Pienin asia, mistä kumppanisi/eksäsi on hermostunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, kun pelasin videopelejä. Narsisti ei kestänyt sitä, kun minulla oli 1) harrastuksia 2) elämää muijan ulkopuolelta 3) naispuolisia ystäviä. Videopeleissä nämä kaikki kolme yhdistyi ja se ei sopinut narsistille akalle.

Kaiken muun ymmärrän, mutta en mäkään tykkäisi jos miehelläni olisi naispuolisia kavereita joiden kanssa pelaisi videopelejä. Onneksi mun mies pelaa vaan mies kavereittensa kanssa

Toinen mustasukkainen narsisti...

Olen kyllä terveessä pitkäaikaisessa suhteessa. Eri ihmisillä on parisuhteissaan eri rajat, ja tärkeä olla sellaiset rajat mitkä on kummallekin ok. Mulla ja mun miehellä ei ole kummallakaan läheisiä vastakkaista sukupuolta olevia kavereita, ja meistä molemmista se olisi outoa ja jotenkin seksuaalista jos olisi. Jotkut tykkää olla polyamorisissakin suhteissa, mutta kaikille se ei sovi. Joillekkin on ok että kumppani pettää seläntakana ja toisille ei. Joillekkin se on ok että kumppani halailee ja koskettelee vastakkaisen sukupuolen edustaja kavereita ja toiselle ei. Se että on uskollinen yhdelle kumppanille, ei ole mitenkään huonompaa, tärkeintä että molemmat kumppanit ovat tyytyväisiä ja molemmilla on samat arvot asiasta.

Kaipa sitten jonkun ajatusmaailmassa tietokonepelin pelaaminen on vähän niinku seksiä, silleen tavallaan.

Pitäisköhän hermostua kun mies pelaa peliä, jossa voi käydä pökkimässä toisia pelihahmoja. Ehkä sekin on vähän niinkuin pettämistä 🧐

Hiihdin kovempaa kuin hän tutulla ladulla ja kun olin autolla ennen häntä, hän raivona lähes syytti heitteillejätöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, kun pelasin videopelejä. Narsisti ei kestänyt sitä, kun minulla oli 1) harrastuksia 2) elämää muijan ulkopuolelta 3) naispuolisia ystäviä. Videopeleissä nämä kaikki kolme yhdistyi ja se ei sopinut narsistille akalle.

Kaiken muun ymmärrän, mutta en mäkään tykkäisi jos miehelläni olisi naispuolisia kavereita joiden kanssa pelaisi videopelejä. Onneksi mun mies pelaa vaan mies kavereittensa kanssa

Toinen mustasukkainen narsisti...

Olen kyllä terveessä pitkäaikaisessa suhteessa. Eri ihmisillä on parisuhteissaan eri rajat, ja tärkeä olla sellaiset rajat mitkä on kummallekin ok. Mulla ja mun miehellä ei ole kummallakaan läheisiä vastakkaista sukupuolta olevia kavereita, ja meistä molemmista se olisi outoa ja jotenkin seksuaalista jos olisi. Jotkut tykkää olla polyamorisissakin suhteissa, mutta kaikille se ei sovi. Joillekkin on ok että kumppani pettää seläntakana ja toisille ei. Joillekkin se on ok että kumppani halailee ja koskettelee vastakkaisen sukupuolen edustaja kavereita ja toiselle ei. Se että on uskollinen yhdelle kumppanille, ei ole mitenkään huonompaa, tärkeintä että molemmat kumppanit ovat tyytyväisiä ja molemmilla on samat arvot asiasta.

Kaipa sitten jonkun ajatusmaailmassa tietokonepelin pelaaminen on vähän niinku seksiä, silleen tavallaan.

Pitäisköhän hermostua kun mies pelaa peliä, jossa voi käydä pökkimässä toisia pelihahmoja. Ehkä sekin on vähän niinkuin pettämistä 🧐

Totta kai, aina kannattaa saada riita aikaan, että voi heittäytyä marttyyriksi.

