Miksi lahjatoiveet on nykyään tällaisia?

En anna lahjaa muodollisuudesta. -Lahjaantoon ryhtyessäni pyrin antamaan sellaista, jota muut eivät anna.

Joskun painan saatavani villaisella tai lyhennän.

On se jotenkin ihan karmean noloa kun oikein kerjätään lahjaa.

Eikös vain olekin mukavinta kun lahjan antaja antaa jotakin sydämestään ja vapaaehtoisesti?

Omassa suvussa ja lähipiirissä annetaan lapsille juuri jotain parinkympin lahjoja. Kummipojalle ostin tietokoneen, koska vanhempansa eivät ymmärrä näiden juttujen päälle ja lapsi oli pitkään toivonut pelikonetta. Toki tuo oli niin iso lahja, että se oli sekä synttäri- että joululahja. Häissä olen laittanut ihan hyvällä omallatunnolla sen parikymppisen kuoreen, minulle on se ja sama, mitä jokin pikkuserkku ajattelee minun pihiydestäni.

Anna sellaisia lahjoja kuin huvittaa. Voihan sitä pyytää vaikka kuinka kallista tilpehööriä, mutta ei sellaista ole pakko ostaa.

Taas se alkaa. Eikö aikuiset ihmiset voi maksaa lomamatkansa ihan itse, kerjäämättä muilta "osallistumista" sillä verukkeella, että pitävät jotkin kämäset kemut. Sit erotaan parin vuoden päästä kuitenkin.

Onneksi nykyään uskallan ihan reippaasti sanoa, etten voi osallistua. En selitä sen enempää.

Kuulin, että sukulaisnuoreni seurakunta ei enää säästösyistä nykyisin anna konfirmoiduille nuorille Raamattua.

Niinpä hän saa minulta lahjaksi Raamatun. Enkä laita sen väliin mitään rahakuorta. Kukaan ei voi sanoa että Raamattu olisi sopimaton rippilahja.

Kumminkin tarjoilut kelpaa, kunhan niistä ei tarvitse antaa mitään vastinetta (paitsi onnittelu)

Lahjan arvo riippuu mielestäni siitä, kuinka läheinen sukulainen on kyseessä. Esim. Sisarusten lapsille voi hankkia arvokkaamamlahksn ja serkun lapselle edullisemman.

Miehen siskonlikka pääsee ylioppilaaksi. Emme mene juhliin koska sinä viikonloppuna on muuta ohjelmaa. Tiedän että oletus on että 50-100e saa meidän perheeltä. No ei tule saamaan. Maksakoot kemunsa ja Marimekon räsymattokippansa palkastaan mutta me emme niitä maksa.

Omien lastemme lahjatoiveet laitamme jouluna ja synttärit alla pyydettäessä isovanhemmille. Toiveet osoitetaan seuraavasti

Pokemon on nyt Väinölle se iso juttu.

Joku lasten hygieniasetti olisi taas hyödyllistä tai pyjama

Venlalle duplot on nyt se isojuttu.

Joku lasten hygienia pakkaus olisi hyödyllistä tai vaikka sukat koossa xx-öö

Näin hintahaitari on aika laaja ja jokainen saa valita maksukykynsä mukaan.

Tytär sain 3v lahjaksi shampoon, kylpyvaahdon, duploja ja trikoopipon. Kaikesta olemme kiitollisia. Kaikki lahjat tulee käyttöön ja kenenkään ei tarvinnut miettiä että mitä syö loppukuun jotta voi toteuttaa lapsemme toiveen.

No ainahan sitä voi toivoa vaikka kuuta taivaalta. Se ei tarkoita että se toive automaattisesti toteutuu.

Mulla 3 kummilasta. Lisänä siskon lapset ja jänen uusperheensä bonuslapset jotka tietty kuuluvat qukuun. Miehelläni on kaksi teiniä.

Lopetin lahjojen ostamisen, kun 60 euron lahjakortti vaatekauppaan oli kuulemma huono ja liian vähän. Selvä 🙂 Yksi kummipoika sentään pitää yhteyttä ja hänelle olen antanut rippilahjaksi rahaa.

Mutta nämä muut. Voi herra varjele.

Nyt on kyllä ihan hyvät fiilikset kun ei tarvitse enää stressata lahjoista, seteleistä, lahjakorteista tai tilisiirroista.

Pienituloinen vela kirjoitti:

Lopetin lahjojen ostamisen, kun 60 euron lahjakortti vaatekauppaan oli kuulemma huono ja liian vähän.

Valittiko asiasta lahjan saaja vai hänen vanhempansa?

