Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut jaksatte vuosikausien yksinäisyyttä?
11.02.2022 |
Oon viimeksi käynyt tutun kanssa livenä kahvilla noin vuosi sitten. Sukulaisia näin joulunpyhinä. En juttele arkisin kenenkään muiden kuin kaupanmyyjän kanssa, jolle sanon hei ja kiitos. Viimeisin seurustelu oli noin 6 vuotta sitten ja selibaatti on kestänyt yhtä kauan. Viimeisimmästä halista noin noin viisi vuotta. Miten te muut jaksatte tyytyväisinä?
Kommentit (114)
No lähdetään syömään jokin ilta ja suudellaan hellästi ja rakastutaan... katsotaan toisiamme silmiin ja kerrotaan miten tärkeitä ollaan tosillemme... unohdetaan muu maailma... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin asia on varmasti se, onko yksinäinen omasta vapaasta halustaan, vai vastentahtoisesti olosuhteiden pakosta.
On merkittävä ero olla työssäkäyvä yksinäinen, kuin työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla seurusteleva työtön yksinäinen, kuin sinkku työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla normaali sinkku työtön yksinäinen, kuin paniikkihäiriöistö kärsivä sinkku työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla kavereita/sukulaisia omaava paniikkihäiriöinen sinkku työtön yksinäinen, kuin täysin kaveriton paniikkihäiriöinen sinkku työtön yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma, että Suomessa eletään ihan maailmanlaajuisesti ajatellen erittäin eristäytynyttä elämää. Eivät jossain Espanjassa tai vaikkapa USA:ssa eronneet äidit ja isät tai muuten vaikkapa päälle nelikymppisinä eronneet jää sinkuiksi lopuksi iäkseen, vaan tapaavat uusia ihmisiä ja muodostavat uusia parisuhteita ja perheitä. Jo Ruotsissa on sosiaalisempaa elämä. Suomessa on jonkinlainen kunnia-asia rääkätä itseään yksinäisyydellä vuodesta toiseen. Suomessa jos jää sinkuksi lähellä neljääkymppiä, on yleensä yksinäinen loppuelämä tiedossa. :(
Itseasiassa olet väärässä siinä että Ruotsissa elettäisiin sosiaalisempaa elämää.
70 luvulla Ruotsi oli yksityisyyden ja itsenäisyyden edelläkävijä ja tällä hetkellä sen hedelmiä korjataan ja se jälki ei ole kaunista.
Ruotsissa on maailman eniten yksinäisiä ihmisiä ja nuo ihmiset kärsivät yksinäisyydestään. Ruotsissa on tyypillistä se että kun pariudutaan, niin omista vanhemmista ei enää pidetä huolta. Lapset kasvatetaan omassa perheessä ja kun he lentävät ulos pesästä, lapset eivät enää pidä yhteyttä vanhempiinsa. Käytännössä myös aina, jos vanhemmat eroavat, niin äiti saa lapset ja isä jää täysin yksin koko loppuelämäksi. Naisten pääsy uusiin naimisiin on hieman todennäköisempää, mutta käytännössä erotilastot Ruotsissa osoittavat sen että eroava ihminen tulee eroamaan erittäin suurella todennäköisyydellä uudestaan, ja elämään yksin.
Ruotsissa ei ole käytännössä minkäänlaisia keinoja seuloa esimerkiksi yksinäisiä vanhuksia, nuoria tai esimerkiksi mielenterveydeltään järkkyneitä ja yrittää auttaa heitä sosiaalistumaan. Ja kaikki vain siksi että siellä yksilön itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan liian paljon. Siis niin paljon että siitä on haittaa.
Se haavekuva jostain ruotsalaissarjasta jossa koko perhe on yhdessä on todellisuudessa täysin väärin ja se koskee pelkästään hyvin rikkaita ruotsalaisia. Vasta ihan viime vuosina Ruotsissa on herätty siihen millaisen virheen 70 lukulaiset päättäjät ovat saaneet aikaiseksi.
