Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua myydä lapsuudenkotiaan. Mitä teen?
23.06.2015 |
Mieheni vanhemmat ovat hiljattain edesmenneet. Heiltä jäi iso tontti, jossa on kaksi ok-taloa. Toinen näistä mieheni lapsuuskoti. Molemmat talot ovat tyhjillään. Tontti sinällään on hyvin arvokas sijaintinsa takia. Rakennukset ihan perus 90-luvun taloja.
Miehelläni on yksi naimaton veli, joka on asunut yli 10 vuotta ulkomailla ja jota ei kiinnosta tippaakaan, mitä täällä tapahtuu. Miehelläni on myös aikuisia lapsia edellisestä liitostaan. Hekin asuvat kaukana, eikä kukaan heistä aio asettua tuohon isovanhempiensa kiinteistöön.
Mutta. Mies ei halua myydä kiinteistöä. Sitä pitää vaan seisottaa tyhjillään ja pitää vielä lämpöä päällä, ettei rakenteet pilaannu. Alan saada tarpeekseni. Siinä seisoo rahaa kiinni satoja tuhansia. Sille olisi meillä kyllä käyttöä.
Mies ei sano syytä myymättömyydelle, ei kuulemma vaan halua luopua entisestä kodistaan. Veli olisi heti valmis myymään.
Mitä teen?
Kommentit (91)
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 22:30"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 22:25"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 22:13"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 20:38"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:40"]Apua mitä jeesustelijoita. On ihan turha seisottaa kiinteistöjä tyhjillään, vaikka olisi mimmoinen sukutila.
Suomi on täynnä perikunnan tyhjänä seisottamia taloja, jotka ovat rapistuneet käyttökelvottomiksi. Suuri osa tietysti syrjäseudulla, mutta jos tässä tapauksessa tontilla on rahallistakin arvoa, on sulaa hulluutta pitää sitä tyhjän panttina. Surutyökin pitää tehdä joskus loppuun ja siirtyä elämässä eteenpäin. Eikä se ole tekosyy saamattomuudelle.
[/quote]
MItä oikein sönkötät? Mies ei halua myydä itselleen rakasta taloa, jonka avulla hän voi muistella vanhempiaan. On niitä paskempiakin sijoituksia. Ap:n mukaan mies myös viettää siellä aikaansa, joten ei ole tyhjänpanttinakaan. Jos mies maksaisi itse talosta koituvat kulut, niin en yhtään ymmärrä, että miten tämä voisi olla ongelmallista kenellekään. Mies näkee talossa erilaisen arvon kuin ap.
[/quote] Jonkn ajan päässtä ap kyllästyy, kun mies on kolaamassa ja lämmittelemässä ja ap hoitaa lapset ja heidän kodin. Jossain vaiheessa mies huomas, että hänellä on puolikas vanhempien talosta ja ei perhettä. Elämässä kannattaa satsata nykyisyyteen, eikä menneeseen. Kyseinen talohan ei ole edes yksin miehen, vaan puoliksi veljen
[/quote]
Tajuatko, ettei se suru ole surtu kuukaudessa tai edes vuodessa, vaikka olisi ihan normaali nykyhetkeen keskittyvä ihminen?
Tässä ketjussa kyllä näkee, kuka on perinyt ja surrut ja kuka ei ole menettänyt läheistään ja kuka haaveilee puolisonsa perinnöstä.
[/quote] olen menettänyt läheisiä, mutta en silti ole kiintynyt tavaraan. Elän tätä päivää, enkä roiku menneessä. Satsaan nykyiseen perheeseen, enkä jää elämään muistoissa. Elämää on elettävä nyt ja mentävä eteen päin, eikä elettävä eilistä. Vietin aikaa vanhempieni kanssa heidän eläessä, ei tarvitse nyt heidän taloaan palvoa mausoleimina
[/quote]
Et kuulosta kovin empaattiselta ja toisaalta kuulostat vähän kovalta. Ehkä sinun surusi osoittautui eri tavalla ja kesti vähemmän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin tilanne kuuluu myös vaimon mietittäväksi, jos perheen rahoista kuluu osa ns. turhuuteen. Aloittajan syyttäminen rahanahneeksi on naurettavaa.
