Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset ei pidä minusta, näin se vain on :(
21.06.2015 |
Taas tuli huomattua vieraassa paikassa, että vaikka olen avoimella ja hyvällä mielellä niin usein ihmiset on mulle tosi tympeitä ja keskenään kuitenkin ihan tuntemattomatkin jo kaveeraavat. Mä en enää aikuisena ole ystävystynyt lainkaan, eikä kyllä ole kavereitakaan tms.kuten nuorempana. En vaan sovi mihinkään joukkoon jostain ihme syystä ?!?
Taas aloin miettimään, että mikä minussa on niiiiiiin ärsyttävää, kun mielestäni olen ihan normaalin näköinen ja perussosiaalinen, mutta esim. mieheni seuraan ihmiset hakeutuu vaikkei se edes puhuisi mitään ja murjottaisi jossain nurkassa. Ja mua taas vältellään kun ruttoa. Inhottava juttu, mutta taas se sama tuli esille & aloin miettimään itseäni että mikä minussa on niin outoa ettei muhun edes haluta tutustua. Hassua etten edes 40 vuotiaana sitä tajua. Mielestäni olen rento, kiltti ja rehellinen/aito enkä yritä esittää muuta kuin olen, mikään imbesilli en koe olevani mutten mikään järin fiksukaan. Enkä kaunis ole mutta en mielestäni mikään pelottavakaan ilmestys. No, mutta joku mussa on tosi turn off ja ois kiva tietää mikä!
Kommentit (40)
Mulla on kanssa sama juttu kuin monella täällä. Juttujen tasokaan ei voi olla syynä, koska usein en ehdi sanoa mitään, kun saan jo tosi tympeää kohtelua. Olen kohtelias, tavat omaava, iloinen mutta ujo. Vähän hössö ja hömppä. Mutta olen se, jota ei bussikuski tervehdi, olen se, joka jätetään kutsumatta jopa sukujuhliin, olen se, jota inhotaan työpaikalla, vaikkei ole ehditty edes päivää sanoa jne.
Ilmeisesti joku mun ulkonäössä riepoo. Muu ei voi olla syynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua pidetään ärsyttävänä koska olen oma itseni, eli hiljainen. Niin se vaan on että teeskentelevät päällepäsmärit on suosittuja ja menestyvät elämässä.
Minä olen myös aina ollut epäsuosittu ja yksinäinen. Olen vähän erikoisen näköinen, jotkut harvat pitävät kaunottarena mutta taas toiset vähän hassuna pallopäänä. Näin vanhemmiten en kuitenkaan usko että ulkonäköni on syy epäsuosiooni. Olen tullut siihen tulokseen että en vain ole kiinnostavaa seuraa, koska olen kaikesta kiltteydestäni huolimatta aika itseriittoinen ihminen. En oikeasti jaksa kiinnostua muiden tekemisistä, ja koska olen huono teeskentelijä, kyllästymiseni toisen juttuihin näkyy aika selvästi. Olen yrittänyt työstää tätä piirrettäni saadakseni enemmän kavereita mutta vaikeaa on. Olen itsekäs, sosiaalisesti laiska, introvertti kusipää enkä ole vielä onnistunut teeskentelemään uskottavasti muuta. Minua odottaa kai yksinäinen vanhuus ja sosiaalitoimiston kustantama tuhkaus ilman kehupuheita. Nyyh.
Mä olen kanssa näitä, jotka eivät ole oikein suosittuja. Olen tullut tulokseen, että johtuu enimmäkseen ulkoisesta olemuksesta. Ilmeisesti olen hieman pelottavannäköinen, mutta kuitenkin ihan kaunis. Kun laitan korkokengät jalkaan, olen useimpia miehiä pidempi. Ilmeisesti tämä haittaa miehiä ja lyhyiksi rinnallani jääviä naisiakin. Olen mielestäni hyvä kuuntelija ja keskustelija. Keskustellessani en jätä mitään puheenaihetta kommentoimatta jateen mielelläni lisäkysymyksiä. Kerron omasta elämästäni hyviä ja huonoja asioita. En todellakaan ole mikään kehuskelija.
