Miksi älykkyyteen yleensä kuvitellaan kuuluvan menestystä?

Onkohan se menestyneen ihmisen elämä sitten oikeasti älykkäälle ihmiselle tavoiteltavaa. Siis mitä nyt menestyksellä nykypäivänä tarkoitetaan, sitä kai että saa tehdä töitä kellon ympäri ja ansaitsee paljon rahaa josta ei ehdi ikinä nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Keskimäärin älykkäät menestyvät paremmin koulussa ja elämässä ylipäätäänkin.

Ehkä heidän älynsä vain huomataan paremmin, kuin vaikkapa kunnianhimottoman taxikuskin tai siivoojan.

Siksi että ahneet epärehelliset pyrkyrit, jotka ovat saaneet materiaalista menestystä, voisivat sanoa menestyksensä johtuvan jostain hyvästä ominaisuudesta (älystä) eikä huonoista ominaisuuksistaan (ahneudesta ja häikäilemättömyydestä).

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset suosivat kaltaisiaan. Suurin osa on keskivertoja, jolloin menestystäkin saa helpoiten olemalla keskiverto tai vain hieman keskivertoa älykkäämpi. Huomattavan älykästä keskiverrot eivät ymmärrä, joten keskivertojen maailmassa huippuälykäs ei välttämättä menesty. Kuten ei huomattavan typeräkään. Keskivertojen näkökulmasta täysi typerys  ja huippunero saattavat näyttää yhtä käsittämättömiltä. Eikä kumpikaan voi silloin menestyä.

Hyvä aloitus... kiitos! Minä tein kerran Mensan esitestin 'ulkomailla' kun tuli postilaatikosta sisälle. Sen perusteella olen IMBESILLI. Perheenjäseneni ovat testanneet Suomessa ÄO:nsa ja ovat huomattavan älykkäitä, mutta eivät menestyneitä. Äidillä korkein ja koko porukka huomattavan yksinäisiä vaikka sosiaalisuudesta ei tässä nyt kannata puhua kun on ollut niin suuri suku, että ei hirveästi ole ulkopuolisten kanssa oltu. Jotain ongelmaa oli siitä kun muka äidillä korkeampi ÄO kun isällä.

Mutta kuinkas ollakaan on mieleeni tullut, että minä olenkin ollut perheen älyniekka ja siitä aiheutunut ongelmia. Ei ole helppoa, jos lapsi on vanhempiaan älykkäämpi, varsinkin äitiä jos isällä vanhanaikainen 'poissaoleva' rooli. ONKO LAPSESI SINUA ÄLYKKÄÄMPI??? Hankala muksu???

Olen ollut monessa tilanteessa jotka ovat hankalia eikä minua hyväksytä 'joka paikkaan'... Olen ollut monilahjainen mm matematiikka, ehkä kielet, musikaalisuus ja kuulemma hyvä piirustustaitokin. Yliopistotutkintojakin on mutta niistä ei koskaan ole ollut mitään hyötyä sillä en ole sijoittunut mihinkään itselleni sopiviin tehtäviin työelämässä. EN OLE KOSKAAN TIENNYT MITÄ HALUAN JA MIKSI HALUAN TULLA ISONA... Kun olin menossa lukioon niin työkkäri testasi ja sanoi, että samantekevää valitsetko matikka- tai kielilinjan. Joskus 50 vee testasivat taas sopivuuttani eivätkä löytäneet mitään selvää sopivuusaluetta, mutta OLIVAT TODELLA VIHAISIA KUN MINULTA PUUTTUI KUNNIANHIMO TÄYSIN... Minä pidän kunnianhimoa erittäin negatiivisena asiana, mutta työkkärille se näköjään on positiivinen ja tavoiteltava ominaisuus...

Minä uskon, että poikkeavilla lahjakkuuksilla on erityisen vaikeaa ja he eivät juuri sovi minnekään. Joku on sanonut, että osa lahjakkuudesta on siinä, että osaa tehdä lahjoillaan jotakin, mutta minä lisäisin siihen että sen pitäisi sitten sopia siihen maailmaan jossa elää ja omaan taustaan, joka määrittelee pitkälle sen mihin päädymme tässä maailmassa... ja mitä vaihtoehtoja meille tarjoutuu ja mitä valintoja teemme... 

