En saanut tyttöystävää 15-35-vuotiaana, eli 20 vuoden ajan yritin. Nyt olisi tarjolla sellainen ihan ok, mutta en ole ihastunut. Kannattaako alkaa?

Ei tietenkään kannata, parempi kuolla vanhuuteen ilman tyttöystävää. Ihastuminen on ihan jees alussa, mutta kahden kuukauden päästä se on hiipunut pois ja sen jälkeen merkitseekin se, kuinka samantapaiset odotukset on elämän suhteen ja olisiko ne saavutettavissa paremmin yhdessä.

Ole rehellinen itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ettei, vakipillu.

Mikä ettei,vakikrpä. Ja hoitaa lapset. Kun lapset on aikuisia, niin pistän pihalle.

Juu, jäät sitten ihan yksin sillävälin kun se mies hakee jonkun nuoren thaikkufiliippiini muijan sun tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy siltä tytöltä. Kerro, että hän on sinulle vain yhdentekevä, että mitäs tuumat, jatketaanko tällä linjalla?

Ni eihän sitä nyt tietenkään sille toiselle kerrota!

Et osaa edes alkeita näistä suhteista

Kyllä sillä on oikeus tietää.

98% miehistä tyytyy joten voitte pitää sitä oletuksena joka on sanomattakin selvää.

Kyllä varmaan se nainen itsekin tietää ettei se ole mikään sara sieppi sofia belorf superhottis.

Huutonaurua, kyllä aika kovasti koen että joutuisin tyytymään JOS puoliso olisi tuollainen tyhjäpää instajulkkis. 

Ei kannata. Et taida tykätä tarpeeksi, kun olet jo noin kauan ollut ilman. Yksikses oot tottunut olemaan. Kumppanin olisi siinä vaikea olla.

Jos et tätä ota? Ajatteletko, että parisuhde on stabiili tila; että kun nyt otat, niin sitten olet parisuhteessa ja sillä selvä? Saatat, kuule, vielä yllättyä moneen kertaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy siltä tytöltä. Kerro, että hän on sinulle vain yhdentekevä, että mitäs tuumat, jatketaanko tällä linjalla?

Ni eihän sitä nyt tietenkään sille toiselle kerrota!

Et osaa edes alkeita näistä suhteista

Kyllä sillä on oikeus tietää.

98% miehistä tyytyy joten voitte pitää sitä oletuksena joka on sanomattakin selvää.

Kyllä varmaan se nainen itsekin tietää ettei se ole mikään sara sieppi sofia belorf superhottis.

Ihan uteliaisuudesta: kuinka usein hengailet samoissa paikoissa superhottisten kanssa? Vai ajatteletko, että superhottis olisi sinulle paras kumppani, koska hän olisi kaunis ja seksikäs ja sinun seurassasi hänestäkin tulisi kotona viihtyvä introvertti?

Minäkin haaveilin pop-tähdistä ollessani 13-vuotias. Sitten ymmärsin, että oikeasti haluan olla ihan tavallisen suomalaisen pojan kanssa ja sellaiseen 14-vuotiaana ihastuin, ehkä jopa rakastuin. Vaikuttaa siltä, että sinulla tuo kehitysvaihe on vielä kokematta.

Ehkä se nainenkin on yrittänyt löytää parempaa, mutta nyt on tyytymässä suhun ap, ettei jää yksin. Kai sellainen voi toimia, jos molemmat sitä haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile. Älä siis vielä rengasta sitä, mutta kumppanuudessa ja järkiliitossa ei ole mitään väärää. Jos olette ystäviä, pidätte toistenne seurasta ja seksi sujuu, miksi ei? Sanoisin jopa, että se on vakaampi liitto kuin tunteiden tyrskyjen ihastukset...totuushan on se, että se ihastusvaihe kuolee pois. Ne parit sitten hajoaa, jos tuota kumppanuutta ei ole.

Milloin se ihastusvaihe kuolee pois?? Yli 15 vuotta yhdessä ja edelleen on ihanalla tavalla perhosia vatsassa, kun tavataan! 

Ap:lle vastaukseni, IKINÄ en lähtisi "tyytymään" keneenkään, ennemmin vaikka yksin. Sinulle tyytymissuhdetta tuputtavat eivät tiedä että rakkauden huumassa voi elää vaikka loputtomiin, kun oikein natsaa. Mutta näillä "tyytyjillä" ei natsaa, koska missaavat tilaisuuden jonkun semi-ok:n kanssa nahistuessa. 

Totta kai kannattaa. Seuraavaan voi mennä 20 vuotta tai ei tule koskaan vastaan. Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa, ja nyt jo naimisissa lähes vuosikymmenen.

