En tule koskaan ymmärtämään tämän palstan totaalista vihaa sitä kohtaan jos mies toivoo naisen joka tykkää laittaa ruokaa ja hoitaa kotia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten olen useaan kertaan palstalle jo kirjoittanut, että oma äitini vannotti minua käymään koulut, hankkimaan työpaikan ja omat rahat, että minun ei tarvitse olla kenestäkään miehestä riippuvainen. Aika moni ystävistäni on kuullut samaa omilta äideiltään. Ei ne naiset kovin onnellisia olleet vaikka miehet niin väittävät. Toki jonkun rikkaan ja hyväsydämisen kotona viihtyvä vaimo on varmasti ollut tyytyväinen, kun rahaa on voinut käyttää vaikka kotiapulaisen palkkaamiseen tai shoppailuun.

Kyllä, se oli sitä aikaa 1900-luvun alulla kun oli eri olosuhteet. Silloin mentiin sen ajan mukaan. Totta kai koulutus on hyväksi, tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta mikään elinikäinen "oppimine" ja tutkintotehtailu ei ole hyväksi. Minä olen nähnyt erittäin laajan otannan 80-luvun ja 90-luvun perheistä ja ylivoimaisesti suurin osa perheistä sekä lapsista oli onnellisia, idyllisiä. Myös laman aikana. Minä tiedän, mistä tämä johtuu, mutta luulen että moni ei sitä tunnu ymmärtävän. Sitä paitsi naisethan ovat kouluttautuneet jo milloin lie 60-luvulta asti ainakin 70-luvulta asti korkeakouluissa tai siihen aikaan taisi olla opistoja ja sitten yliopistot.

Avaa toki tämä ymmärrys meillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessahan työelämä on voimakkaasti sukupuolittunut, mutta ei pidä olla siinä luulossa, että näin olisi myös muissa läntisen Euroopan maissa. Jos esimerkiksi ottaa vaikkapa lennonjohtajan työn, niin Suomessa naisia heistä on vuonna 2020 ollut 16 prosenttia kun taas esimerkiksi Ruotsissa 2/3 on naisia. Suomi on edelleen takamatkalla mitä tulee sukupuolten segregaatioon työelämässä.

Kuvion pystyy siis rikkomaan, mutta se vaatii tietoista ponnistelua. Minulla on sattumoisin kaksi nyt jo aikuista tytärtä ja monta kertaa vuosien aikana olen ollut purra kieleeni, kun olen ollut vähällä ohjeistaa heitä suuntaumaan sukupuolensa mukaiseen toimintaan tai olemaan enemmän sitä ja vähemmän tätä. Olen siis saanut itseni nalkkiin tällaisesta minuun ohjelmoidusta ajattelusta.

Toinen tytöistä on aina ollut riehakas ja vilkas ja hän on erityisesti saanut osakseen karsastavaa kohtelua ihan päiväkotiajoista lähtien. Tällaisella pienellä palautteella, kun sitä tulee vähitellen eri suunnista, kerrotaan lapsille millaisia heidän toivotaan olevan. Ongelma on rakenteellinen ja sukupolvia ylittävä.

Nyt kun otit tuon lentoalan esimerkiksi, niin USA:ssa tässä tasapäistämisessä ollaan siinä vaiheessa, että esimerkiksi lentokapteeneiksi täytyy valita 50% naisia ja vähemmistöjä. Tämä ilmiöhän on ollut jo pörssiyhtiöiden hallituksissa, eli sinne ajetaan väkisin kiintiöitä. Tämä kumoaa kaiken järjen ja kilpailun ja paremmuuden. Hieman sama esimerkki on t_rans_urheilussa, jossa miehet alkavat kilpailla naisten joukkueessa. Kymmenen vuotta kovaa harjoitusta ja kilpailua taustalla ja kaikki vedetään saman tien kerralla vessanpöntöstä alas. Ei näy f_eminis_tejä puolustamassa näiden tyttöjen ja naisten oikeuksia.

En tiedä missä maailmassa olet elänyt, mutta meille on jo 80-luvulta asti sanottu että voit tehdä mitä haluat. Ammatinvalinnan täytyy lähteä osaamisen ja kiinnostuksen kautta. Monia se vaan harmittaa että kun näin tehdään, niin naiset päätyvät useimmiten perinteisille naisten aloille ja miehet perinteisille miesten aloille.

Ai ei näy vai? No mitähän helvettiä sitten mm. tämän vuoden maaliskuussa järjestettävässä The First International Conference in Defence of Women’s Sports Categories -konferenssissa sitten tehdään? Jauhetaan paskaa lämpimikseen?

https://waset.org/womens-sport-participation-and-gender-equality-confer…

Noin muuten nykyaikainen transaktivismi ei ole mitään muuta kuin biologisten miesten oikeuksien ajamista. Siinä olet oikeassa, että transaktivismi kaventaa naisten oikeuksia kaikilla elämän osa-alueilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko kateellinen? Meitä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta siivoaminen.

Mitäs jos ketään ihmisiä ei vaan kiinnostaisi siivota? Ei edes niitä siivoajia. Kun ei se siivoaminen, kuten ei monet muutkaan asiat ole kiinni kiinnostuksesta. Ne ovat velvollisuuksia. Onko tuo kirosana tuo velvollisuus ja vastuu? Kun on niin ihkua olla vapaa ja nauttia oikeuksista eiks jeah? Ei se ole mikään yksinkertainen asia jos ei kiinnosta, se on silloin laiskuuden ja yltäkylläisyyden sekä hedonismin mukana tuoma ongelma. Toki tuo siivous on vain yksi esimerkki, nykyään on näitä ensimmäisen maailman ongelmia vaikka kuinka paljon ja ne johtuvat pelkästään laiskuudesta ja prioriteettien muuttumisesta. Mutta jotkuthan kutsuvat tätä "kehitykseksi" ja "positiiviseksi muutokseksi".

Oletko koskaan miettinyt, miten tähän tilanteeseen ollaan päädytty, ettei teidän perheessä tarvitse siivota? Siksi, koska aiemmat sukupolvet loivat uhrautumisella (ei uhriutumisella) ja helvetin kovalla raskaalla työllä ja priorisoinnilla yhteiskunnan, jossa ihmisillä on varaa olla tekemättä mitään. En tässä esimerkissä kohdista tätä teidän perheeseen, köyhätkin voivat nykyään olla ja käyttää siivoojaa jos haluavat. Kyse on arvojen muuttumisesta ja ylläpitävien voimien murtumisesta.

t. Se alt-right

Hassu juttu, mutta mua on kiinnostanut aina kun siitä saa rahaa :D Olen siis tehnyt opiskeluaikana kesätöitä siivoajana. Kotona en millään jaksais siivota, ja meillä on ollut siivoaja muutamia vuosia sitten.