Suuttui, kun en ollut kiinnostunut hänen saamistaan viesteistä, kun niitä ei ollut kuitenkaan minulle tarkoitettu eli en ollut mustasukkainen hänestä.

24/7 On/Off -suhde "Master" -miehen kanssa. Viestiteltiin ja mainitsin nimeltä erään miespoliitikon nimen samassa viestissä Hänen nimensä kanssa, vaikka en mitenkään edes kehunut tätä toista miestä Hänelle, ja Hän itsekin oli samoilla linjoilla poliitikon kanssa. Hän suuttui, haukkui lyttyyn ja katkaisi välit saman tien - jälleen kerran. Ei auttanut vaikka pyysin anteeksi moneen kertaan ja sanoin vielä ihmetteleväni, että jos hän on Master, jolla pitäisi olla valtavan hyvä itsetunto, miksi menettää malttinsa tuollaisesta asiasta. Vaikea edes kunnioittaa tuollaista ihmistä, joka ei kykene anteeksi antamaan.

Kuumat teet ja kylmät pinpat kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä! Minullakin ollut tuollainen ukko joka suuttunut ja murjottanut kun polttanut suunsa kuumaan ruokaa:D sitten raivosi että tein ihan tahallaan tuota että hän herra poltti suunsa!!

Eiiih :D Oliko se sunkin ukko semmoinen omasta mielestään älypää? Jos oli, niin pitäiskö perustaa joku kerho, suunsa polttaneiden vihaisten älykköjen exät?!

Joo oikea "järjenjättiläinen":D

Minä olen valitettavasti ollut nuorena kilipää raivoaja. Osaksi johtui oman kodin mallista, jossa on ollut normaalia raivota hullun lailla milloin mistäkin, osaksi omasta epävarmuudesta.

Olen raivonnut siitä että poikaystävä on halunnut jatkaa elokuvan katsomista senkin jälkeen kun olen ilmoittanut että pääosan esittäjä on ärsyttävä; olen suuttunut tyhmän näköisistä vaatteista, siitä että toinen ei tule nukkumaan silloin kun minäkin... onneksi en muista suurinta osaa enää.

Nykyään en raivoa enkä ole seko; enkä katselisi sellaista kumppania.

Kikkeli

Töistä tultuani sain kohdata sinipunaisesta vihasta puhkuvan ukon, joka oli ratsannut kotiin unohtamani kännykän, josta ei älynnyt muutenkaan mitään, koska häntä 'ei semmoset kotkotukset kiinnostaneet'.

P..seestä asti huutaen uteli, että kuka helevetti se on se Yahoo? Entä se ja se?

Kelle oot viestitelly, että "olen kokouksessa", "tulen kohta" ja mitä niitä n.k. valmiiksi puhelimeen asetuksissa olevia juttuja nyt olikaan muinoin.

Ei pössi tietenkään uskonut, vaan kävi nakkaamassa kännykän etuovesta pihakivetykselle.

Ois oikeastaan jo naurattanutkin se kähinä, vaan ei uskaltanut.

Oli pelkästään kateellinen vanha jäärä, kun ei luonto antanut hommata itselleen moista eikä minullakaan olisi saanut olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-mies aikoinaan kiukkusi, etten välitä ja kiinnostu yhtään hänen tekemisistään. Olin hämmentynyt, koska omasta mielestäni juteltiin miehen työasioista, harrastuksista ja muista asioista päivittäin ja paljon.

Selvisi, että miehen mielestä en tykännyt hänen somepäivityksistään tarpeeksi usein. Hän oli jopa seurannut muita tykkäyksiäni facebookissa ja vertaillut niitä. Joidenkin ystävien päivityksistä kuulemma tykkäilin aktiivisemmin ja se oli väärin häntä kohtaan!

Heh, minun tapailumies alkoi mököttämään ilman mitään selkeää syytä. Piitkäällisten selvitysten jälkeen sain tietää että mökötys johtui siitä kun en ollut reagoinut oikealla tavalla hänen fb-päivityksiin :D ilmeisesti olisi pitänyt kommentoida ja tykkäillä enemmän, että hänen kaverilistalla oleva ex-vaimo olisi nähnyt ne :D

Miehillä on yllättävän usein heikko itsetunto joka järkkyy todella pienistä asioista, jos sitä ei ole joka käänteessä tukemassa. 