Välillä jaksan paremmin ja välillä huonommin. Olen aina ollut huono luomaan läheisiä ihmissuhteita. Olen myös hyvin ahdistunut, jos joku kiintyy minuun liikaa. Silti kaipaan ystäviä ja rakkautta. Olen alkoholisti-perheessä kasvanut, olisikohan sillä vaikutusta?
Olen todella vahva ja pärjään yksin. Jos en osaa jotain, niin opettelen. En tarvitse ketään. Se on vahvuus ja heikkous yhtä aikaa. Joskus itken itsesäälissä yksinäisyyttä ja kelpaamattomuuttanu. Katselen kateellisena kun ikäisilläni on lapsia ja kumppanit. Enkä tajua sellaisesta elämästä mitään! Mietin millaista olisi elää perheenä. Se tuo myös häpeää, kun töissä muut puhuvat kumppaneistaan ja lapsistaan. Olen päälle 30, mutta 10 vuotta yksin, eläen valtavirrasta poiketen tuntuu kuin olisi jälkeenjäänyt kehityksessä. Se ehkä näkyykin persoonassani ja ulkonäössäni, sillä minua luullaan noin 25-vuotiaaksi. Ehkä sen vuoksi minua lähestyy huomattavasti nuoremmat miehet. Kuullessaan ikäni ja tajutessaan, että olen ”kehityksestä jäljessä” he perääntyvät. Luulisin… Olen joutunut tällaiseen luuserikehään, josta ei tunnu olevan enää poispääsyä.
On tässä paljon hyviäkin puolia. Ehtii harrasta, kehittää itseään ja kyseenalaistaa pohtien. Tajuan myös sen, että edellä kirjoittamani on vain hölmö näkökanta. Ehkä ei edes totta. Tämä on oikeastaan aika hauskaa olla yksin, tuleepahan mietittyä syntyjä syviä. En mä edes haluaisi sitä klassista perhe-elämää oikeasti :)
Vastauksena sille, joka ei halua kumppania, ettei ala elää taas jonkun toisen ehdoilla. Mulla on seurustelukumppani, jonka kanssa ei muuteta yhteen. Nukutaan yhdessä pari kertaa viikossa.
On ihanaa olla omassa kodissa rauhassa parikin iltaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voisi helpompaa olla. Monta vuotta mennyt noin, mikäs sitä jatkaessa.
IHANAA OLLA YKSIN❤️ 30vuotta tuli asuttua toisen kanssa,pestä toisen pyykkejä,laittaa ja passata.Ei kiitos enää!Tämä on juhlaa! Kesällä matkoille yksin ,tutustuu paljon paremmin ihmisiin ja voi jutella jos haluaa ja olla juttelematta jos ei kiinnosta. Ah,nauttikaa muutkin!
No miten halit, pusut ja seksi? Halipula ja selibaatti ärsyttävät ainakin itseäni. Olen aika läheisyyden- ja seksinkaipuinen (näin anonyyminä voin tunnustaa), tosin selibaatissa on mennyt jo puoli vuosikymmentä. Kroppani on ihan ok ja olen hoikka, joten ei ole siitäkään kiinni.
T. Ap
Miten vaikeaa se tinderin lataaminen olikaan? N38
Ei sieltä voi vain tilata mukavaa ja ihanaa ihmistä.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Suurin asia on varmasti se, onko yksinäinen omasta vapaasta halustaan, vai vastentahtoisesti olosuhteiden pakosta.
On merkittävä ero olla työssäkäyvä yksinäinen, kuin työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla seurusteleva työtön yksinäinen, kuin sinkku työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla normaali sinkku työtön yksinäinen, kuin paniikkihäiriöistö kärsivä sinkku työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla kavereita/sukulaisia omaava paniikkihäiriöinen sinkku työtön yksinäinen, kuin täysin kaveriton paniikkihäiriöinen sinkku työtön yksinäinen.