Ei kai tän tartte olla mikään ongelma? Joku työllistyy ja saa rahaa siitä et toiset palkkaa heidät. Hyväntekemistä ennen kaikkea, valtiokin saa veroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten olen useaan kertaan palstalle jo kirjoittanut, että oma äitini vannotti minua käymään koulut, hankkimaan työpaikan ja omat rahat, että minun ei tarvitse olla kenestäkään miehestä riippuvainen. Aika moni ystävistäni on kuullut samaa omilta äideiltään. Ei ne naiset kovin onnellisia olleet vaikka miehet niin väittävät. Toki jonkun rikkaan ja hyväsydämisen kotona viihtyvä vaimo on varmasti ollut tyytyväinen, kun rahaa on voinut käyttää vaikka kotiapulaisen palkkaamiseen tai shoppailuun.

Kyllä, se oli sitä aikaa 1900-luvun alulla kun oli eri olosuhteet. Silloin mentiin sen ajan mukaan. Totta kai koulutus on hyväksi, tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta mikään elinikäinen "oppimine" ja tutkintotehtailu ei ole hyväksi. Minä olen nähnyt erittäin laajan otannan 80-luvun ja 90-luvun perheistä ja ylivoimaisesti suurin osa perheistä sekä lapsista oli onnellisia, idyllisiä. Myös laman aikana. Minä tiedän, mistä tämä johtuu, mutta luulen että moni ei sitä tunnu ymmärtävän. Sitä paitsi naisethan ovat kouluttautuneet jo milloin lie 60-luvulta asti ainakin 70-luvulta asti korkeakouluissa tai siihen aikaan taisi olla opistoja ja sitten yliopistot.

Ole jo hiljaa! Ysärillä ei todellakaan ollut mitään onnellisia perheitä. Mun lapsuuden lähiössä asui juoppoperheitä ja lapsia joidenka ainoa lämmin ateria tuli puiston soppajonosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät puhu tasa-arvosta, koska se ei ole heille koskaan ollut mikään kynnyskysymys. Ei tietenkään ole ollut, koska he ovat yleensä tottuneet olemaan sillä paremmalla puolella. Nykyisin miehet kyllä puhuvat paljon taloudellisen vastuun tasa-arvosta perheissä. Kotitöiden jaossa tasa-arvo ei kuitenkaan kelpaa, vaan halutaan perinteistä roolia, Eihän se oikein ole, jos tasa-arvoa toteutetaan vain itselle sopivissa asioissa. 

-eri

Olen tätä meinannut kysyä jo kauan aikaa mutta tähän se sopii hyvin. Kertokaahan naiset, mitä moderni nainen tuo parisuhteeseen? Mitä te annatte sille yhteiselle elämälle, nyt ihan konkreettisesti? Muuta kuin seksiä. Miksi miesten tulisi olla teidän kanssa? Ja ennen kun vedätte herneen nenään, niin miettikää tätä ihan oikeasti. Useat vastaavat jotain seuraavaa:

- no onneksi ei tarvitse ollakaan miesten kanssa kun ne on tuollaisia

- tasa-arvoista keskustelukumppania

- seksiä

- no ihan vaan sitä olemista, ei sen tarvitse sen enempää olla.....

Aika harva nainen jaksaa kuunnella miesten asioita, ja ne ovat usein todella syvällisiä, siksi kavereiden kanssa on parempi pohtia maailmaa ja yhteiskuntaa. Seksiä saa jos haluaa keneltä tahansa nykyään, siihen ei tarvita suhdetta. Mitä se oleminen on, katsotaan netflixiä ja ollaan vaan, ilman mitään syvempää yhteistä yhteyttä. Tietääkö nainen enää mikä on tie miehen sydämeen?

Minä tiedän, mitä haluaisin naisen tuovan parisuhteeseen. Samalla tavalla miehenä annan naiselle paljon sellaista mitä hän ei yksin tule koskaan saamaan, enkä tarkoita rahaa tai mitään materiaalista.

Onko tämä viimeisin kommenttisi nyt esimerkki jostain miesten ajattelun syvällisyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessahan työelämä on voimakkaasti sukupuolittunut, mutta ei pidä olla siinä luulossa, että näin olisi myös muissa läntisen Euroopan maissa. Jos esimerkiksi ottaa vaikkapa lennonjohtajan työn, niin Suomessa naisia heistä on vuonna 2020 ollut 16 prosenttia kun taas esimerkiksi Ruotsissa 2/3 on naisia. Suomi on edelleen takamatkalla mitä tulee sukupuolten segregaatioon työelämässä.

Kuvion pystyy siis rikkomaan, mutta se vaatii tietoista ponnistelua. Minulla on sattumoisin kaksi nyt jo aikuista tytärtä ja monta kertaa vuosien aikana olen ollut purra kieleeni, kun olen ollut vähällä ohjeistaa heitä suuntaumaan sukupuolensa mukaiseen toimintaan tai olemaan enemmän sitä ja vähemmän tätä. Olen siis saanut itseni nalkkiin tällaisesta minuun ohjelmoidusta ajattelusta.

Toinen tytöistä on aina ollut riehakas ja vilkas ja hän on erityisesti saanut osakseen karsastavaa kohtelua ihan päiväkotiajoista lähtien. Tällaisella pienellä palautteella, kun sitä tulee vähitellen eri suunnista, kerrotaan lapsille millaisia heidän toivotaan olevan. Ongelma on rakenteellinen ja sukupolvia ylittävä.

Nyt kun otit tuon lentoalan esimerkiksi, niin USA:ssa tässä tasapäistämisessä ollaan siinä vaiheessa, että esimerkiksi lentokapteeneiksi täytyy valita 50% naisia ja vähemmistöjä. Tämä ilmiöhän on ollut jo pörssiyhtiöiden hallituksissa, eli sinne ajetaan väkisin kiintiöitä. Tämä kumoaa kaiken järjen ja kilpailun ja paremmuuden. Hieman sama esimerkki on t_rans_urheilussa, jossa miehet alkavat kilpailla naisten joukkueessa. Kymmenen vuotta kovaa harjoitusta ja kilpailua taustalla ja kaikki vedetään saman tien kerralla vessanpöntöstä alas. Ei näy f_eminis_tejä puolustamassa näiden tyttöjen ja naisten oikeuksia.

En tiedä missä maailmassa olet elänyt, mutta meille on jo 80-luvulta asti sanottu että voit tehdä mitä haluat. Ammatinvalinnan täytyy lähteä osaamisen ja kiinnostuksen kautta. Monia se vaan harmittaa että kun näin tehdään, niin naiset päätyvät useimmiten perinteisille naisten aloille ja miehet perinteisille miesten aloille.