Parisuhde on kuitenkin parin vuoden päästä arkea ja siinä ne ihastumiset on menneet jo kauan sitten ohitse. Siksi vanhat sovitut liitot toimivat ihan hyvin, kun toiseen kyllä tottuu. Lopulta se arkikaveruus on se pitkän suhteen juttu, eli on vierellä tuttu ihminen ja voi tehdä yhdessä asioista, ja on yhteisiä asioita.

Samoin siihen toiseen kuitenkin kyllästyy, joten se porno on siinä rinnalla kuitenkin aina. Ei ole mitään ihmeellistä kumppania, jota haluaisi koko ajan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Vanha sanonta, että jos ekana vuonna laittaa herneen ämpäriin joka seksikerrasta, ja ekan vuoden jälkeen alkaa ottaa herneitä vastaavasti pois, ämpäri ei koskaan tyhjene, pitää täysin paikkansa.

Go for it! Et kadu, jos toinen on ihminen, jota voisit pitää kaverinakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile. Älä siis vielä rengasta sitä, mutta kumppanuudessa ja järkiliitossa ei ole mitään väärää. Jos olette ystäviä, pidätte toistenne seurasta ja seksi sujuu, miksi ei? Sanoisin jopa, että se on vakaampi liitto kuin tunteiden tyrskyjen ihastukset...totuushan on se, että se ihastusvaihe kuolee pois. Ne parit sitten hajoaa, jos tuota kumppanuutta ei ole.

Milloin se ihastusvaihe kuolee pois?? Yli 15 vuotta yhdessä ja edelleen on ihanalla tavalla perhosia vatsassa, kun tavataan! 

Ap:lle vastaukseni, IKINÄ en lähtisi "tyytymään" keneenkään, ennemmin vaikka yksin. Sinulle tyytymissuhdetta tuputtavat eivät tiedä että rakkauden huumassa voi elää vaikka loputtomiin, kun oikein natsaa. Mutta näillä "tyytyjillä" ei natsaa, koska missaavat tilaisuuden jonkun semi-ok:n kanssa nahistuessa. 

Tai sitten tyytyjä on parisuhteessa, ja se unelmien prinssin odottaja kuolee vanhanapiikana, kun riittävän hyvää ei koskaan tullut vastaan.

Suomessa on 40% kotitalouksista sinkkutalouksia ja määrä kasvaa koko ajan. Niitä "parempaa" odottavia on Suomi täynnä nykyään (20% odottaa parempaa, 20% ei kelpaa kenellekään, todennäköisesti).

Kaksi erilaista vaaraa. 1) Otat tämän naisen ja "tyydyt" etkä koskaan koe todellista rakkautta, tulee lapset ja jossain vaiheessa mahdollisesti ihastutkin johokuhun ja toisinpäin, mutta olet jo naimisissa ja lapset ja kaikki, ja jäät katumaan että miksi et ottanut riskiä ja odottanut... 2) Varmuuden vuoksi et ota tätä naista ja jäät odottelemaan elämän rakkautta. Ja huomaat 70 vuotiaana että sitä ei tullut koskaan vastaan.

Mistäs sitä koskaan tietää mitä käy. Itse en ehkä ottaisi ketään varmuuden vuoksi ja tyytyisi, mutta toisaalta mulla ei ole puuttunut rohkeutta tehdä alotteita ja tutustua naisiin. En toki minäkään jokaista ole päässyt kokeilemaan jota olen halunnut. Mutta se on aika kurja tunne, kun itse ei ole onnellinen parisuhtessa, ja näkee muita jotka selvästi on. Sitä rupee miettimään jatkuvasti sitten, että olisko mullekin tollanen suhde jossain. Tästä on omaa kokemusta. Eron kautta sitten löytyi nykyinen puoliso jonka kanssa elämä hymyilee.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi erilaista vaaraa. 1) Otat tämän naisen ja "tyydyt" etkä koskaan koe todellista rakkautta, tulee lapset ja jossain vaiheessa mahdollisesti ihastutkin johokuhun ja toisinpäin, mutta olet jo naimisissa ja lapset ja kaikki, ja jäät katumaan että miksi et ottanut riskiä ja odottanut... 2) Varmuuden vuoksi et ota tätä naista ja jäät odottelemaan elämän rakkautta. Ja huomaat 70 vuotiaana että sitä ei tullut koskaan vastaan.

