Miten työlästä on työkyvyttömyyseläkkeelle hakeminen?
Mulla on ollut lapsesta saakka ocd, diagnosoitiin myös masennus, joka ei kumminkaan ole ainakaan enää niin vaikea. Jotenkin pärjäilen perusarjessa, mutta mua väsyttää jatkuvasti. Mulla on opiskelupaikka, mutta opinnot eivät etene ollenkaan. Mietin työkyvyttömyyseläkkeelle hakemista, mutta jo se tuntuu työläältä. Olen ollut mielenterveyspalveluiden asiakkaana aikasemmin, mutta en enää, ja jo pelkkä ajatus sinne palaamisesta ahdistaa. Tuntuu, että mua pidetään jotenkin hauraana siellä.
Kommentit (64)
Letttuja pasitamaan helsingin ydinkeskustaaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs tuo masennus eli voiko teeskennellä masentunutta eikä tarvii mitään pillereitä vetää? Haluaisin työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta terveyttä en halua millään "lääkkeillä" pilata.
Haet määrätyt pillerit apteekista, mutta ei niiden syömistä kukaan pysty tarkkailemaan.
Apteekista ne kannattaa hakea siksi, että niiden ostamisesta jää jälki, joten kannattaa hakea ne varmuuden vuoksi.
Itse törmäsin aikoinaan psykiatriin, jolle kerroin lääkevastaisuudestani ja hänen reaktionsa oli, eipä sitten kirjoitella sinulle reseptejä.
Pääsin vakavan masennuksen vuoksi eläkkeelle muutamassa vuodessa :-)
Ei exäkään mitään pillereitä syönyt koko aikana. Se oli eläkkeelle laitettu ihan sen huomaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs tuo masennus eli voiko teeskennellä masentunutta eikä tarvii mitään pillereitä vetää? Haluaisin työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta terveyttä en halua millään "lääkkeillä" pilata.
Haet määrätyt pillerit apteekista, mutta ei niiden syömistä kukaan pysty tarkkailemaan.
Apteekista ne kannattaa hakea siksi, että niiden ostamisesta jää jälki, joten kannattaa hakea ne varmuuden vuoksi.
Itse törmäsin aikoinaan psykiatriin, jolle kerroin lääkevastaisuudestani ja hänen reaktionsa oli, eipä sitten kirjoitella sinulle reseptejä.
Pääsin vakavan masennuksen vuoksi eläkkeelle muutamassa vuodessa :-)
Mutta kyllä ne lääkärit aina kysyy lääkkeistä. On aika raskasta valehdella ja keksiä stoorit aloitusoireista, tehosta, annoksen muutoksista ym ja muistaa ne myöhemmin. Varsinkin kun lääkäreistä osa saattaa huomata valehtelun.
Mitä jos onkin niin masentunut, että edes pillereiden syöminen ei onnistu? Tietysti voisi kai saada henkilökohtaisen avustajan auttamaan lääkkeiden ottamisessa, mutta ymmärsin että ei niitä avustajiakaan kovin kevein perustein myönnetä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs tuo masennus eli voiko teeskennellä masentunutta eikä tarvii mitään pillereitä vetää? Haluaisin työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta terveyttä en halua millään "lääkkeillä" pilata.
Haet määrätyt pillerit apteekista, mutta ei niiden syömistä kukaan pysty tarkkailemaan.
Apteekista ne kannattaa hakea siksi, että niiden ostamisesta jää jälki, joten kannattaa hakea ne varmuuden vuoksi.
Itse törmäsin aikoinaan psykiatriin, jolle kerroin lääkevastaisuudestani ja hänen reaktionsa oli, eipä sitten kirjoitella sinulle reseptejä.
Pääsin vakavan masennuksen vuoksi eläkkeelle muutamassa vuodessa :-)
Mutta kyllä ne lääkärit aina kysyy lääkkeistä. On aika raskasta valehdella ja keksiä stoorit aloitusoireista, tehosta, annoksen muutoksista ym ja muistaa ne myöhemmin. Varsinkin kun lääkäreistä osa saattaa huomata valehtelun.
