Haluan erota, mies ei

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:36"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:27"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:10"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:05"]PARITERAPIA. Me olimme miehen kanssa eron partaalla, mutta menimme pariterapiaan. Lapset ovat tosi vahingoittuvassa iässä 3 vuotiaina ja tosiaan on lapselle hirveetö olla erossa öitä vanhemmastaan. Olen kerran eronnut ja, kun näin miten se vaikutti nyt 8vuotiaaseen lapseeni, on mulla ikuisesti paha olla. Lapsemme oli 2,5v kun erosimme. Elämäni suurin virhe. Koska olen sitä mieltä, että vanhempien pitäisi luopua omadta itsekkyydestään ja osata elää suhteessa puolisonsa kanssa ja tarjota lapselle turvallinen koti. Lapsen tulee saada elää mlempien vanhempien kanssa. Rakastakaa puolisoanne, menkää terapiaan ja olkaa aikuisia ja oppikaa elämään. Nyt toisessa suhteessani oli siis ongelmia ja oltiin eron partaalla, mutta onneksi mentiin terapiaan. En halua enää koskaan etota, enkä rikkoa lapsilta kotia!! Tietysti on oikeitakin ongelmia miksi erota, ne ovat väkivalta ja päihderiippuvuudet. Muut syyt "kun ei oo enää kivaa" yms. johtuu vain ja ainoastaa ihmisten kusipäisyydestä ja itsekkyydestä. Ei ole mielestäni eron oikeita syitä ja ovat selvitettävissä, kun katsoo peiliin ja muuttaa itseään. Yleensä se metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jos on ihana ja kiva puolisoaan kohtaan, niin yleensä saa vadtakaikua. Eikä elämä aina ole mitään extremeä, kivaa ja suuria rakkauden tunteita. Ihmisen pitäisi löytää se onni itsestänsä ja tyytyväisyys. Puoliso tulee siihen vain lisäksi, mut onni lähtee itsestä. [/quote] No kyllä parisuhteessa molempien tulis voida olla onnellisia omana itsenään eikä totaalisesti muuttua. Jos tässä jatkaisin, saisin jatkossa mennä sitten soolona joka paikkaan kun mies ei halua. Ihan joka paikkaan. Enkä myöskään ole sellainen ihminen, joka kykenee harrastamaan seksiä sellaisen kanssa jota en rakasta tai jota halua yhtään. [/quote] Kannattaa silti mennä sinne pariterapiaan. Siellä kun on se ulkopuolinen, joka saattaa nähdä tilanteenne ihan eri tavoin, kun te kaksi. Mieskin voi siellä piristyä ja ymmärtää asioita, että miten tärkeää se on kumppanille, kun käydään paikoissa yhdessä.. Yritin siis vaan auttaa ja tuoda yo. näkökulmaa asiaan. Mun mielestä teidän eron syyt ( kun niitä lapsia kerran on) ei ole oikeat syyt erota, eikä ole sellaisia mitä ei voisi selvittää ja yrittää korjata. Ongelmat johtuu teidän itsekkyydestä... ja terapeutti kertoo sen teille kyllä. Kannattaa miettiä eroa tosi tarkkaan, koska se on lapsilta toisen vanhemman riistämistä. Eroaminen on sitäpaitsi mun silmissä melko suuri epäonnistuminen. En arvosta eronneita kyllä yhtään, jos ei ole kaikkeaan suhteen eteen tehnyt, eikä luopunut omasta itsekkyydestään lasten takia. [/quote] Eli kun mies ei hakkaa tai juo niin ei ole oikeita syitä erota? Pelkkä armoton tylsyys ja hiljaisuus ei riitä eikä se, että toisen kosketus inhottaa?

[/quote]

Miten se yllättäen on ruvennut inhoittamaan?

