Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua myydä lapsuudenkotiaan. Mitä teen?
23.06.2015 |
Mieheni vanhemmat ovat hiljattain edesmenneet. Heiltä jäi iso tontti, jossa on kaksi ok-taloa. Toinen näistä mieheni lapsuuskoti. Molemmat talot ovat tyhjillään. Tontti sinällään on hyvin arvokas sijaintinsa takia. Rakennukset ihan perus 90-luvun taloja.
Miehelläni on yksi naimaton veli, joka on asunut yli 10 vuotta ulkomailla ja jota ei kiinnosta tippaakaan, mitä täällä tapahtuu. Miehelläni on myös aikuisia lapsia edellisestä liitostaan. Hekin asuvat kaukana, eikä kukaan heistä aio asettua tuohon isovanhempiensa kiinteistöön.
Mutta. Mies ei halua myydä kiinteistöä. Sitä pitää vaan seisottaa tyhjillään ja pitää vielä lämpöä päällä, ettei rakenteet pilaannu. Alan saada tarpeekseni. Siinä seisoo rahaa kiinni satoja tuhansia. Sille olisi meillä kyllä käyttöä.
Mies ei sano syytä myymättömyydelle, ei kuulemma vaan halua luopua entisestä kodistaan. Veli olisi heti valmis myymään.
Mitä teen?
Kommentit (91)
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:11"]
Toivottavasti omat vanhemmat pistää omaisuutensa lihoiksi ennen kuolemaansa. Pahoin pelkään että veljelleni iskee tuollainen hinku säilyttää kotitalo yheisenä.
[/quote]
Tämä oli hyvä kommentti.
Jännä asia että perinnöt kiinnostaa eniten just niitä joilla ei perintöihin ole osaa eikä arpaa, juuri ap:n tapaiset ahneet puolisot pahimpina tapauksina.
Naapurin vanhapari eli just noin, sanoivat että kaikki syödään mitä tulee perillisille ei jätetä mitään. Jäi niiltä tosin tontti ja ikivanha talo talousrakennuksineen, ei ole perillisiä kiinnostanut tuohon se mätänee.
[/quote]
No kyllä se puolisoa kiinnostaa, koska perheen yhteiseltä tililtä menee kulut. Meillä ei mitenkään ylenmäärin ole rahaa hukattavaksi, koska omaakin kotia maksamme. Olen siis tuo, kenelle on rysähtämässä perikunnalle talo. Siitä on kuitenkin koko ajan menoja ja jos ei haluta, että se ränsistyy, täytyy sitä remontoidakin. Kokisin itseni aika itsekkääksi, jos perheen yhteisistä rahoista maksaisin koko ajan sisaruksieni tunnesiteestä ja vaikeudesta luopua kotitalostaan.
Ap.n miehen tilanteessa on sama homma. Mies haluaa maksaa talon ylläpidosta, sähköistä, veroista yms. ja se kaikki on pois omalta perheeltä. Ymmärrän ap.ta erittäin hyvin, varsinkin jos tekee rahallisesti tiukkaa. Se tietää, että lapsilta on kiristettävä menoja ja samoin itseltä ja oman kodin remonttia on lykättävä ja huonolla tuurilla alettava keikkahommaa tekemään, jotta saadaan tämä ylimääräinen meno katettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä ap haluaisi tuhlata rahojaan talon ylläpidosta yms vaikka hän ei ole mitenkään osallinen perintöön. Mies saisi käyttää omia rahojaan miten haluaa kunhan ensin maksanut puolet perheen menoista, joihin ei kuulu tuo perintötalon kulut.
Tuo vuokraaminen on hyvä idea! Ihan varmasti joku vuokraa ja samalla asunnon voi säästää itselle vaikka vanhuuden päiviä varten.
Kyllä tuosta joku perustavanlaatuinen keskustelu pitää käydä, mikäli yhteisiä rahojanne tosiaan menee tuon mörskän ylläpitoon.
Ota mies pöydän viereen, katso teidän kummankin kulutus ja harrastukset ja niin edelleen. Selvitä että tämä mörskän huolto näyttää olevan miehen harrastus, niin eikö olisi oikein ja kohtuullista että kumpikin omat harrastuksensa kustantaa omista tuloistaan.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 16:01"]
Miksi ihmeessä ap haluaisi tuhlata rahojaan talon ylläpidosta yms vaikka hän ei ole mitenkään osallinen perintöön. Mies saisi käyttää omia rahojaan miten haluaa kunhan ensin maksanut puolet perheen menoista, joihin ei kuulu tuo perintötalon kulut.
