Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut jaksatte vuosikausien yksinäisyyttä?
11.02.2022 |
Oon viimeksi käynyt tutun kanssa livenä kahvilla noin vuosi sitten. Sukulaisia näin joulunpyhinä. En juttele arkisin kenenkään muiden kuin kaupanmyyjän kanssa, jolle sanon hei ja kiitos. Viimeisin seurustelu oli noin 6 vuotta sitten ja selibaatti on kestänyt yhtä kauan. Viimeisimmästä halista noin noin viisi vuotta. Miten te muut jaksatte tyytyväisinä?
Kommentit (114)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder auttaa.
En pysty sellaiseen. En myöskään nettipalstoihin. Vieläkin toivon, että joku mies kadulla tekisi aloitteen mulle. Mutta turhaan taidan toivoa.
Ap
Mikset pysty? Jos olet nainen, niin sinun tarvitsee vain ladata tuo ohjelma. Kuvaakaan ei välttämättä tarvitse, niin naisena saat seuraa koko ajan. Ihan turhaan kärvistelet yksinäisyydessä. Jätä se meille miehille.
Olen melko varma, että Suomessa eletään ihan maailmanlaajuisesti ajatellen erittäin eristäytynyttä elämää. Eivät jossain Espanjassa tai vaikkapa USA:ssa eronneet äidit ja isät tai muuten vaikkapa päälle nelikymppisinä eronneet jää sinkuiksi lopuksi iäkseen, vaan tapaavat uusia ihmisiä ja muodostavat uusia parisuhteita ja perheitä. Jo Ruotsissa on sosiaalisempaa elämä. Suomessa on jonkinlainen kunnia-asia rääkätä itseään yksinäisyydellä vuodesta toiseen. Suomessa jos jää sinkuksi lähellä neljääkymppiä, on yleensä yksinäinen loppuelämä tiedossa. :(
Yksinäisten määrä kasvaa sukupuuttomme edetessä. Riistovallassa "eläneet" kuolevat nuorempina ja päätyvät siten yhä useammin vanhempien hautaamiksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma, että Suomessa eletään ihan maailmanlaajuisesti ajatellen erittäin eristäytynyttä elämää. Eivät jossain Espanjassa tai vaikkapa USA:ssa eronneet äidit ja isät tai muuten vaikkapa päälle nelikymppisinä eronneet jää sinkuiksi lopuksi iäkseen, vaan tapaavat uusia ihmisiä ja muodostavat uusia parisuhteita ja perheitä. Jo Ruotsissa on sosiaalisempaa elämä. Suomessa on jonkinlainen kunnia-asia rääkätä itseään yksinäisyydellä vuodesta toiseen. Suomessa jos jää sinkuksi lähellä neljääkymppiä, on yleensä yksinäinen loppuelämä tiedossa. :(
Se on vaan niin järkyttävän valitettavaa, että meillä alkoholi näyttelee niin isoa osaa ihmissuhteiden muodostamisessa. Nettideittailu ei ole pelastanut asiaa, vaan pilannut ihan kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma, että Suomessa eletään ihan maailmanlaajuisesti ajatellen erittäin eristäytynyttä elämää. Eivät jossain Espanjassa tai vaikkapa USA:ssa eronneet äidit ja isät tai muuten vaikkapa päälle nelikymppisinä eronneet jää sinkuiksi lopuksi iäkseen, vaan tapaavat uusia ihmisiä ja muodostavat uusia parisuhteita ja perheitä. Jo Ruotsissa on sosiaalisempaa elämä. Suomessa on jonkinlainen kunnia-asia rääkätä itseään yksinäisyydellä vuodesta toiseen. Suomessa jos jää sinkuksi lähellä neljääkymppiä, on yleensä yksinäinen loppuelämä tiedossa. :(
Se on vaan niin järkyttävän valitettavaa, että meillä alkoholi näyttelee niin isoa osaa ihmissuhteiden muodostamisessa. Nettideittailu ei ole pelastanut asiaa, vaan pilannut ihan kaiken.