Kun menin naimisiin paikkakunnan varakkaan silmäätekevän kanssa, huomasin, että ihan eri tavalla minulle täysin tuntemattomat naiset , esim naapurit, haluavat tutustua. Kuvittelevat ilmeisesti minun olevan jotain ihmeellistä. Vaikka en todellakaan ole, tavallinen nainen, joka haluaa käydä tutkimassa Lidlen vaatetarjouksia :D Työmaalla minulle ei taas suoda pientäkään ystävällisyyden ripettä työkamujen osalta vahingossakaan, mutta pomojen osalta kyllä. Kai minut lasketaan työkamujen osalta eri "kastiin". Tyyliin "tuo käy täällä töissä huvikseen, vaikkei sen rahallisesti tarvitsisi".... Tosi ikävää tämmönen....
Onhan meitä näköjään muitakin. Porukassa jätetään aina ulkopuolelle, kuun muut juoruilee keskenään. Luulen, että olen luonteeltani liian kiltti. Eniten kavereita on ilkeillä juoruilijoilla, jotka tykkää puhua paskaa muista. Kyllä itsekin joskus tähän hieman sorrun jos joku on ollut ilkeä, mutta pääasiassa olen luonteeltani empaattinen ja sääntöjä noudattava. Joudun myös usein muiden naisten silmätikuksi ja inhoamaksi, vaikka kuinka yrittäisin olla heille mukava. Olenkin tullut siihen tulokseen, että en jaksa enää miellyttää muita, koska se ei auta mitään. Jos susta ei tykätä, niin sille ei vaan voi mitään. Parempi keksiä miten viihtyy parhaiten omassa seurassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 21:18"]
Ap jatkaa...
Tykkään juu itsestäni tai paremminkin olen hyväksynyt itseni tällaisena kun olen. Itseluottamus kunnossa ja olen aika tasapainoinen yksilö.
Olen 175 cm ja 55 kg ja tummat kiharat hiukset. Tyyli kait sellanen sportti ja rennon boheemi. Enemmän poikamainen tyyli.
Miehiltä saan useimmiten asiallista kohtelua, mutta en mä miestenkään kanssa ystävysty lähemmin eikä mua pokailla muuta kuin baarissa.
[/quote]
Sinua siis lähestytään, jopa pokaillaan baarissa? On ihmisiä, joita ei pokailla edes baarissa, puhumattakaan muista tilanteista. Luuletko muuten, että yleisissä juhlissa tuntemattomat oikeasti yhtään syvällisemmin juttelevat tai ystävystyvät? Samanlaista pinnallista rupattelua ne muutkin harrastavat kuin mitä sinäkin ihmisten kanssa juttelet.
Ystävystyminen vanhemmalla iällä on hyvin vaikeaa ja vaatii ainakin: 1) oikeasti synkkaavat mielenlaadut 2) molemmille vajauksen sosiaalisessa elämässä ja 3) jomman kumman hyvin aktiivisen roolin ystävyyden rakentamisessa. Jos kuvittelet, että joku löytää uusia ystäviä helpolla, olet väärässä. Joku on siinä tilanteessa aina tehnyt töitä asian eteen.
Jos teillä on joskus tilaisuus nähdä/tehdä videoita sosiaalisesta kanssakäymisestänne, niin se voisi olla aika valaisevaa? Etenkin jos kuvaus onnistuisi siten, ettette tiedä koska kamera kuvaa, ja muuttaisi käytöstänne siksi. Oma puhetapa ja omituiset maneerit +ehkä synkkä perusilmekin tulevat yllätyksenä monelle, ja vaikuttavat paljon ulkonäköä enemmän ihmisten vastaanottoon. Kuljetko huomaamattasi kyyryssä ja vittuuntuneen näköisenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 08:16"]
Mulla on kanssa sama juttu kuin monella täällä. Juttujen tasokaan ei voi olla syynä, koska usein en ehdi sanoa mitään, kun saan jo tosi tympeää kohtelua. Olen kohtelias, tavat omaava, iloinen mutta ujo. Vähän hössö ja hömppä. Mutta olen se, jota ei bussikuski tervehdi, olen se, joka jätetään kutsumatta jopa sukujuhliin, olen se, jota inhotaan työpaikalla, vaikkei ole ehditty edes päivää sanoa jne.