[/quote]
Niin, tuo on asia, joka ap:n pitää sopia miehensä kanssa. Talon myyminen taas on jotain, mitä miehen on päätettävä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittakaa rahanne omille tileille ja mies maksaa yksin kulut. Ap ei voi tässä nyt kuitenkaan vaatia mitään vaikka kuinka mieli tekisi. Minäkään en puutu mieheni perinnöstä koituviin kuluihin, hän hoitaa ne omista varoistaan. Eihän se ole minun omaisuuttani.
Miehen lapsuudenkoti on rakennettu 90-luvulla, ja hänellä on aikuisia lapsia edellisestä liitostaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 16:09"]Miehen lapsuudenkoti on rakennettu 90-luvulla, ja hänellä on aikuisia lapsia edellisestä liitostaan?
[/quote]
Jeep, kaikki ei aivan täsmää :D
Kaikkia asioita ei voi mitata rahassa. Meillä on tyhjillään talo, joka sijaitsee paikassa, jota sukumme on asuttanut 1500-luvulta asti. Juuri kyseisessä rakennuksessakin on asunut monia sukupolvia. En aio myydä sitä ikinä, ja toivon, ettei jälkikasvukaan sitä koskaan myy. En voi kuin yrittää parhaani opettaa heille juurten ja oman suvun historian arvon, loppu on heistä itsestään kiinni. Itse kokisin olevani itsekäs, jos riistäisin tulevilta polvilta arvokkaan perinnön päästäkseni törsäämään rahoja. Jotkut arvostavat muutakin kuin nykyajan kulutuskulttuuria. "Hetkessä eläminen" on hieno taito, mutta itse en halua sitä siinä mittakaavassa noudattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:39"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 18:50"]Ihmettelen näitä kommentteja, että asia ei ei kuulu ap:lle. Tottakai kuuluu, sillä miehen kotitalollaan viettämä aika on pois perheen yhteisestä ajasta ja talon ylläpitämiseen kuluvat rahat ovat kuin rahaa lappaisi roskiin, jos taloa kerran vain tunnesyistä pidetään lämpimänä ja tällöin raha on myös perheen yhteisistä rahoista pois.
[/quote]
Jos se mies on perinyt myös rahaa niin varmaan hoitaa sillä taloa. Näin ainakin minulla. Ja olisiko parempi traumatisoida se mies pakottamalla myymään liian aikaisin. Sitten itketään, kun mies makaa sohvalla zombina eikä pysty töihin. Sanottiinko missään, kuinka kauan kuolemasta? Ja mies max nelikymppinen, eli suree sitäkin, että vanhemmat lähtivät 'liian aikaisin'.
Jos mulle tulisi mies avautumaan, että pitäisi laittaa kotitalo lihoiksi, koska hänellä on rahalle käyttöä, taitaisi mennä meidän asunto myyntiin. Talo ollut nyt vuoden jäämistönä.
[/quote] ja sitten mies itkee masentuneena, kun talosta ei saa enää mitään, kun se on tyhjillään mennyt pilalle. Sekin on sitten vaimon syytä, kun ei pakottanut myymään
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 20:38"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:40"]Apua mitä jeesustelijoita. On ihan turha seisottaa kiinteistöjä tyhjillään, vaikka olisi mimmoinen sukutila.
Suomi on täynnä perikunnan tyhjänä seisottamia taloja, jotka ovat rapistuneet käyttökelvottomiksi. Suuri osa tietysti syrjäseudulla, mutta jos tässä tapauksessa tontilla on rahallistakin arvoa, on sulaa hulluutta pitää sitä tyhjän panttina. Surutyökin pitää tehdä joskus loppuun ja siirtyä elämässä eteenpäin. Eikä se ole tekosyy saamattomuudelle.
[/quote]
MItä oikein sönkötät? Mies ei halua myydä itselleen rakasta taloa, jonka avulla hän voi muistella vanhempiaan. On niitä paskempiakin sijoituksia. Ap:n mukaan mies myös viettää siellä aikaansa, joten ei ole tyhjänpanttinakaan. Jos mies maksaisi itse talosta koituvat kulut, niin en yhtään ymmärrä, että miten tämä voisi olla ongelmallista kenellekään. Mies näkee talossa erilaisen arvon kuin ap.
[/quote] Jonkn ajan päässtä ap kyllästyy, kun mies on kolaamassa ja lämmittelemässä ja ap hoitaa lapset ja heidän kodin. Jossain vaiheessa mies huomas, että hänellä on puolikas vanhempien talosta ja ei perhettä. Elämässä kannattaa satsata nykyisyyteen, eikä menneeseen. Kyseinen talohan ei ole edes yksin miehen, vaan puoliksi veljen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 22:13"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 20:38"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:40"]Apua mitä jeesustelijoita. On ihan turha seisottaa kiinteistöjä tyhjillään, vaikka olisi mimmoinen sukutila.