Tämähän on ihan totta, mutta näin sivuhuomautuksena toivoisin, ettei kenenkään yksinäisyyden tunnetta lytättäisi. Itse olen tullut tällä palstalla "kivitetyksi", kun rohkenin kertoa olevani perheellinen yksinäinen. En tiedä kuulemma yksinäisyydestä mitään. Tiedän itse kokemastani yksinäisyydestä ihan tarpeeksi. En sanonut olevani yksinäisempi kuin kukaan muu, koska en ajatellut tämän olevan kilpailu.
T. perheellinen työtön sukulaiseton kaveriton yksinäisen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma, että Suomessa eletään ihan maailmanlaajuisesti ajatellen erittäin eristäytynyttä elämää. Eivät jossain Espanjassa tai vaikkapa USA:ssa eronneet äidit ja isät tai muuten vaikkapa päälle nelikymppisinä eronneet jää sinkuiksi lopuksi iäkseen, vaan tapaavat uusia ihmisiä ja muodostavat uusia parisuhteita ja perheitä. Jo Ruotsissa on sosiaalisempaa elämä. Suomessa on jonkinlainen kunnia-asia rääkätä itseään yksinäisyydellä vuodesta toiseen. Suomessa jos jää sinkuksi lähellä neljääkymppiä, on yleensä yksinäinen loppuelämä tiedossa. :(
Se on vaan niin järkyttävän valitettavaa, että meillä alkoholi näyttelee niin isoa osaa ihmissuhteiden muodostamisessa. Nettideittailu ei ole pelastanut asiaa, vaan pilannut ihan kaiken.
Mä olen absolutisti, joten baarit eivät houkuttele, enkä ole koskaan käynyt bilettämässäkään. Se lienee osasyy kohdallani siihen, että kumppanin löytäminen on ollut niin vaikeaa.
Ap
Ihan sama minulle miehenä. Pisaraakaan en elämässäni ole ottanut ja olen aivan liian paljosta jäänyt paitsi. Nyt työelämässä ei paljon tule näin perjantaina mieleen lähteä baariin +30 vuoden iässä ja olla siellä yksin selvinpäin klo 4.00 aamuyöhön.
Mistähän löytää sinunlaisia helmiä?
Suomalainen kulttuuri on liian alkoholiin nojautuvaa.
Alkoholi määrittelee liikaa monien ihmisten elämää.
T. Absolutistinainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin asia on varmasti se, onko yksinäinen omasta vapaasta halustaan, vai vastentahtoisesti olosuhteiden pakosta.
On merkittävä ero olla työssäkäyvä yksinäinen, kuin työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla seurusteleva työtön yksinäinen, kuin sinkku työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla normaali sinkku työtön yksinäinen, kuin paniikkihäiriöistö kärsivä sinkku työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla kavereita/sukulaisia omaava paniikkihäiriöinen sinkku työtön yksinäinen, kuin täysin kaveriton paniikkihäiriöinen sinkku työtön yksinäinen.
Tämähän on ihan totta, mutta näin sivuhuomautuksena toivoisin, ettei kenenkään yksinäisyyden tunnetta lytättäisi. Itse olen tullut tällä palstalla "kivitetyksi", kun rohkenin kertoa olevani perheellinen yksinäinen. En tiedä kuulemma yksinäisyydestä mitään. Tiedän itse kokemastani yksinäisyydestä ihan tarpeeksi. En sanonut olevani yksinäisempi kuin kukaan muu, koska en ajatellut tämän olevan kilpailu.