Mä olen absolutisti, joten baarit eivät houkuttele, enkä ole koskaan käynyt bilettämässäkään. Se lienee osasyy kohdallani siihen, että kumppanin löytäminen on ollut niin vaikeaa.
Ap
Odotan kuolemaa. Eipä mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tyytyväinen.
Mulla ei ole sukulaisia eikä ystäviä/kavereita tms.
Puoliso vain on.
Revi siitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma, että Suomessa eletään ihan maailmanlaajuisesti ajatellen erittäin eristäytynyttä elämää. Eivät jossain Espanjassa tai vaikkapa USA:ssa eronneet äidit ja isät tai muuten vaikkapa päälle nelikymppisinä eronneet jää sinkuiksi lopuksi iäkseen, vaan tapaavat uusia ihmisiä ja muodostavat uusia parisuhteita ja perheitä. Jo Ruotsissa on sosiaalisempaa elämä. Suomessa on jonkinlainen kunnia-asia rääkätä itseään yksinäisyydellä vuodesta toiseen. Suomessa jos jää sinkuksi lähellä neljääkymppiä, on yleensä yksinäinen loppuelämä tiedossa. :(
Toi on kyllä totta, eikö meistä suomalaisista sanota että ollaan niin "jäykkää" kansaa, ei vahingossakaan moikata tuntemittomia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kämppäkaveri seurana, en sillä tavalla ole yksinäinen kumminkaan. Mutta halia kaipaan ajoittain ja syliä jossa levätä hiljaa hetki ja tuntea itsensä hyväksytyksi. Kaikkea ei voi kumminkaan saada
vanhempiesi olisi aikoinaan pitänyt kasvattaa sinut tuntemaan itsesi hyväksytyksi ihan omana itsenäsi, aikuisiässä läheisriippuvuuteen perustuvat ihmissuhteet ovat pelkästään vahingollisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma, että Suomessa eletään ihan maailmanlaajuisesti ajatellen erittäin eristäytynyttä elämää. Eivät jossain Espanjassa tai vaikkapa USA:ssa eronneet äidit ja isät tai muuten vaikkapa päälle nelikymppisinä eronneet jää sinkuiksi lopuksi iäkseen, vaan tapaavat uusia ihmisiä ja muodostavat uusia parisuhteita ja perheitä. Jo Ruotsissa on sosiaalisempaa elämä. Suomessa on jonkinlainen kunnia-asia rääkätä itseään yksinäisyydellä vuodesta toiseen. Suomessa jos jää sinkuksi lähellä neljääkymppiä, on yleensä yksinäinen loppuelämä tiedossa. :(
Se on vaan niin järkyttävän valitettavaa, että meillä alkoholi näyttelee niin isoa osaa ihmissuhteiden muodostamisessa. Nettideittailu ei ole pelastanut asiaa, vaan pilannut ihan kaiken.
Yli nelikymppiset naiset jää yksin koska ovat liian vanhoja miesten mielestä. Kaikki kuuskymppiset papparaisetkin haluaa vain max 25-vuotiaan puolison.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kämppäkaveri seurana, en sillä tavalla ole yksinäinen kumminkaan. Mutta halia kaipaan ajoittain ja syliä jossa levätä hiljaa hetki ja tuntea itsensä hyväksytyksi. Kaikkea ei voi kumminkaan saada
vanhempiesi olisi aikoinaan pitänyt kasvattaa sinut tuntemaan itsesi hyväksytyksi ihan omana itsenäsi, aikuisiässä läheisriippuvuuteen perustuvat ihmissuhteet ovat pelkästään vahingollisia
Viisaita sanoja
Useinhan se menee niin, että odotetaan pelastajaa, jonka jälkeen elämässä on jokin merkitys. Itse asiassa se kuitenkin menee niin, että sinä etsit sen merkityksellisen elämän ihan itse ja sitten todennäköisesti siihen elämääsi muitakin ihmisiä ilmestyy.
