Miten tottua elämään ilman intohimoa? Tai mitä korvikkeeksi?
Olen pitkässä suhteessa, ja haluankin olla.
Intohimoa ei ole, sitä ei saa sytytettyä enää mitenkään. Kaikki on kokeiltu. Kuitenkin suhde muutoin toimii niin hyvin, että olisi tyhmää hajottaa kaikki "vain" intohimon takia.
Mitä korvikkeeksi? Ideoita, vinkkejä?
Olen siis nainen.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastat intohimoisesti itsesi kanssa.
Oikeasti, eroa. Miten voi olla mahdollista että mies ei osaa sua hoidella edes käsillä tai suulla? Tai olla lähellä muuten kun toteutat itseäsi.
Siis miehessä ei ole vikaa, itse vaan en kiihotu hänestä yhtään, vaikka tekee asiat oikein. On liian tuttu, tuntuu kuin veljeltä (kamalaa) .
Ap
🤮 Miksi sitä suhdetta pitää jatkaa?
Kaikki muuten toimii. On yhteinen kiva koti, yhteisiä (isohkoja) lapsia, haaveilemme myös siitä että joskus lapsenlapsille olemme mummola, jossa sekä mummo että pappa paikalla.
On yhteinen mökki jossa molemmat viihtyy, kotityöt, pihatyöt ja kaikki hoidetaan hyvin puoliksi, ei ole riitoja, on huumoria, olemme toistemme parhaat ystävät, yhteinen mukava harrastuskin.Ap
Jos olet monogaminen luonne, niin sitten vaihtoehdot ovat hyväksyä tuo diili tai erota ja etsiä uusi intohimoinen suhde. Tuossa "vanhana lapsenlapsilla on sitten mummola" diilissä on riskinsä. Miehesi on voinut tehdä omat johtopäätöksensä. Pedata seuraavan suhteen valmiiksi ja häippästä, kun esimerkiksi lapset ovat täysi-ikäisiä.
Tämä on muuten yleistä, toinen on suunnitellut tulevaisuutensa kaikessa hiljaisuudessa yksin. Ap, mitä mieltä miehesi on suhteestanne? Onko hän tyytyväinen? Oletteko keskustelleet?
Onko alkamassa vaihdevuodet eli käänteinen murrosikä?
Alkaa himottaa muu kuin turvallinen kotielämä. En saanut tarpeeksi seksiä omassa suhteessani aikoinaan...
Mene elokuviin, nyrkkeile, katso pornoa miehesi kanssa...
Eikös se turvallinen avioelämä ole enimmäkseen tahtomista, 'valitsen sinut uudelleen joka pvä' 🤣 sitten kun toisen naama on jo liiankin tuttu.
Deittipalstoilla on paaaasljon näitä empaattisia varattuja miehiä. Ehkä naisiakin. En tiedä.
Mitä jos ongelman ydin on sinussa, omassa seksualisuudessasi? Jostain syystä tuttu ja turvallinen ei sytytä. Haluat miehen jota et tunne ja joka ei tunne sinua. Vain silloin voit antautua seksiin ja nautintoon. Silloin uusikin suhde kääntyy tähän parin kolmen vuoden kuluttua.
Tämmönenkin kommennti on kuultu: pitäkää kiinni puolisostanne, jos ei ole aivan pakko erota. Sinkkumarkkinoilla on vain outoa tai vähemmän miellyttävää seuraa tarjolla.
Nykyään ei enää liiemmin pariuduta vaan pirellään hauskaa eron jälkeen...rusinat pullista.
Mikset kävisi seksuaaliterapeutilla, kun asia sinua selvästi vaivaa ja kaipaisit muutosta. Kun kerran syttyisit vieraalle niin juttu on sinun korviesi välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intohimo muuttuu useimmissa pitkissä suhteissa rakastamiseksi. Kuvasit että suhteenne on hyvä ja tasapainoinen. Nykyään ihmiset kuvittelevat että pitää olla mahtavaa fiilistä ja seikkailua koko ajan. Tämä on harha. Voi olla että joissain suhteissa seksuaalinen voimakas vetovoima säilyy monta kymmentä vuotta, mutta se lienee aika harvinaista.
Niin, tottahan tämäkin. Mutta on kai eri asia tyytyä siihen, ettei "mahtavaa fiilistä ja seikkailua" ole _koko_ ajan, kuin että sitä ei ole ikinä, koskaan, ollenkaan?
