Haluan erota, mies ei

Miksi haluat erota hyvästä miehestä ja isästä etenkin kun on lapsia?

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 21:16"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 12:54"]Miksi haluat erota hyvästä miehestä ja isästä etenkin kun on lapsia? [/quote] Koska meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset. Kahdestaan kun ollaan, katellaan telkkua eikä edes puhuta kun ei ole asiaa. Ollaan kuin vieraita toisillemme ja on ahdistanut (varmasti miestäkin) jo parin vuoden ajan. Seksielämä kuoli vuosi sitten, eikä sitä aiemminkaan juuri ollut. Ahdistus on suuri, jos jatkan niin joko sorrun pettämään (mitä en hyväksy) tai masennun.

[/quote]

Onko tilanne miehesi syytä? Miksi luulet että uudessa suhteessa ei käy samoin? Tai voihan sitä uusia suhteen muutaman vuoden välein, niin ei ala niin kyllästyttää, mutta tuskin saat parempaa viestä, koska vika on sinussa.
[/quote]
Molempien syytä tämä on, valittiin väärä puoliso. Annettiin alkuhuuman ratkaista eikä älytty että sen takana on liian erilaiset ihmiset. Mies on hyvä mies ja paras isä lapsille, mutta itselleni täysin väärä puoliso. Kuin myös minä hänelle.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 21:18"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 18:29"]Kyse on viime kädessä siitä että ollaan ihan erilaisia ihmisiä. Minä sosiaalinen, mies erakko.

[/quote]

Lapsille on jo saatu kiva elättäjä ja nyt pitäisi saada sopiva rakastaja.
[/quote]
Tienaan paljon paremmin kuin mieheni, pieleen siis meni tämä arvaus.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 21:18"]Sinä ap, joka haluat erota. Voitko rehellisin mielin sanoa, että olet tehnyt kaikkesi sen eteen että liittonne toimisi ja jatkuisi?

Onko testattu parisuhdeterapia? Kahdenkeskinen aika? Seksiloma? Huomioitteko toisianne arjessa? Keskusteletteko? Oletteko toistenne kanssa vai ruudun ääressä illalla kun lapset nukkuvat?
[/quote]
Kaikki ollaan mielestäni tehty, sänkyelämä tosin loppui vuosi sitten kun ei vaan enää haluttanut. Kumpaakaan.

PARITERAPIA. Me olimme miehen kanssa eron partaalla, mutta menimme pariterapiaan. Lapset ovat tosi vahingoittuvassa iässä 3 vuotiaina ja tosiaan on lapselle hirveetö olla erossa öitä vanhemmastaan. Olen kerran eronnut ja, kun näin miten se vaikutti nyt 8vuotiaaseen lapseeni, on mulla ikuisesti paha olla. Lapsemme oli 2,5v kun erosimme. Elämäni suurin virhe. Koska olen sitä mieltä, että vanhempien pitäisi luopua omadta itsekkyydestään ja osata elää suhteessa puolisonsa kanssa ja tarjota lapselle turvallinen koti. Lapsen tulee saada elää mlempien vanhempien kanssa. Rakastakaa puolisoanne, menkää terapiaan ja olkaa aikuisia ja oppikaa elämään. Nyt toisessa suhteessani oli siis ongelmia ja oltiin eron partaalla, mutta onneksi mentiin terapiaan. En halua enää koskaan etota, enkä rikkoa lapsilta kotia!!

Tietysti on oikeitakin ongelmia miksi erota, ne ovat väkivalta ja päihderiippuvuudet. Muut syyt "kun ei oo enää kivaa" yms. johtuu vain ja ainoastaa ihmisten kusipäisyydestä ja itsekkyydestä. Ei ole mielestäni eron oikeita syitä ja ovat selvitettävissä, kun katsoo peiliin ja muuttaa itseään. Yleensä se metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jos on ihana ja kiva puolisoaan kohtaan, niin yleensä saa vadtakaikua. Eikä elämä aina ole mitään extremeä, kivaa ja suuria rakkauden tunteita. Ihmisen pitäisi löytää se onni itsestänsä ja tyytyväisyys. Puoliso tulee siihen vain lisäksi, mut onni lähtee itsestä.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:02"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 21:16"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 12:54"]Miksi haluat erota hyvästä miehestä ja isästä etenkin kun on lapsia? [/quote] Koska meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset. Kahdestaan kun ollaan, katellaan telkkua eikä edes puhuta kun ei ole asiaa. Ollaan kuin vieraita toisillemme ja on ahdistanut (varmasti miestäkin) jo parin vuoden ajan. Seksielämä kuoli vuosi sitten, eikä sitä aiemminkaan juuri ollut. Ahdistus on suuri, jos jatkan niin joko sorrun pettämään (mitä en hyväksy) tai masennun.