Vierailija kirjoitti:

En innostunut leffasta josta mies tykkäsi. Mies ei varsinaisesti suuttunut. Mutta alkoi valittaa, ettei suhteella varmaan ole tulevaisuutta, kun ei meillä ole mitän yhteistä.

Toinen esimerkki. Auton radiosta tuli eräs tunnettu biisi, no erehdyin mainitsemaan ettei se ole mielestäni kovin hyvä. Mies loukkaantui ilmeisesti artistin/biisin puolesta ja pisti kirosanoja puhisten radion kiinni. Loppumatka istuttiinkin hiljaa.  

Tuo on noilla jännä että se "yhteinen" tarkoittaa sitä, että pitäisi pitää samoista asioista ja ajatella samoin tavoin kuin HÄN. Ei voi sopia, että ollaan eri mieltä, saati sit että mies itse osallistuis vaikka naisen harrastukseen. Miehelle ne "yhteiset tekemiset" tarkoittaa että naisen täytyy osallistua hänen harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni suuttui ihan hirveästi siitä, kun olimme menossa leffan ja minä puhuin lipunmyyjälle eikä hän. Sanoin, että moi meillä oli varaus jne. Siitä sitten sähisi raivoissaan, että miksi sä menit puhumaan ensin kun se varausnumero oli mulla!!!! Olin ihan hämmentynyt oikeasti, että mistäs nyt tuulee. Nolasin kuulemma hänet ja pilasin loppupäivän kun loukkaannuin tuosta suuttumisesta.

Huomautteli muutenkin aina siitä, miten puhuin kassatyöntekijöille. Kuulemma en puhu omalla äänelläni ja olen teennäinen. Itse jos hän asioi kassalla ja siinä sattui olemaan vielä nuori neiti niin oikeasti lässytti "eeeei tartte kuittia kiitoooosss:)))"

Ihmettelin tuota, mutta en minä siitä huomauttanut. En edes sillon, kun minua syytti että puhun teennäisesti myyjille. Miten tuollainenkin asia voi olla kipukohta "aikuiselle" miehelle.

Halusi itse maksaa taksin, kysyin että maksanko puolet, niin ei tarvinnut. Aamulla raivosi että maksatan hänellä asioita. Kysyin uudelleen, että maksanko puolet tai maksanko kokonaan? Ei käynyt, mutta sai olla kuulemma viimeinen kerta.

Suuttui mm siitä, että laitoin baari-illan jälkeen viestin, että pääsin kotiin. Siis oikeasti soitti ja raivosi siitä seuraavana päivänä, että hän on nukkumassa niin ei tartte tollasta tehdä!! Olin vaan, että aattelin että sua kiinnostais että "rakkaasi" on päässyt turvallisesti kotiin.

Jos nukahdin, oli aamulla vihainen, etten sanonut että aion nukahtaa. Oikeasti!

Ja siis halusin antaa mahdollisuuden, kun tyyppi oli alkuun innokas ja kuitenkin reppanan oloinen. Kyllähän tuota törppöilyä oli heti alkuun, mutta ajattelin että kyllä se siitä suttaantuu kun tutustutaan paremmin ja hän on onnellinen kun on saanut mahdollisuuden tyttöystävään. Aika pitkään katselin tuota ja jaksoin pitkään uskoa, että kyllä se muuttuu kun tarpeeksi ymmärrän. Taisi olla sitten hieman heikkolahjainen ihan oikeasti :( jotain vikaa jossain vähän pahemmin.

Tapailin siksi, koska olin yksinäinen ja hän oli alkuun mukava ja semmoinen söpön ujon oloinen.

Onkohan meillä sama ex...

Minua ihmetyttää että yleensä edes on naisia jotka sietää tuommoista käytöstä 'mieheltä' yhtä kertaa enempää. Vähän itsekunnioitusa naiset!