T. perheellinen työtön sukulaiseton kaveriton yksinäisen
Ethän sinä tiedäkään yksinäisyydestä mitään, kun et kerran ole yksin. Sinun ongelmasi on perhe, joka ei täytä toiveitasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma, että Suomessa eletään ihan maailmanlaajuisesti ajatellen erittäin eristäytynyttä elämää. Eivät jossain Espanjassa tai vaikkapa USA:ssa eronneet äidit ja isät tai muuten vaikkapa päälle nelikymppisinä eronneet jää sinkuiksi lopuksi iäkseen, vaan tapaavat uusia ihmisiä ja muodostavat uusia parisuhteita ja perheitä. Jo Ruotsissa on sosiaalisempaa elämä. Suomessa on jonkinlainen kunnia-asia rääkätä itseään yksinäisyydellä vuodesta toiseen. Suomessa jos jää sinkuksi lähellä neljääkymppiä, on yleensä yksinäinen loppuelämä tiedossa. :(
Se on vaan niin järkyttävän valitettavaa, että meillä alkoholi näyttelee niin isoa osaa ihmissuhteiden muodostamisessa. Nettideittailu ei ole pelastanut asiaa, vaan pilannut ihan kaiken.
Yli nelikymppiset naiset jää yksin koska ovat liian vanhoja miesten mielestä. Kaikki kuuskymppiset papparaisetkin haluaa vain max 25-vuotiaan puolison.
Tämä on kyllä surullista, mutta pitkälti totta. Eikä tarvitse olla edes nelikymppinen, vaan miehet alkavat nikotella jo noin kolmekymppisen nuorekkaan näköisen naisen seurassa, vaikkei miehellä olisi kiinnostusta kuitenkaan lastenkaan hankkimiseen tai vakiintumiseen muutenkaan. Jännä juttu, että Suomen rajojen ulkopuolella vähän vanhemmatkin naiset saattavat pariutua. Tåmä on tuskallisen ikärasistinenkin maa. Suomessa kaikkien naisten pitäisi hankkiutua naimisiin hyvän miehen kanssa jo nuorena - muuten peli on menetetty.
Minua ei ilmeisesti enää miehenä pidetä edes, kun nelikymppinen nainen kelpaisi hyvinkin. Pyydän älkää jaksako pitää tätä "kaikki miehet haluaa parikymppisen" skeidaa muuna kuin "palstatotuutena."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin asia on varmasti se, onko yksinäinen omasta vapaasta halustaan, vai vastentahtoisesti olosuhteiden pakosta.
On merkittävä ero olla työssäkäyvä yksinäinen, kuin työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla seurusteleva työtön yksinäinen, kuin sinkku työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla normaali sinkku työtön yksinäinen, kuin paniikkihäiriöistö kärsivä sinkku työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla kavereita/sukulaisia omaava paniikkihäiriöinen sinkku työtön yksinäinen, kuin täysin kaveriton paniikkihäiriöinen sinkku työtön yksinäinen.
Tämähän on ihan totta, mutta näin sivuhuomautuksena toivoisin, ettei kenenkään yksinäisyyden tunnetta lytättäisi. Itse olen tullut tällä palstalla "kivitetyksi", kun rohkenin kertoa olevani perheellinen yksinäinen. En tiedä kuulemma yksinäisyydestä mitään. Tiedän itse kokemastani yksinäisyydestä ihan tarpeeksi. En sanonut olevani yksinäisempi kuin kukaan muu, koska en ajatellut tämän olevan kilpailu.
T. perheellinen työtön sukulaiseton kaveriton yksinäisen
Ethän sinä tiedäkään yksinäisyydestä mitään, kun et kerran ole yksin. Sinun ongelmasi on perhe, joka ei täytä toiveitasi.