[/quote]

Onko tilanne miehesi syytä? Miksi luulet että uudessa suhteessa ei käy samoin? Tai voihan sitä uusia suhteen muutaman vuoden välein, niin ei ala niin kyllästyttää, mutta tuskin saat parempaa viestä, koska vika on sinussa.
[/quote]
Molempien syytä tämä on, valittiin väärä puoliso. Annettiin alkuhuuman ratkaista eikä älytty että sen takana on liian erilaiset ihmiset. Mies on hyvä mies ja paras isä lapsille, mutta itselleni täysin väärä puoliso. Kuin myös minä hänelle.
[/quote] meillä sama juttu! Mies vaan mielummin elää näin kun eroaa, malli on kotoa opittu, miehen vanhemmat aina nukkuneet eri huoneissa ja puhuvat toisilleen vain vittuillen. Itse en halua sellaista suhdetta, mielestäni 10vuotta saman ihmisen kanssa on hyvä tulos. Mies haluaa lasten takia olla yhdessä ja toki onhan hänellä helppoa kun minä teen aivan kaiken kotona. Lasten takia yritän sinnitellä yhdessä. Kohta tilttaa pää!!

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:05"]PARITERAPIA. Me olimme miehen kanssa eron partaalla, mutta menimme pariterapiaan. Lapset ovat tosi vahingoittuvassa iässä 3 vuotiaina ja tosiaan on lapselle hirveetö olla erossa öitä vanhemmastaan. Olen kerran eronnut ja, kun näin miten se vaikutti nyt 8vuotiaaseen lapseeni, on mulla ikuisesti paha olla. Lapsemme oli 2,5v kun erosimme. Elämäni suurin virhe. Koska olen sitä mieltä, että vanhempien pitäisi luopua omadta itsekkyydestään ja osata elää suhteessa puolisonsa kanssa ja tarjota lapselle turvallinen koti. Lapsen tulee saada elää mlempien vanhempien kanssa. Rakastakaa puolisoanne, menkää terapiaan ja olkaa aikuisia ja oppikaa elämään. Nyt toisessa suhteessani oli siis ongelmia ja oltiin eron partaalla, mutta onneksi mentiin terapiaan. En halua enää koskaan etota, enkä rikkoa lapsilta kotia!!

Tietysti on oikeitakin ongelmia miksi erota, ne ovat väkivalta ja päihderiippuvuudet. Muut syyt "kun ei oo enää kivaa" yms. johtuu vain ja ainoastaa ihmisten kusipäisyydestä ja itsekkyydestä. Ei ole mielestäni eron oikeita syitä ja ovat selvitettävissä, kun katsoo peiliin ja muuttaa itseään. Yleensä se metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jos on ihana ja kiva puolisoaan kohtaan, niin yleensä saa vadtakaikua. Eikä elämä aina ole mitään extremeä, kivaa ja suuria rakkauden tunteita. Ihmisen pitäisi löytää se onni itsestänsä ja tyytyväisyys. Puoliso tulee siihen vain lisäksi, mut onni lähtee itsestä.
[/quote]
No kyllä parisuhteessa molempien tulis voida olla onnellisia omana itsenään eikä totaalisesti muuttua. Jos tässä jatkaisin, saisin jatkossa mennä sitten soolona joka paikkaan kun mies ei halua. Ihan joka paikkaan. Enkä myöskään ole sellainen ihminen, joka kykenee harrastamaan seksiä sellaisen kanssa jota en rakasta tai jota halua yhtään.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 19:16"]

Ap, suosittelen pariterapiaa ennen kuin teette lopullisen ratkaisun.