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 23:06"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:50"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:27"] [quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:10"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:05"]PARITERAPIA. Me olimme miehen kanssa eron partaalla, mutta menimme pariterapiaan. Lapset ovat tosi vahingoittuvassa iässä 3 vuotiaina ja tosiaan on lapselle hirveetö olla erossa öitä vanhemmastaan. Olen kerran eronnut ja, kun näin miten se vaikutti nyt 8vuotiaaseen lapseeni, on mulla ikuisesti paha olla. Lapsemme oli 2,5v kun erosimme. Elämäni suurin virhe. Koska olen sitä mieltä, että vanhempien pitäisi luopua omadta itsekkyydestään ja osata elää suhteessa puolisonsa kanssa ja tarjota lapselle turvallinen koti. Lapsen tulee saada elää mlempien vanhempien kanssa. Rakastakaa puolisoanne, menkää terapiaan ja olkaa aikuisia ja oppikaa elämään. Nyt toisessa suhteessani oli siis ongelmia ja oltiin eron partaalla, mutta onneksi mentiin terapiaan. En halua enää koskaan etota, enkä rikkoa lapsilta kotia!! Tietysti on oikeitakin ongelmia miksi erota, ne ovat väkivalta ja päihderiippuvuudet. Muut syyt "kun ei oo enää kivaa" yms. johtuu vain ja ainoastaa ihmisten kusipäisyydestä ja itsekkyydestä. Ei ole mielestäni eron oikeita syitä ja ovat selvitettävissä, kun katsoo peiliin ja muuttaa itseään. Yleensä se metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jos on ihana ja kiva puolisoaan kohtaan, niin yleensä saa vadtakaikua. Eikä elämä aina ole mitään extremeä, kivaa ja suuria rakkauden tunteita. Ihmisen pitäisi löytää se onni itsestänsä ja tyytyväisyys. Puoliso tulee siihen vain lisäksi, mut onni lähtee itsestä. [/quote] No kyllä parisuhteessa molempien tulis voida olla onnellisia omana itsenään eikä totaalisesti muuttua. Jos tässä jatkaisin, saisin jatkossa mennä sitten soolona joka paikkaan kun mies ei halua. Ihan joka paikkaan. Enkä myöskään ole sellainen ihminen, joka kykenee harrastamaan seksiä sellaisen kanssa jota en rakasta tai jota halua yhtään. [/quote] Kannattaa silti mennä sinne pariterapiaan. Siellä kun on se ulkopuolinen, joka saattaa nähdä tilanteenne ihan eri tavoin, kun te kaksi. Mieskin voi siellä piristyä ja ymmärtää asioita, että miten tärkeää se on kumppanille, kun käydään paikoissa yhdessä.. Yritin siis vaan auttaa ja tuoda yo. näkökulmaa asiaan. Mun mielestä teidän eron syyt ( kun niitä lapsia kerran on) ei ole oikeat syyt erota, eikä ole sellaisia mitä ei voisi selvittää ja yrittää korjata. Ongelmat johtuu teidän itsekkyydestä... ja terapeutti kertoo sen teille kyllä. Kannattaa miettiä eroa tosi tarkkaan, koska se on lapsilta toisen vanhemman riistämistä. Eroaminen on sitäpaitsi mun silmissä melko suuri epäonnistuminen. En arvosta eronneita kyllä yhtään, jos ei ole kaikkeaan suhteen eteen tehnyt, eikä luopunut omasta itsekkyydestään lasten takia. [/quote]   Tekstisi kertoo siitä, että asetut toisten ihmisten yläpuolelle. Luulet tietäväsi muiden elämästä ja parisuhteista enemmän kuin he itse. Hienoa. En silti pysty arvostamaan sinua. [/quote] Ap:n kertoman mukaan heillä on tylsää, hiljaista, ei puhuttavaa, eikä tehdä juttuja yhdessä. Suosittelin pariterapiaa, jotta saisi ulkopuolisen ihmisen näkökulmaa asioihin. Olen itse eronnut. Elämäni suurin virhe. Eromme johtui samoista asioista mitä ap on tuonut esiin. Syyt ovat mielestäni itsekkyyttä ja typeryyttä, lapsellista käytöstä. En arvosta em. syistä eronneita ihmisiä. En arvosta k nkään, kun silloin toumin vastaavasti, itsekkäästi ja erosin. Koen olevani epäonnistunut ihmisenä ja petin lapseni. Vieläkin 5 vuotta eron jälkeen sydäntäni raastaa lapseni sanat, joita hän mnulle vieläkin toistelee. " äiti, mulla on kokoajan kauhea ikävä teistä jompaa kumpaa. Isää, kun olen täällä ja sua kun olen isällä". Joten olen edelleen sitä mieltä, että menkää ihmiset pariterapiaan. Miettikää eroa lasten silmin. Ei se ero ole lapsille, niin yksinkertainen, kun aikuiset luulee. Eräs terapeutti sanoi, että lapsi voi kpkea vanhempien eron samoin, kuin vanhemma kuoleman, joten miettikää sitä. Eli itse eron kokeneena voin sanoa, että yrittäkää kaikkenne ennenkuin eroatte.