Suomi on täynnä perikunnan tyhjänä seisottamia taloja, jotka ovat rapistuneet käyttökelvottomiksi. Suuri osa tietysti syrjäseudulla, mutta jos tässä tapauksessa tontilla on rahallistakin arvoa, on sulaa hulluutta pitää sitä tyhjän panttina. Surutyökin pitää tehdä joskus loppuun ja siirtyä elämässä eteenpäin. Eikä se ole tekosyy saamattomuudelle.
[/quote]
MItä oikein sönkötät? Mies ei halua myydä itselleen rakasta taloa, jonka avulla hän voi muistella vanhempiaan. On niitä paskempiakin sijoituksia. Ap:n mukaan mies myös viettää siellä aikaansa, joten ei ole tyhjänpanttinakaan. Jos mies maksaisi itse talosta koituvat kulut, niin en yhtään ymmärrä, että miten tämä voisi olla ongelmallista kenellekään. Mies näkee talossa erilaisen arvon kuin ap.
[/quote] Jonkn ajan päässtä ap kyllästyy, kun mies on kolaamassa ja lämmittelemässä ja ap hoitaa lapset ja heidän kodin. Jossain vaiheessa mies huomas, että hänellä on puolikas vanhempien talosta ja ei perhettä. Elämässä kannattaa satsata nykyisyyteen, eikä menneeseen. Kyseinen talohan ei ole edes yksin miehen, vaan puoliksi veljen
[/quote]
Tajuatko, ettei se suru ole surtu kuukaudessa tai edes vuodessa, vaikka olisi ihan normaali nykyhetkeen keskittyvä ihminen?
Tässä ketjussa kyllä näkee, kuka on perinyt ja surrut ja kuka ei ole menettänyt läheistään ja kuka haaveilee puolisonsa perinnöstä.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 16:12"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 16:09"]Miehen lapsuudenkoti on rakennettu 90-luvulla, ja hänellä on aikuisia lapsia edellisestä liitostaan? [/quote] Jeep, kaikki ei aivan täsmää :D
[/quote]
Niin eli jos mies olis syntyny vaikka -90 ja hänellä olisi 18-vuotias lapsi, olisi hänen täytynyt tehdä tuo lapsi 7-vuotiaana. Kaipa sellastakin tapahtuu jossaki päin maailmaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 16:21"]
Kaikkia asioita ei voi mitata rahassa. Meillä on tyhjillään talo, joka sijaitsee paikassa, jota sukumme on asuttanut 1500-luvulta asti. Juuri kyseisessä rakennuksessakin on asunut monia sukupolvia. En aio myydä sitä ikinä, ja toivon, ettei jälkikasvukaan sitä koskaan myy. En voi kuin yrittää parhaani opettaa heille juurten ja oman suvun historian arvon, loppu on heistä itsestään kiinni. Itse kokisin olevani itsekäs, jos riistäisin tulevilta polvilta arvokkaan perinnön päästäkseni törsäämään rahoja. Jotkut arvostavat muutakin kuin nykyajan kulutuskulttuuria. "Hetkessä eläminen" on hieno taito, mutta itse en halua sitä siinä mittakaavassa noudattaa.
[/quote]
1990 luvulla rakennettu talo ei nyt ihan perinteiden kriteereitä täytä.
Talo peruslämmöllä menee pilalle, kerää kosteutta, kokee ilvivaltaa. 10 vuoden päästä siitä ei saa enää mitään ja sen arvo on ihan nolla. Miestä voi siinä vaiheessa harmittaa, kun jää työttömäksi ja peruspäivärahalle ja vanhuudenpäivätkin pitäisi jotenkin maksella.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 22:25"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 22:13"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 20:38"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:40"]Apua mitä jeesustelijoita. On ihan turha seisottaa kiinteistöjä tyhjillään, vaikka olisi mimmoinen sukutila.
Suomi on täynnä perikunnan tyhjänä seisottamia taloja, jotka ovat rapistuneet käyttökelvottomiksi. Suuri osa tietysti syrjäseudulla, mutta jos tässä tapauksessa tontilla on rahallistakin arvoa, on sulaa hulluutta pitää sitä tyhjän panttina. Surutyökin pitää tehdä joskus loppuun ja siirtyä elämässä eteenpäin. Eikä se ole tekosyy saamattomuudelle.
[/quote]
MItä oikein sönkötät? Mies ei halua myydä itselleen rakasta taloa, jonka avulla hän voi muistella vanhempiaan. On niitä paskempiakin sijoituksia. Ap:n mukaan mies myös viettää siellä aikaansa, joten ei ole tyhjänpanttinakaan. Jos mies maksaisi itse talosta koituvat kulut, niin en yhtään ymmärrä, että miten tämä voisi olla ongelmallista kenellekään. Mies näkee talossa erilaisen arvon kuin ap.