Mistäs sitä koskaan tietää mitä käy. Itse en ehkä ottaisi ketään varmuuden vuoksi ja tyytyisi, mutta toisaalta mulla ei ole puuttunut rohkeutta tehdä alotteita ja tutustua naisiin. En toki minäkään jokaista ole päässyt kokeilemaan jota olen halunnut. Mutta se on aika kurja tunne, kun itse ei ole onnellinen parisuhtessa, ja näkee muita jotka selvästi on. Sitä rupee miettimään jatkuvasti sitten, että olisko mullekin tollanen suhde jossain. Tästä on omaa kokemusta. Eron kautta sitten löytyi nykyinen puoliso jonka kanssa elämä hymyilee.

Toisaalta elämä opettaa, että kulissien ylläpitoa se toisten onnellisuus usein on.

Moni pitää kulisseja yllä, kunnes tulee avioero, ja sen jälkeen avaudutaan kuinka kauhea ihminen toinen oli ja kuinka kaikki oli huonosti.

Ei elämä ole kenelläkään pelkkää auringonpaistetta. Just sen kuvitteleminen, ja omasta ihan hyvästä suhteesta lähteminen siksi, että tavoittelee sitä utopiaa, missä on vain auringonpaistetta, on suuri nykyajan harha ja tragedia. Aina on elämässä vastoinkäymisiä, ja parempia ja huonompia vaiheita parisuhteessa. Ei pidä heti luovuttaa. Ei se seuraava ole yhtään erilainen.

Kait sitä tulee vanhempana vaan kyyniseksi. On nähnyt niin monta asiaa loppuvan, että mitään ei pidä enää pysyvinä. Moni iloinen asia on oikeasti paljastunut joksikin ihan muuksi. Lähes kaikki ihmiset muuttuvat ja/tai pettävät luottamuksen, kun aikaa kuluu vuosikymmen tai enemmän.

Aina kannattaa panna kun paikka tulee. Muuten vanhana kaduttaa.

Oletko valmis ottamaan sen riskin, että jäät yksin koko loppuelämäksesi? Jos nainen on hauskaa seuraa, on ihan viehättävä ulkonäöltään ja luonteeltaan mukava, niin mitä sinä menettäisit tapailemalla häntä? Kenties jopa ihastut tosissaan. Ei rakkaus aina syty ensinäkemältä, joskus se voi vaatia hieman aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin naimisiin sellaisen naisen kanssa, joka oli hyvä kaikilla mittareilla... paitsi että rakkauden huumassa en ollut. Hyvin on mennyt monta vuotta.

Niin, ja jätät vaimon sitten kun se oikea rakkaus tulee vastaan. Tiedän kokemuksesta koska itse tein noin avomiehelleni jota en rakastanut. 

Ja minä aviomiehelle, jota en rakastanut.

Saat ainakin seurustelukokemuksen. Jatkat jos toimii ja lopetat sitten jos ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai kannattaa. Seuraavaan voi mennä 20 vuotta tai ei tule koskaan vastaan. Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa, ja nyt jo naimisissa lähes vuosikymmenen.

Parisuhde on kuitenkin parin vuoden päästä arkea ja siinä ne ihastumiset on menneet jo kauan sitten ohitse. Siksi vanhat sovitut liitot toimivat ihan hyvin, kun toiseen kyllä tottuu. Lopulta se arkikaveruus on se pitkän suhteen juttu, eli on vierellä tuttu ihminen ja voi tehdä yhdessä asioista, ja on yhteisiä asioita.

Samoin siihen toiseen kuitenkin kyllästyy, joten se porno on siinä rinnalla kuitenkin aina. Ei ole mitään ihmeellistä kumppania, jota haluaisi koko ajan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Vanha sanonta, että jos ekana vuonna laittaa herneen ämpäriin joka seksikerrasta, ja ekan vuoden jälkeen alkaa ottaa herneitä vastaavasti pois, ämpäri ei koskaan tyhjene, pitää täysin paikkansa.

Go for it! Et kadu, jos toinen on ihminen, jota voisit pitää kaverinakin.

Apua. Meillä on takana 17 vuotta, joista 12 naimisissa. Ei olla kyllästytty toisiimme eikä hernepurkki tosiaan olisi tyhjä. :O Tosin porno ei ole merkittävässä roolissa ja se arjen kaveri on ykkönen ja rakas. Rakastuminen muuttui rakastamiseksi, ei kyllästymiseksi.

Miehenä joka on vähän samankaltaisessa tilanteessa sanoisin, että ala vain seurustelemaan mutta pidä silmät auki jos tulee parempia vastaan.

Todennäköisesti ei tule.

Kannattaa tietenkin, yleensähän ne ekat suhteet ovat juurikin sellaisia. Voihan siitä jotain kehittyäkin tai sitten ei