Voi kiitos. Tämä helpotti oloani ihan valtavasti. Jos olet itse yksinäinen, en oikeastaan yhtään ihmettele miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma, että Suomessa eletään ihan maailmanlaajuisesti ajatellen erittäin eristäytynyttä elämää. Eivät jossain Espanjassa tai vaikkapa USA:ssa eronneet äidit ja isät tai muuten vaikkapa päälle nelikymppisinä eronneet jää sinkuiksi lopuksi iäkseen, vaan tapaavat uusia ihmisiä ja muodostavat uusia parisuhteita ja perheitä. Jo Ruotsissa on sosiaalisempaa elämä. Suomessa on jonkinlainen kunnia-asia rääkätä itseään yksinäisyydellä vuodesta toiseen. Suomessa jos jää sinkuksi lähellä neljääkymppiä, on yleensä yksinäinen loppuelämä tiedossa. :([
Ruotsiin tuotettiin musut. Myös Ruotsin loppulaulu on alkanut. Aivan äskettäin kantaruotsalaisten syntyvyys kääntyi laskuun, ensi kertaa n. 200 vuoteen.
Ei ole minusta tummemmatkaan koskaan kiinnostuneet. Eivät tee aloitteita tai tule juttelemaan. En ole lainkaan rasisti edes.
Ap
Jaaha, 0/5.
Ei ole provo. En ole heidän peräänsä erityisesti, mutta voisin kiinnostua jostain fiksusta ja kivasta tyypistä ihon- tai hiustenväristä riippumatta. Muttei ole mitään kontaktia heihinkään, eivätkä he lähesty myöskään koskaan. Olen varmaan liian tylsän oloinen hissukkanainen.
Ap
No ja miksi et sitten lähesty itse?
Se on miehen tehtävä.
Ap
Selvä. Teet näitä keskustelunavauksia muutaman kuukauden välein, mutta mikään ohje ei kelpaa.
"Se on mioehen tehtävä" paljasti.
Jatkakaa toki, lähiaikoina jatko-osa: Vieläkin niin yksinäistä, kuinka jaksaa, osa 666.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin asia on varmasti se, onko yksinäinen omasta vapaasta halustaan, vai vastentahtoisesti olosuhteiden pakosta.
On merkittävä ero olla työssäkäyvä yksinäinen, kuin työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla seurusteleva työtön yksinäinen, kuin sinkku työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla normaali sinkku työtön yksinäinen, kuin paniikkihäiriöistö kärsivä sinkku työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla kavereita/sukulaisia omaava paniikkihäiriöinen sinkku työtön yksinäinen, kuin täysin kaveriton paniikkihäiriöinen sinkku työtön yksinäinen.
Tämähän on ihan totta, mutta näin sivuhuomautuksena toivoisin, ettei kenenkään yksinäisyyden tunnetta lytättäisi. Itse olen tullut tällä palstalla "kivitetyksi", kun rohkenin kertoa olevani perheellinen yksinäinen. En tiedä kuulemma yksinäisyydestä mitään. Tiedän itse kokemastani yksinäisyydestä ihan tarpeeksi. En sanonut olevani yksinäisempi kuin kukaan muu, koska en ajatellut tämän olevan kilpailu.
T. perheellinen työtön sukulaiseton kaveriton yksinäisen
Ethän sinä tiedäkään yksinäisyydestä mitään, kun et kerran ole yksin. Sinun ongelmasi on perhe, joka ei täytä toiveitasi.
Voi kiitos. Tämä helpotti oloani ihan valtavasti. Jos olet itse yksinäinen, en oikeastaan yhtään ihmettele miksi.
Olepa hyvä. Oloasi helpottaa edelleen se, että ymmärrät, mikä ero on sillä, että ympärillä olevat ihmiset ovat vääränlaisia, ja sillä, että ympärillä ei ole ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin asia on varmasti se, onko yksinäinen omasta vapaasta halustaan, vai vastentahtoisesti olosuhteiden pakosta.
On merkittävä ero olla työssäkäyvä yksinäinen, kuin työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla seurusteleva työtön yksinäinen, kuin sinkku työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla normaali sinkku työtön yksinäinen, kuin paniikkihäiriöistö kärsivä sinkku työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla kavereita/sukulaisia omaava paniikkihäiriöinen sinkku työtön yksinäinen, kuin täysin kaveriton paniikkihäiriöinen sinkku työtön yksinäinen.
