Lähihoitajan lääketentti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja tätä lapsellista trollaamista. Mä olen käynyt lukion ja olen lähihoitaja. Nyt opiskelen sairaanhoitajaksi. Lähihoitaja-opintoja ei pääse läpi jos ei selviydy lääkelaskuista eikä pääse edes harjoitteluihin. 

Olet ajanhaaskaaja. Miksi kävit lähihoitajaksi etkä mennyt suoraan amk:hon? Olen katsellut vanhoja lääkelaskukokeita kun ystävän lapsi valmistautui kokeeseen. Jos ei pää toimi desimaaleissa, perinteisessä jakolaskussa ja prosenteissa, aika turha edes yrittää.

Joku voi olla kiinnostunut nimenomaan lähihoitajan työstä, eikä sairaanhoitajan, vaikka älli riittäisi molempiin.

Vierailija kirjoitti:

SAA :D se tässä naurettavaa onkin, ja silti porukkaa menee uusintaan. Mutta tietäisitte vaan millaista porukkaa siellä on. Ikävä todeta että kaikki stereotypiat pitää paikkansa.

Tentissä ei testata, osaako käyttää laskinta, vaan hahmotatko sanallisesta kysymyksestä että mitä lasketaan.

Nykyään saa. Kun itse aikoinaan opiskelin ei saanut. Ja lasku piti olla myös muodostettuna koepaperille.

Sitten kun kertaat lääkelaskut viiden vuoden välein LOVEssa, saat käyttää apunasi laskinta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aikanaan (siis parisenkymmentä vuotta sitten), opettanut lähihoitajille lääkelaskuja. Päädyin hommaan, kun opetin farmakokinetiikkaa muuntokoulutettaville farmaseuteille (eli koulutettiin farmaseutteja lähi- ja sairaanhoitajista) ja joku koulutuksessa olleista lähihoitajista oli sitten vissiin vinkannut, että olisin tyyppi, joka osaisin lääkelaskut ehkä selkeästi selittää ja opettaa lähihoitajakoulutksessa. No, kyllähän minä osalle lähihoitajaopiskeljoista osasinkin, joista varmaan nuo muuntokoulutettavatkin koostuivat, mutta kyllä meinasi nuorelle proviisorinplantulle itku tulla niiden pahimpien tahvanoiden kanssa, kun ihan jokainen perusjuttukin oli hepreaa, eikä mikään rautalangasta vääntäminen auttanut. Ihan samoin kuin aikanaan lääketieteellisen jatko-opiskelijoiden kanssa yhteistä väikkäritutkimusta tehdessä tuli tunne, etten enää ikinä halua lääkäriin, jos porukka on perusasioistakin näin pihalla lääkiksestä valmituttuuaan, tuli noita lähihoitajia opetettua sellainen olo, etten ikinä halua joutua tilanteeseen, jossa joku lähihoitaja on vastuussa lääkityksestäni. Ja siis tiedän kokemuksesta, että siellä on fiksua ja pätevääkin porukkaa, mutta se ihan kujalla olevien määrä oli pelottavan suuri.

Ehkäpä nuo kujalla olijat valitsivat sellaisen suuntautumisvaihtoehdon, jossa ei juuri lääkkeitä käsitellä. Heistä saattoi tulla vaikka ihan loistavia tarhan tätejä tai hammashoitajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja tätä lapsellista trollaamista. Mä olen käynyt lukion ja olen lähihoitaja. Nyt opiskelen sairaanhoitajaksi. Lähihoitaja-opintoja ei pääse läpi jos ei selviydy lääkelaskuista eikä pääse edes harjoitteluihin. 

Olet ajanhaaskaaja. Miksi kävit lähihoitajaksi etkä mennyt suoraan amk:hon? Olen katsellut vanhoja lääkelaskukokeita kun ystävän lapsi valmistautui kokeeseen. Jos ei pää toimi desimaaleissa, perinteisessä jakolaskussa ja prosenteissa, aika turha edes yrittää.

Silloin ei kyllä kannata lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi lähteä opiskelemaan. Lääkelaskujen osaa miten on OLENNAINEN osa potilasturvallisuuteen. Lisäksi ne joutuu työssään suorittamaan säännöllisin väliajoin. Jos ei pääse läpi, niin työt loppuvat.

Itselle ovat ainakin olleet ihan helppoja. Toki työkokemusta pitkältä ajalta ja lääkkeiden jakoa ja käsittelyä lähes joka vuorossa. Laskin on ollut käytössä, mutta muistaakseni muinoin ekat tentit suorittaessani, ei sitä saanut olla. Osaan laskea kyllä ihan paperillakin vaaditut asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aikanaan (siis parisenkymmentä vuotta sitten), opettanut lähihoitajille lääkelaskuja. Päädyin hommaan, kun opetin farmakokinetiikkaa muuntokoulutettaville farmaseuteille (eli koulutettiin farmaseutteja lähi- ja sairaanhoitajista) ja joku koulutuksessa olleista lähihoitajista oli sitten vissiin vinkannut, että olisin tyyppi, joka osaisin lääkelaskut ehkä selkeästi selittää ja opettaa lähihoitajakoulutksessa. No, kyllähän minä osalle lähihoitajaopiskeljoista osasinkin, joista varmaan nuo muuntokoulutettavatkin koostuivat, mutta kyllä meinasi nuorelle proviisorinplantulle itku tulla niiden pahimpien tahvanoiden kanssa, kun ihan jokainen perusjuttukin oli hepreaa, eikä mikään rautalangasta vääntäminen auttanut. Ihan samoin kuin aikanaan lääketieteellisen jatko-opiskelijoiden kanssa yhteistä väikkäritutkimusta tehdessä tuli tunne, etten enää ikinä halua lääkäriin, jos porukka on perusasioistakin näin pihalla lääkiksestä valmituttuuaan, tuli noita lähihoitajia opetettua sellainen olo, etten ikinä halua joutua tilanteeseen, jossa joku lähihoitaja on vastuussa lääkityksestäni. Ja siis tiedän kokemuksesta, että siellä on fiksua ja pätevääkin porukkaa, mutta se ihan kujalla olevien määrä oli pelottavan suuri.

Ehkäpä nuo kujalla olijat valitsivat sellaisen suuntautumisvaihtoehdon, jossa ei juuri lääkkeitä käsitellä. Heistä saattoi tulla vaikka ihan loistavia tarhan tätejä tai hammashoitajia.

Myös tarhan tädit joutuvat antamaan lapsille lääkkeitä, jos lapsella on jokin lääkehoito. Ei ne vanhemmat tule sinne päiväkotiin kesken työpäivän niitä antamaan.