Ostatko siskosi bonuslapsille yhtä arvokkaat lahjat kuin siskosi omille lapsille?

Materialismi, konsumerismi, ahneus.

Äidit käyttää sukulaisia ja tuttavia hyväkseen ja ostattaa heillä kalliita asioita kun omat rahat ei riitä siihen mitä oma lapsi haluaa mutta lapsen on saatava mitä lapsi haluaa

Meidän häissä pyysimme (joulukuussa ja kotona) lahjaksi jouluisia kukkia, ei muuta. Ja niitä myös saimme ja jopa niin paljon että vein muutamia mummolle vanhainkotiin ilahduttamaan sekä häntä että muitakin asukkaita. Lisäksi saimme lahjaksi isäni maalaamaan taulun ja mummolta villasukat.

Vierailija kirjoitti:

Ilmastonmuutos, nyt! Sitähän nuoret hokee. Miksi se unohtuu silloin, kun vaaditaan kalliita lahjoja?

Nuori haluaa kalliita lahjoja: polkupyörän, kestäviä laadukkaita kotimaisia vaatteita, skeittilaudan...

Juu ostakaa vaan halpaa krääsää ja tokmannilta riepuja jotka hajoaa heti, ja uutta roinaa sitten tilalle, niin se maailma pelastuu.

Omassa tuttavapiirissä vissiin on sitten harvinaisen järkevää porukkaa mitä tulee lahjoihin. Sisarusten lapset joita haluan muistaa ovat vaikuttaneet tyytyväisiltä lahjoihinsa ja tosiaan jos heillä on ollut joku kalliimpi lahjatoive, ovat vanhemmat toivoneet siihen osallistumista haluamallaan summalla ja vanhemnat itse maksaneet sitten loput.

Kavereiden lahjoihin ollaan monesti kerätty isommalla porukalla rahaa niin että jokainen osallistuu sellaisella summalla millä haluaa ja miten talous antaa myöten ja sillä summalla mikä kasaan saadaan, hommataan lahja. On toiminut omassa kaveripiirissä hyvin kun porukalla on erilaisia rahatilanteita. (Yleensä yhden tilille kerätään rahat ja tilinhaltija kertoo sitten aikanaan paljonko on saatu kokoon).

Ymmärrän hyvin että esim. 150e ja huomattavasti pienempikin summa lahjaan on monelle ylitsepääsemätön raha. Yksinasuvalla tuo on helposti monen viikon ruokarahat. Jos miettisin omalle kohdalle niin että olisin lahjansaaja ja toinen joutuisi valitsemaan syökö pari viikkoa kaurapuuroa tai jättääkö jonkun tärkeän asian ostamatta että saisi minulle lahjan niin eipä kyllä tuntuisi mukavalta.

MInusta häämatka pitäis kyllä kustantaa itse. Sen tajuan, ettei haluta kymmentä leivänpaahdinta ja kattilaa, mitä on annettu ennen häälahjoiksi. Useimmat asuvat jo yhdessä ennen avioitumista ja kaikki mieleiset keittiövehkeet ja lakanat/pyyhkeet on ostettu jo itse. 

Sinänsä hyväksyn rahalahjan ajatuksen, mutta minusta 20 e saisi riittää, jos on köyhä ja/tai ei tunne pariskuntaa kovin hyvin. Häämatkat suunnitellaan itse ja kustannetaan omista varoista, tai korkeintaan vanhemmat maksavat osan. 

Ei kai kukaan halua sellaista tilannetta, että matkaa ei voikaan tehdä kun ei saatu juuri sitä tonnia kokoon?  

Itsekin lapsettomana kummina olen näitä lahjojen ruinaamisia huvittuneina seurannut, milloin pitäisi osallistua uuden kännykän ostoon (tietenkään kymppi tai pari ei kelpaa, enemmän saisi olla), milloin hankkia koruja tai lahjoittaa rahaa kaikkina mahdollisina juhlapyhinä. Mua ei tietenkään tarvitse muistaa muuten, kuin ehkä tekstarilla syntymäpäivänä, jos muistaa.

50e on kyllä aika vähän häistä, siellä kuitenkin saa yleensä syödä ja juoda jossain kivassa miljöössä. Tuskin 50eurolla saisi edes vastaavaa ateriaa ravintolassa. (Pääruoka, jälkiruoka, naposteltavaa ja pari lasia viiniä). Tiloista, bändeistä yms on maksettu paljon joten ihan mielelläni annan kunnon häälahjan. Nuo lasten synttärilahjat on eri juttu eikä niistä saa saa rahalle vastineeksi kunnon kekkereitä.