Siis oikeasti, olen n. 17 vuotta jo harrastanut s*ksiä niin, etten koe lainkaan vetovoimaa, kiihotusta tai intohimoa miestäni kohtaan. Se loppui noin 3 vuoden jälkeen. Osaan kyllä olla ns. mukana ja liukkari hoitaa asian niin että puuha onnistuu, mutta voi kunpa joskus vielä kokisi seksiä, jossa tuntee himoa sitä kumppania kohtaan, ja kiihottuu.
Ja siis oikeasti, on koitettu kaikki, lelut, asut, eri paikat, asennot. En syty. Liian tuttu. Vierasta kohtaan koen silti vielä himoa, mutten tietysti toteuta, koska EN aio pettää.
Ap
Jos kertoisit tuon miehellesi, miten hän reagoisi? Mitä, jos hän sanoisi: "No voidaanhan me järkätä jotain sulle". Olisiko täysin will not happen skenaario? En tarkoita, että tämä keskustelu tapahtuisi noin suoraviivaisesti ja kertaheitolla. Meillä vei 4-5 vuotta siitä, että ajatusta alettiin vähän leikin varjolla vihjailla siihen, että vaimo pystyi ääneen sanomaan, että suhteemme ohella nainen vähän kiinnostelisi. Tuntuu, että tieto siitä, että tuo olisi minulle ok, (vaikken minkään avoimen suhteen kannalla olekaan) on tuonut aika lailla säpinää meidänkin välille.
Miksi elämä ei voisi olla tyydyttävää? Usein saa kuulla että parisuhteessa "pitää" olla sitä ja tätä. Tulee väistämättä mieleen, onko parisuhde ns. epätäydellinen kun ei ole sitä, sitä ja tätä. Seksistä jaksetaan jauhaa, sitä pitää olla koko ajan ja sen pitää olla semmosta ja tämmöstä. Tai että yrittäkää edes. Mitä jos ei halua. Mitä jos osapuolet ovat tyytyväisiä näin. Jos kerta parisuhteessa "pitää" olla seksiä, niin entäpä vanhukset. Onko heillä "epätäydellinen" parisuhde kun seksiä ei luonnollisesta syistä ole. Vai missä kulkee se raja, siinäkö että teknillisesti pystyy siitä suoriutumaan mutta ei halua, vai että ei pysty enää fyysisesti. Tosin, mummot pystyy kyllä teknillisesti ottaen seksiä harrastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ongelman ydin on sinussa, omassa seksualisuudessasi? Jostain syystä tuttu ja turvallinen ei sytytä. Haluat miehen jota et tunne ja joka ei tunne sinua. Vain silloin voit antautua seksiin ja nautintoon. Silloin uusikin suhde kääntyy tähän parin kolmen vuoden kuluttua.
Tämä voi muuten pitää paikkaansa. Tai no, minulla on ollut vain yksi pitkä suhde ennen tätä, se kesti 4 vuotta, mutta siinäkin ekan vuoden jälkeen intohimo minun puoleltani katosi.
Mutta onko tämmöiselle vialle sitten mitään tehtävissä? Jos tuttuus vie halut, MUTTA haluaisi kuitenkin pitkän parisuhteen, JA nauttia joskus intohimosta. Taitaa olla mahdoton yhtälö!
On(ko) se vaan huokaisten todettava, että kaikkea ei voi saada...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastat intohimoisesti itsesi kanssa.
Oikeasti, eroa. Miten voi olla mahdollista että mies ei osaa sua hoidella edes käsillä tai suulla? Tai olla lähellä muuten kun toteutat itseäsi.
Siis miehessä ei ole vikaa, itse vaan en kiihotu hänestä yhtään, vaikka tekee asiat oikein. On liian tuttu, tuntuu kuin veljeltä (kamalaa) .
Ap
🤮 Miksi sitä suhdetta pitää jatkaa?
Kaikki muuten toimii. On yhteinen kiva koti, yhteisiä (isohkoja) lapsia, haaveilemme myös siitä että joskus lapsenlapsille olemme mummola, jossa sekä mummo että pappa paikalla.
On yhteinen mökki jossa molemmat viihtyy, kotityöt, pihatyöt ja kaikki hoidetaan hyvin puoliksi, ei ole riitoja, on huumoria, olemme toistemme parhaat ystävät, yhteinen mukava harrastuskin.Ap
Miehen kanssa tästä vasta keskusteltiin.
Hän sanoi, että naiselle täytyy aina olla paha poika. Jos on turvallinen ja hyvä, niin se ei ole soidintamista vaan naapuruutta. Naisella pitää olla tunne, että tuo henkilö ei vielä ole oma, jotta on yritys (intohimo) päällä.