Hän suojelee OMIA rahojaan - ja toivoo, että mies viettäisi aikaa oman perheensä kanssa.
Toivottavasti veli haluaa perintönsä ja turhat rakennukset myydään. Mies voi lopettaa tuhlaamisen ja käyttää rahat perheestään huolehtimiseen. Hänen vanhempansa ovat kuolleet, eivätkä palaa takaisin, vaikka talosta kuinka huolehdittaisiin.
Rakastakaa eläviä ihmisiä - älkää jumittuko menneisyyteen.
Anna nyt hyvänen aika miehen surra rauhassa ensin! Tsiisus mikä akka! Eikä nyt ole muutenkaan järkeä myydä, kun talous on kuralla. Halvalla lähtee.
Älä nyt naurata. Satojatuhansia..heh....heh. Se on kuule miehesi kotitalo. Pidä eukko ahneet kätesi irti siitä.
Aika moni kommentoijista luulee vievänsä omaisuutensa ja rahansa tuonpuoleiseen elämään.. :D turha omistustavara on haitta jus sillä ei ole käyttöä, rahoiksi vaan. Rahat kannattaa käyttää tässä elämässä, vinkiksi vaan. Eikös sitä surra kuolleita eikä kuolleiden jäämistöä? Kumma ajattelutapa osalla porukkaa. Oisko kateudella pieni väritys asiaan.
Ole ap realisti ja kannusta jahkailevaa miestäsikin realismiin. Kohta omaisuutenne on homeessa, miehesi perse taitaa olla jo, liikettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 16:09"]
Miehen lapsuudenkoti on rakennettu 90-luvulla, ja hänellä on aikuisia lapsia edellisestä liitostaan?
[/quote]
Jos lapsuudenkotiin on rakennettu uusi talo? Minunkin lapsuudenkoti on rakennettu 1987 vuonna, vaikka olen jo 50v. Mutta koen sen lapsuudenkodiksi, koska se on rakennettu entisen talomme paikalle ja tontti on lapsuudenkotini tontti.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:07"]Hankala asia. Meillä myös jää perikunnalle talo. Toivottavasti ksikki haluaa sen myydä. Sinne muuten mädäntyy ja siitä on pelkkää kulua. Yritä puhua miehelle järkeä. Itse en ainakaan halua maksaa tyhjän talon kuluja
[/quote]
Onneksi appivanhemmat myi talonsa, vaikka mm. yks miniä (!!) vastustikin myyntiä. Mä kyllä rohkaisin. Totesin kauppojen jälkeen, että eikös kuitenkin oo parempi myydä sillon, ku kiinteistö on hyvässä kunnossa ja ite jaksaa sen tehdä.. miehen mummola on ollu myynnissä kohta pari vuotta, eikä näköpiirissäkään oo kauppoja, sit vastuuta kiinteistöstä pallotellaan edestakaisin. Ja se stressaa eniten paikkakunnalla asuvia jälkeläisiä, mutta osa ei halunnu myydä aikanaan..
.
Ite en tietty ymmärrä takertumista joihinkin oikeasti materiaalisiin asioihin. Kiinteistöjen kaupoissa ei tehdä kauppaa muistoista vaan seinistä. Tosin ei mulla olekaan "pitkäaikaista suhdetta" mihinkään rakennukseen.. tai no tämä talo ollu 9v oma, mutta en mä osaa niin kiintyä seiniin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 17:35"]
Aika moni kommentoijista luulee vievänsä omaisuutensa ja rahansa tuonpuoleiseen elämään.. :D turha omistustavara on haitta jus sillä ei ole käyttöä, rahoiksi vaan. Rahat kannattaa käyttää tässä elämässä, vinkiksi vaan. Eikös sitä surra kuolleita eikä kuolleiden jäämistöä? Kumma ajattelutapa osalla porukkaa. Oisko kateudella pieni väritys asiaan. Ole ap realisti ja kannusta jahkailevaa miestäsikin realismiin. Kohta omaisuutenne on homeessa, miehesi perse taitaa olla jo, liikettä.