Me aloitimme terapian tilanteessa, jossa kummankin mielipide alkoi kallistua sille kannalle että me emme kerta kaikkiaan vain sovi yhteen, ja suhdetta ei siis kannata yrittää tekohengittää. Nyt on kaksi käyntiä takana, eli terapian aloituksesta alle kuukausi, ja joka viikonloppu on ollut aina vain mukavampaa yhdessä. Tänä viikonloppuna oli jo ihan huiman ihanaa seksiäkin (vaikka seksistä ei ole siellä terapiassa edes vielä puhuttu).

Kumppanin vaihtaminen ei aina ole mikään ratkaisu parisuhdeongelmiin. Hyvin monella tulee jokaisessa vakavassa suhteessaan ne samat ongelmat vastaan, koska osittain niitä aiheuttaa myös oma käytös ja tapa olla suhteessa. Silloin on aivan sama, kuinka täydellisen kumppanin vierelleen löytää, kun itseään ei voi vaihtaa toiseksi. Voi ainoastaan opetella ymmärtämään noita mekanismeja, ja pyrkiä sellaiseen asteittaiseen muutokseen, joka on itselle realistista toteuttaa.

[/quote]

Miksi oletat, että kaikki eroa haluavat haluavat uuden kumppanin? Itse teen eroa parasta aikaa. Kymmenen vuoden avioliiton aikana olen ymmärtänyt, että

- viihdyn paremmin yksin

- en ole valmis sietämään mitä tahansa käytöstä parisuhteessa

- en ole valmis tekemään jatkuvasti kompromisseja matkakohteiden, kotitöiden, viikon ruokalistan, sisustuksen jne. suhteen

- en tarvitse huonoa seksiä monta kertaa viikossa, vaan mieluummin masturboin silloin kun huvittaa

- en halua kysyä lupaa lähteä naispuolisten kavereideni kanssa kaupungille tai shoppailemaan

- en jaksa olla se, joka keksii kaikki puheenaiheet

Kun tämä prosessi on ohi, aion todellakin nauttia yksin olemisesta ja vapaudesta. Liikkua, matkustaa, harrastaa ja toisinaan vaan olla nököttää yksin kotona. En usko, että tulen koskaan muuttamaan yhteen kenenkään miehen kanssa.

34 jatkaa vielä. .. onni ja tyytyväisyys lähtee siis itsestä. Ihmisen pitää oppia olemaan yksin, itsensä kanssa. Olla tyytyväinen itseensä ja rakastaa itseään. Pitää olla omia juttuja. Pitää viihtyä omassa seurassa. Ei onnea voi etsiä toisesta ihmisestä, eikä voi olettaa, että se toinen tekee onnelliseksi. Suhteen tarkoituksena on tuoda omaan onneen ja elämään jotain pikkusen lisää. Pitää oppia hyväksymään ja pitää oppia hyväksymään toisen huonot puolet. Jos etsii toisesta vaan hyvät puolet ja on itse aktiivinen ja hyvä toiselle, niin usein se palkitaan.
Pikkuasioista on turha riidellä ja arkiasioista. Tulisi olla oikeesti onnellinen esim. siitä, että on terve ja siitä, että on puoliso rinnalla ja terve. Ei tulisi tuhlata elämää riitelyyn yms. kun se ei ole itsestäänsrlvää, että se toinen on siinä rinnalla. Voi tulla vakava sairaus tai kuolema. Pitäisi osata olla kiitollinen puolisosta, perheestä, terveydestä ja elää sen mukaisesti kunnioittaa sitä ja ymmärtää, että se ei ole itsestäänselvyys.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:08"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:02"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 21:16"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 12:54"]Miksi haluat erota hyvästä miehestä ja isästä etenkin kun on lapsia? [/quote] Koska meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset. Kahdestaan kun ollaan, katellaan telkkua eikä edes puhuta kun ei ole asiaa. Ollaan kuin vieraita toisillemme ja on ahdistanut (varmasti miestäkin) jo parin vuoden ajan. Seksielämä kuoli vuosi sitten, eikä sitä aiemminkaan juuri ollut. Ahdistus on suuri, jos jatkan niin joko sorrun pettämään (mitä en hyväksy) tai masennun.