Otsikkosi kysymykseen liittyen älykkyyden ajatellaan korreloivan menestyksen kanssa huomattavasti, mutta ei täysin. Eli siis esimerkiksi jos tiedät jostakin henkilöstä, että hän on 200cm pitkä, niin todennäköisyys sille, että hän on myös menestynyt koripalloilija kasvaa huomattavasti siihen nähden, mitä pidit hänen todennäköisyytenään olla koripalloilija ennen kuin tiesit hänen olevan poikkeuksellisen pitkä. Tämä siis sillä oletuksella, että pituudella on suurta merkitystä koripallomenestyksen suhteen. On ehkä hyvä ottaa huomioon, että jos koripalloilijat ovat ylipäätänsä harvinaisia, niin vaikka 200cm pituinen henkilö olisi 10 kertaa todennäköisemmin menestynyt koripalloilija kuin vaikka 180cm henkilö, niin varsinainen todennäköisyys sille, että 200cm henkilöt ovat koripalloilijoita voi silti olla hyvin pieni.

Olen liittänyt älykkyyteen myös taiteilijat sekä osan narkkareista/juopoista.

Älykkyys palkitaan koulussa, jatko-opiskelupaikoissa ja edelleen työelämässä.

Eikö tämä ole harvinaisen selvää? Näinhän tämä on kaikkialla maailmassa.

Toisin kuin roolipeleissä oikeassa maailmassa ihmiset eivät ole vieläkään oppinet erottamaan älykkyyttä (int) ja viisautta (wis):

Lukuaineiden oppimis prosessi perustuu 97% muistiin ja 3% älyyn. Ihmisen aivot ovat joko muisti tai äly painotteiset. Ongelma on siinä, että muisti ihmisillä on yleensä siis heikompi älykkyys. (jopa 60% )Kuitenkin ammatteihin, yhteiskunnallisiin asemiin yms. päädytään lukuaineiden avulla. Yksinkertaistettuna ihmiskuntaa johtaa sen heikompi älysempi osa. Siksi ehkä lääkärien hoitovirheet ja asianajajien järjenvastainen toiminta on selitettävissä. 

Kertaus on opintojen äiti. Onko lausahdus tuttu. Siitä pääsemme aloittamaan. Kun kertaaminen saa oppimaan se on yksinään jo osoitus siitä mistä oppiminen johtuu. oivallukseen ei kertaaminen juurikaan auta. Samaa litaniaa voidaan lukea ja toistaa kymmeniä kertoja ja sillä se jää muistiin, mutta oivallus syntyy usein kerrasta tai viimeistään kahdesta. Esimekiksi kun ihminen oppii lukemaan se ei tapahdu silloin kun kerrataan samaa sanaa ja tavua vaan, kun esitetään rinnalla muita esimerkkejä (sanoja ja tavuja), kun esimerkkejä on kertynyt riittävästi ja aivot yhdistävät niiden yhteiset tekijät syntyy oivallus (kerrasta). 