Ei pitäisi olla raskasta; siellä ne lääkelaatikossa olevassa lappusessa lukee, ne sivuoireet. Sieltä luet ne ja kerrot sitten lääkärille. Tehosta pitää tietysti aina sanoa, että eivät tehoa muutenhan se leikki loppuisi siihen, kun tehoava lääke on löydetty. Sama homma jokaisen lääkkeen kanssa ja ei niitä lääkkeitä kukaan muista, kun viidettäkymmentä on syövinään. Sitä valehtelua ei huomaa kukaan varsinkaan, jos itse siihen uskoo.
Semmottis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs tuo masennus eli voiko teeskennellä masentunutta eikä tarvii mitään pillereitä vetää? Haluaisin työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta terveyttä en halua millään "lääkkeillä" pilata.
Haet määrätyt pillerit apteekista, mutta ei niiden syömistä kukaan pysty tarkkailemaan.
Apteekista ne kannattaa hakea siksi, että niiden ostamisesta jää jälki, joten kannattaa hakea ne varmuuden vuoksi.
Itse törmäsin aikoinaan psykiatriin, jolle kerroin lääkevastaisuudestani ja hänen reaktionsa oli, eipä sitten kirjoitella sinulle reseptejä.
Pääsin vakavan masennuksen vuoksi eläkkeelle muutamassa vuodessa :-)
Mutta kyllä ne lääkärit aina kysyy lääkkeistä. On aika raskasta valehdella ja keksiä stoorit aloitusoireista, tehosta, annoksen muutoksista ym ja muistaa ne myöhemmin. Varsinkin kun lääkäreistä osa saattaa huomata valehtelun.
Kirjoitin tuon lainaamasi tekstin.
Alussa jouduin käymään eri lekureissa, työterveydestä julkiseen terveydenhoitoon.
En koskaan aloittanut lääkehoitoja, vaikka melkein joka käynnillä jotain mömmöjä kirjoitettiinkin.
Paras muisto on lekurista jonka luona kävin hakemassa sairaslomaa useammankin kerran.
Kirjoitti ekalla kerralla jotain pillereitä, joita en syönyt ja kun menin seuraavan kerran käymään, päätteli, "sinähän näytät jo paljon paremmalta, että jospa nostetaan annosta kaksinkertaiseksi :-)
Ihme touhua ja kiitän karmaa, Luojaa, hyvää säkääni että sain uudella asuinpaikallani psykiatrin jolle ei tarvinnut näytellä, vaan pystyin kertomaan rehellisesti etten halua syödä pillereitä loppuelämääni ja turruttaa aivojani tasaiseksi mössöksi.
Kuntoutustuen nimi on muuten virallisesti määräaikainen työkyvyttömyyseläke, joten siksi syntyy varmaan joillekin väärä käsitys, että eläkkeelle ois helppo päästä. Mutta ei pysyvälle eläkkeelle oo. Kuntoutustuelle toki, jos sairaus jatkuu yli vuoden, sillä sairauspäivärahaahan voi saada maksimissaan vain vuoden. Sitten on pakko myöntää kuntoutustukea eli määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä. Se ei kuitenkaan ole mikään oikea pysyvä eläke.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs tuo masennus eli voiko teeskennellä masentunutta eikä tarvii mitään pillereitä vetää? Haluaisin työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta terveyttä en halua millään "lääkkeillä" pilata.
Hyvin voi feikata. Tässähän oli juuri tänään ketju, jonka päätähtinä oli sukupolvi, joka näin oli tehnyt.
Ei sitä masennusta sentään labroissa tai röntgenissä todeta, ihan itse saat juttelemalla tällaisen diagnoosin itsellesi muodostumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs tuo masennus eli voiko teeskennellä masentunutta eikä tarvii mitään pillereitä vetää? Haluaisin työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta terveyttä en halua millään "lääkkeillä" pilata.
Haet määrätyt pillerit apteekista, mutta ei niiden syömistä kukaan pysty tarkkailemaan.
Apteekista ne kannattaa hakea siksi, että niiden ostamisesta jää jälki, joten kannattaa hakea ne varmuuden vuoksi.
Itse törmäsin aikoinaan psykiatriin, jolle kerroin lääkevastaisuudestani ja hänen reaktionsa oli, eipä sitten kirjoitella sinulle reseptejä.