Tämähän on ihan totta, mutta näin sivuhuomautuksena toivoisin, ettei kenenkään yksinäisyyden tunnetta lytättäisi. Itse olen tullut tällä palstalla "kivitetyksi", kun rohkenin kertoa olevani perheellinen yksinäinen. En tiedä kuulemma yksinäisyydestä mitään. Tiedän itse kokemastani yksinäisyydestä ihan tarpeeksi. En sanonut olevani yksinäisempi kuin kukaan muu, koska en ajatellut tämän olevan kilpailu.
T. perheellinen työtön sukulaiseton kaveriton yksinäisen
Ethän sinä tiedäkään yksinäisyydestä mitään, kun et kerran ole yksin. Sinun ongelmasi on perhe, joka ei täytä toiveitasi.
Voi kiitos. Tämä helpotti oloani ihan valtavasti. Jos olet itse yksinäinen, en oikeastaan yhtään ihmettele miksi.
Jatkan vielä, että tiedätkö, ettei lapsilla ole mitään velvollisuutta toimia vanhemmilleen kavereina? Minulla ei siis ole mitään sellaisia toiveita perheeni suhteen, jotka heidän pitäisi täyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin asia on varmasti se, onko yksinäinen omasta vapaasta halustaan, vai vastentahtoisesti olosuhteiden pakosta.
On merkittävä ero olla työssäkäyvä yksinäinen, kuin työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla seurusteleva työtön yksinäinen, kuin sinkku työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla normaali sinkku työtön yksinäinen, kuin paniikkihäiriöistö kärsivä sinkku työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla kavereita/sukulaisia omaava paniikkihäiriöinen sinkku työtön yksinäinen, kuin täysin kaveriton paniikkihäiriöinen sinkku työtön yksinäinen.
Tämähän on ihan totta, mutta näin sivuhuomautuksena toivoisin, ettei kenenkään yksinäisyyden tunnetta lytättäisi. Itse olen tullut tällä palstalla "kivitetyksi", kun rohkenin kertoa olevani perheellinen yksinäinen. En tiedä kuulemma yksinäisyydestä mitään. Tiedän itse kokemastani yksinäisyydestä ihan tarpeeksi. En sanonut olevani yksinäisempi kuin kukaan muu, koska en ajatellut tämän olevan kilpailu.
T. perheellinen työtön sukulaiseton kaveriton yksinäisen
Ethän sinä tiedäkään yksinäisyydestä mitään, kun et kerran ole yksin. Sinun ongelmasi on perhe, joka ei täytä toiveitasi.
Voi kiitos. Tämä helpotti oloani ihan valtavasti. Jos olet itse yksinäinen, en oikeastaan yhtään ihmettele miksi.
Olepa hyvä. Oloasi helpottaa edelleen se, että ymmärrät, mikä ero on sillä, että ympärillä olevat ihmiset ovat vääränlaisia, ja sillä, että ympärillä ei ole ketään.
Tämä on siis mielestäsi kilpailu, kuka on yksinäisin? Anteeksi, mutta itse en tähän kilpailuun aio ottaa osaa. Ainoa toiveeni oli, että kenenkään tuntemaa yksinäisyyttä ei lytätä. Nyt jo kaduttaa, että asian edes otin puheeksi.
Toivottavasti löydät elämääsi jonkun, vilpittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta se yksinäisyys on vain sen aikaa kun on ensin päässyt sen seuran makuun ja sitten vedetään ikäänkuin matto jalkojen alta. Sitten ajan myötä helpottaa ja siihen yksinäisyyteen tottuu, eikä enää voi kuvitellakaan olevansa läheisissä tekemisissä toisen kanssa.
Tää on se syy miksi en edes yritä enää hankkia seuraa. Koska sitten kun taas muistan minkälaista se on, niin uudestaan yksinoloon tottuminen on hirveän tuskallista. On helpompaa olla vaan täysin erakoitunut, eikä enää edes muista miltä vaikkapa halaaminen tuntuu. Kyllä yksinäisyyteen tottuu. Ihmiset alkavat jopa pelottaa.