Onko näin?
Millaista Ap sun elämä muuten on, saatko sitä intohimoa sitten elämääsi mistään? Itsetyydytys, flirttailu, jokin tällainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastat intohimoisesti itsesi kanssa.
Oikeasti, eroa. Miten voi olla mahdollista että mies ei osaa sua hoidella edes käsillä tai suulla? Tai olla lähellä muuten kun toteutat itseäsi.
Siis miehessä ei ole vikaa, itse vaan en kiihotu hänestä yhtään, vaikka tekee asiat oikein. On liian tuttu, tuntuu kuin veljeltä (kamalaa) .
Ap
🤮 Miksi sitä suhdetta pitää jatkaa?
Kaikki muuten toimii. On yhteinen kiva koti, yhteisiä (isohkoja) lapsia, haaveilemme myös siitä että joskus lapsenlapsille olemme mummola, jossa sekä mummo että pappa paikalla.
On yhteinen mökki jossa molemmat viihtyy, kotityöt, pihatyöt ja kaikki hoidetaan hyvin puoliksi, ei ole riitoja, on huumoria, olemme toistemme parhaat ystävät, yhteinen mukava harrastuskin.Ap
Miehen kanssa tästä vasta keskusteltiin.
Hän sanoi, että naiselle täytyy aina olla paha poika. Jos on turvallinen ja hyvä, niin se ei ole soidintamista vaan naapuruutta. Naisella pitää olla tunne, että tuo henkilö ei vielä ole oma, jotta on yritys (intohimo) päällä.Onko näin?
Ei ole. Minä haluan miehen, en ihmeellisiä pelejä pelaavaa pikkupoikaa. Mutta siinä olen samaa mieltä, että kumppani täytyy valloittaa joka päivä, mies tai nainen.
Lue eroottista kirjallisuutta, katso elokuvia (yksin tai miehesi kanssa), jos kaipaat intohimon tunnetta.
Älä luovu hyvästä suhteesta tuollaisen takia. Et tulisi sen onnellisemmaksi muidenkaan kanssa, menettäisit vain valtavasti. Kyllästyisit muihinkin miehiin samalla tavalla heti kun tulisitte tutuksi. Ja vieras mies joka viikko taas olisi aika riski.
Mitä siis tilalle?
Jos on rahaa ja aikaa, ala harrastaa oikein urakalla! Niin me muutkin tehdään. Ryhdy vaikka pelaamaan tennistä paikallisen tennisseuran valmennuksessa. Tai golfia, padelia, sulkapalloa, esteratsastusta… Hanki koira ja kouluta siitä toko-mestari tai kadonneiden jäljittää.
Aika kuluu hyvien harrastusten parissa kuin siivillä, saat viikkoon tekemistä, kunto kasvaa, tuttavapiiri laajenee… Eikä tee enää mieli narista intohimon puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Päivä kerrallaan eteenpäin, mutta onnellinen en ole. Olen liittomme vanki, koska minulla ei ole voimia eikä uskallusta ottaa avioeroa, etsiä asuntoa, lähteä omasta josta vielä pikkuisen lainaakin jäljellä.
Mies halunnut minua viimeksi 7/17.
Täällä samaa kitkutusta. Mies ei halua seksiä, pian kolmas vuosi alkaa. Ei halua puhua asiasta, ei tee mitään asian eteen. Ei mitään löheisyyttä, ei kosketusta, ei edes hipaisuja. Eletään kuin sisarukset/ työkaverit. Pakko kai uskoa, ettei tästä enää mitään tule, ero?
Joko sä olet tyytyväinen siitä mitä sulla on tai et.
Joko elät ilman intohimoa perheessäs.
Tai pistät perheen psks ja alat juosta ukkojen perässä haarat märkänä
Voihan sitä kokeilla vaikka parinvaihtoa, orgiabileitä, avointa suhdetta tai kolmenkimppaa.
Siinä sun vaihtoehdot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivä kerrallaan eteenpäin, mutta onnellinen en ole. Olen liittomme vanki, koska minulla ei ole voimia eikä uskallusta ottaa avioeroa, etsiä asuntoa, lähteä omasta josta vielä pikkuisen lainaakin jäljellä.
Mies halunnut minua viimeksi 7/17.Täällä samaa kitkutusta. Mies ei halua seksiä, pian kolmas vuosi alkaa. Ei halua puhua asiasta, ei tee mitään asian eteen. Ei mitään löheisyyttä, ei kosketusta, ei edes hipaisuja. Eletään kuin sisarukset/ työkaverit. Pakko kai uskoa, ettei tästä enää mitään tule, ero?