No just tää kun toitotetaan että pitää antaa mahdollisuus. En päässyt siitä ajatuksesta heti ulos että hän on mukamas jotenkin ujo ja kiltti. Tuo käytös ilmeni jo todella alussa ja paheni vaan. Olisi tosiaankin pitänyt heti dumpata ekoista merkeistä (tiuski ihan mitättömistä asioista ja oli pahantuulinen ilman syytä).

Olin myös aika nuori ja kokematon, etsin itsestäni vikoja ja mietin miten voisin toimia paremmin, että hän muuttuisi. En osannut arvostaa itseäni ja ympäristönkin paine oli että anna nyt mahdollisuus. Enkä nyt kenellekään kehdannut totuutta edes myöntää millainen hän oikeasti on.

Ja sinä joka mietit onko sama eksä. En usko, ei ole tainnut flaksi käydä ei ennen eikä jälkeen minun.

Vierailija kirjoitti:

Jäin odottamaan vihreää valoa kadun ylittämiseen, kun exä ylitti punaisilla. Osoitin epäluottamusta hänen arviontikykyään kohtaan.

Tulipa oma exä elävästi mieleen tästä. Hän suuttui, kun kuuntelin itseäni koskevassa terveysasiassa lääkäriä enkä häntä.

Olimme kävelyllä ja ohastelin perhosta.

Ex mieheni liiskasi perhosen kengällään 😞

Katsoimme elokuvaa ja hän sai raivarit,koska mukamas kuolasin erästä miesnäyttelijää salaa häneltä ja halusin panna kyseistä näyttelijää.

Heitti ison pullon limua seinään ja haukkui minut h.raksi jne sitä tavallista.

Onneksi erostamme on jo aikaa,mutta exästä etoon pääseminen oli kyllä vaikeaa.

Hyvin sairas mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla mun exillä on ollut isommat tissit kuin sulla. Niillä kaikilla oli valtavat tissit.

Naiseni pahoitti mielensä tuosta ja kertoi itsetuntonsa romuttuneen. Hänen itkiessä sanoin vielä että hänen pienet tissit ovat ihan hyvät, mutta nainen ei uskonut sitä.

Kaikenlaisesta turhasta sitä voikin mielensä pahoittaa.

M44

Pienimunaisen miehen puhetta. Oletko lisäksi lyhyt ja kalju?

Ja läski?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni suuttui ihan hirveästi siitä, kun olimme menossa leffan ja minä puhuin lipunmyyjälle eikä hän. Sanoin, että moi meillä oli varaus jne. Siitä sitten sähisi raivoissaan, että miksi sä menit puhumaan ensin kun se varausnumero oli mulla!!!! Olin ihan hämmentynyt oikeasti, että mistäs nyt tuulee. Nolasin kuulemma hänet ja pilasin loppupäivän kun loukkaannuin tuosta suuttumisesta.

Huomautteli muutenkin aina siitä, miten puhuin kassatyöntekijöille. Kuulemma en puhu omalla äänelläni ja olen teennäinen. Itse jos hän asioi kassalla ja siinä sattui olemaan vielä nuori neiti niin oikeasti lässytti "eeeei tartte kuittia kiitoooosss:)))"

Ihmettelin tuota, mutta en minä siitä huomauttanut. En edes sillon, kun minua syytti että puhun teennäisesti myyjille. Miten tuollainenkin asia voi olla kipukohta "aikuiselle" miehelle.

Halusi itse maksaa taksin, kysyin että maksanko puolet, niin ei tarvinnut. Aamulla raivosi että maksatan hänellä asioita. Kysyin uudelleen, että maksanko puolet tai maksanko kokonaan? Ei käynyt, mutta sai olla kuulemma viimeinen kerta.

Suuttui mm siitä, että laitoin baari-illan jälkeen viestin, että pääsin kotiin. Siis oikeasti soitti ja raivosi siitä seuraavana päivänä, että hän on nukkumassa niin ei tartte tollasta tehdä!! Olin vaan, että aattelin että sua kiinnostais että "rakkaasi" on päässyt turvallisesti kotiin.