N43
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin asia on varmasti se, onko yksinäinen omasta vapaasta halustaan, vai vastentahtoisesti olosuhteiden pakosta.
On merkittävä ero olla työssäkäyvä yksinäinen, kuin työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla seurusteleva työtön yksinäinen, kuin sinkku työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla normaali sinkku työtön yksinäinen, kuin paniikkihäiriöistö kärsivä sinkku työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla kavereita/sukulaisia omaava paniikkihäiriöinen sinkku työtön yksinäinen, kuin täysin kaveriton paniikkihäiriöinen sinkku työtön yksinäinen.
Tämähän on ihan totta, mutta näin sivuhuomautuksena toivoisin, ettei kenenkään yksinäisyyden tunnetta lytättäisi. Itse olen tullut tällä palstalla "kivitetyksi", kun rohkenin kertoa olevani perheellinen yksinäinen. En tiedä kuulemma yksinäisyydestä mitään. Tiedän itse kokemastani yksinäisyydestä ihan tarpeeksi. En sanonut olevani yksinäisempi kuin kukaan muu, koska en ajatellut tämän olevan kilpailu.
T. perheellinen työtön sukulaiseton kaveriton yksinäisen
Ethän sinä tiedäkään yksinäisyydestä mitään, kun et kerran ole yksin. Sinun ongelmasi on perhe, joka ei täytä toiveitasi.
Voi kiitos. Tämä helpotti oloani ihan valtavasti. Jos olet itse yksinäinen, en oikeastaan yhtään ihmettele miksi.
Olepa hyvä. Oloasi helpottaa edelleen se, että ymmärrät, mikä ero on sillä, että ympärillä olevat ihmiset ovat vääränlaisia, ja sillä, että ympärillä ei ole ketään.
Tämä on siis mielestäsi kilpailu, kuka on yksinäisin? Anteeksi, mutta itse en tähän kilpailuun aio ottaa osaa. Ainoa toiveeni oli, että kenenkään tuntemaa yksinäisyyttä ei lytätä. Nyt jo kaduttaa, että asian edes otin puheeksi.
Toivottavasti löydät elämääsi jonkun, vilpittömästi.
Ei tämä ole mikään kilpailu. Sinun kuvailemasi tilanne vain ei kuulu yksinäisyyttä käsittelevään keskusteluun, vaan sellaiseen ketjuun, jossa on kyse eksistentiaalisista tyhjyyden tunteista oman perheen kesken.
Mitä ihmettä sinä minusta jankutat ja heittelet toivotuksia, joita selvästi et tarkoita? Ei tässä yksilöistä ole kyse, vaan tilanteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin asia on varmasti se, onko yksinäinen omasta vapaasta halustaan, vai vastentahtoisesti olosuhteiden pakosta.
On merkittävä ero olla työssäkäyvä yksinäinen, kuin työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla seurusteleva työtön yksinäinen, kuin sinkku työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla normaali sinkku työtön yksinäinen, kuin paniikkihäiriöistö kärsivä sinkku työtön yksinäinen.
On merkittävä ero olla kavereita/sukulaisia omaava paniikkihäiriöinen sinkku työtön yksinäinen, kuin täysin kaveriton paniikkihäiriöinen sinkku työtön yksinäinen.
Tämähän on ihan totta, mutta näin sivuhuomautuksena toivoisin, ettei kenenkään yksinäisyyden tunnetta lytättäisi. Itse olen tullut tällä palstalla "kivitetyksi", kun rohkenin kertoa olevani perheellinen yksinäinen. En tiedä kuulemma yksinäisyydestä mitään. Tiedän itse kokemastani yksinäisyydestä ihan tarpeeksi. En sanonut olevani yksinäisempi kuin kukaan muu, koska en ajatellut tämän olevan kilpailu.