Ehkä se johtui vain siitä, että kasvoin pikkupaikkakunnalla, ehkä ei, mutta minulle kyllä 80-luvulla tarjottiin niin kotoa kuin opettajien toimesta opettajan ammattia. Kukaan ei sanonut, että minusta voisi tulla pankinjohtaja, kunnanjohtaja, koulutoimenjohtaja tai edes rehtori. Hyvällä todistuksellani ja lukupäälläni minun uskottiin pääsevän opettajaksi, ei sen korkeammalle. En pysty millään allekirjoittamaan väitettä, että 80-luvulta asti olisi sanottu, että voit tehdä mitä haluat. Ja tämähän pätee edelleen. Muutama vuosi sitten julkaistiin tutkimus, jonka mukaan mhnmttajatytöille tarjotaan lähihoitajan ammattia. Täysin riippumatta siitä, kuinka paljon korkeammalle he voisivat opiskella.

Ymmärrän peruspointin ja samaa mieltä. Tuota vain en ymmärrä, että olisi "korkeampia" ammatteja. Minut on opetettu ajattelemaan, että kaikki rehellinen työ on yhtä arvokasta. Siispä en ole koskaan oppinut kumartelemaan ketään, varsinkaan tittelin perusteella. Mielestäni vanhanaikainen ajattelutapa. Appiukkoni puhuttelee minuakin usein maisteri Niemiseksi, naurettavaa... 

Naisella pitää elämän lähtökohtana olla koulutus, riittävät omat rahat ja itsenäisyys. 

Vasta sitten voi miettiä pariutumista ja perheytymistä.

Parisuhteessa tulee olla keskinäinen kunnioitus, kuten täällä on monesti jo todettu.

Jos nainen ei muuta halua, kuin hoitaa täysiaikaisesti kotia, miestä ja poikasia, niin se hänelle toki suotakoon, MUTTA silloin on taloudellinen selusta turvattava eli riittävät rahat elämiseen, laskuihin, lasten kuluihin on tultava siltä puolisolta mutinoitta.

Lisäksi pitää olla kaikkensa antaneen, lähes loppuunkäytetyn kodinhengettären riittävä eläke. Muuten jää kodinhengetär puille paljaille.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kysyt, mitä moderni nainen tuo? Miksi et kysy meiltä itseltämme, mitä me tuomme? Mitä ihmeen tarvetta palvelee tuo halu puhua miehestä ja naisesta kertomatta, kenestä miehestä ja naisesta me puhumme?

Ei miesten tule olla minun kanssani. Minä olen tavannut miehen, johon olen rakastunut ja mitä ilmeisimmin hän on rakastunut minuun. En aio kysyä häneltä, miksi hänen mielestään tulee olla kanssani, hän pitäisi minua höperönä. Sen sijaan voin kertoa, mitä me teemme yhdessä ja mitä hän on aiemmin eri yhteyksissä kertonut (ja ne asiat olen kertonut jo aiemmin tässä ketjussa).

Me keskustelemme. Keskustelemme autossa, saunassa, sohvassa, aamiaispöydässä silloin kun syömme aamiaista yhdessä. Luemme Hesaria ja keskustelemme uutisista, kuuntelemme radiouutiset ja keskustelemme niistä. Viikonloppuna katsoimme elokuvan Hengitä normaalisti (suosittelen, löytyy ainakin Netflixistä) ja keskustelimme, toimiko elokuvan nainen oikein.

Me matkustelemme. Monta kertaa vuodessa (normaaliaikoina, viime vuonna vain kotimaassa mutta täällä teimme lähes kymmenkunta yhden tai useamman yön reissua). Mieheni on matkustellut eläessään enemmän kuin minä, koska se on hänellekin aito mielenkiinnon kohde. Me jaamme intohimon tutustua uusiin paikkoihin, jutella uusien ihmisten kanssa, maistella uusia ruokia (no, minulle vegaanisesti syövänä niitä on rajallisesti). Nautimme jo matkan suunnittelemisesta, ei vain sen tekemisestä.

Me luemme. Mieheni lukee minulle iltaisin sängyssä ääneen. Me luemme omia kirjojamme ja keskustelemme lukemastamme. Olen tällä hetkellä lukemalla rehabilitoidun latvialaisnaisen lapsuudenkokemuksista ja se on kirvoittanut paljon keskusteluja. Me katsomme elokuvia, kuten edellä kerroin. DocPoint, Rakkautta ja anarkiaa, muut elokuvafestivaalit, Areenan tarjonta, Viddla, Kirjastokino ovat ahkerassa käytössä, mutta myös Netflix vaikka sen tarjonta onkin onnetonta.

Mikä on tie mieheni sydämeen? Hänen mukaansa se, että minä olen kiinnostunut kielestä; lukemisesta, keskustelemisesta, minuakin kiehtoo miettiä sanojen etymologiaa, pohtia kielioppia, leikkiä kielellä. Hänelle on tärkeää, että seuraan yhteiskunnallisia tapahtumia ja jaan suunnilleen saman arvomaailman, vaikka emme samaan puolueeseen kuulukaan. Hänelle on tärkeää yhdessä tekeminen; se, että meillä on yhteisiä projekteja, ovat ne sitten puutarha- tai entisöintiprojekteja. Jos halutaan miettiä tietä miehen sydämeen perinteisessa mielessä, niin varmaan myös se, että minä teen hänelle ruoan (vaikka itse syön eri ruokaa) ja joskus leivon (vaikka en itse syö leipomuksiani). Olen kyllä kutonut hänelle sukkiakin, sen sijaan hän itse on meillä se, joka osaa käyttää ompelukonetta ja parsia.

Hellyys ja läheisyys ovat itsestäänselväsi niitä asioita, jotka ovat puolin ja toisin tie sydämeen. Seksiä unohtamatta, mutta tämä ei ole seksipalsta.

Siinä minun vastaukseni. Entä mitä sinä annat naisellesi parisuhteeseen? Mitä teette yhdessä, mikä on nimenomaan teidän juttunne, sellaista minkä takia juuri sinä olet hänelle oikea elämänkumppani?

Vastaan tähän koska katsoit aiheelliseksi vastata pitkän kaavan kautta. Uskon, että meillä on hieman eri lähtökohdat parisuhteelle ja mies-nainen dynamiikalle, mutta ei puututa siihen. En minä mene henkilökohtaisuuksiin, minä keskustelen täällä yleisellä tasolla, miksi minua kiinnostaisi kenenkään teidän yksilön mielipide, koska sen perusteella on hyvin hankala tehdä yleistyksiä massatasolla. Lisäksi, miehen ja naisen rooli on muuttunut niin äärettömästi viime vuosikymmenien aikana, siksi modernin naisen (ja miehen) elämä kiinnostaa enemmän.

Nuo kaikki mainitsemasi asiat kuulostavat suhteellisen arkisilta. En pyri ottamaan niiden arvoa pois, sillä arkihan on se mikä parisuhteessa usein on se sisältö. Jos sallit profiloinnin, niin kuulostatte hyvin pitkälle siltä että työskentelette koulutusorganisaatiossa tai koulumaailmassa, voi olla asiantuntijuus, kehittäjä, opettajat tai tutkija. Menisin tuohon tutkijaan.