Jos nukahdin, oli aamulla vihainen, etten sanonut että aion nukahtaa. Oikeasti!

Ja siis halusin antaa mahdollisuuden, kun tyyppi oli alkuun innokas ja kuitenkin reppanan oloinen. Kyllähän tuota törppöilyä oli heti alkuun, mutta ajattelin että kyllä se siitä suttaantuu kun tutustutaan paremmin ja hän on onnellinen kun on saanut mahdollisuuden tyttöystävään. Aika pitkään katselin tuota ja jaksoin pitkään uskoa, että kyllä se muuttuu kun tarpeeksi ymmärrän. Taisi olla sitten hieman heikkolahjainen ihan oikeasti :( jotain vikaa jossain vähän pahemmin.

Tapailin siksi, koska olin yksinäinen ja hän oli alkuun mukava ja semmoinen söpön ujon oloinen.

Onkohan meillä sama ex...

Minua ihmetyttää että yleensä edes on naisia jotka sietää tuommoista käytöstä 'mieheltä' yhtä kertaa enempää. Vähän itsekunnioitusa naiset!

Näillä uhreilla on todella iso empatiakykyä ja tapa ymmärtää vähän liikaa, sitä haluais uskoa toisesta kuitenkin vaan hyvää.

Sit kun kerran ja toisen antaa anteeksi, niin pikkuhiljaa sitä alistuu ja turtuu sille käytökselle.

Mä tajusin yän ketjun myötä että olen ollut todella väärässä exäni suhteen.

Ajattelin aina että hän oli pohjimmiltaan hyvä ihminen, joka oli kokenut kovia ja siksi käyttäytyi usein niin ikävästi.

Mutta olen tajunnut että oikeasti hän oli pohjimmiltaan paha ihminen, joka vaan osasi hurmata ja manipuloida.

Vierailija kirjoitti:

Mun puoliso tekee monta kertaa viikossa saman: Haluaa äkkiä tehdä kupin kahvia ja voileivän tms. iltapäivällä ja äkkiä päästä jatkamaan etätöitä. Kun on pakko hätäillä ja tehdä äkkiä niin pudottaa jonku veitsen lattialle ja sit alkaa kiukkunen kiroilu. Veitsi ei hajonnu, lattia ei hajonnu, sen nostaminen kestäis kolme sekuntia. Mut kun pitää hermostua ja kiroilla ni asia sit hidastuu ihan vaan siitä syystä. En ymmärrä miksi pitää aina yrittää kauheella hopulla sählätä jotain ja sitten hermostua kun hosumalla ei tuu hyvää. Tai tuhlata aikaa hermostumiseen ja kiroiluun. Veitsi putos, nosta se ja jatka hommaa. Aika simppeliä :)

Taustalla on ilmiselvästi jotain stressiä, huolia tms. Ei tuollainen yksittäinen tapaus muuten aiheuttaisi tuollaista reaktiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni suuttui ihan hirveästi siitä, kun olimme menossa leffan ja minä puhuin lipunmyyjälle eikä hän. Sanoin, että moi meillä oli varaus jne. Siitä sitten sähisi raivoissaan, että miksi sä menit puhumaan ensin kun se varausnumero oli mulla!!!! Olin ihan hämmentynyt oikeasti, että mistäs nyt tuulee. Nolasin kuulemma hänet ja pilasin loppupäivän kun loukkaannuin tuosta suuttumisesta.

Huomautteli muutenkin aina siitä, miten puhuin kassatyöntekijöille. Kuulemma en puhu omalla äänelläni ja olen teennäinen. Itse jos hän asioi kassalla ja siinä sattui olemaan vielä nuori neiti niin oikeasti lässytti "eeeei tartte kuittia kiitoooosss:)))"

Ihmettelin tuota, mutta en minä siitä huomauttanut. En edes sillon, kun minua syytti että puhun teennäisesti myyjille. Miten tuollainenkin asia voi olla kipukohta "aikuiselle" miehelle.

