Lue keskustelun säännöt.
Miksi älykkyyteen yleensä kuvitellaan kuuluvan menestystä?
ÄO 157
11.02.2022 |
Ihminen voi olla älykäs, vaikkei olisi mitenkään menestynyt tai sivistynyt. Kunnianhimoinen älykäs tietysti menestyy paremmin kuin laiska älykäs. Älykkyys kun on vain (esim Mensan testillä) mitattavissa oleva aivojen ominaisuus.
Vähän kuin pituus. Jos joku on 200cm pitkä, niin hän ON pitkä, riippumatta siitä onko hyödyntänyt pituuttaan esim menestymällä koripallossa.
Kommentit (54)
Hieman keskimääräistä älykkäämmät parja parhaiten. Vähän vielä älykkäämmillä on hauskaa itsekseenkin. Ei tarvi yrittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse luen muistin kyllä älyyn kuuluvaksi.
Toki. Älykkyys on aivojen kykyä prosessoida tietoa, ja muisti on siinä olennaisessa roolissa.
Vierailija kirjoitti:
Itse luen muistin kyllä älyyn kuuluvaksi.
Siinä lajissa ihminen ei pärjää edes serkuille. 🤣
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://m.youtube…
Olet oikeassa, älykkyys ei korreloi suoraan menestyksen kanssa. Toki korkea älykkyys antaa ihmisen käyttöön enemmän työkaluja ja näköaloja ja yleensä älykkäät ihmiset pyrkivät kouluttautumaan ja sellaista. Mutta eivät kaikki. Pahimmillaan korkea älykkyys voi olla jopa rampauttavaa, voi kokea ettei löydä oikein kenenkään kanssa yhteyttä tai ei löydä iloa sellaisista tavallisista asioista, joista muut nauttivat.
Monet laittavat sellaisenkin menestyksen älykkyyden piikiin, jossa joku on vain onnistunut sattumalta löytämään oman rakonsa ja ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hyvällä ulkonäölläkin pääsee pitkälle tässä maailmassa ja se tuo mukanaan sädekehäefektin, eli ajatellaan että tuo kaunis ihminen on varmasti myös tosi älykäs ja hyävntahtoinen ja ahkera jne.
"Miksi älykkyyteen yleensä kuvitellaan kuuluvan menestystä?"
Sen vuoksi, että älykkyyttä romantisoidaan ja sille annetaan kaikenlaisia mutumääritelmiä, etunenässä rehtiyttä, filantropiaa ja mieltymystä korkeakulttuuriin. Äärimmäisen älykkään (älykkäämpi kuiin 99,94 % väestöstä) lähisukulaisena voin sanoa, että ei aina pidä paikkaansa.
Hesarissa joku aikoinaan otti alentuvan suuntaisesti kantaa älykkyyteen sanomalla näin: "Aina, kun väitetään jonkun olevan älykäs, minä kysyn, onko hän rikas" Onhan tuo toki yksi tapa vähentää itselleen jonkinlaiseksi uhaksi kokemiensa älykkäiden lukumäärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset suosivat kaltaisiaan. Suurin osa on keskivertoja, jolloin menestystäkin saa helpoiten olemalla keskiverto tai vain hieman keskivertoa älykkäämpi. Huomattavan älykästä keskiverrot eivät ymmärrä, joten keskivertojen maailmassa huippuälykäs ei välttämättä menesty. Kuten ei huomattavan typeräkään. Keskivertojen näkökulmasta täysi typerys ja huippunero saattavat näyttää yhtä käsittämättömiltä. Eikä kumpikaan voi silloin menestyä.
Keskiverrot eivät juuri menesty elleivät omaa todella rautaista tahtoa, korkeita energiatasoja, hyviä suhteita tai hyvää tuuria.
Vierailija kirjoitti:
Keskimääräistä korkeampi älykkyys tuo omat haasteensa, ihan arkijärjelläkin ymmärrettävistä syistä ja myös tutkitusti. Riippuu pitkälti luonteenpiirteistä/temperamentista, kasvuolosuhteista, sattumastakin (?), miten ihminen saa valjastettua älykkyytensä ns. hyötykäyttöön (yhteiskunnan näkökulmasta).
Ei tarvita kuin sopiva setti mt-ongelmia, ja älykkyys tai älyttömyys ovat merkityksettömiä selviytymiselle niiden rinnalla.
Mitä älykkäämpi on niin sitä helpompi on myös hankkia henkiset työkalut selvitä vastoinkäymisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskimääräistä korkeampi älykkyys tuo omat haasteensa, ihan arkijärjelläkin ymmärrettävistä syistä ja myös tutkitusti. Riippuu pitkälti luonteenpiirteistä/temperamentista, kasvuolosuhteista, sattumastakin (?), miten ihminen saa valjastettua älykkyytensä ns. hyötykäyttöön (yhteiskunnan näkökulmasta).
Ei tarvita kuin sopiva setti mt-ongelmia, ja älykkyys tai älyttömyys ovat merkityksettömiä selviytymiselle niiden rinnalla.
Mitä älykkäämpi on niin sitä helpompi on myös hankkia henkiset työkalut selvitä vastoinkäymisistä.
Älykkyys ei välttämättä ole ollenkaan hyödyksi depressiossa. Esimerkiksi terapia perustuu suurelta osin myönteiseen itsehuijaukseen, eikä älykäs ja superanalyyttinen ihminen pysty sitä loogikaltaan ristiriitaista höpöhöpöä hiuksiaan repimättä kuuntelemaan. On omakohtaista kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskimääräistä korkeampi älykkyys tuo omat haasteensa, ihan arkijärjelläkin ymmärrettävistä syistä ja myös tutkitusti. Riippuu pitkälti luonteenpiirteistä/temperamentista, kasvuolosuhteista, sattumastakin (?), miten ihminen saa valjastettua älykkyytensä ns. hyötykäyttöön (yhteiskunnan näkökulmasta).