Henkilökohtaisesti erotan selvästi naisen ja kavereiden tuoman panoksen ja suhteen. Mies tarvitsee miespuolisia kavereita, yksikään nainen ei voi korvata kavereita, mutta yksikään kaveri taas ei voi puolestaan korvata sitä mitä nainen tuo. Minä tuon suhteeseen seikkailua, luovuutta, myös turvallisuutta, ennen kaikkea yhteiskunnallista ja syvää maailmankatsomusta, monipuolista sisältöä urheiluharrastuksien parissa, viihteen ja kulttuurin parissa, mutta mikään näistä ei ole sellaista, mitä kavereiden kanssa tehdään. Koska voihan kavereidenkin kanssa matkustaa, käydä doc-point festareilla (en ikinä kävisi siellä) tai keskustella nimenomaan niistä uutisista, mitä Helsingin Sanomat ei kirjoita.

Näen miehen ja naisen välisen suhteen sellaisena, että miehen tulee olla niin rohkea, niin osaava ja niin oikeudenmukainen, että nainen haluaa "seurata" miestä, hän haluaa tulla valloitetuksi miehen puolelta. Näin ollen hän automaattisesti nauttii ja viihtyy omassa roolissaan. Ja se rooli ei todellakaan ole mikään ennalta määrätty tai kiveen hakattu, vaan perustuu hänen osaamiseen ja kiinnostukseen ja persoonaan. Yleensä naisellisilla naisilla tällainen rooli on selkeä, eikä se liity työpaikkaan. Nainen voi olla vaikka hammaslääkäri, juristi, lähihoitaja, maalari, ala-asteen opettaja tai lastentarhan opettaja. Tuon parisuhteeseen jotain klassista, universaalia mutta silti vahvaa identiteettiä ja muistutusta siitä, mitä naisen ja miehen välinen dynamiikka voi olla parhaimmillaan...ja välillä joskus huonoimmillaankin :D. Tuon suhteeseen paljon fyysisyyttä, tasapainotan sitä naiselle ominaista draamaa, autan hänen vanhempiaan kaikessa mahdollisessa jne. Mutta kun arkityö on kovaa ja raskasta raatamista, mitä sen kuuluukin olla, niin ne juhlatkin ovat sitten kahta kovempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät puhu tasa-arvosta, koska se ei ole heille koskaan ollut mikään kynnyskysymys. Ei tietenkään ole ollut, koska he ovat yleensä tottuneet olemaan sillä paremmalla puolella. Nykyisin miehet kyllä puhuvat paljon taloudellisen vastuun tasa-arvosta perheissä. Kotitöiden jaossa tasa-arvo ei kuitenkaan kelpaa, vaan halutaan perinteistä roolia, Eihän se oikein ole, jos tasa-arvoa toteutetaan vain itselle sopivissa asioissa. 

-eri

Olen tätä meinannut kysyä jo kauan aikaa mutta tähän se sopii hyvin. Kertokaahan naiset, mitä moderni nainen tuo parisuhteeseen? Mitä te annatte sille yhteiselle elämälle, nyt ihan konkreettisesti? Muuta kuin seksiä. Miksi miesten tulisi olla teidän kanssa? Ja ennen kun vedätte herneen nenään, niin miettikää tätä ihan oikeasti. Useat vastaavat jotain seuraavaa:

- no onneksi ei tarvitse ollakaan miesten kanssa kun ne on tuollaisia

- tasa-arvoista keskustelukumppania

- seksiä

- no ihan vaan sitä olemista, ei sen tarvitse sen enempää olla.....

Aika harva nainen jaksaa kuunnella miesten asioita, ja ne ovat usein todella syvällisiä, siksi kavereiden kanssa on parempi pohtia maailmaa ja yhteiskuntaa. Seksiä saa jos haluaa keneltä tahansa nykyään, siihen ei tarvita suhdetta. Mitä se oleminen on, katsotaan netflixiä ja ollaan vaan, ilman mitään syvempää yhteistä yhteyttä. Tietääkö nainen enää mikä on tie miehen sydämeen?

Minä tiedän, mitä haluaisin naisen tuovan parisuhteeseen. Samalla tavalla miehenä annan naiselle paljon sellaista mitä hän ei yksin tule koskaan saamaan, enkä tarkoita rahaa tai mitään materiaalista.

Onko tämä viimeisin kommenttisi nyt esimerkki jostain miesten ajattelun syvällisyydestä?

Tylsän miehen turahdus. Ei edes rahaa tarjolla, mutta naisen tulisi sulaa käsissä :,D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä myös pohtia miksi tietyt alat vetävät naisia puoleensa, ja miksi esim. ne koneelliset alat eivät. Ja sama pohdinta tietenkin myös miesten alavalintojen kohdalla....

Tästä on tehty paljonkin tutkimusta. Miehet ja naiset päätyvät eri aloille koska ovat biologisesti ja psykologisesti niin älyttömän erilaisia. Tietotekniikan alalle on yritetty saada naisia lisää ja siinä kai jokseenkin onnistuttukin, mutta silti naisia ei tunnu jostain syystä kiinnostavan ohjelmointi ja tietokoneet lainkaan samalla tavalla kuin miehiä. Miksi esim. kampaajiksi päätyvät paljon enemmän naiset ja homoseksuellit miehet? Tai lentoemänniksi? 

Arvelisin että stereotyyppisen naisen ajattelu on mieluimmin rönsyilevää, "intuitiivista", päämäärätöntä,  eikä niin kurinalaisen loogista ja keskittynttä kuin millaisiksi nuo tekniset alat ovat kehittyneet.  Onko siinä älykkyydellä mitä merkitystä en osaa sanoa. 

Opiskelin 90-luvulla matikkaa, fysikkaa, tietotekniikkaa sekä kemiaa ja kyllä silmämääräisesti puolet opiskelijoista oli naisia. En tiedä mikä tilanne on nyt. Valitettavasti hoetaan mantroja siitä, kuinka tytöt ovat huonompia matematiikassa ja loogisessa ajattelussa ja tällä saattaa olla ikävät vaikutukset jatkovalintojen kannalta. Vaikka kyllä huomasi senkin, että monelle nuorelle miehelle oli kova paikka kuulla, että nainen opiskelee matematiikkaa. Sitä täytyi piilotella treffeillä mahdollisimman pitkään. Mikä oli tietenkin virhe, sillä eihän niin heikon miehen kanssa kannata lähteä parisuhdetta rakentamaan, jolle naisen looginen ajattelu on kauhistus.

Ensimmäisen tietokoneen kehitti nainen, matemaatikko Ada Lovelace.

Ensimmäiset, mm. USAn kuukävelyn mahdollistaneet koodinkirjoittajat olivat lähes kokonaan naisia.

80-luvulle asti tietotekniikkaa ja koodausta pidettiin Yhdysvalloissa naisille sopivana urapolkuna, koska katsottiin sen olevan heille sopivaa kevyttä puuhastelua.

Vasta sitten, kun nuoret (valkoiset) pojat keksivät hekin tykkäävänsä dataamisesta, alkoi naisten savustaminen ulos.