[/quote]

Minä minä minä. Kun alkaa kyllästyttää, niin pitää erota. Minä minä minä

Ja lopputulos on se että ihminen ei ole eron jälkeen yhtään onnellisempi, sille ei se ihmisen oma ongelma siinä erossa ratkennut.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 23:20"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:36"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:27"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:10"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:05"]PARITERAPIA. Me olimme miehen kanssa eron partaalla, mutta menimme pariterapiaan. Lapset ovat tosi vahingoittuvassa iässä 3 vuotiaina ja tosiaan on lapselle hirveetö olla erossa öitä vanhemmastaan. Olen kerran eronnut ja, kun näin miten se vaikutti nyt 8vuotiaaseen lapseeni, on mulla ikuisesti paha olla. Lapsemme oli 2,5v kun erosimme. Elämäni suurin virhe. Koska olen sitä mieltä, että vanhempien pitäisi luopua omadta itsekkyydestään ja osata elää suhteessa puolisonsa kanssa ja tarjota lapselle turvallinen koti. Lapsen tulee saada elää mlempien vanhempien kanssa. Rakastakaa puolisoanne, menkää terapiaan ja olkaa aikuisia ja oppikaa elämään. Nyt toisessa suhteessani oli siis ongelmia ja oltiin eron partaalla, mutta onneksi mentiin terapiaan. En halua enää koskaan etota, enkä rikkoa lapsilta kotia!! Tietysti on oikeitakin ongelmia miksi erota, ne ovat väkivalta ja päihderiippuvuudet. Muut syyt "kun ei oo enää kivaa" yms. johtuu vain ja ainoastaa ihmisten kusipäisyydestä ja itsekkyydestä. Ei ole mielestäni eron oikeita syitä ja ovat selvitettävissä, kun katsoo peiliin ja muuttaa itseään. Yleensä se metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jos on ihana ja kiva puolisoaan kohtaan, niin yleensä saa vadtakaikua. Eikä elämä aina ole mitään extremeä, kivaa ja suuria rakkauden tunteita. Ihmisen pitäisi löytää se onni itsestänsä ja tyytyväisyys. Puoliso tulee siihen vain lisäksi, mut onni lähtee itsestä. [/quote] No kyllä parisuhteessa molempien tulis voida olla onnellisia omana itsenään eikä totaalisesti muuttua. Jos tässä jatkaisin, saisin jatkossa mennä sitten soolona joka paikkaan kun mies ei halua. Ihan joka paikkaan. Enkä myöskään ole sellainen ihminen, joka kykenee harrastamaan seksiä sellaisen kanssa jota en rakasta tai jota halua yhtään. [/quote] Kannattaa silti mennä sinne pariterapiaan. Siellä kun on se ulkopuolinen, joka saattaa nähdä tilanteenne ihan eri tavoin, kun te kaksi. Mieskin voi siellä piristyä ja ymmärtää asioita, että miten tärkeää se on kumppanille, kun käydään paikoissa yhdessä.. Yritin siis vaan auttaa ja tuoda yo. näkökulmaa asiaan. Mun mielestä teidän eron syyt ( kun niitä lapsia kerran on) ei ole oikeat syyt erota, eikä ole sellaisia mitä ei voisi selvittää ja yrittää korjata. Ongelmat johtuu teidän itsekkyydestä... ja terapeutti kertoo sen teille kyllä. Kannattaa miettiä eroa tosi tarkkaan, koska se on lapsilta toisen vanhemman riistämistä. Eroaminen on sitäpaitsi mun silmissä melko suuri epäonnistuminen. En arvosta eronneita kyllä yhtään, jos ei ole kaikkeaan suhteen eteen tehnyt, eikä luopunut omasta itsekkyydestään lasten takia. [/quote] Eli kun mies ei hakkaa tai juo niin ei ole oikeita syitä erota? Pelkkä armoton tylsyys ja hiljaisuus ei riitä eikä se, että toisen kosketus inhottaa?