Ei tarvita kuin sopiva setti mt-ongelmia, ja älykkyys tai älyttömyys ovat merkityksettömiä selviytymiselle niiden rinnalla.
Mitä älykkäämpi on niin sitä helpompi on myös hankkia henkiset työkalut selvitä vastoinkäymisistä.
Nää yliälykkäät ovat just niitä netin sosiopaatteja, joille woketukset, metoot ja muut ovat henkisiä työkaluja provosoida ja kiusata heikompiälyisiä.
Yliälykäs saa voiman tunnetta nähdessään, miten sopulit juoksevat jyrkänteeltä taas pienimmästäkin provosta.
Muistakaa nyt kuitenkin se juttu, että suurten voimien myötä tulee myös suurempi vastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskimääräistä korkeampi älykkyys tuo omat haasteensa, ihan arkijärjelläkin ymmärrettävistä syistä ja myös tutkitusti. Riippuu pitkälti luonteenpiirteistä/temperamentista, kasvuolosuhteista, sattumastakin (?), miten ihminen saa valjastettua älykkyytensä ns. hyötykäyttöön (yhteiskunnan näkökulmasta).
Ei tarvita kuin sopiva setti mt-ongelmia, ja älykkyys tai älyttömyys ovat merkityksettömiä selviytymiselle niiden rinnalla.
Mitä älykkäämpi on niin sitä helpompi on myös hankkia henkiset työkalut selvitä vastoinkäymisistä.
Nää yliälykkäät ovat just niitä netin sosiopaatteja, joille woketukset, metoot ja muut ovat henkisiä työkaluja provosoida ja kiusata heikompiälyisiä.
Yliälykäs saa voiman tunnetta nähdessään, miten sopulit juoksevat jyrkänteeltä taas pienimmästäkin provosta.
Muistakaa nyt kuitenkin se juttu, että suurten voimien myötä tulee myös suurempi vastuu.
Wokettajat ovat kyllä ihan täysin tosissaan - erittäin fiksut tai tyhmemmät yhtä lailla - siitäkin huolimatta että ovat totaalisia älyllisiä alisuorittajia ja kollektiivisia aivopestyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin että hyvät sosiaaliset taidot mahdollistavat menestyksen paremmin kuin älykkyys, paitsi jossain tutkijan hommissa.
Sitten kun on molemmat ominaisuudet hyviä, menestyy erinomaisesti hankalienkin ihmisten kanssa hankalissa tilanteissa. Sivistynyt käytös on plussaa, koska sivistyneetkin ihmiset osaavat olla hankalia. Kyky lähestyä ongelmia nopeasti eri suunnista avaa mahdollisuuden nopeaan ratkaisuun ja se takaa menestyksen työelämässä, jossa ratkaisu pitää tapahtua mieluummin eilen. Myös kyky hahmottaa kokonaisuuksia on äärimmäisen tärkeä.
IT - ala. ÄO 163 (psykologin testi)
Älä polta itseäsi loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskimääräistä korkeampi älykkyys tuo omat haasteensa, ihan arkijärjelläkin ymmärrettävistä syistä ja myös tutkitusti. Riippuu pitkälti luonteenpiirteistä/temperamentista, kasvuolosuhteista, sattumastakin (?), miten ihminen saa valjastettua älykkyytensä ns. hyötykäyttöön (yhteiskunnan näkökulmasta).
Ei tarvita kuin sopiva setti mt-ongelmia, ja älykkyys tai älyttömyys ovat merkityksettömiä selviytymiselle niiden rinnalla.
Mitä älykkäämpi on niin sitä helpompi on myös hankkia henkiset työkalut selvitä vastoinkäymisistä.
Nää yliälykkäät ovat just niitä netin sosiopaatteja, joille woketukset, metoot ja muut ovat henkisiä työkaluja provosoida ja kiusata heikompiälyisiä.
Yliälykäs saa voiman tunnetta nähdessään, miten sopulit juoksevat jyrkänteeltä taas pienimmästäkin provosta.
Muistakaa nyt kuitenkin se juttu, että suurten voimien myötä tulee myös suurempi vastuu.
Hahaa, niin totta joka sana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskimäärin älykkäät menestyvät paremmin koulussa ja elämässä ylipäätäänkin.
Ehkä heidän älynsä vain huomataan paremmin, kuin vaikkapa kunnianhimottoman taxikuskin tai siivoojan.
Älykäs on yleensä luonnostaan tiedonjanoinen, mikä kerryttää "automaattisesti" koulussa ja (työ)elämässä menestymisessä vaadittua pääomaa, oli varsinaista kunnianhimoa tai ei. Älykkäälle tarjoutuu toisin sanoen enemmän vaihtoehtoja valittavaksi.
Siksi on todennäköisempää, että älykäs taksikuski on nimenomaisesti valinnut ammattinsa (esim. ihmiskontaktit kiinnostaa?) kuin ajautunut taksikuskiksi kunnianhimottomuuttaan.
Toki jos on vaikka persoonaltaan herkkä, itsetunto lytätty lapsesta asti ja siihen päälle vaikka neuropsykologisia tai mt-ongelmia, niin älykkyys ei välttämättä auta yhtikäs mitään, ehkä jopa pahentaa (tiedostaa oman tragediansa liian hyvin). Silloin hanttihommat voi olla ainoa vaihtoehto siinä missä normiälyiselläkin.
Sen verran älykäs pitää olla, että mahdollistaa toimeentulonsa ja elämisensä, vaikka istuisi koko päivän Vauvassa esittämässä kvanttiteorioita tumpeloille.