Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut jaksatte vuosikausien yksinäisyyttä?
11.02.2022 |
Oon viimeksi käynyt tutun kanssa livenä kahvilla noin vuosi sitten. Sukulaisia näin joulunpyhinä. En juttele arkisin kenenkään muiden kuin kaupanmyyjän kanssa, jolle sanon hei ja kiitos. Viimeisin seurustelu oli noin 6 vuotta sitten ja selibaatti on kestänyt yhtä kauan. Viimeisimmästä halista noin noin viisi vuotta. Miten te muut jaksatte tyytyväisinä?
Kommentit (114)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin, mutta mä tykkään olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Tinder auttaa.
En pysty sellaiseen. En myöskään nettipalstoihin. Vieläkin toivon, että joku mies kadulla tekisi aloitteen mulle. Mutta turhaan taidan toivoa.
Ap
Olen nauttinut yksinäisyydestä ja omasta rauhasta. Työelämässä oli liikaakin sosiaalisuutta. On ollut ihanaa nyt eläkkeellä ja korona karsi vielä kokouksia ja muita menoja kiitetävästi. Tapaan ihmisiä kerran viikossa, jos ei kaupassa-asioimista lasketa.
Siihen yksinäisyyteensä vaan jotenkin kasvaa kun on tarpeeksi paljon yksin. Oli minullakin teini-iässä ystäviä, mutta käytännössä olen ollut aika yksin viimeiset kymmenen vuotta. Se kaupan kassatäti oli pitkään minunkin "juttukumppani". Nykyään kun on töissäkin, niin huomaa, että sosiaalinen kanssakäyminen on vähän haastavaa ja aiheuttaa uusien ihmisten kanssa normaalia suurempaa ahdistusta. Tuttujen tyyppien kanssa pystyy kyllä jo jauhamaan siinä missä ne normaalitkin ihmiset. Kynnys tutustua on vaan liian iso minulle, ja se sitten aina vaatikiin sen toisen kiinnostuksen alkaa juttelemaan kanssani. Lapsena taas itse olin usein se joka meni hieromaan tuttavuutta.
Terveisin Naispelko28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voisi helpompaa olla. Monta vuotta mennyt noin, mikäs sitä jatkaessa.
Wanhoina Aikoina suomalaiset elivät maalla torpissa ja mökeissä. Jopa korvessa. Ehkä metsästäen ja keräillen jotain. Kuusen oksan suojassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset hanki itsellesi harrastuksia? Esim. paritansseissa koet läheisyyttä, halauksiakin. Äläkä nyt sano että pandemia on syy sille, että nyhjäät vuodesta toiseen yksin kotona.
Helposti, koska mitään menetettävää ei ole. Kotona on parempi olla. Ei tuolla ole mitään muuta kuin valheita ja syntiä, petosta ja fornikaatiota, väkivaltaa ja humaltumista. Ei menetä mitään kun ei ole osallisena noissa. Mulle kelpaa vain nainen joka myös ymmärtää tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinder auttaa.
En pysty sellaiseen. En myöskään nettipalstoihin. Vieläkin toivon, että joku mies kadulla tekisi aloitteen mulle. Mutta turhaan taidan toivoa.
Ap
Jaa, että joku julkisella paikalla tekisi aloitteen? Ja sitten kun täällä miehet kysyvät, että voiko naista lähestyä julkisella paikalla, niin naisten vastaus on yleensä poikkeuksetta, ettei kannata: naiset ovat tulleet paikalle vain treenaamaan/ostoksille/viettämään aikaa kavereiden kanssa jne. jne.
Mulla just toisinpäin. En kestä ihmisiä enää yhtään. Yksinäisyys on parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksakaan, mutta pakko jaksaa.
Nettitreffisovellukset ja sivustot ovat kovassa käytössä. Välillä pääsen treffeille ja saan edes haleja tai suudelmia.
M35
Pahinta se yksinäisyys on vain sen aikaa kun on ensin päässyt sen seuran makuun ja sitten vedetään ikäänkuin matto jalkojen alta. Sitten ajan myötä helpottaa ja siihen yksinäisyyteen tottuu, eikä enää voi kuvitellakaan olevansa läheisissä tekemisissä toisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mukava olla yksin. Viimeinen parisuhde päättyi 2009. Sitten kasvatin lapset yksin aikuiseksi, nyt asun itsekseni eikä sosiaalisia kontakteja lasten lisäksi juuri ole. Työni tein etänä jo ennen koronaa. On kiva kun ei tarvitse ajoittaa elämäänsä kenenkään muun rytmiin enää, 13 vuotta yh:na oli riittävän raju myllytys ja nyt voin hyvällä omallatunnolla keskittyä omaan rauhaan. En tavoittele parisuhdetta, jo pelkkä ajatus on epämukava. Koen että menettäisin siinä enemmän kuin saisin. Joutuisin luopumaan taas kerran siitä, kenen ehdoilla elän.
*Virtuaalihalaus * sinulle ap . Kunpa löytäisit ystävän tai kumppanin tai sen mitä kaipaat.
Samaa toivon muillekin yksinäisille tässä keskustelussa. Lämpimiä ajatuksia, onnen toivotuksia, iloa ja hyvää oloa.
Olen tosissani.
Kaikkeen tottuu kun tarpeeksi sattuu. Yksin on paras, kun sen tajuaa niin yksinäisyys ei haittaa.
Jos ainoastaan puhut kassan kanssa niin yritä vaikka työpaikan etsimistä.
Olen ollut yksin jo 8 vuotta, mutta en ole yksinäinen. Töissä saa riittävästi sosiaalisoida koko viikon edestä.
Mulla on kämppäkaveri seurana, en sillä tavalla ole yksinäinen kumminkaan. Mutta halia kaipaan ajoittain ja syliä jossa levätä hiljaa hetki ja tuntea itsensä hyväksytyksi. Kaikkea ei voi kumminkaan saada
Mä jotenkin kierolla tavalla kaipaisin sääliä ja marttyyrinkruunuakin, kun oikein tuhlailen elämääni ja melkein parhaita vuosiani tähän yksinäisyyteen. Mutta armoa ja sääliäpä en saa. Eikä kukaan mies pelasta minua sinkkuudestani.
Ap