Loput täältä: https://www.nytimes.com/2019/02/13/magazine/women-coding-computer-progr…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kysyt, mitä moderni nainen tuo? Miksi et kysy meiltä itseltämme, mitä me tuomme? Mitä ihmeen tarvetta palvelee tuo halu puhua miehestä ja naisesta kertomatta, kenestä miehestä ja naisesta me puhumme?

Ei miesten tule olla minun kanssani. Minä olen tavannut miehen, johon olen rakastunut ja mitä ilmeisimmin hän on rakastunut minuun. En aio kysyä häneltä, miksi hänen mielestään tulee olla kanssani, hän pitäisi minua höperönä. Sen sijaan voin kertoa, mitä me teemme yhdessä ja mitä hän on aiemmin eri yhteyksissä kertonut (ja ne asiat olen kertonut jo aiemmin tässä ketjussa).

Me keskustelemme. Keskustelemme autossa, saunassa, sohvassa, aamiaispöydässä silloin kun syömme aamiaista yhdessä. Luemme Hesaria ja keskustelemme uutisista, kuuntelemme radiouutiset ja keskustelemme niistä. Viikonloppuna katsoimme elokuvan Hengitä normaalisti (suosittelen, löytyy ainakin Netflixistä) ja keskustelimme, toimiko elokuvan nainen oikein.

Me matkustelemme. Monta kertaa vuodessa (normaaliaikoina, viime vuonna vain kotimaassa mutta täällä teimme lähes kymmenkunta yhden tai useamman yön reissua). Mieheni on matkustellut eläessään enemmän kuin minä, koska se on hänellekin aito mielenkiinnon kohde. Me jaamme intohimon tutustua uusiin paikkoihin, jutella uusien ihmisten kanssa, maistella uusia ruokia (no, minulle vegaanisesti syövänä niitä on rajallisesti). Nautimme jo matkan suunnittelemisesta, ei vain sen tekemisestä.

Me luemme. Mieheni lukee minulle iltaisin sängyssä ääneen. Me luemme omia kirjojamme ja keskustelemme lukemastamme. Olen tällä hetkellä lukemalla rehabilitoidun latvialaisnaisen lapsuudenkokemuksista ja se on kirvoittanut paljon keskusteluja. Me katsomme elokuvia, kuten edellä kerroin. DocPoint, Rakkautta ja anarkiaa, muut elokuvafestivaalit, Areenan tarjonta, Viddla, Kirjastokino ovat ahkerassa käytössä, mutta myös Netflix vaikka sen tarjonta onkin onnetonta.

Mikä on tie mieheni sydämeen? Hänen mukaansa se, että minä olen kiinnostunut kielestä; lukemisesta, keskustelemisesta, minuakin kiehtoo miettiä sanojen etymologiaa, pohtia kielioppia, leikkiä kielellä. Hänelle on tärkeää, että seuraan yhteiskunnallisia tapahtumia ja jaan suunnilleen saman arvomaailman, vaikka emme samaan puolueeseen kuulukaan. Hänelle on tärkeää yhdessä tekeminen; se, että meillä on yhteisiä projekteja, ovat ne sitten puutarha- tai entisöintiprojekteja. Jos halutaan miettiä tietä miehen sydämeen perinteisessa mielessä, niin varmaan myös se, että minä teen hänelle ruoan (vaikka itse syön eri ruokaa) ja joskus leivon (vaikka en itse syö leipomuksiani). Olen kyllä kutonut hänelle sukkiakin, sen sijaan hän itse on meillä se, joka osaa käyttää ompelukonetta ja parsia.

Hellyys ja läheisyys ovat itsestäänselväsi niitä asioita, jotka ovat puolin ja toisin tie sydämeen. Seksiä unohtamatta, mutta tämä ei ole seksipalsta.

Siinä minun vastaukseni. Entä mitä sinä annat naisellesi parisuhteeseen? Mitä teette yhdessä, mikä on nimenomaan teidän juttunne, sellaista minkä takia juuri sinä olet hänelle oikea elämänkumppani?

Vastaan tähän koska katsoit aiheelliseksi vastata pitkän kaavan kautta. Uskon, että meillä on hieman eri lähtökohdat parisuhteelle ja mies-nainen dynamiikalle, mutta ei puututa siihen. En minä mene henkilökohtaisuuksiin, minä keskustelen täällä yleisellä tasolla, miksi minua kiinnostaisi kenenkään teidän yksilön mielipide, koska sen perusteella on hyvin hankala tehdä yleistyksiä massatasolla. Lisäksi, miehen ja naisen rooli on muuttunut niin äärettömästi viime vuosikymmenien aikana, siksi modernin naisen (ja miehen) elämä kiinnostaa enemmän.

Nuo kaikki mainitsemasi asiat kuulostavat suhteellisen arkisilta. En pyri ottamaan niiden arvoa pois, sillä arkihan on se mikä parisuhteessa usein on se sisältö. Jos sallit profiloinnin, niin kuulostatte hyvin pitkälle siltä että työskentelette koulutusorganisaatiossa tai koulumaailmassa, voi olla asiantuntijuus, kehittäjä, opettajat tai tutkija. Menisin tuohon tutkijaan.

Henkilökohtaisesti erotan selvästi naisen ja kavereiden tuoman panoksen ja suhteen. Mies tarvitsee miespuolisia kavereita, yksikään nainen ei voi korvata kavereita, mutta yksikään kaveri taas ei voi puolestaan korvata sitä mitä nainen tuo. Minä tuon suhteeseen seikkailua, luovuutta, myös turvallisuutta, ennen kaikkea yhteiskunnallista ja syvää maailmankatsomusta, monipuolista sisältöä urheiluharrastuksien parissa, viihteen ja kulttuurin parissa, mutta mikään näistä ei ole sellaista, mitä kavereiden kanssa tehdään. Koska voihan kavereidenkin kanssa matkustaa, käydä doc-point festareilla (en ikinä kävisi siellä) tai keskustella nimenomaan niistä uutisista, mitä Helsingin Sanomat ei kirjoita.

Näen miehen ja naisen välisen suhteen sellaisena, että miehen tulee olla niin rohkea, niin osaava ja niin oikeudenmukainen, että nainen haluaa "seurata" miestä, hän haluaa tulla valloitetuksi miehen puolelta. Näin ollen hän automaattisesti nauttii ja viihtyy omassa roolissaan. Ja se rooli ei todellakaan ole mikään ennalta määrätty tai kiveen hakattu, vaan perustuu hänen osaamiseen ja kiinnostukseen ja persoonaan. Yleensä naisellisilla naisilla tällainen rooli on selkeä, eikä se liity työpaikkaan. Nainen voi olla vaikka hammaslääkäri, juristi, lähihoitaja, maalari, ala-asteen opettaja tai lastentarhan opettaja. Tuon parisuhteeseen jotain klassista, universaalia mutta silti vahvaa identiteettiä ja muistutusta siitä, mitä naisen ja miehen välinen dynamiikka voi olla parhaimmillaan...ja välillä joskus huonoimmillaankin :D. Tuon suhteeseen paljon fyysisyyttä, tasapainotan sitä naiselle ominaista draamaa, autan hänen vanhempiaan kaikessa mahdollisessa jne. Mutta kun arkityö on kovaa ja raskasta raatamista, mitä sen kuuluukin olla, niin ne juhlatkin ovat sitten kahta kovempia.