T. perheellinen työtön sukulaiseton kaveriton yksinäisen
Ethän sinä tiedäkään yksinäisyydestä mitään, kun et kerran ole yksin. Sinun ongelmasi on perhe, joka ei täytä toiveitasi.
Voi kiitos. Tämä helpotti oloani ihan valtavasti. Jos olet itse yksinäinen, en oikeastaan yhtään ihmettele miksi.
Olepa hyvä. Oloasi helpottaa edelleen se, että ymmärrät, mikä ero on sillä, että ympärillä olevat ihmiset ovat vääränlaisia, ja sillä, että ympärillä ei ole ketään.
Tämä on siis mielestäsi kilpailu, kuka on yksinäisin? Anteeksi, mutta itse en tähän kilpailuun aio ottaa osaa. Ainoa toiveeni oli, että kenenkään tuntemaa yksinäisyyttä ei lytätä. Nyt jo kaduttaa, että asian edes otin puheeksi.
Toivottavasti löydät elämääsi jonkun, vilpittömästi.
Ei tämä ole mikään kilpailu. Sinun kuvailemasi tilanne vain ei kuulu yksinäisyyttä käsittelevään keskusteluun, vaan sellaiseen ketjuun, jossa on kyse eksistentiaalisista tyhjyyden tunteista oman perheen kesken.
Mitä ihmettä sinä minusta jankutat ja heittelet toivotuksia, joita selvästi et tarkoita? Ei tässä yksilöistä ole kyse, vaan tilanteista.
Sinun mielestäsi lapset voivat korvata aikuisseuran ja kaveruuden aikuisten kanssa? Perheeni ei ole mitenkään vääränlainen, enkä voi mitenkään vaatia heitä täyttämään sitä yksinäisyyttä, tyhjyyttä ja mihinkään kuulumattomuutta minkä esimerkiksi työyhteisön, omien sukulaisten ja kavereiden puute aiheuttaa. He ovat LAPSIA.
Minä ymmärrän kyllä sitäkin, että joillakin ei ole yhtään ketään. Tämä ei kuitenkaan lievennä millään tavalla sitä yksinäisyyden tunnetta, että Itselläni ei ole kavereita. Tämä on oma yksityinen tunteeni (jonka ääneen kertomista taas kadun) ja silti osaan olla pahoillani myös muiden puolesta.
Nyt lähden ulos, yksin. Kaunis talvipäivä.
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma, että Suomessa eletään ihan maailmanlaajuisesti ajatellen erittäin eristäytynyttä elämää. Eivät jossain Espanjassa tai vaikkapa USA:ssa eronneet äidit ja isät tai muuten vaikkapa päälle nelikymppisinä eronneet jää sinkuiksi lopuksi iäkseen, vaan tapaavat uusia ihmisiä ja muodostavat uusia parisuhteita ja perheitä. Jo Ruotsissa on sosiaalisempaa elämä. Suomessa on jonkinlainen kunnia-asia rääkätä itseään yksinäisyydellä vuodesta toiseen. Suomessa jos jää sinkuksi lähellä neljääkymppiä, on yleensä yksinäinen loppuelämä tiedossa. :(
Ikäsyrjintää ja itseinhoa on liikaa.
Siis opitaan syrjimään itse itseään kun se on maan tapa.
Tai vaihtoehtona pollea kivikova rationalisointi.
En uskokaan että netistä löytyy koko Suomen kuva, mutta jotain tosi outoa tässä suomalaisten itsensä vähättelyssä ja lyttäämisessä on. Ei kukaan kaipaa kiusaajaa kotiinsa. Tai katkeroitunutta itsesäälissä rypijää.
Mukavien ja aitojen ihmisten kyllä soisi löytävän kaltaistaan seuraa. Älkää nyt ihmeessä luovuttako.
Miten vaikeaa se tinderin lataaminen olikaan? N38