[/quote]

Miten se yllättäen on ruvennut inhoittamaan?

[/quote]

Ei kukaan mene yksiin sellaisen ihmisen kanssa joka inhottaa. Tuo "inho" on vain kehitelty syy erolle. Todellinen syy on niin naurettava ja lapsellinen että sitä ei voi sanoa ääneen, vaan pitää keksiä jotain muuta.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 23:18"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 23:15"]

Kaikki on kiinni siitä, HALUATKO sinä rakastaa miestäsi? Motivoi itsesi tahtomaan rakastaa miestäsi. Se vaatii työtä.

[/quote]

Voi perkele. Entä jos se mies ei halua rakastaa minua? Enkä jaksa enää yksin nähdä vaivaa. Miksi enää yrittäisin?

[/quote]

Mies ei kuitenkaan halua erota, vaan on tilanteeseen jossain määrin tyytyväinen. No miehet ovat suvaitsevaisempia ja sietävät paremmin epäkohtia.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 23:17"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:14"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 19:16"]

Ap, suosittelen pariterapiaa ennen kuin teette lopullisen ratkaisun.

Me aloitimme terapian tilanteessa, jossa kummankin mielipide alkoi kallistua sille kannalle että me emme kerta kaikkiaan vain sovi yhteen, ja suhdetta ei siis kannata yrittää tekohengittää. Nyt on kaksi käyntiä takana, eli terapian aloituksesta alle kuukausi, ja joka viikonloppu on ollut aina vain mukavampaa yhdessä. Tänä viikonloppuna oli jo ihan huiman ihanaa seksiäkin (vaikka seksistä ei ole siellä terapiassa edes vielä puhuttu).

Kumppanin vaihtaminen ei aina ole mikään ratkaisu parisuhdeongelmiin. Hyvin monella tulee jokaisessa vakavassa suhteessaan ne samat ongelmat vastaan, koska osittain niitä aiheuttaa myös oma käytös ja tapa olla suhteessa. Silloin on aivan sama, kuinka täydellisen kumppanin vierelleen löytää, kun itseään ei voi vaihtaa toiseksi. Voi ainoastaan opetella ymmärtämään noita mekanismeja, ja pyrkiä sellaiseen asteittaiseen muutokseen, joka on itselle realistista toteuttaa.

[/quote]

Miksi oletat, että kaikki eroa haluavat haluavat uuden kumppanin? Itse teen eroa parasta aikaa. Kymmenen vuoden avioliiton aikana olen ymmärtänyt, että

- viihdyn paremmin yksin

- en ole valmis sietämään mitä tahansa käytöstä parisuhteessa

- en ole valmis tekemään jatkuvasti kompromisseja matkakohteiden, kotitöiden, viikon ruokalistan, sisustuksen jne. suhteen

- en tarvitse huonoa seksiä monta kertaa viikossa, vaan mieluummin masturboin silloin kun huvittaa

- en halua kysyä lupaa lähteä naispuolisten kavereideni kanssa kaupungille tai shoppailemaan

- en jaksa olla se, joka keksii kaikki puheenaiheet

Kun tämä prosessi on ohi, aion todellakin nauttia yksin olemisesta ja vapaudesta. Liikkua, matkustaa, harrastaa ja toisinaan vaan olla nököttää yksin kotona. En usko, että tulen koskaan muuttamaan yhteen kenenkään miehen kanssa.

[/quote]

Muuten ihan hyvä, mutta tämä särähti korvaan " - en jaksa olla se, joka keksii kaikki puheenaiheet "

Jos ei ole puhuttavaa, niin miksi pitää väkisin koettaa löytää jotain sanomista?

[/quote]

Luulin että on normaalia puhua esim. päivän uutisista, sattumuksista töissä tms. Mutta ehkä jollekulle muulle onkin normaalia olla viikkokausia puolison kanssa hiljaa. Enkä todellakaan puhua pälpätä taukoamatta, en. Hiljaisuuskin on ok, mutta että viikkoja?