[/quote]

Onko tilanne miehesi syytä? Miksi luulet että uudessa suhteessa ei käy samoin? Tai voihan sitä uusia suhteen muutaman vuoden välein, niin ei ala niin kyllästyttää, mutta tuskin saat parempaa viestä, koska vika on sinussa.
[/quote]
Molempien syytä tämä on, valittiin väärä puoliso. Annettiin alkuhuuman ratkaista eikä älytty että sen takana on liian erilaiset ihmiset. Mies on hyvä mies ja paras isä lapsille, mutta itselleni täysin väärä puoliso. Kuin myös minä hänelle.
[/quote] meillä sama juttu! Mies vaan mielummin elää näin kun eroaa, malli on kotoa opittu, miehen vanhemmat aina nukkuneet eri huoneissa ja puhuvat toisilleen vain vittuillen. Itse en halua sellaista suhdetta, mielestäni 10vuotta saman ihmisen kanssa on hyvä tulos. Mies haluaa lasten takia olla yhdessä ja toki onhan hänellä helppoa kun minä teen aivan kaiken kotona. Lasten takia yritän sinnitellä yhdessä. Kohta tilttaa pää!!
[/quote]
Itse taas kun mietin miehen vanhempia niin en ole kyllä koskaan nähnyt heitä halaamassa tai muutenkaan lähekkäin kun taas omat vanhempani kiusoittelevat ja pitelevät kädestä kiinni edelleen 40+ vuoden yhdessäolon jälkeen. Itse haluan samanlaisen suhteen, en tällaista kuin mun oma on ollut viimeiset vuodet, jossa juurikin vittuillaan enemmän kuin kyetään normaalisti keskustelemaan saatikka oltais missään määrin leikkisiä.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:10"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:05"]PARITERAPIA. Me olimme miehen kanssa eron partaalla, mutta menimme pariterapiaan. Lapset ovat tosi vahingoittuvassa iässä 3 vuotiaina ja tosiaan on lapselle hirveetö olla erossa öitä vanhemmastaan. Olen kerran eronnut ja, kun näin miten se vaikutti nyt 8vuotiaaseen lapseeni, on mulla ikuisesti paha olla. Lapsemme oli 2,5v kun erosimme. Elämäni suurin virhe. Koska olen sitä mieltä, että vanhempien pitäisi luopua omadta itsekkyydestään ja osata elää suhteessa puolisonsa kanssa ja tarjota lapselle turvallinen koti. Lapsen tulee saada elää mlempien vanhempien kanssa. Rakastakaa puolisoanne, menkää terapiaan ja olkaa aikuisia ja oppikaa elämään. Nyt toisessa suhteessani oli siis ongelmia ja oltiin eron partaalla, mutta onneksi mentiin terapiaan. En halua enää koskaan etota, enkä rikkoa lapsilta kotia!!

Tietysti on oikeitakin ongelmia miksi erota, ne ovat väkivalta ja päihderiippuvuudet. Muut syyt "kun ei oo enää kivaa" yms. johtuu vain ja ainoastaa ihmisten kusipäisyydestä ja itsekkyydestä. Ei ole mielestäni eron oikeita syitä ja ovat selvitettävissä, kun katsoo peiliin ja muuttaa itseään. Yleensä se metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jos on ihana ja kiva puolisoaan kohtaan, niin yleensä saa vadtakaikua. Eikä elämä aina ole mitään extremeä, kivaa ja suuria rakkauden tunteita. Ihmisen pitäisi löytää se onni itsestänsä ja tyytyväisyys. Puoliso tulee siihen vain lisäksi, mut onni lähtee itsestä.
[/quote]
No kyllä parisuhteessa molempien tulis voida olla onnellisia omana itsenään eikä totaalisesti muuttua. Jos tässä jatkaisin, saisin jatkossa mennä sitten soolona joka paikkaan kun mies ei halua. Ihan joka paikkaan. Enkä myöskään ole sellainen ihminen, joka kykenee harrastamaan seksiä sellaisen kanssa jota en rakasta tai jota halua yhtään.
[/quote]

Kannattaa silti mennä sinne pariterapiaan. Siellä kun on se ulkopuolinen, joka saattaa nähdä tilanteenne ihan eri tavoin, kun te kaksi. Mieskin voi siellä piristyä ja ymmärtää asioita, että miten tärkeää se on kumppanille, kun käydään paikoissa yhdessä..