Käsi ylös kuka jaksoi lukea loppuun asti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat syyt siihen, miksi asiat vääristyvät ovat ne, että asiat tulisi kertoa täysin yksityiskohtaisesti muistaen, että lukijalla on kova tarve haluta ymmärtää väärin ja saivarrella. Ei meillä voipaketin laitto takaisin jääkaappiin leivänteon jälkeen ole siivoamista. Se on omien jälkien korjaamista. Samoin omien jälkien korjaamista on oman sängyn petaus aamuisin, tiskien laitto koneeseen ja pyykkien vienti pyykkikoriin sekä tavaroiden laittaminen paikoilleen käytön jälkeen. Tätä ei moni ymmärrä että tämä ei ole siivoamista!! Meillä on aina perussiistiä juuri tästä syystä. Itse sitten nautiskelen kun saan pyyhkiä hyvän tuoksuisella pesuaineella pintoja, asetella sitten uudet leikkokukat maljakkoon, pörhistellä sohvatyynyt ja mopata tolulla lattiat. Tykkään. Ei oo mitään tekemistä sen asian kanssa ettei mun mieheni tai lapseni osaisi laittaa roskia roskiin tai eläisi muutoin kuin siat pellossa.

Ajatteletko sinä itse, että tavaroiden poislaitto on siivoamista? Jos nostat maidon pöydälle aamulla kun keität kahvia niin laitatko sen itse takaisin jääkaappiin? Käsketkö puolisosi laittaa puolestasi koska ”siivoaminen” kuuluu kaikille vai odotatko siivouspäivään asti ja sitten arvotte kenelle se kuuluu?

Tällaista kommenttia on saanutkin odottaa sen 50 sivua. Amen ja halaus upeasta kirjoituksesta.

Helluntailaispiireistä löytynee aloittajalle passaaja. Onhan aloittaja uskovainen?

Helluntaipiireistä? For real!? Aloittaja ei etsi passaajaa vaan naista, joka on perinteisen sukupuoliroolin nainen. Ei passaaja, ei alistuva. Vaan nainen joka osaa siivota, laittaa ruokaa, leipoa, olla lempeä ja pussata. Ei aloittaja myöskään sano ettei hänkin näin voisi tehdä. Aloittaja vaan ei halua sellaista naista, joka pahastuu joka helkkarin asiasta ja saivartelee, kuvaa persustaan someen ja painelee miesten puvun takissa juhlatilaisuuksiin koska voi.

Sua nyt selvästi kaivelee se, että on olemassa naisia, jotka käyttäytyvät tavalla, joka sinusta on epäsopivaa. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten olen useaan kertaan palstalle jo kirjoittanut, että oma äitini vannotti minua käymään koulut, hankkimaan työpaikan ja omat rahat, että minun ei tarvitse olla kenestäkään miehestä riippuvainen. Aika moni ystävistäni on kuullut samaa omilta äideiltään. Ei ne naiset kovin onnellisia olleet vaikka miehet niin väittävät. Toki jonkun rikkaan ja hyväsydämisen kotona viihtyvä vaimo on varmasti ollut tyytyväinen, kun rahaa on voinut käyttää vaikka kotiapulaisen palkkaamiseen tai shoppailuun.

Kyllä, se oli sitä aikaa 1900-luvun alulla kun oli eri olosuhteet. Silloin mentiin sen ajan mukaan. Totta kai koulutus on hyväksi, tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta mikään elinikäinen "oppimine" ja tutkintotehtailu ei ole hyväksi. Minä olen nähnyt erittäin laajan otannan 80-luvun ja 90-luvun perheistä ja ylivoimaisesti suurin osa perheistä sekä lapsista oli onnellisia, idyllisiä. Myös laman aikana. Minä tiedän, mistä tämä johtuu, mutta luulen että moni ei sitä tunnu ymmärtävän. Sitä paitsi naisethan ovat kouluttautuneet jo milloin lie 60-luvulta asti ainakin 70-luvulta asti korkeakouluissa tai siihen aikaan taisi olla opistoja ja sitten yliopistot.

Oma äiti oli tulottomana kotiäitinä 60-luvulla ja 70-luvun alussa, joten piikittelysi ei nyt ihan osunut kohteeseen. Sinä et ole elänyt noissa perheissä, joten et voi väittää, että niissä on oltu onnellisia ja idyllisiä. Olet niin vakaasti oman mielipiteesi lumoissa, ettet muuta olisi huomannut vaikka sitä olisi hierottu sinun naamaan. Kotitöitä inhoava mies on aivan varmasti onnellinen, kun hän voi jättää ne vaimon tehtäväksi. Siinä mies sitten ihmettelee, että mikä sille naiselle tuli, kun otti ja lähti, vaikka sitä oltiin niin onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessahan työelämä on voimakkaasti sukupuolittunut, mutta ei pidä olla siinä luulossa, että näin olisi myös muissa läntisen Euroopan maissa. Jos esimerkiksi ottaa vaikkapa lennonjohtajan työn, niin Suomessa naisia heistä on vuonna 2020 ollut 16 prosenttia kun taas esimerkiksi Ruotsissa 2/3 on naisia. Suomi on edelleen takamatkalla mitä tulee sukupuolten segregaatioon työelämässä.

Kuvion pystyy siis rikkomaan, mutta se vaatii tietoista ponnistelua. Minulla on sattumoisin kaksi nyt jo aikuista tytärtä ja monta kertaa vuosien aikana olen ollut purra kieleeni, kun olen ollut vähällä ohjeistaa heitä suuntaumaan sukupuolensa mukaiseen toimintaan tai olemaan enemmän sitä ja vähemmän tätä. Olen siis saanut itseni nalkkiin tällaisesta minuun ohjelmoidusta ajattelusta.

Toinen tytöistä on aina ollut riehakas ja vilkas ja hän on erityisesti saanut osakseen karsastavaa kohtelua ihan päiväkotiajoista lähtien. Tällaisella pienellä palautteella, kun sitä tulee vähitellen eri suunnista, kerrotaan lapsille millaisia heidän toivotaan olevan. Ongelma on rakenteellinen ja sukupolvia ylittävä.

Tytöt pärjäävät elämässä ja maailmassa paljon paremmin olemalla "tyttömäisiä" ja pojat pärjäävät paljon paremmin olemalla "poikamaisia". Samoin naiset naisellisia ja miehet miehekkäitä. Kyse on siitä mikä on kenellekin hyväksi.