Olen aiemmin ollut vuosikaudet sinkku, mutta en kärsinyt siitä yhtään. En luonut jotakin haavekuvaa elokuvamaisesta rakkaudesta, jota ei oikeasti ole olemassakaan. Kävin töissä, harrastin ja löysin kiinnostuksenkohteita ja intohimoja, näin ystäviäni, pyrin tutustumaan myös uusiin ihmisiin. Elin hienoa, täyttä elämää, enkä surkutellut.
Nyt olen parisuhteessa. Tämä on myös todella hienoa aikaa, mutta kyllä tässä ihmissuhteessa on oltava ihan kokonainen ihminen, joka itse kannattelee itsensä ja uskoo pärjäävänsä, vaikka suhde joskus päättyisikin. Ei sitä uskalla lähteä suhteeseen ja olla haavoittuva, jos ei sisällä ole tunne siitä, että joka tapauksessa aina pärjään.
Keskitypä siis nyt muihin asioihin. Mistä olet kiinnostunut ja mikä tuottaa sinulle mielihyvää? Lähde tavoittelemaan niitä asioita ja etsi itseäsi ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys on oma vika. Miksi olette niin outoja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma, että Suomessa eletään ihan maailmanlaajuisesti ajatellen erittäin eristäytynyttä elämää. Eivät jossain Espanjassa tai vaikkapa USA:ssa eronneet äidit ja isät tai muuten vaikkapa päälle nelikymppisinä eronneet jää sinkuiksi lopuksi iäkseen, vaan tapaavat uusia ihmisiä ja muodostavat uusia parisuhteita ja perheitä. Jo Ruotsissa on sosiaalisempaa elämä. Suomessa on jonkinlainen kunnia-asia rääkätä itseään yksinäisyydellä vuodesta toiseen. Suomessa jos jää sinkuksi lähellä neljääkymppiä, on yleensä yksinäinen loppuelämä tiedossa. :(
Se on vaan niin järkyttävän valitettavaa, että meillä alkoholi näyttelee niin isoa osaa ihmissuhteiden muodostamisessa. Nettideittailu ei ole pelastanut asiaa, vaan pilannut ihan kaiken.
Yli nelikymppiset naiset jää yksin koska ovat liian vanhoja miesten mielestä. Kaikki kuuskymppiset papparaisetkin haluaa vain max 25-vuotiaan puolison.
Tämä on kyllä surullista, mutta pitkälti totta. Eikä tarvitse olla edes nelikymppinen, vaan miehet alkavat nikotella jo noin kolmekymppisen nuorekkaan näköisen naisen seurassa, vaikkei miehellä olisi kiinnostusta kuitenkaan lastenkaan hankkimiseen tai vakiintumiseen muutenkaan. Jännä juttu, että Suomen rajojen ulkopuolella vähän vanhemmatkin naiset saattavat pariutua. Tåmä on tuskallisen ikärasistinenkin maa. Suomessa kaikkien naisten pitäisi hankkiutua naimisiin hyvän miehen kanssa jo nuorena - muuten peli on menetetty.
Yksinäisen ovat aina vinkumassa ja uhriutumassa kaikesta, siksi kukaan ei halua teitä.
Mikset tapaa kun on kirjoitti:
En ole tyytyväinen.
Mulla ei ole sukulaisia eikä ystäviä/kavereita tms.
Puoliso vain on.
Revi siitä.
Mulla ei ole edes puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on oma vika. Miksi olette niin outoja...
Mulle kelpaisi mainiosti toinen kaltaiseni. Vaan ei ole sellaista näkynyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikset tapaa kun on kirjoitti:
En ole tyytyväinen.
Mulla ei ole sukulaisia eikä ystäviä/kavereita tms.
Puoliso vain on.
Revi siitä.Mulla ei ole edes puolisoa.
Ei ole minullakaan.
Ap
Kiitoksia ja samoin virtuaalihali täältä ❤
Ap