Monelle lienee kouluajoilta tuttu tapaus jossa luokassa on keskivertoa alhaisempia koenumeroita saava oppilas. Yleensä poika. Tunnilla käydään läpi opittavaa asiaa ja opettaja kysyy jotain. Poika vastaa oikein yhteen tai useampaan kysymykseen. Opettaja on ehkä yllättynyt, toisinaan ei. Kuitenkin hän toteaa, että katso nyt jos viitsisit hiukan panostaa ja tehdä läksyt olisit varmaan kiitettävän oppilas. Väärin. Poika seuraa tunnilla ja oivaltaa asian kun se on läsnä ja tekijät voidaan yhdistää ilman muistamista. Seuraavana yönä aivot käsittelevät päivän asiat ja muistiin jää ne asiat joita alitajunta pitää kiinnostavina ja sitä kautta tärkeinä. Päivän aikana on tapahtunut miljardeja pieniä asioita. Silmät ovat havainneet liikenteessä ja koulussa satoja, ehkä tuhansia ihmisiä. Heidän hiukset, vaatteet, puheet. Ympärillä olevien ihmisten keskustelukaverit, fyysiset kosketukse yms. Useita autoja, missä ne liikuivat, minkä värisiä ne olivat yms. Omat tekemiset, mitä musiikkia kuunteli, mitä söi, välitunti pelit yms. Seuraavana päivänä niistä muistaa jotain, kolmen päivän päästä hyvin vähän. Kuukauden päästä on koe ja poika ei ole voinut valita muistaako aivot sen yhden oppitunnin asioista mitään. Hän voi kerrata ja lukea välissä, mutta taas alitajunta voi karsia asiat pois muistista. Poika voi olla luokan älykkäin oppilas, mutta sillä ei ole mitään tekemistä lukuaineiden kanssa. 

Keskimääräistä korkeampi älykkyys tuo omat haasteensa, ihan arkijärjelläkin ymmärrettävistä syistä ja myös tutkitusti. Riippuu pitkälti luonteenpiirteistä/temperamentista, kasvuolosuhteista, sattumastakin (?), miten ihminen saa valjastettua älykkyytensä ns. hyötykäyttöön (yhteiskunnan näkökulmasta).

Ei tarvita kuin sopiva setti mt-ongelmia, ja älykkyys tai älyttömyys ovat merkityksettömiä selviytymiselle niiden rinnalla.

Itse luen muistin kyllä älyyn kuuluvaksi.

Kyllä älykkyys ja menestys korreloivat keskenään aika vahvastikin. Tietenkään se ei tarkoita että kaikista älykkäistä tulisi menestyneitä, mutta kuitenkin näissä on yhteys.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys palkitaan koulussa, jatko-opiskelupaikoissa ja edelleen työelämässä.

Eikö tämä ole harvinaisen selvää? Näinhän tämä on kaikkialla maailmassa.

Ei, koulussa ja työelämässä palkitaan sopivuus, ei älykkyyttä. Sopivuutta on mm. tietynlainen sosiaalinen käytös ja temperamentti. Älykkyydestä on hyötyä vasta, kun on ensin täyttänyt sopivuuden vaatimuksen.

Usein aivojen uskotaan jakautuvan älyn ja tunteiden välillä. Isompi jako tapahtuu elämää ajatellen muistin ja älyn välillä. Ihmisaivot ovat yksilöstä poiketen priorisoituneet muistiin tai älyyn. Tunne pohjainen ajattelu on ominaista muistiin keskittyneisiin aivoihin. Sen johdosta usein logiikkaan keskittyviä ihmisiä pidetään kylminä ja tuunteettomina. Pitää muistaa, että todellisuus kuten sen kohtaamme perustuu logiikkaan: Painovoima, ilmankoostumus, fysiikka, aika. Luettelo on loputun, mutta niillä siis ei ole tekemistä tunteiden kanssa. 

Kuitenkin juuri tässä kohtaa ihmiset menettävät älynsä. Lukuaineiden oppimis prosessista yli 97% pohjautuu muistiin ja vain vähän älyyn. Esimerkiksi kielet: kielioppi säännöt tulee muistaa ja oivaltaa. Niitä on ehkä laajimmillaankin pari sataa per kieli kuitenkin varmaankin alle tuhat. Niiden sisäistämisestäkin osa on muistia. kun kieltä käyttää loppukin oivaltaminen niiden suhteen loppuu kun ne tulee muistista. Sanoja sen sijaan on satoja tuhansia ja lukusanoja ainakin sentiljoona.  Joten älyn osuus lienee jossakin jossakin nolla pilkku kuusisataa nolla jälkeen osassa. Kyse ei ole enää prosenteista tai promilleista.