Oli varmaan tämänkin ketjun ekalla sivulla ne perusratkaisut tähänkin ongelmaan. Se ihminen ei vaan tule muuttumaan, sen varaan ei kannata laskea. Hän ei ole kovin seksuaalinen ihminen, te olette menettäneet sen alkukipinän koska olette liian lähellä. Tai sitten sinä et ole haluttava muuten, joko toiminnaltasi tai olemukseltasi. Ehkä hän haluaa vähän saalistaa.
Millään teorialla ei ole oikeastaan väliä jos hän ei itse kerro miksi näin.
Ja seksistä keskustelu taitaa tuntua kiusalliselta, tai sitten syynä on se, että jos siitä oikeasti alettaisiin puhumaan se saattaisi johtaa johonkin ratkaisuun tai veneen keikkumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ongelman ydin on sinussa, omassa seksualisuudessasi? Jostain syystä tuttu ja turvallinen ei sytytä. Haluat miehen jota et tunne ja joka ei tunne sinua. Vain silloin voit antautua seksiin ja nautintoon. Silloin uusikin suhde kääntyy tähän parin kolmen vuoden kuluttua.
Tämä voi muuten pitää paikkaansa. Tai no, minulla on ollut vain yksi pitkä suhde ennen tätä, se kesti 4 vuotta, mutta siinäkin ekan vuoden jälkeen intohimo minun puoleltani katosi.
Mutta onko tämmöiselle vialle sitten mitään tehtävissä? Jos tuttuus vie halut, MUTTA haluaisi kuitenkin pitkän parisuhteen, JA nauttia joskus intohimosta. Taitaa olla mahdoton yhtälö!
On(ko) se vaan huokaisten todettava, että kaikkea ei voi saada...Ap
Olet varmaan miettinyt mikä siinä tuntemattomuudessa viehättää sinua, mitä sä kaipaat silloin? Pientä epävarmuutta? Haluat että sinä tavoittelet tai että sua tavoitellaan?
Mitä sun seksuaalisuutesi nyt on, mistä haaveilet ja mistä sen intohimosi saat?
En suosittele eroa. Sinkkuna uuden ja kiihottavan etsiminen voi olla ihan älyttömän vaikeaa. Ilmeisesti avoin suhde ei nyt tunnu susta hyvältä ajatukselta? Mutta miksi ei? Jos se toimii, siinä voisi olla ratkaisu. Lehdissä on juttuja onnistuneista avoimista suhteista. Niihin kyllä vaaditaan todella luottamuksellinen suhde puolisoon, mutta jos hän on jo paras ystäväsi, voisitko/voisitteko edes ajatella avointa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastat intohimoisesti itsesi kanssa.
Oikeasti, eroa. Miten voi olla mahdollista että mies ei osaa sua hoidella edes käsillä tai suulla? Tai olla lähellä muuten kun toteutat itseäsi.
Siis miehessä ei ole vikaa, itse vaan en kiihotu hänestä yhtään, vaikka tekee asiat oikein. On liian tuttu, tuntuu kuin veljeltä (kamalaa) .
Ap
🤮 Miksi sitä suhdetta pitää jatkaa?
Kaikki muuten toimii. On yhteinen kiva koti, yhteisiä (isohkoja) lapsia, haaveilemme myös siitä että joskus lapsenlapsille olemme mummola, jossa sekä mummo että pappa paikalla.
On yhteinen mökki jossa molemmat viihtyy, kotityöt, pihatyöt ja kaikki hoidetaan hyvin puoliksi, ei ole riitoja, on huumoria, olemme toistemme parhaat ystävät, yhteinen mukava harrastuskin.Ap
Miehen kanssa tästä vasta keskusteltiin.
Hän sanoi, että naiselle täytyy aina olla paha poika. Jos on turvallinen ja hyvä, niin se ei ole soidintamista vaan naapuruutta. Naisella pitää olla tunne, että tuo henkilö ei vielä ole oma, jotta on yritys (intohimo) päällä.Onko näin?
Ei ole. Minä haluan miehen, en ihmeellisiä pelejä pelaavaa pikkupoikaa. Mutta siinä olen samaa mieltä, että kumppani täytyy valloittaa joka päivä, mies tai nainen.
Mitä sä itse teet kun haluat miehesi vietellä?
Musta tuntuu, että AP on väärän ihmisen kanssa jos ei kiihotu miehestä ollenkaan ja toinen tuntuu veljeltä. Ei siinä mitkään jipot auta.