En saanut tyttöystävää 15-35-vuotiaana, eli 20 vuoden ajan yritin. Nyt olisi tarjolla sellainen ihan ok, mutta en ole ihastunut. Kannattaako alkaa?
Mietin että jos en tätä ota, niin jäänköhän yksin koko loppuiäksi?
Voiko tyytymissuhde toimia?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko valmis ottamaan sen riskin, että jäät yksin koko loppuelämäksesi? Jos nainen on hauskaa seuraa, on ihan viehättävä ulkonäöltään ja luonteeltaan mukava, niin mitä sinä menettäisit tapailemalla häntä? Kenties jopa ihastut tosissaan. Ei rakkaus aina syty ensinäkemältä, joskus se voi vaatia hieman aikaa.
Kyllä minulla miehenä ne tyytymisrt ovat olleet sellaisia että nainen ei ole viehättävä ulkoisesti, ei ole hauskaa seuraa. Luonteeltaan ihan ok.
Jos nainen olisi mielestäni noita kuvailemiasia asioita, varmaan ihastuisinkin enkä kokisi tyytyväni.Viestisi viittaa vahvasti siihen että naiset ja miehet taitavat elää todella eri maailmoissa tämän tyytymisen suhteen.
Sinulle tyytymistä on varmaan se, että jos ei heti ekalla tai tokalla tapaamisella tapahdu sellaksta kosmisen maagista leijumaan laittavaa ihastumista...miehillä tyytyminen on sitten jotsin ihan muuta
Itse en ole naisena koskaan edes tavoitellut niitä huippumiehiä, vaan tyytynyt itseäni vanhempiin, lihavempiin tai rumempiin, osa on ollut näitä kaikkia. Orgasmi seksissä on näiden miesten kanssa ollut äärimmäinen harvinaisuus. Ja raha, sen virta ei ole koskaan kulkenut mieheltä minulle vaan minulta miehelle.
Missäköhän sitä kosmisen maagista olisi, tai edes sitä miehen tyytymistä eli tylsää seksiä orgasmitakuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kokeilisin,lopetat sitten jos ei vaan nappaa.Nimimerkillä yksin kun aina vaan odotti sitä waufactoria ja päästi kivoja tyyppejä menemään...
Entä jos ei ole kivaa tyyppiä tarjolla, jaan pelkkää epäviehättävää ja epämukavaa?
Tässä on miesten ja naisten ongelman ero.
Naisille tarjolla kivoja tyyppejä vaikka kuinka, mutta odottavat sitä prinssiä valkoisella ratsulla.
Kivoja miehiä? Miksi itse tapaan lähinnä persoonallisuushäiriöisiä miehiä (paljon yleisimpiä miehillä), jotka alkuun teeskentelevät kivaa? Näille nainen on maksaja, kodinhoitaja, seksipalvelija ja pahanolonoksennuskohde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kokeilisin,lopetat sitten jos ei vaan nappaa.Nimimerkillä yksin kun aina vaan odotti sitä waufactoria ja päästi kivoja tyyppejä menemään...
Entä jos ei ole kivaa tyyppiä tarjolla, jaan pelkkää epäviehättävää ja epämukavaa?
Tässä on miesten ja naisten ongelman ero.
Naisille tarjolla kivoja tyyppejä vaikka kuinka, mutta odottavat sitä prinssiä valkoisella ratsulla.
Ohjaatko minutkin sinne, missä naisilla on paljon näitä kivoja tyyppejä tarjolla, joista vaan valita, jos ei ole nirso-prinsessa? Olen kolunnut harrastukset, useat työpaikat, opiskelupaikat ja useita ulkomaita. Kelpaisi järkevä, normaali mies erinomaisesti.
t: 16v sinkkuna.
Jos noin pitkään onnistunut elämään ilman että nainen sotkee elämäsi, miksi nyt haluaisit pilata elämäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kokeilisin,lopetat sitten jos ei vaan nappaa.Nimimerkillä yksin kun aina vaan odotti sitä waufactoria ja päästi kivoja tyyppejä menemään...
Entä jos ei ole kivaa tyyppiä tarjolla, jaan pelkkää epäviehättävää ja epämukavaa?
Tässä on miesten ja naisten ongelman ero.
Naisille tarjolla kivoja tyyppejä vaikka kuinka, mutta odottavat sitä prinssiä valkoisella ratsulla.Kivoja miehiä? Miksi itse tapaan lähinnä persoonallisuushäiriöisiä miehiä (paljon yleisimpiä miehillä), jotka alkuun teeskentelevät kivaa? Näille nainen on maksaja, kodinhoitaja, seksipalvelija ja pahanolonoksennuskohde.
Joo en kyllä itsekään allekirjoita tuota, että kivoja miehiä olisi tarjolla pilvin pimein. Ennemminkin ne ovat niin harvinaisia, että jos sellainen osuu vastaan, ihastun vaikka se olisi ulkoisesti melkoinen mörökölli. Miehissä on todella paljon sosiaalisesti huonoa porukkaa.
Ei kaikkea tarvitse päättää heti, se ihastus ja jopa rakkauskin voi tulla kuvaan, kun tutustut ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat tyytyväisiä suhteessa jossa ei ole suurempia kipinöitä ja toiset eivät. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää vastausta, vaan se mikä se sattuu juuri sinulle olemaan. Jos et ole kokeillut suhdetta näistäkään lähtökohdista, ehkä kokeilisin.