Yritin siis vaan auttaa ja tuoda yo. näkökulmaa asiaan. Mun mielestä teidän eron syyt ( kun niitä lapsia kerran on) ei ole oikeat syyt erota, eikä ole sellaisia mitä ei voisi selvittää ja yrittää korjata. Ongelmat johtuu teidän itsekkyydestä... ja terapeutti kertoo sen teille kyllä. Kannattaa miettiä eroa tosi tarkkaan, koska se on lapsilta toisen vanhemman riistämistä. Eroaminen on sitäpaitsi mun silmissä melko suuri epäonnistuminen. En arvosta eronneita kyllä yhtään, jos ei ole kaikkeaan suhteen eteen tehnyt, eikä luopunut omasta itsekkyydestään lasten takia.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:27"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:10"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:05"]PARITERAPIA. Me olimme miehen kanssa eron partaalla, mutta menimme pariterapiaan. Lapset ovat tosi vahingoittuvassa iässä 3 vuotiaina ja tosiaan on lapselle hirveetö olla erossa öitä vanhemmastaan. Olen kerran eronnut ja, kun näin miten se vaikutti nyt 8vuotiaaseen lapseeni, on mulla ikuisesti paha olla. Lapsemme oli 2,5v kun erosimme. Elämäni suurin virhe. Koska olen sitä mieltä, että vanhempien pitäisi luopua omadta itsekkyydestään ja osata elää suhteessa puolisonsa kanssa ja tarjota lapselle turvallinen koti. Lapsen tulee saada elää mlempien vanhempien kanssa. Rakastakaa puolisoanne, menkää terapiaan ja olkaa aikuisia ja oppikaa elämään. Nyt toisessa suhteessani oli siis ongelmia ja oltiin eron partaalla, mutta onneksi mentiin terapiaan. En halua enää koskaan etota, enkä rikkoa lapsilta kotia!!

Tietysti on oikeitakin ongelmia miksi erota, ne ovat väkivalta ja päihderiippuvuudet. Muut syyt "kun ei oo enää kivaa" yms. johtuu vain ja ainoastaa ihmisten kusipäisyydestä ja itsekkyydestä. Ei ole mielestäni eron oikeita syitä ja ovat selvitettävissä, kun katsoo peiliin ja muuttaa itseään. Yleensä se metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jos on ihana ja kiva puolisoaan kohtaan, niin yleensä saa vadtakaikua. Eikä elämä aina ole mitään extremeä, kivaa ja suuria rakkauden tunteita. Ihmisen pitäisi löytää se onni itsestänsä ja tyytyväisyys. Puoliso tulee siihen vain lisäksi, mut onni lähtee itsestä.
[/quote]
No kyllä parisuhteessa molempien tulis voida olla onnellisia omana itsenään eikä totaalisesti muuttua. Jos tässä jatkaisin, saisin jatkossa mennä sitten soolona joka paikkaan kun mies ei halua. Ihan joka paikkaan. Enkä myöskään ole sellainen ihminen, joka kykenee harrastamaan seksiä sellaisen kanssa jota en rakasta tai jota halua yhtään.
[/quote]

Kannattaa silti mennä sinne pariterapiaan. Siellä kun on se ulkopuolinen, joka saattaa nähdä tilanteenne ihan eri tavoin, kun te kaksi. Mieskin voi siellä piristyä ja ymmärtää asioita, että miten tärkeää se on kumppanille, kun käydään paikoissa yhdessä..