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 23:22"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 23:20"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:36"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:27"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:10"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:05"]PARITERAPIA. Me olimme miehen kanssa eron partaalla, mutta menimme pariterapiaan. Lapset ovat tosi vahingoittuvassa iässä 3 vuotiaina ja tosiaan on lapselle hirveetö olla erossa öitä vanhemmastaan. Olen kerran eronnut ja, kun näin miten se vaikutti nyt 8vuotiaaseen lapseeni, on mulla ikuisesti paha olla. Lapsemme oli 2,5v kun erosimme. Elämäni suurin virhe. Koska olen sitä mieltä, että vanhempien pitäisi luopua omadta itsekkyydestään ja osata elää suhteessa puolisonsa kanssa ja tarjota lapselle turvallinen koti. Lapsen tulee saada elää mlempien vanhempien kanssa. Rakastakaa puolisoanne, menkää terapiaan ja olkaa aikuisia ja oppikaa elämään. Nyt toisessa suhteessani oli siis ongelmia ja oltiin eron partaalla, mutta onneksi mentiin terapiaan. En halua enää koskaan etota, enkä rikkoa lapsilta kotia!! Tietysti on oikeitakin ongelmia miksi erota, ne ovat väkivalta ja päihderiippuvuudet. Muut syyt "kun ei oo enää kivaa" yms. johtuu vain ja ainoastaa ihmisten kusipäisyydestä ja itsekkyydestä. Ei ole mielestäni eron oikeita syitä ja ovat selvitettävissä, kun katsoo peiliin ja muuttaa itseään. Yleensä se metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jos on ihana ja kiva puolisoaan kohtaan, niin yleensä saa vadtakaikua. Eikä elämä aina ole mitään extremeä, kivaa ja suuria rakkauden tunteita. Ihmisen pitäisi löytää se onni itsestänsä ja tyytyväisyys. Puoliso tulee siihen vain lisäksi, mut onni lähtee itsestä. [/quote] No kyllä parisuhteessa molempien tulis voida olla onnellisia omana itsenään eikä totaalisesti muuttua. Jos tässä jatkaisin, saisin jatkossa mennä sitten soolona joka paikkaan kun mies ei halua. Ihan joka paikkaan. Enkä myöskään ole sellainen ihminen, joka kykenee harrastamaan seksiä sellaisen kanssa jota en rakasta tai jota halua yhtään. [/quote] Kannattaa silti mennä sinne pariterapiaan. Siellä kun on se ulkopuolinen, joka saattaa nähdä tilanteenne ihan eri tavoin, kun te kaksi. Mieskin voi siellä piristyä ja ymmärtää asioita, että miten tärkeää se on kumppanille, kun käydään paikoissa yhdessä.. Yritin siis vaan auttaa ja tuoda yo. näkökulmaa asiaan. Mun mielestä teidän eron syyt ( kun niitä lapsia kerran on) ei ole oikeat syyt erota, eikä ole sellaisia mitä ei voisi selvittää ja yrittää korjata. Ongelmat johtuu teidän itsekkyydestä... ja terapeutti kertoo sen teille kyllä. Kannattaa miettiä eroa tosi tarkkaan, koska se on lapsilta toisen vanhemman riistämistä. Eroaminen on sitäpaitsi mun silmissä melko suuri epäonnistuminen. En arvosta eronneita kyllä yhtään, jos ei ole kaikkeaan suhteen eteen tehnyt, eikä luopunut omasta itsekkyydestään lasten takia. [/quote] Eli kun mies ei hakkaa tai juo niin ei ole oikeita syitä erota? Pelkkä armoton tylsyys ja hiljaisuus ei riitä eikä se, että toisen kosketus inhottaa?

[/quote]

Miten se yllättäen on ruvennut inhoittamaan?

[/quote]

Ei kukaan mene yksiin sellaisen ihmisen kanssa joka inhottaa. Tuo "inho" on vain kehitelty syy erolle. Todellinen syy on niin naurettava ja lapsellinen että sitä ei voi sanoa ääneen, vaan pitää keksiä jotain muuta.