[/quote]
Aika moni sentään tajuaa, että surutyö vie oman aikansa ja että kuolleiden jäämistössä roikkuminen on osa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 22:30"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 22:25"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 22:13"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 20:38"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:40"]Apua mitä jeesustelijoita. On ihan turha seisottaa kiinteistöjä tyhjillään, vaikka olisi mimmoinen sukutila. Suomi on täynnä perikunnan tyhjänä seisottamia taloja, jotka ovat rapistuneet käyttökelvottomiksi. Suuri osa tietysti syrjäseudulla, mutta jos tässä tapauksessa tontilla on rahallistakin arvoa, on sulaa hulluutta pitää sitä tyhjän panttina. Surutyökin pitää tehdä joskus loppuun ja siirtyä elämässä eteenpäin. Eikä se ole tekosyy saamattomuudelle. [/quote] MItä oikein sönkötät? Mies ei halua myydä itselleen rakasta taloa, jonka avulla hän voi muistella vanhempiaan. On niitä paskempiakin sijoituksia. Ap:n mukaan mies myös viettää siellä aikaansa, joten ei ole tyhjänpanttinakaan. Jos mies maksaisi itse talosta koituvat kulut, niin en yhtään ymmärrä, että miten tämä voisi olla ongelmallista kenellekään. Mies näkee talossa erilaisen arvon kuin ap. [/quote] Jonkn ajan päässtä ap kyllästyy, kun mies on kolaamassa ja lämmittelemässä ja ap hoitaa lapset ja heidän kodin. Jossain vaiheessa mies huomas, että hänellä on puolikas vanhempien talosta ja ei perhettä. Elämässä kannattaa satsata nykyisyyteen, eikä menneeseen. Kyseinen talohan ei ole edes yksin miehen, vaan puoliksi veljen [/quote] Tajuatko, ettei se suru ole surtu kuukaudessa tai edes vuodessa, vaikka olisi ihan normaali nykyhetkeen keskittyvä ihminen? Tässä ketjussa kyllä näkee, kuka on perinyt ja surrut ja kuka ei ole menettänyt läheistään ja kuka haaveilee puolisonsa perinnöstä. [/quote] olen menettänyt läheisiä, mutta en silti ole kiintynyt tavaraan. Elän tätä päivää, enkä roiku menneessä. Satsaan nykyiseen perheeseen, enkä jää elämään muistoissa. Elämää on elettävä nyt ja mentävä eteen päin, eikä elettävä eilistä. Vietin aikaa vanhempieni kanssa heidän eläessä, ei tarvitse nyt heidän taloaan palvoa mausoleimina
[/quote]
Ymmärrätkö, että sinun tapasi surra ei ole yhtään sen oikeampi kuin konkreettisiin muistoihin kiintyneiden?
90-luvun talo lapsuuskotina ja on jo aikuiset lapset?? Jotain rajaa näihinkin satuihin.