Pääsin vakavan masennuksen vuoksi eläkkeelle muutamassa vuodessa :-)
Mutta kyllä ne lääkärit aina kysyy lääkkeistä. On aika raskasta valehdella ja keksiä stoorit aloitusoireista, tehosta, annoksen muutoksista ym ja muistaa ne myöhemmin. Varsinkin kun lääkäreistä osa saattaa huomata valehtelun.
Mitä jos onkin niin masentunut, että edes pillereiden syöminen ei onnistu? Tietysti voisi kai saada henkilökohtaisen avustajan auttamaan lääkkeiden ottamisessa, mutta ymmärsin että ei niitä avustajiakaan kovin kevein perustein myönnetä...
En ole kuullut kenenkään saaneen henkilökohtaista avustajaa pelkän masennuksen takia. Jotkut kyllä pääsevät/joutuvat asumispalveluihin asumaan, jossei mitenkään pärjää kotona. Mutta sielläkin asutaan yleensä vain väliaikaisesti, pl. vaikea psykoosisairaus, kehitysvamma, autismi ymv.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs tuo masennus eli voiko teeskennellä masentunutta eikä tarvii mitään pillereitä vetää? Haluaisin työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta terveyttä en halua millään "lääkkeillä" pilata.
No ei pääse ei pääse edes kelan terapioihin jossei ole kokeillut lääkehoitoa. Vi tuttaa tämmöset feikki masentuneet. Vedä widdu päähäs ja mee töihin.
Kyllä Kelan terapioihin pääsee, vaikka ei ois syönyt lääkkeitä. Niissähän käy nykyään suurinpiirtein joka toinen nuori. Eikä ne mitään lääkkeitä ole syöneet. Ainoastaan sellaisilta, jotka on liian huonokuntoisia terapiaan, voidaan vaatia ensin lääkityksen aloittamista, että on siinä kunnossa että pystyy menemään terapiaan
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs tuo masennus eli voiko teeskennellä masentunutta eikä tarvii mitään pillereitä vetää? Haluaisin työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta terveyttä en halua millään "lääkkeillä" pilata.
Haet määrätyt pillerit apteekista, mutta ei niiden syömistä kukaan pysty tarkkailemaan.
Apteekista ne kannattaa hakea siksi, että niiden ostamisesta jää jälki, joten kannattaa hakea ne varmuuden vuoksi.
Itse törmäsin aikoinaan psykiatriin, jolle kerroin lääkevastaisuudestani ja hänen reaktionsa oli, eipä sitten kirjoitella sinulle reseptejä.
Pääsin vakavan masennuksen vuoksi eläkkeelle muutamassa vuodessa :-)
Mutta kyllä ne lääkärit aina kysyy lääkkeistä. On aika raskasta valehdella ja keksiä stoorit aloitusoireista, tehosta, annoksen muutoksista ym ja muistaa ne myöhemmin. Varsinkin kun lääkäreistä osa saattaa huomata valehtelun.
Lääkärit sanoo ihan aidoistakin oireista että asiakas valehtelee joten se on ihan sama onko ne oikeita vai keksittyjä. Valehtelijana se kuitenkin pitää.
Netistä löytyy masennuskyselyitä, joita lekurikin laittaa vastaanotolla täyttämään.
Harjoittele sujuvasti kertomaan, että tulevaisuus näyttää toivottomalta, eikä mikään huvita, mutta pidä huolta ettet mainitse mitään itsetuhoisuudesta tai harhoista, niin eivät pysty kirjoittamaan lähetettä tarkempiin tutkimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs tuo masennus eli voiko teeskennellä masentunutta eikä tarvii mitään pillereitä vetää? Haluaisin työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta terveyttä en halua millään "lääkkeillä" pilata.
No ei pääse ei pääse edes kelan terapioihin jossei ole kokeillut lääkehoitoa. Vi tuttaa tämmöset feikki masentuneet. Vedä widdu päähäs ja mee töihin.