[/quote]

Voihan tietysti vanhentuessa ulkonäkö muuttui, tai jotain muuta, mutta tuota minäkin ihmettelin.

Tsemppiä! Meillä synty 7kk sitten ihana pieni tyttö. Vielä aika nuoria ollaan joten miehellä tuli paniikki. Mitä jos en oliskaan sille hyvä isä? Kokeiltiin pari viikkoa erossa ja nyt ollaan jo kihloissa kun ei siitä erosta mitään tullut. Toivon et teijänkin tilanne päätty hyvin!

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 23:24"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 23:17"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:14"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 19:16"]

Ap, suosittelen pariterapiaa ennen kuin teette lopullisen ratkaisun.

Me aloitimme terapian tilanteessa, jossa kummankin mielipide alkoi kallistua sille kannalle että me emme kerta kaikkiaan vain sovi yhteen, ja suhdetta ei siis kannata yrittää tekohengittää. Nyt on kaksi käyntiä takana, eli terapian aloituksesta alle kuukausi, ja joka viikonloppu on ollut aina vain mukavampaa yhdessä. Tänä viikonloppuna oli jo ihan huiman ihanaa seksiäkin (vaikka seksistä ei ole siellä terapiassa edes vielä puhuttu).

Kumppanin vaihtaminen ei aina ole mikään ratkaisu parisuhdeongelmiin. Hyvin monella tulee jokaisessa vakavassa suhteessaan ne samat ongelmat vastaan, koska osittain niitä aiheuttaa myös oma käytös ja tapa olla suhteessa. Silloin on aivan sama, kuinka täydellisen kumppanin vierelleen löytää, kun itseään ei voi vaihtaa toiseksi. Voi ainoastaan opetella ymmärtämään noita mekanismeja, ja pyrkiä sellaiseen asteittaiseen muutokseen, joka on itselle realistista toteuttaa.

[/quote]

Miksi oletat, että kaikki eroa haluavat haluavat uuden kumppanin? Itse teen eroa parasta aikaa. Kymmenen vuoden avioliiton aikana olen ymmärtänyt, että

- viihdyn paremmin yksin

- en ole valmis sietämään mitä tahansa käytöstä parisuhteessa

- en ole valmis tekemään jatkuvasti kompromisseja matkakohteiden, kotitöiden, viikon ruokalistan, sisustuksen jne. suhteen

- en tarvitse huonoa seksiä monta kertaa viikossa, vaan mieluummin masturboin silloin kun huvittaa

- en halua kysyä lupaa lähteä naispuolisten kavereideni kanssa kaupungille tai shoppailemaan

- en jaksa olla se, joka keksii kaikki puheenaiheet

Kun tämä prosessi on ohi, aion todellakin nauttia yksin olemisesta ja vapaudesta. Liikkua, matkustaa, harrastaa ja toisinaan vaan olla nököttää yksin kotona. En usko, että tulen koskaan muuttamaan yhteen kenenkään miehen kanssa.

[/quote]

Muuten ihan hyvä, mutta tämä särähti korvaan " - en jaksa olla se, joka keksii kaikki puheenaiheet "

Jos ei ole puhuttavaa, niin miksi pitää väkisin koettaa löytää jotain sanomista?

[/quote]

Luulin että on normaalia puhua esim. päivän uutisista, sattumuksista töissä tms. Mutta ehkä jollekulle muulle onkin normaalia olla viikkokausia puolison kanssa hiljaa. Enkä todellakaan puhua pälpätä taukoamatta, en. Hiljaisuuskin on ok, mutta että viikkoja?

[/quote]

Tuo ei tietysti kuullosta normaalilta, jos viikkokausia ollaan hiljaa. Olikohan hän yhtä hiljainen jo tavatessanne?