Ap, jos haluat etäännyttää miehesi, sotke vaan tätä soppaa.... Anna miehesi surra rauhassa! Oletettavasti muuttaa sinne, kun eroatte ahneutesi vuoksi. Mitä suunnitelmia SINULLA on miehesi perinnölle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun suruni on kesken. Irrotan tavarasta sitä mukaa kuin hyvältä ja valmiilta tuntuu. En ole kiintynyt seiniin tai paikkaan, mutta ne ovat jotain konkreettista, kun tuntee olonsa täysin irralliseksi. Tämä kuolema laukaisi taas vanhaakin surua ja menetystä lapsuudesta asti. Siitä olin selvinnyt ja selviän tästäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme miehen kanssa suunnitelleet, että sitten kun tulemme niin vanhoiksi, ettemme pysty elämään tässä omakotitalossa, myymme sen ja siivoamme jälkemme elämältä ja muutamme vuokralle. Perillisille helpompaa, kun ei tarvitse tuskailla vanhan talon ja muiden roippeiden kanssa.
Mikään ei ole rasittavampaa, kuin yhteisomistuksessa olevat mökit ja talot, joista perikunta riitelee.
Ap.n tilanteessa saattaa toki olla kyse, että mies haluaa lunastaa rakennukset itselleen ja muuttaa lapsuudenkotiinsa ja jättää ap.n
Jos mies on muuttanut lapsuudenkotiin vaikka 13-vuotiaana vuonna -90 ja saanut ekan lapsensa vuonna -95 niin lapsi on aikuinen jo. Lapsiudenkodiksi sitä monesti sanotaan, vaikka olisi viettänyt siellä vain lapsuutensa viimeiset vuodet.
Ihmettelen näitä kommentteja, että asia ei ei kuulu ap:lle. Tottakai kuuluu, sillä miehen kotitalollaan viettämä aika on pois perheen yhteisestä ajasta ja talon ylläpitämiseen kuluvat rahat ovat kuin rahaa lappaisi roskiin, jos taloa kerran vain tunnesyistä pidetään lämpimänä ja tällöin raha on myös perheen yhteisistä rahoista pois.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 18:50"]Ihmettelen näitä kommentteja, että asia ei ei kuulu ap:lle. Tottakai kuuluu, sillä miehen kotitalollaan viettämä aika on pois perheen yhteisestä ajasta ja talon ylläpitämiseen kuluvat rahat ovat kuin rahaa lappaisi roskiin, jos taloa kerran vain tunnesyistä pidetään lämpimänä ja tällöin raha on myös perheen yhteisistä rahoista pois.
[/quote]
Jos se mies on perinyt myös rahaa niin varmaan hoitaa sillä taloa. Näin ainakin minulla. Ja olisiko parempi traumatisoida se mies pakottamalla myymään liian aikaisin. Sitten itketään, kun mies makaa sohvalla zombina eikä pysty töihin. Sanottiinko missään, kuinka kauan kuolemasta? Ja mies max nelikymppinen, eli suree sitäkin, että vanhemmat lähtivät 'liian aikaisin'.
Jos mulle tulisi mies avautumaan, että pitäisi laittaa kotitalo lihoiksi, koska hänellä on rahalle käyttöä, taitaisi mennä meidän asunto myyntiin. Talo ollut nyt vuoden jäämistönä.
Apua mitä jeesustelijoita. On ihan turha seisottaa kiinteistöjä tyhjillään, vaikka olisi mimmoinen sukutila.
Suomi on täynnä perikunnan tyhjänä seisottamia taloja, jotka ovat rapistuneet käyttökelvottomiksi. Suuri osa tietysti syrjäseudulla, mutta jos tässä tapauksessa tontilla on rahallistakin arvoa, on sulaa hulluutta pitää sitä tyhjän panttina. Surutyökin pitää tehdä joskus loppuun ja siirtyä elämässä eteenpäin. Eikä se ole tekosyy saamattomuudelle.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:40"]Apua mitä jeesustelijoita. On ihan turha seisottaa kiinteistöjä tyhjillään, vaikka olisi mimmoinen sukutila.
Suomi on täynnä perikunnan tyhjänä seisottamia taloja, jotka ovat rapistuneet käyttökelvottomiksi. Suuri osa tietysti syrjäseudulla, mutta jos tässä tapauksessa tontilla on rahallistakin arvoa, on sulaa hulluutta pitää sitä tyhjän panttina. Surutyökin pitää tehdä joskus loppuun ja siirtyä elämässä eteenpäin. Eikä se ole tekosyy saamattomuudelle.