Ilmeisesti joku mun ulkonäössä riepoo. Muu ei voi olla syynä.
[/quote]
Ihan kuin minä. Kuitenkin oon ilmeisesti näkymätön, koska esim. jos/kun se en ole minä kuka väistää vastaantulijaa niin kävellään päälle.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 09:09"]
Minä olen myös aina ollut epäsuosittu ja yksinäinen. Olen vähän erikoisen näköinen, jotkut harvat pitävät kaunottarena mutta taas toiset vähän hassuna pallopäänä. Näin vanhemmiten en kuitenkaan usko että ulkonäköni on syy epäsuosiooni. Olen tullut siihen tulokseen että en vain ole kiinnostavaa seuraa, koska olen kaikesta kiltteydestäni huolimatta aika itseriittoinen ihminen. En oikeasti jaksa kiinnostua muiden tekemisistä, ja koska olen huono teeskentelijä, kyllästymiseni toisen juttuihin näkyy aika selvästi. Olen yrittänyt työstää tätä piirrettäni saadakseni enemmän kavereita mutta vaikeaa on. Olen itsekäs, sosiaalisesti laiska, introvertti kusipää enkä ole vielä onnistunut teeskentelemään uskottavasti muuta. Minua odottaa kai yksinäinen vanhuus ja sosiaalitoimiston kustantama tuhkaus ilman kehupuheita. Nyyh.
[/quote]
Tää on kuin omasta kynästäni, sillä erotuksella että olen mies. En oikein osaa olla porukassa, en viihdy. Ja tuntuu että muut räkättävät jollekin ihan vitun huonolle kummeli-vitsille joka on kerrottu sataan kertaan, ja kun itse yrität sanoa jotain mielestäsi hauskaa niin seuraa vaivaantunut hiljaisuus joka loppuu kun joku aloittaa puhumaan autoista tai heittää jonkun väsyneen fingerporiläpän. Tätä ollut lapsuudesta asti. Enää se ei tosin haittaa, koska ei minua oikeasti edes kiinnosta jutella diipadaapaa itseäni tyhmempien kanssa, nuorempana se vähän haittasi kun pidin itseäni jotenkin outona kun en osannut olla porukassa kuten muut pojat. Tosin tämä tietynlainen "te olette tyhmempiä kuin minä"-aura on siinä mielessä tehnyt päinvastaisen reaktion kuin voisi olettaa, eli mielipidettäni kuunnellaan eikä minua juuri haasteta väittelyyn tms. koska pieksen toisen verbaalisesti melko helposti. Tähän tietysti liittyy suuresti parantunut itsetuntoni. Ehkä olen myös vähän autisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama!
Olen kolmekymppinen nainen ja ei vaan synkkaa ihmisten kanssa. Olen mielestäni kaikin tavoin aika normaali ja keskiverto, mutta ihmiset kavahtavat mua. Tai ignooraavat. Esim. olen aloittanut alkukesästä uuden harrastuksen ja viimeksi treeneistä pois kävellessämme koitin aloitella keskustelua muutamien ihmisten kanssa. Lopputulos oli kuitenkin pian se, että muut ryhmäytyivät pariin jengiin keskenään, juttelivat ja nauroivat, ja minä sitten kävelin yksin näiden "jengien" välissä. Näin se vaan on ollut aina.