Miksi sitten kaikki tyttömäiset ja tyttömäisiksi käsitetyt ominaisuudet ovat niin alhaisia/halveksuttavia, että niitä käytetään haukkumasanoina? Miksi esim. miehet wattuilevat toisilleen haukkumalla toisiaan neideiksi, akoiksi, hempeilijöiksi? Miten joku piirre voi olla yhtä aikaa sekä hyvä että huono?

Tuo eräskin romaanikirjoittaja vakuuttaa parisuhteessa ollessaan tasapainottavansa naisensa sisäsyntyistä draamaa. Jos naisellinen, s.o. draamaileva, nainen pärjää parhaiten naisellisten ominaisuuksiensa takia, niin miksi tuota ominaisuutta pitää tasapainottaa?

"Nainen seuraa miestä", "mies tasapainottaa draamaa". Mitä mä just luin? Mutta naisella saa kuitenkin olla ammatti ja koulutus, voi kiitos.

Vakavasti. Kirjoittaja kertoo siitä, mikä on hänen oma käsityksensä hyvästä parisuhteesta ja se hänelle suotakoon. En ymmärrä tarvetta yleistää tätä kaikkia koskevaksi, sillä kaikkiahan tämä ei tietenkään koske. Eipä ehkä suurinta osaa tänä päivänä.

Suosittelen loogisen ajattelun kurssia. Harjoitus 1. Näet mustan joutsenen. Voitko päätellä, että kaikki joutsenet ovat mustia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin kumminkin estää lähtemästä Serbiaan tai vielä lähempänä olevaan Puolaan.

Totta kai estää. Rakkaus kotimaahan ja perinteitä kohtaan. Se, että vanhempani ja isovanhempani ovat rakentaneet tämän maan siihen pisteeseen että kaiken maailman k_o_mmunisteilla on varaa rellestää ja valittaa joka asiasta loputtomiin samalla kun massioittain loisivat suojatyöpaikoissa ja keskittyvät ongelmiin jotka eivät todellisuudessa ole ongelmia. Tässä maassa on paras elää arkea. Minunlaiset eivät kritisoi tätä maata vaan juuri ne liberaalit jotka valittavat miten täällä on kurjaa ja rrraassiissm etc. etc.

Se on sen sijaan todellinen ongelma, että suomalaiset naiset ja miehet on saatu toisiaan vastaan, siinä missä vuosikymmeniä sitten he tasapainoisina ja onnellisina rakensivat yhteistä hyvinvointia. Eikä tämä agenda ole itsestään syntynyt vaan sitä ohjataan nimenomaan muualta korkeammalta. Se tässä maassa on sen sijaan ongelma, että päätäntävalta tulee ihan muualta kuin Suomesta, mistä sen pitäisi.

Onhan tuokin tapa kertoa olevansa varaton 👏

Hirveän paljon sanoja käytetty sen kakaisemiseen, että tyyppi on varaton ja aloitekyvytön.

Miksei sitä puolatarminiää voi sitten kosiskella tänne asumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sua nyt selvästi kaivelee se, että on olemassa naisia, jotka käyttäytyvät tavalla, joka sinusta on epäsopivaa. Miksi?

Miksi käännät asian päälaelleen? Tyypillistä feministiä palstanaista nimenomaan kaivelee se, jos joku etsii perinteistä ja vanhemmanaikaista naista. Siitähän tämä paskamyrsky on lähtenyt. Perinteinen rooli ja malli on luonnonmukaisempaa kuin tämä modernin digiteknoyhteiskunnan tuottama hybridirooli. Toki on yksilöitä jotka näkevät toisin mutta mehän puhumme massoista.

Sulle on nyt yli 50 sivun verran yritetty selventää, että

1) senkus haet ja tavoittelet sellaista naista kuin vain ikinä haluat, mutta

2) älä yleistä toiveitasi joksikin luovuttamattomaksi sukupuolten ainoaksi ja luonnolliseksi käytösmatriisiksi.

Tuo jälkimmäinen kaipaa sulla vielä harjoitusta.

Mikä sua nytkään estää tavoittelemasta juuri sitä naista jota haluat? Miksi sun aivoissa asuu ilmaiseksi kaikki twerkkaavat voimaantuneet feministit, ja, vielä tärkeämpää, miksi sinä avaudut siitä meille?

Vaikka koko maailman naiset paheksuisivat vaimovalintaasi, niin mitä sitten? Miksi haluat elää niin ulkoaohjautuvaa elämää, että annat muiden mielipiteiden määritellä itsesi?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten kaikki tyttömäiset ja tyttömäisiksi käsitetyt ominaisuudet ovat niin alhaisia/halveksuttavia, että niitä käytetään haukkumasanoina? Miksi esim. miehet wattuilevat toisilleen haukkumalla toisiaan neideiksi, akoiksi, hempeilijöiksi? Miten joku piirre voi olla yhtä aikaa sekä hyvä että huono?

Tuo eräskin romaanikirjoittaja vakuuttaa parisuhteessa ollessaan tasapainottavansa naisensa sisäsyntyistä draamaa. Jos naisellinen, s.o. draamaileva, nainen pärjää parhaiten naisellisten ominaisuuksiensa takia, niin miksi tuota ominaisuutta pitää tasapainottaa?

Tarjoilet suoraan hopeatarjottimella näitä kysymyksiä. Tyttömäinen ja tyttömäiseksi käsitetty ominaisuus on vain ja ainoastaan halveksuttavaa POJILLA ja MIEHILLÄ. Ei tietenkään tytöillä tai naisilla. Aivan samoin kun kautta aikojen miesten ja poikien (nuortenkin poikien) keskuudessa homo on ollut haukkumasana. Tämä jos joku juontaa juurensa helvetin kaukaa luolamiesajoilta ja on yksi parhaista esimerkeistä miten se näkyy edelleen vahvasti elämässämme. Koska naismainen mies on uhka miesyhteisölle. Jos mietit jotain urheilujoukkuetta, niin jokainen haluaa joukkueeseensa parhaat, kovimmat, lahjakkaimmat. Jokainen haluaa olla voittajien puolella, paitsi ne häviäjät jotka eivät halua kehittyä ja parantaa suoritustaan vaan ampuvat jokaisen kotkan taivaalta pelastaakseen jänikset.

Tämä juuri on se perustavanlaatuinen ero miehessä ja naisessa. Neitimäinen ilman miehen mallia kasvanut poika ei pärjää maailmassa, ei vaikka miten moderni yhteiskunta on täynnä tukipalveluja ja säätiöitä. Jotain erityisoppilasta varten saattaa olla koulussa kolme ammattihenkilöä kaitsemassa ja avustamassa mutta jos häntä ei vaan kiinnosta niin ei kiinnosta. Ei häntä poiskaan voi potkia.

