehestä riippuvainen. Aika moni ystävistäni on kuullut samaa omilta äideiltään. Ei ne naiset kovin onnellisia olleet vaikka miehet niin väittävät. Toki jonkun rikkaan ja hyväsydämisen kotona viihtyvä vaimo on varmasti ollut tyytyväinen, kun rahaa on voinut käyttää vaikka kotiapulaisen palkkaamiseen tai shoppailuun.

Vierailija kirjoitti:

Koko maailma? Koko ihmiselo? Siis kaikki ihmiset kaikkialla maailmassa ovat eläneet länsimais-patriarkalistissa yhteiskunnissa, joita nyt viimeisten 20 vuoden aikana kootusti murretaan? Öh, jaa.

Enpä sitten sano sanastani mm. matrilineaarisita mosuoista, tuaregeista tai Chikasaw'eista. Vai että olemme kaikki eläneet aina samalla tavalla, on se jännä.

Voit toki hakea jotain esimerkkejä kaukaisten aikojen antropologiasta, mutta ne ovat hyvin pieniä vähemmistöjä ja poikkeuksia massan keskellä. Pointtini oli se, että modernina aikana naiselliset hyveet omaava nainen pärjää paremmin ja itsenäisemmin, sekä maskuliiniset hyveet omaava mies pärjää paremmin. Luulisi tämän olevan itsestään selvyys. Totta kai se vaatii molemmilta sukupuolilta uhrautumista, sehän on selvä! Mutta mistä on lähtenyt se olettamus, että elämän pitäisi olla pelkkää vapautta ja helppoa oleskelua. Ei se miehenkään ole helppoa täyttää niitä miehen saappaita! Se vaatii kasvamista ja kehittymistä, erityisesti tässä feminiinisessä yhteiskunnassa mikä ajaa miehiä ihan toiseen suuntaan. Olen kritisoinut aiemmin tässä ketjussa sitä, että nykyään mies voi koko elämän viettää aikaa pelkillä tuilla siten, ettei hänen tarvitse osallistua yhteiskunnan yhteisen hyvinvoinnin tuottamiseen minkään vertaa. Lisäksi kuten sanoin, nainen on arvostettu pelkästään siksi että on nainen, mutta miehen täytyy ansaita arvostuksensa yhteiskunnan edessä jonkin osaamisen, rohkeuden tai muun kautta. En vastakkain asettele tässä, totean vaan muutaman elämän tosiasian.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeen paljon joitain naisia häiritsee, jos joku toinen haluaa hoitaa itse kodin ja jos miehet tällaisen naisen haluaa. Mitä se on teiltä pois. Kenenkään naisen ei tarvitse mennä suhteeseen itselle vääränlaisen miehen kanssa ja toisaalta mitä teille kuuluu toisten mieltymykset.

Tässä on jo lukemattomia kertoja todettu, että se ei haittaa. Se haittaa, että meille muille tuputetaan asennetta, jonka mukaan olemme vääränlaisia naisia ja meidän pitäisi muuttua. Siitä tässä on reilut viisikymmentä sivua keskusteltu. Kukaan ei ole ap:lta edes kysynyt, millaista naista hän etsii, koska se ei liikuta ketään. Jokainen saa etsiä juuri sellaista kuin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuten olen useaan kertaan palstalle jo kirjoittanut, että oma äitini vannotti minua käymään koulut, hankkimaan työpaikan ja omat rahat, että minun ei tarvitse olla kenestäkään miehestä riippuvainen. Aika moni ystävistäni on kuullut samaa omilta äideiltään. Ei ne naiset kovin onnellisia olleet vaikka miehet niin väittävät. Toki jonkun rikkaan ja hyväsydämisen kotona viihtyvä vaimo on varmasti ollut tyytyväinen, kun rahaa on voinut käyttää vaikka kotiapulaisen palkkaamiseen tai shoppailuun.

Kyllä, se oli sitä aikaa 1900-luvun alulla kun oli eri olosuhteet. Silloin mentiin sen ajan mukaan. Totta kai koulutus on hyväksi, tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta mikään elinikäinen "oppimine" ja tutkintotehtailu ei ole hyväksi. Minä olen nähnyt erittäin laajan otannan 80-luvun ja 90-luvun perheistä ja ylivoimaisesti suurin osa perheistä sekä lapsista oli onnellisia, idyllisiä. Myös laman aikana. Minä tiedän, mistä tämä johtuu, mutta luulen että moni ei sitä tunnu ymmärtävän. Sitä paitsi naisethan ovat kouluttautuneet jo milloin lie 60-luvulta asti ainakin 70-luvulta asti korkeakouluissa tai siihen aikaan taisi olla opistoja ja sitten yliopistot.