Sitten taas esim. ex-mieheni, joka on aika ylpeän ja jopa ylimielisen/veemäisen oloinen, jäyhähkö, seurassa ei niin kauhean puhelias ja varsin armoton mielipiteissään...KAIKKI tuntemani ihmiset aina ylistivät kuinka upean ja hienon miehen olen löytänyt, omat kaverini kehuivat miestäni jatkuvasti, eräiltä naisilta sain palautetta, että olen aivan liian huono ja mitätön tuollaiselle miehelle, jotkut myyjät kaupassa pyörivät miehen ympärillä onnessaan siitä kunniasta, että saavat tuoda tälle kenkiä sovitettavaksi, tarjoilijat ravintoloissa hymyilivät onnesta soikeina, vaikka mies oli/on aspoja kohtaan yleensä jos ei nyt suoranaisesti tylyniin ainakin sellainen vähäpuheinen ja tiukka jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehet ei pahemmin kiinnostu varatuist naisista, mielummin muiden jätkien kanssa jauhaa paskaa ja noh. nainen on naiselle susi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahhah sama juttu täällä ap! Olispa kiinnostavaa nähdä, mitä meille kahdelle tapahtuis, jos jouduttais samaan huoneeseen? Olen kauan sitten lakannut miettimästä syitä tähän, en vain sovi joukkoon. Vaikka puhuisin mitä, vaikka ilme olis mikä. Ystävystyn harvoin ja vietän mieluiten ihmisten kanssa aikaa kahden kesken. Porukassa jään aina seinäruusuksi.
SAma täällä. Mä tunnun ärsyttävän ihmisiä, sanoin jotain vähän, puhun paljon tai sitten en sano mitään. Enkä ole kateutta herättävä kaunotar, mutten mikään riihen seinästä revitty pirukaan. Enkä ole tyhmä tai älykäs, vaan ihan keskinkertainen vähän kaikessa. Ne harvat ihmiset, jotka eivät tunnu minusta ärsyyntyvän, ovat niitä, joista kaikki pitävät ja joilla on valtavasti kavereita, eli he juttelevat, mutta heillä ei riitä yhdelle taas kamalasti aikaa-
Mä kans.
Miltä näytätte? Mä olen lyhyt 157cm ja 46kg. Tummat pitkät ouhuet hiukset otsatukalla, vihreät silmät. Tyyli siisti ja hieman rock. Olen 27v.
7 jatkaa. Hygienia on kunnossa, en mä kait edes haise pahalle. En ole epämuodostunut, en ole kehitysvammainen. Mä en vaan keksi syytä mikä mussa on vikana.
pitäkää yhteyttä vanhoihin kavereihinne. harva rupeaa kaveeraamaan umpi outojen kanssa esim. baarissa. olen varma, että kyllä joku teistäkin tykkää!
Minä olen myös lyhyt, mutta niin on pidetty kaverinikin, se yksi harvoista joka itse on kuitenkin suosittu ja asuu kaukana. 6
Harmillsta, jos haluaisit kavereita, etkä saa.
Jännä juttu on, että jos itse miettii entisiä koulukavereitaan, niin eniten kavereita ei ole sillä, joka on positiivinen, mieleltään tervein (ei halua tai tarvetta loukata ketään, kaikille ystävällinen, oikeasti ihana ihminen), fiksu, yliopistotutkinto, hänellä mukava puoliso, ihanat vanhemmatkin hänellä on, onpa vielä lisäksi nätti, kiva, siis ihminen, jota kadehtisin jos jotain kadehtisin. No lähes työnarkomaani on kyllä. Tykkää opiskella. Siis kaunis älykäs ja kiva lyhyesti sanottuna.
Eniten kavereita on keskitasoisilla jotka ovat uteliaita ja eniten kiinnostuneita toisista ja ehkä jopa vähän ilkeitä juoruakkoja välillä.
Toisaalta se, jolla on eniten kavereita omista facebookkavereista, on liian kiltti ja myös masentunut. Eli ne kaverit eivät tee onnelliseksi välttämättä.
Miesten suosioon (esim isovanhempien, ym vanhempien ihmisten ja nuorempienki keskuudessa) taas vaikuttaa ehkä se, että miehet ovat potentiaalista muuttoapua, potentiaalista autonkorjausapua, potentiaalista remonttiapua... heillä on usein taitoja, jotka kustantavat paljon teettää vieraalla.
Kun taas naisille teinistä saakka tarjotut jobit kuten lastenhoito taas on sellaista, jota tekee kuka vain ja josta ei makseta/on halpaa?