[/quote] Jonkn ajan päässtä ap kyllästyy, kun mies on kolaamassa ja lämmittelemässä ja ap hoitaa lapset ja heidän kodin. Jossain vaiheessa mies huomas, että hänellä on puolikas vanhempien talosta ja ei perhettä. Elämässä kannattaa satsata nykyisyyteen, eikä menneeseen. Kyseinen talohan ei ole edes yksin miehen, vaan puoliksi veljen
[/quote]
Tajuatko, ettei se suru ole surtu kuukaudessa tai edes vuodessa, vaikka olisi ihan normaali nykyhetkeen keskittyvä ihminen?
Tässä ketjussa kyllä näkee, kuka on perinyt ja surrut ja kuka ei ole menettänyt läheistään ja kuka haaveilee puolisonsa perinnöstä.
[/quote] olen menettänyt läheisiä, mutta en silti ole kiintynyt tavaraan. Elän tätä päivää, enkä roiku menneessä. Satsaan nykyiseen perheeseen, enkä jää elämään muistoissa. Elämää on elettävä nyt ja mentävä eteen päin, eikä elettävä eilistä. Vietin aikaa vanhempieni kanssa heidän eläessä, ei tarvitse nyt heidän taloaan palvoa mausoleimina
Ap tässä,
kiinteistö on mieheni lapsuudenkoti, vaikka talot on rakennettu 90-luvulla. Toinen taloista on alunperin appiukkoni rakentama, vuonna 1962. Perhe asui siinä, kunnes tuo samainen talo purettiin osittain ja peruskorjattiin perustuksista kattoon vuonna 1992. Toinen talo on miehen naimattoman, nyt myös jo edesmenneen tädin. Hänen perintönään tuokin talo siirtyi aikoinaan appiukolleni, sittemmin miehelleni ja hänen veljelleen.
Mieheni on yli viisikymppinen ja vanhempansa kuollessaan reilusti yli 80-vuotiaita.
Nämä tiedot ihan vaan siksi, kun niillä spekuloidaan. Joku jo tiesi mieheni ja hänen vanhempiensa iätkin. :D
Ahne en myönnä olevani.
Ja lisään vielä, että appivanhemmat olivat sairaita vanhuksia, jotka toivoivat poispääsyä. Se oli miehellekin iso helpotus.
ap
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 16:54"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 16:12"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 16:09"]Miehen lapsuudenkoti on rakennettu 90-luvulla, ja hänellä on aikuisia lapsia edellisestä liitostaan? [/quote] Jeep, kaikki ei aivan täsmää :D
[/quote]
Niin eli jos mies olis syntyny vaikka -90 ja hänellä olisi 18-vuotias lapsi, olisi hänen täytynyt tehdä tuo lapsi 7-vuotiaana. Kaipa sellastakin tapahtuu jossaki päin maailmaa...
[/quote]
Kai lapsuudenkotiin voi muuttaa vaikka kymmenvuotiaanakin? Tosin silloinkin pitäisi olla aika nohevana, että ehtii tehdä nyt jo aikuisia lapsia...
Sovitte että sinä et osallistu talon ylläpitokustannuksiin vaan mies maksaa ne itse. Ongelma ratkaistu.
Alue: Aihe vapaa
Ap, ota rauhassa. Miehesi tekee vielä surutyötä. Anna hänen tehdä sitä ihan rauhassa. Kun hän on pari vuotta käynyt pari kertaaa viikossa pitämässä asumatonta kiinteistöä asutun näköisenä, hän saattaa ajatella asiasta jo toisin - tai sitten sinä ajattelet toisin ja siille onkin löytynyt teillä käyttöä. Myytte sitten, tai vuokraatte, jos teistä siihen on - kaikista ei ole vuokranantajiksi, siinä on myös isot vastuut.
Jokta tapauksessa siis, älä nyt turhaan tämän kanssa hätäile ja kiirehdi. Miehesi rakastaa vielä vanhempiaan ja lapsuudenkoti on viimeinen muisto näistä. Älä yritä vääntää surutyötä väkisin pidemmälle kuin missä se on. Kun ei ole vielä valmis luopumaan, ei ole. Et sinä voi sille mitään, voit vain rikkoa teidän oman perheen keskinäisen tuen. Kaikki aikanaan - minä olen vuosi sitten menettänyt isäni ja perinnönjako oli aivan kauheaa, siitä huolimatta, että meillä kaikki olivat aivan sovussa. Olisin ollut valmis aika paljooon voidakseni jättää sen väliin.