Muut lukuaineet noudattavat samaa kaavaa. Historialliset ja maantieteelliset faktat esimerkiksi ovat lukumäärältää iso muistettava osa-alue. Riittää kun tietää (muistaa), että Helsinki on suomen pääkaupunki ei tarvitse oivaltaa, että kappas kukaan ei kertonut, mutta kun puhuttiin Tukholmasta niin oivalsimpa, että Helsinki on suomen pääkaupunki.  Muutenhan voisi vaan mennä vieraaseen maahan josta ei olisi koskaan kuullut ja rajalla vaan oivaltaa, että hei mikä tää maa nyt onkaan niin sen pääkaupunki on kai... vaikka en ole koskaan sellaisesta kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Määrittele ap nyt ensalkuun menestys.

Sivistys joo, koska älykkyyteen liittyy tiedonjano, josta seuraa yleistiedon karttuminen. Mutta omassa kammiossa kirjojensa kanssa voi olla törppö käytökseltään eli sosiaalisesti kömpelö eli siinä mielessä sivistymätön.

Ihan hyvä kysymys mielestäni: Mitä menestys on? https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/18/flinkkila-tastula-mita-menesty…

Koen itse olevani menestynyt, vaikken ole hyväpalkkainen. En ole kunnianhimoinen, joten en ole tavoittanut hyvää titteliä ja korkeaa palkkatasoa.

Nautin paljon toki edelleen opiskelusta, mitä teen nelikymppisenä edelleen. Työelämässä olen saavuttanut työtehtävät, mistä pidän. Liukuvat työajat, tulispalkkiota ja rahastoituja lisäansioita tekemättä niiden eteen lisätunteja. Työ, josta pidän niin sanoen mahdollistaa vapaa-aikani ja minulla on mielestäni hyvät työsuhde-edut.

En koe itselleni tarpeelliseksi vaihtaa korotettua palkkaa työaikaan, joka tulee vapaa-ajalle, joten välttelen asiantuntijatehtäviä, vaikka minulla olisi niihin vuosien saatossa myös lisäopintojeni puitteissa yhtä lailla mahdollisuus kuin muillakin koulutetuilla ihmisillä. Haluan vain pitää vapauteni ja lukea avoimessa yliopistossa, mitä mieleen tulee. Asiat ja ilmiöt kiinnostaa. Olen enemmän elämäntapapohdiskeli kuin työorjentoitunut. Nautin matkasta.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan se menestyneen ihmisen elämä sitten oikeasti älykkäälle ihmiselle tavoiteltavaa. Siis mitä nyt menestyksellä nykypäivänä tarkoitetaan, sitä kai että saa tehdä töitä kellon ympäri ja ansaitsee paljon rahaa josta ei ehdi ikinä nauttia.

Mulle menestys on sitä että elämässä on mielekästä sisältöä, tarpeeksi rahaa ettei siitä tarvitse huolehtia, hyvät ihmissuhteet, mieluisa työ ja terveys (niin mielen kuin kehon) kunnossa. 

Naapurin Björnin  menestyksen mittari on luultavasti ihan toisenlainen. Siksipä ei kannata vertailla vaan selvittää itselleen miltä menestys omasta mielestä näyttää 

Liian rankka ajatus ns. menestyjille, että heidän menestyksensä olisi enemmän sattuman kuin älykkyyden varassa.

Matti Nykänen oli kiistatta menestynyt mäkihyppääjä, mutta älystä en sano mitään.

Keskimäärin älykkyys hyödyttää urakehitystä. Sanotaan sitten vaikka niin.

Vierailija kirjoitti:

Itse luen muistin kyllä älyyn kuuluvaksi.

Kyllä muisti ja erityisesti työmuisti kuuluu ihan yleiseen älykkyyden määritelmäänkin.

Korkea älykkyys saattaa ihmisen helposti ongelmiin.

Älykkyys on oikeastaan menestymisen vastakohta.

Menestyminen vaatii sitä että olet muiden ihmisten suosiossa ja heidän mielestään "hyvä tyyppi".

Muiden suosiossa olo taas ei vaadi lähinnä kuin määkimistä muiden mukana lampaana.