Tuo naisen draama on itse asiassa äärettömän mielenkiintoinen. Se on ominaispiirre ja ainakin omasta mielestäni pirun "söpöä". Sen kanssa on elettävä, toki miehissäkin on sellaisia piirteitä mitkä eivät AINA ole hyväksi, esim. se ettei haluta kysyä neuvoa tai ei haluta mennä lääkäriin ennen kun ollaan kuolleita. Se, että tasapainottaa naisen draamailua kotona, jos nainen kertoo miten otti yhteen jonkun ämmän kanssa työpaikalla ja miten se puhui sitä ja tämä puhui tätä ja tuo otti tuon puolen niin siinä vaiheessa voi laskea sen krokilasin alas ja ottaa kullan syliin ja puida sitä ongelmaa...

Vierailija kirjoitti:

Vastaan tähän koska katsoit aiheelliseksi vastata pitkän kaavan kautta. Uskon, että meillä on hieman eri lähtökohdat parisuhteelle ja mies-nainen dynamiikalle, mutta ei puututa siihen. En minä mene henkilökohtaisuuksiin, minä keskustelen täällä yleisellä tasolla, miksi minua kiinnostaisi kenenkään teidän yksilön mielipide, koska sen perusteella on hyvin hankala tehdä yleistyksiä massatasolla. Lisäksi, miehen ja naisen rooli on muuttunut niin äärettömästi viime vuosikymmenien aikana, siksi modernin naisen (ja miehen) elämä kiinnostaa enemmän.

Nuo kaikki mainitsemasi asiat kuulostavat suhteellisen arkisilta. En pyri ottamaan niiden arvoa pois, sillä arkihan on se mikä parisuhteessa usein on se sisältö. Jos sallit profiloinnin, niin kuulostatte hyvin pitkälle siltä että työskentelette koulutusorganisaatiossa tai koulumaailmassa, voi olla asiantuntijuus, kehittäjä, opettajat tai tutkija. Menisin tuohon tutkijaan.

Henkilökohtaisesti erotan selvästi naisen ja kavereiden tuoman panoksen ja suhteen. Mies tarvitsee miespuolisia kavereita, yksikään nainen ei voi korvata kavereita, mutta yksikään kaveri taas ei voi puolestaan korvata sitä mitä nainen tuo. Minä tuon suhteeseen seikkailua, luovuutta, myös turvallisuutta, ennen kaikkea yhteiskunnallista ja syvää maailmankatsomusta, monipuolista sisältöä urheiluharrastuksien parissa, viihteen ja kulttuurin parissa, mutta mikään näistä ei ole sellaista, mitä kavereiden kanssa tehdään. Koska voihan kavereidenkin kanssa matkustaa, käydä doc-point festareilla (en ikinä kävisi siellä) tai keskustella nimenomaan niistä uutisista, mitä Helsingin Sanomat ei kirjoita.

Näen miehen ja naisen välisen suhteen sellaisena, että miehen tulee olla niin rohkea, niin osaava ja niin oikeudenmukainen, että nainen haluaa "seurata" miestä, hän haluaa tulla valloitetuksi miehen puolelta. Näin ollen hän automaattisesti nauttii ja viihtyy omassa roolissaan. Ja se rooli ei todellakaan ole mikään ennalta määrätty tai kiveen hakattu, vaan perustuu hänen osaamiseen ja kiinnostukseen ja persoonaan. Yleensä naisellisilla naisilla tällainen rooli on selkeä, eikä se liity työpaikkaan. Nainen voi olla vaikka hammaslääkäri, juristi, lähihoitaja, maalari, ala-asteen opettaja tai lastentarhan opettaja. Tuon parisuhteeseen jotain klassista, universaalia mutta silti vahvaa identiteettiä ja muistutusta siitä, mitä naisen ja miehen välinen dynamiikka voi olla parhaimmillaan...ja välillä joskus huonoimmillaankin :D. Tuon suhteeseen paljon fyysisyyttä, tasapainotan sitä naiselle ominaista draamaa, autan hänen vanhempiaan kaikessa mahdollisessa jne. Mutta kun arkityö on kovaa ja raskasta raatamista, mitä sen kuuluukin olla, niin ne juhlatkin ovat sitten kahta kovempia.

Suurin osa parisuhteesta on nimenomaan arkea, siksi kuvaamani asiat ovat arkisia. Ne ovat niitä, missä se rakkaus ja parisuhde ilmenee; jaetaan asioita arvojen, tunteiden ja tekojen tasolla. On harvinaista kohdata ihminen, jonka kanssa ne osuvat näin hyvin yhteen JA joka sen lisäksi on erittäin puoleensavetävä vastakkaisen (heterosuhteista puhuttaessa) sukupuolen edustaja niin, että hänen kanssaan heräävät myös ne hormonit, jotka eivät liity ystävyyssuhteisiin. Minä voisin todellakin osallistua DocPoint-filkkareille ystävänkin kanssa, mutta onnea on voida jakaa ne ihmisen kanssa, joka on minulle enemmän.

Profilointiasi en kaipaa, en minäkään käy keskustelua arvaillen sinun ammattiasi.

Sinun näkemyksesi miehen roolista on kovin erilainen kuin omani. Ja näin on hyvä. Sinä olet löytänyt tai toivottavasti löydät etsimäsi ihan kuten minä olen löytänyt etsimäni. Saamme olla onnellisia juuri niissä rooleissa, missä viihdymme. Ja tästä tässä keskustelussa on pohjimmiltaan vain kysymys: oikeudesta olla juuri sellaisia kuin haluamme ja etsiä elämänkumppania, joka hakee juuri kaltaistamme. Kukaan ei voi tulla sanomaan, että esimerkiksi minun naiseuteni olisi väärää tai että minun pitäisi muuttua, koska itse tiedän, mitä elämältäni ja parisuhteeltani haluan.

Eli voisimmeko jo todeta, että ap saa tietysti etsiä juuri hakemansa kaltaista naista? Hänen, tai kenenkään, ei sen sijaan pidä yrittää muuttaa meitä muita naisia sen kaltaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Hirveän paljon sanoja käytetty sen kakaisemiseen, että tyyppi on varaton ja aloitekyvytön.

Miksei sitä puolatarminiää voi sitten kosiskella tänne asumaan?

Hassua että sanoit juuri puolalaisen. Ne ovat uskomattoman kauniita naisia ja erittäin vanhanaikaisia ainakin yli 30 vuotiaat. Nimetkin ovat kuin suoraan raamatusta :D. Sen takia en halua niitä, koska haluan tarvittaessa suomalaisen naisen! Suomalaisen. Arvostan suomalaista naista enemmän kuin mitään muuta, vaikka nykyään tuntuu että etelä-eurooppalaisen tai itä-eurooppalaisen naisen kanssa menee monilla pohjoismaalaisilla miehillä paremmin yksiin, mutta taistelen tätä ajatusta vastaan. Myös etelä-eurooppalaiset ja itä-eurooppalaiset naiset tykkäävät suomalaisista miehistä aivan älyttömästi. Juuri sen teknisen osaamisen, tasapainon ja käytännöllisyyden takia. Ne ovat saaneet monet tarpeeksi siitä niiden maiden draamasta ja valehtelusta ja siitä että niiden yhteiskunta on koko ajan retuperällä.