Yritin siis vaan auttaa ja tuoda yo. näkökulmaa asiaan. Mun mielestä teidän eron syyt ( kun niitä lapsia kerran on) ei ole oikeat syyt erota, eikä ole sellaisia mitä ei voisi selvittää ja yrittää korjata. Ongelmat johtuu teidän itsekkyydestä... ja terapeutti kertoo sen teille kyllä. Kannattaa miettiä eroa tosi tarkkaan, koska se on lapsilta toisen vanhemman riistämistä. Eroaminen on sitäpaitsi mun silmissä melko suuri epäonnistuminen. En arvosta eronneita kyllä yhtään, jos ei ole kaikkeaan suhteen eteen tehnyt, eikä luopunut omasta itsekkyydestään lasten takia.
[/quote]
Eli kun mies ei hakkaa tai juo niin ei ole oikeita syitä erota? Pelkkä armoton tylsyys ja hiljaisuus ei riitä eikä se, että toisen kosketus inhottaa?

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:36"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:27"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:10"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:05"]PARITERAPIA. Me olimme miehen kanssa eron partaalla, mutta menimme pariterapiaan. Lapset ovat tosi vahingoittuvassa iässä 3 vuotiaina ja tosiaan on lapselle hirveetö olla erossa öitä vanhemmastaan. Olen kerran eronnut ja, kun näin miten se vaikutti nyt 8vuotiaaseen lapseeni, on mulla ikuisesti paha olla. Lapsemme oli 2,5v kun erosimme. Elämäni suurin virhe. Koska olen sitä mieltä, että vanhempien pitäisi luopua omadta itsekkyydestään ja osata elää suhteessa puolisonsa kanssa ja tarjota lapselle turvallinen koti. Lapsen tulee saada elää mlempien vanhempien kanssa. Rakastakaa puolisoanne, menkää terapiaan ja olkaa aikuisia ja oppikaa elämään. Nyt toisessa suhteessani oli siis ongelmia ja oltiin eron partaalla, mutta onneksi mentiin terapiaan. En halua enää koskaan etota, enkä rikkoa lapsilta kotia!!

Tietysti on oikeitakin ongelmia miksi erota, ne ovat väkivalta ja päihderiippuvuudet. Muut syyt "kun ei oo enää kivaa" yms. johtuu vain ja ainoastaa ihmisten kusipäisyydestä ja itsekkyydestä. Ei ole mielestäni eron oikeita syitä ja ovat selvitettävissä, kun katsoo peiliin ja muuttaa itseään. Yleensä se metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jos on ihana ja kiva puolisoaan kohtaan, niin yleensä saa vadtakaikua. Eikä elämä aina ole mitään extremeä, kivaa ja suuria rakkauden tunteita. Ihmisen pitäisi löytää se onni itsestänsä ja tyytyväisyys. Puoliso tulee siihen vain lisäksi, mut onni lähtee itsestä.
[/quote]
No kyllä parisuhteessa molempien tulis voida olla onnellisia omana itsenään eikä totaalisesti muuttua. Jos tässä jatkaisin, saisin jatkossa mennä sitten soolona joka paikkaan kun mies ei halua. Ihan joka paikkaan. Enkä myöskään ole sellainen ihminen, joka kykenee harrastamaan seksiä sellaisen kanssa jota en rakasta tai jota halua yhtään.
[/quote]

Kannattaa silti mennä sinne pariterapiaan. Siellä kun on se ulkopuolinen, joka saattaa nähdä tilanteenne ihan eri tavoin, kun te kaksi. Mieskin voi siellä piristyä ja ymmärtää asioita, että miten tärkeää se on kumppanille, kun käydään paikoissa yhdessä..