Kyllä Kelan terapioihin pääsee, vaikka ei ois syönyt lääkkeitä. Niissähän käy nykyään suurinpiirtein joka toinen nuori. Eikä ne mitään lääkkeitä ole syöneet. Ainoastaan sellaisilta, jotka on liian huonokuntoisia terapiaan, voidaan vaatia ensin lääkityksen aloittamista, että on siinä kunnossa että pystyy menemään terapiaan
eri
Kelan terapiaan ei pääse oikeasti sairaat. Ne on tarkoitettu ihmisille joilla on toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Siis miks ihmeess joku haluaa työkyvyttömyyaeläkkeelle nuorena? Pienellä eläkkeellä kituuttamista, eikä mihinkään ole varaa.
Kela ja työkkäri riivaa muuten :( Itse en uskalla tosin lievistä mt-syistä hakeutua lääkärille kun pelkään n*tsien vallankaappausta (näkyy esim tällä palstalla miten arvot on koventuneet) ja tuolloin tieto mt-ongelmistani pistää mut suoraan ka*sukammioon/s***iorjaksi tmv
Vierailija kirjoitti:
Siis miks ihmeess joku haluaa työkyvyttömyyaeläkkeelle nuorena? Pienellä eläkkeellä kituuttamista, eikä mihinkään ole varaa.
Kaikille ei materia elämässä ole tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Ensin pitää saada sairauspäiväraha. Siitä vuoden päästä kuntoutustuki. Sitä sitten uusitaan noin vuoden välein, kunnes kymmenisen vuotta on kulunut. Tuolloin saa eläkkeen.
Ei saa välttämättä silloinkaan. Itse olen ollut kuntoutustuella 15 vuotta ja edelleen halutaan kuntouttaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis miks ihmeess joku haluaa työkyvyttömyyaeläkkeelle nuorena? Pienellä eläkkeellä kituuttamista, eikä mihinkään ole varaa.
Varma tulo, ei pelkoa karensseista, voit halutessasi opiskella tai tehdä vähän töitä. Maksetaan paremmin kuin työttömälle. Siksi joku saattaa haluta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs tuo masennus eli voiko teeskennellä masentunutta eikä tarvii mitään pillereitä vetää? Haluaisin työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta terveyttä en halua millään "lääkkeillä" pilata.
Haet määrätyt pillerit apteekista, mutta ei niiden syömistä kukaan pysty tarkkailemaan.
Apteekista ne kannattaa hakea siksi, että niiden ostamisesta jää jälki, joten kannattaa hakea ne varmuuden vuoksi.
Itse törmäsin aikoinaan psykiatriin, jolle kerroin lääkevastaisuudestani ja hänen reaktionsa oli, eipä sitten kirjoitella sinulle reseptejä.
Pääsin vakavan masennuksen vuoksi eläkkeelle muutamassa vuodessa :-)
Mutta kyllä ne lääkärit aina kysyy lääkkeistä. On aika raskasta valehdella ja keksiä stoorit aloitusoireista, tehosta, annoksen muutoksista ym ja muistaa ne myöhemmin. Varsinkin kun lääkäreistä osa saattaa huomata valehtelun.
Lääkärit sanoo ihan aidoistakin oireista että asiakas valehtelee joten se on ihan sama onko ne oikeita vai keksittyjä. Valehtelijana se kuitenkin pitää.
Lääkärit on usein semmosia vastarannankiiskiä, että parhaiten saat diagnooseja, kun kiistät kaiken ja intät vastaan että "Ei mulla ainakaan mitään masennusta ole!" Silloin ne pir**ttaankin kirjaa sen masennuksen ja kenties vielä pari muuta diagnoosia lisäksi. Itelläkin on masennusdiagnoosi tiedoissa, kun vähän innostuin inttämään ettei mulla kyllä mitään masennusta ole. Loppujen lopuksi mulla oli nimittäin matala ferritiini.
Ei ole mukavaa eläkkeellä m47. Olen kaksisuuntaisen takia ollut nyt pari vuotta.
Kylllä tässä täytyyy alkaa käyttämään konemaisesti keinoja. AMfetamiiinijohdannaista alkuun ja katsotaaan miten mikäkin johtaa.
Mutta kyllä ne lääkärit aina kysyy lääkkeistä. On aika raskasta valehdella ja keksiä stoorit aloitusoireista, tehosta, annoksen muutoksista ym ja muistaa ne myöhemmin. Varsinkin kun lääkäreistä osa saattaa huomata valehtelun.