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 18:27"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 18:06"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:46"] [quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 12:54"]Miksi haluat erota hyvästä miehestä ja isästä etenkin kun on lapsia? [/quote] Koska meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset. Kahdestaan kun ollaan, katellaan telkkua eikä edes puhuta kun ei ole asiaa. Ollaan kuin vieraita toisillemme ja on ahdistanut (varmasti miestäkin) jo parin vuoden ajan. Seksielämä kuoli vuosi sitten, eikä sitä aiemminkaan juuri ollut. Ahdistus on suuri, jos jatkan niin joko sorrun pettämään (mitä en hyväksy) tai masennun. [/quote] Millä keinoin olette koettaneet muuttaa tätä tilannetta paremmaksi? [/quote] Kaikkemme on tehty, otettu yhteistä aikaa, jopa matkoja kahdestaan ilman lapsia, yritetty keksiä edes jotain tekemistä mistä kumpikin pitää. Kuukausi aina keskustelujen jälkeenkin menee hyvin toista huomioiden, sitten toinen vaan muuttuu ilmaksi eikä jaksa kun ei saa vastakaikua.

[/quote]

Kuukausi keskustelujen jälkeen menee hyvin? No kannattaisiko keskustella edes kerran kuussa kunnolla? Meillä tuota keskustelemista harrastetaan viikoittain.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 23:27"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 23:24"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 23:17"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:14"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 19:16"]

Ap, suosittelen pariterapiaa ennen kuin teette lopullisen ratkaisun.

Me aloitimme terapian tilanteessa, jossa kummankin mielipide alkoi kallistua sille kannalle että me emme kerta kaikkiaan vain sovi yhteen, ja suhdetta ei siis kannata yrittää tekohengittää. Nyt on kaksi käyntiä takana, eli terapian aloituksesta alle kuukausi, ja joka viikonloppu on ollut aina vain mukavampaa yhdessä. Tänä viikonloppuna oli jo ihan huiman ihanaa seksiäkin (vaikka seksistä ei ole siellä terapiassa edes vielä puhuttu).

Kumppanin vaihtaminen ei aina ole mikään ratkaisu parisuhdeongelmiin. Hyvin monella tulee jokaisessa vakavassa suhteessaan ne samat ongelmat vastaan, koska osittain niitä aiheuttaa myös oma käytös ja tapa olla suhteessa. Silloin on aivan sama, kuinka täydellisen kumppanin vierelleen löytää, kun itseään ei voi vaihtaa toiseksi. Voi ainoastaan opetella ymmärtämään noita mekanismeja, ja pyrkiä sellaiseen asteittaiseen muutokseen, joka on itselle realistista toteuttaa.

[/quote]

Miksi oletat, että kaikki eroa haluavat haluavat uuden kumppanin? Itse teen eroa parasta aikaa. Kymmenen vuoden avioliiton aikana olen ymmärtänyt, että

- viihdyn paremmin yksin

- en ole valmis sietämään mitä tahansa käytöstä parisuhteessa

- en ole valmis tekemään jatkuvasti kompromisseja matkakohteiden, kotitöiden, viikon ruokalistan, sisustuksen jne. suhteen

- en tarvitse huonoa seksiä monta kertaa viikossa, vaan mieluummin masturboin silloin kun huvittaa

- en halua kysyä lupaa lähteä naispuolisten kavereideni kanssa kaupungille tai shoppailemaan

- en jaksa olla se, joka keksii kaikki puheenaiheet

Kun tämä prosessi on ohi, aion todellakin nauttia yksin olemisesta ja vapaudesta. Liikkua, matkustaa, harrastaa ja toisinaan vaan olla nököttää yksin kotona. En usko, että tulen koskaan muuttamaan yhteen kenenkään miehen kanssa.

[/quote]

Muuten ihan hyvä, mutta tämä särähti korvaan " - en jaksa olla se, joka keksii kaikki puheenaiheet "

Jos ei ole puhuttavaa, niin miksi pitää väkisin koettaa löytää jotain sanomista?

[/quote]

Luulin että on normaalia puhua esim. päivän uutisista, sattumuksista töissä tms. Mutta ehkä jollekulle muulle onkin normaalia olla viikkokausia puolison kanssa hiljaa. Enkä todellakaan puhua pälpätä taukoamatta, en. Hiljaisuuskin on ok, mutta että viikkoja?

[/quote]

Tuo ei tietysti kuullosta normaalilta, jos viikkokausia ollaan hiljaa. Olikohan hän yhtä hiljainen jo tavatessanne?
[/quote]

Ei ollut. Kävimme pitkiä keskusteluja ja puhuimme syvällisesti asioista.

Up