[/quote]
Sinulla ei oikeastaan ole mitään valtuuksia määritellä toiselle oikeaa tapaa surra tai nimitellä saamattomaksi. Minun 'kotitilani' on arvokas kerrostaloasunto kaupungissa, ei homehdu.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 22:30"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 22:25"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 22:13"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 20:38"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:40"]Apua mitä jeesustelijoita. On ihan turha seisottaa kiinteistöjä tyhjillään, vaikka olisi mimmoinen sukutila.
Suomi on täynnä perikunnan tyhjänä seisottamia taloja, jotka ovat rapistuneet käyttökelvottomiksi. Suuri osa tietysti syrjäseudulla, mutta jos tässä tapauksessa tontilla on rahallistakin arvoa, on sulaa hulluutta pitää sitä tyhjän panttina. Surutyökin pitää tehdä joskus loppuun ja siirtyä elämässä eteenpäin. Eikä se ole tekosyy saamattomuudelle.
[/quote]
MItä oikein sönkötät? Mies ei halua myydä itselleen rakasta taloa, jonka avulla hän voi muistella vanhempiaan. On niitä paskempiakin sijoituksia. Ap:n mukaan mies myös viettää siellä aikaansa, joten ei ole tyhjänpanttinakaan. Jos mies maksaisi itse talosta koituvat kulut, niin en yhtään ymmärrä, että miten tämä voisi olla ongelmallista kenellekään. Mies näkee talossa erilaisen arvon kuin ap.
[/quote] Jonkn ajan päässtä ap kyllästyy, kun mies on kolaamassa ja lämmittelemässä ja ap hoitaa lapset ja heidän kodin. Jossain vaiheessa mies huomas, että hänellä on puolikas vanhempien talosta ja ei perhettä. Elämässä kannattaa satsata nykyisyyteen, eikä menneeseen. Kyseinen talohan ei ole edes yksin miehen, vaan puoliksi veljen
[/quote]
Tajuatko, ettei se suru ole surtu kuukaudessa tai edes vuodessa, vaikka olisi ihan normaali nykyhetkeen keskittyvä ihminen?
Tässä ketjussa kyllä näkee, kuka on perinyt ja surrut ja kuka ei ole menettänyt läheistään ja kuka haaveilee puolisonsa perinnöstä.
[/quote] olen menettänyt läheisiä, mutta en silti ole kiintynyt tavaraan. Elän tätä päivää, enkä roiku menneessä. Satsaan nykyiseen perheeseen, enkä jää elämään muistoissa. Elämää on elettävä nyt ja mentävä eteen päin, eikä elettävä eilistä. Vietin aikaa vanhempieni kanssa heidän eläessä, ei tarvitse nyt heidän taloaan palvoa mausoleimina
[/quote]
Kuten myös. Olen pakon edessä joutunut myymään lapsuudenkotini eikä siitä(kään) sen suurempia traumoja jäänyt. Kyllä vanhempien kuolema oli talosta luopumiseen verattuna hieman suurempi asia. Suurin osa läheisistäni on kuollut, eikä yhtään paikkaa ole säästetty nostalgiatarkoituksiin. Kukin suree tavallaan, mutta turha väittää että aidot tunteet näyttäytyvät jonain ihme paikanpalvontana. Tai ettei kykene miettimään asioita järjellä lainkaan kun suree niin kovasti. Suomi on täynnä perikuntien taloja, jotka tuolla mätänevät pystyyn ja pihat kasvavat pujoa umpeen kun perillisille on tärkeä käydä kerran vuodessa paikalla fiilistelemässä ja muistelemassa sitä kun täällä jossain heinikossa on ne mamman harjaneilikat.