Näinhän se on. On olemassa niitä pariskuntia jotka tiesivät heti että TOSSA SE NYT ON ja sitten on meitä, joilla ei niin käynyt. Mutta silti on hyvä ja toimiva, onnellinen parisuhde. Ja ihan yhtä lailla ne tulisesti rakastuneet toisinaan päätyvät eroon kuin mekin, jotka emme sellaista koskaan kokeneet. Ihmiset muuttuu iän myötä ja joskus muututaan eri suuntiin, silloin erotaan ja moni pysyy silti ystävinä edelleen, eli se rakkaus ei tavallaan lopu koskaan. Yhteiselo vaan loppuu. Ei nämä ole ihan yksinkertaisia asioita. Tärkeintä on kuitenkin olla rehellinen alusta asti, koska jos et ole niin käy raskaaksi muistaa vetää roolia joka päivä. Ei kaikki ihmiset vaadi tai edes osaa rakastua sillä tavalla psykoosimaisesti ja pakkomielteisesti, se vaatisi tietynlaista luonnetta. Jotkut taas rakastuu alinomaa uudestaan ja uudestaan.
Monille riittää kun on hyvä kumppani ja tasaisen tylsä mutta turvallinen arki, jonka joku kiva tyyppi jakaa. Ja kyllähän siihen kumppaniin kiintyy ajan saatossa erittäin vahvasti, jos se arki siis tosiaan on tasaista ja turvallista.
Onko sama tyyppi kuin tämä
Keskustelu - Mitä tehdä jos on katkera siitä ettei 20 vuoden yrittämisestä huolimatta ole saanut tyttöystävää? | Aihe vapaa | Vauva
No jos et ole saanut pillua koskaan niin kannattaa nyt viimeistään. Kyllä sen avulla menee myös tyytymissuhde.
Keskustelu - En saanut tyttöystävää 15-35-vuotiaana, eli 20 vuoden ajan yritin. Nyt olisi tarjolla sellainen ihan ok, mutta en ole ihastunut. Kannattaako... | Aihe vapaa | Vauva
www.vauva.fi/keskustelu/4494633/mita-tehda-jos-katkera-siita-ettei-20-v…
Ei todellakaan kannata. Miksi kukaan haluaisi miestä jolle et ole se täydellisin nainen.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan kannata. Miksi kukaan haluaisi miestä jolle et ole se täydellisin nainen.
Eiväthän kaikki voi saada sitä kenet haluaa
Vierailija kirjoitti:
Joskus saattaa toimia.
Kiihotutko kuitenkin hänestä seksuaalisesti?
Totta kai se kiihottuu. Kysymys kuuluu, kuinka pitkään sitä jatkuu ensimmäisen seksikerran jälkeen?
Kuuntele konkaria, jokainen romanssi on voitto. Toiset onnistuu monet ei mutta aina on kokemusta viisaampi ja rikkaampi jälkeenpäin. Tuollaisella lähtökohdalla ei voi kuin voittaa jatkamalla tutustumista.
Aloita seksisuhde sen kanssa jos et ole muuten kiinnnostunut, pääset ainakin kokeilemaan pillua.
Sinun on oltava rehellinen hänelle alusta asti. Sano ettet tunne mitään häntä kohtaan mutta ystävänä haluaisit jatkaa tutustumista.
Vierailija kirjoitti:
Romanttinen rakkaus ja siihen liittyvät ideaalit ovat aika uusi konsepti. Jos tyyppi on mukava ja jotain vetoa on niin anna mennä vaan!
Uusi ja suuren osan kohdalla melko huonosti toimiva konsepti.
Aikuisten maailmassa moni parisuhde on järkiliitto. Molemmat saa läheisyyttä, sosiaalista hyväksyntää ja ehkä suku jatkuu.
Kyllä sä nyt jollain tavalla hänestä olet viehättynyt, muuten et edes harkitsisi asiaa jos hän aiheuttaisi sinussa vain "hyi, yök" tunteita.
En minäkään ollut miehestäni hirveän innostunut silloin alussa, mutta senhän takia aloitetaan tapailu, että nähdään olisiko tässä jotain. Eli ala niinsanotusti seukkaamaan hänen kanssaan. Kyllä se siinä tulee selville onko teillä mahdollisuus olla yhdessä vakavamminkin. Älä esitä mitään tai valehtele, se ei koskaan johda mihinkään hyvään, sano vaan että haluat tutustua rauhassa ja edetä hitaasti. Kyllä hän alkaa sua ärsyttämään aika nopeasti jos suhteella ei ole mitään tulevaisuutta.
Aika harva mitenkään salamarakastuu vaan suhteet alkaa usein varsin epäromanttisesti tutustumalla ja yhdessä oloon sopeutumalla. Siinä käy sitten hyvin tai ei käy, mutta onpahan kumpikin kokemusta rikkaampi. Aina on se riski olemassa, että jossain vaiheessa ilmestyy se sielunkumppani vastaan jonka kanssa heti ensi katseesta kumpikin tietää, että tässä se oikea nyt on. Mutta ei kaikille sellaista koskaan tule, tai se voi tulla vasta vanhuksena kun oma puoliso on jo kuollut tai on erottu. Pitäisikö sitä vaan odotella?
Eli kunhan ketään ei huijata niin minusta ei tuossa ole mitään väärää. Varmasti kumpikin kaipaatte kumppania. Kaikki suhteet opettaa paljon vaikkei ne olisikaan loppuiän kestäviä. Yksinkin on helpompaa olla kun on kokenut edes jonkunlaisen parisuhteen.