Halusi itse maksaa taksin, kysyin että maksanko puolet, niin ei tarvinnut. Aamulla raivosi että maksatan hänellä asioita. Kysyin uudelleen, että maksanko puolet tai maksanko kokonaan? Ei käynyt, mutta sai olla kuulemma viimeinen kerta.

Suuttui mm siitä, että laitoin baari-illan jälkeen viestin, että pääsin kotiin. Siis oikeasti soitti ja raivosi siitä seuraavana päivänä, että hän on nukkumassa niin ei tartte tollasta tehdä!! Olin vaan, että aattelin että sua kiinnostais että "rakkaasi" on päässyt turvallisesti kotiin.

Jos nukahdin, oli aamulla vihainen, etten sanonut että aion nukahtaa. Oikeasti!

Ja siis halusin antaa mahdollisuuden, kun tyyppi oli alkuun innokas ja kuitenkin reppanan oloinen. Kyllähän tuota törppöilyä oli heti alkuun, mutta ajattelin että kyllä se siitä suttaantuu kun tutustutaan paremmin ja hän on onnellinen kun on saanut mahdollisuuden tyttöystävään. Aika pitkään katselin tuota ja jaksoin pitkään uskoa, että kyllä se muuttuu kun tarpeeksi ymmärrän. Taisi olla sitten hieman heikkolahjainen ihan oikeasti :( jotain vikaa jossain vähän pahemmin.

Tapailin siksi, koska olin yksinäinen ja hän oli alkuun mukava ja semmoinen söpön ujon oloinen.

Onkohan meillä sama ex...

Minua ihmetyttää että yleensä edes on naisia jotka sietää tuommoista käytöstä 'mieheltä' yhtä kertaa enempää. Vähän itsekunnioitusa naiset!

Näillä uhreilla on todella iso empatiakykyä ja tapa ymmärtää vähän liikaa, sitä haluais uskoa toisesta kuitenkin vaan hyvää.

Sit kun kerran ja toisen antaa anteeksi, niin pikkuhiljaa sitä alistuu ja turtuu sille käytökselle.

Tämä ainakin selittää omalta osaltani, miksi olen joskus sietänyt sairaalloisen mustasukkaista miestä. Ja olin silloin nuori enkä tiennyt paremmasta. Onneksi nykyään on stabiili ja kiltti mies, ja itsekin olen viisastunut terapian myötä.

Mitä pienempi ja vähäpätöisempi asia, sen suuremman raivarin sai. Ex-vaimo oli sellainen, että hänen olisi aina pitänyt saada yksin päättää joka asiasta, ja mulla ei mitään sanan valtaa mihinkään. Jos minä halusin tehdä jotain, niin siitä täytyi käydä neuvottelut ensin, jotta lupa saattoi tulla. Mutta kun hän halusi tehdä jotain, niin ihan vapaasti teki, ei minulta kysynyt mitään. Täydellisen epätasa-arvoinen suhde. Hän määräsi, mitä puen, mitkä kengät laitan jalkoihin jne. Kerran alkoi viikon mittainen ulina ostamani fillarin väristä. Senkin halusi määrätä, minkä värisellä fillarilla ajan. Tämän Justiinan mielestä milloin mikäkin oli mautonta, huonoa jne. Jopa siitä valitti, jos tiskikaapissa oli muki väärässä kohtaa.

Se kaikesta määräily alkoi jo ennen kuin me edes asuimme yhdessä. Kerran olin rahapulassa joutunut myymään videonauhurin, niin siitä tämä sai hirveän kohtauksen, että miksi minä olin mennyt sen myymään, kun HÄN olisi halunnut katsoa jonkun elokuvan. Ei auttanut selittää syitä ja puhua järkeä. Ei mennyt kaaliin, niin ei mennyt kaaliin. Olisi pitänyt jo silloin, siltä seisomalta, heittää se akka menemään, eikä jäädä mitään vuosia katselemaan ja sietämään. Teki kaiken näköistä paskaa ainoastaan minun vahingokseni ja haitaksi. Eron (2003) jälkeen minulle selvisi pala palalta, että hän oli valehdellut minulle joka asiasta, ihan alusta alkaen.