Yritin siis vaan auttaa ja tuoda yo. näkökulmaa asiaan. Mun mielestä teidän eron syyt ( kun niitä lapsia kerran on) ei ole oikeat syyt erota, eikä ole sellaisia mitä ei voisi selvittää ja yrittää korjata. Ongelmat johtuu teidän itsekkyydestä... ja terapeutti kertoo sen teille kyllä. Kannattaa miettiä eroa tosi tarkkaan, koska se on lapsilta toisen vanhemman riistämistä. Eroaminen on sitäpaitsi mun silmissä melko suuri epäonnistuminen. En arvosta eronneita kyllä yhtään, jos ei ole kaikkeaan suhteen eteen tehnyt, eikä luopunut omasta itsekkyydestään lasten takia.
[/quote]
Eli kun mies ei hakkaa tai juo niin ei ole oikeita syitä erota? Pelkkä armoton tylsyys ja hiljaisuus ei riitä eikä se, että toisen kosketus inhottaa?
[/quote]

Juu en ymmärrä sitä, miksi ihmiset voi olla niin lapsellisia ja tyhmiäkin, että lisääntyy täysin väärän ihmisen kanssa..Kauanko olitte yhdessä ennen kuin lapsi syntyi? Ymmärsin, että teillä on enemmän lapsia? Jos teillä on enemmän kuin yksi lapsi, niin en ymmärrä sitäkään, etteikö se täysin väärä kumppanin valinta selvinnyt ennen sitä? Kannattaisko palauttaa ne asiat mieleen johon toisissa rakastuitte? Ei teillä varmaan kokoaikaa tylsää ja tyhmää ollut? Enkä kyllä ymmärrä sitä, että erotaan kun on tylsää.. Kuulostaa hiukan meidän teinin jutuilta, kun se kitksee, että äiti keksi mulle tekemistä, kun on tylsää. Eli keksikää nyt sitä tekemistä. Menkää sinne terapiaan.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:10"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:05"]PARITERAPIA. Me olimme miehen kanssa eron partaalla, mutta menimme pariterapiaan. Lapset ovat tosi vahingoittuvassa iässä 3 vuotiaina ja tosiaan on lapselle hirveetö olla erossa öitä vanhemmastaan. Olen kerran eronnut ja, kun näin miten se vaikutti nyt 8vuotiaaseen lapseeni, on mulla ikuisesti paha olla. Lapsemme oli 2,5v kun erosimme. Elämäni suurin virhe. Koska olen sitä mieltä, että vanhempien pitäisi luopua omadta itsekkyydestään ja osata elää suhteessa puolisonsa kanssa ja tarjota lapselle turvallinen koti. Lapsen tulee saada elää mlempien vanhempien kanssa. Rakastakaa puolisoanne, menkää terapiaan ja olkaa aikuisia ja oppikaa elämään. Nyt toisessa suhteessani oli siis ongelmia ja oltiin eron partaalla, mutta onneksi mentiin terapiaan. En halua enää koskaan etota, enkä rikkoa lapsilta kotia!! Tietysti on oikeitakin ongelmia miksi erota, ne ovat väkivalta ja päihderiippuvuudet. Muut syyt "kun ei oo enää kivaa" yms. johtuu vain ja ainoastaa ihmisten kusipäisyydestä ja itsekkyydestä. Ei ole mielestäni eron oikeita syitä ja ovat selvitettävissä, kun katsoo peiliin ja muuttaa itseään. Yleensä se metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jos on ihana ja kiva puolisoaan kohtaan, niin yleensä saa vadtakaikua. Eikä elämä aina ole mitään extremeä, kivaa ja suuria rakkauden tunteita. Ihmisen pitäisi löytää se onni itsestänsä ja tyytyväisyys. Puoliso tulee siihen vain lisäksi, mut onni lähtee itsestä. [/quote] No kyllä parisuhteessa molempien tulis voida olla onnellisia omana itsenään eikä totaalisesti muuttua. Jos tässä jatkaisin, saisin jatkossa mennä sitten soolona joka paikkaan kun mies ei halua. Ihan joka paikkaan. Enkä myöskään ole sellainen ihminen, joka kykenee harrastamaan seksiä sellaisen kanssa jota en rakasta tai jota halua yhtään. [/quote] Kannattaa silti mennä sinne pariterapiaan. Siellä kun on se ulkopuolinen, joka saattaa nähdä tilanteenne ihan eri tavoin, kun te kaksi. Mieskin voi siellä piristyä ja ymmärtää asioita, että miten tärkeää se on kumppanille, kun käydään paikoissa yhdessä.. Yritin siis vaan auttaa ja tuoda yo. näkökulmaa asiaan. Mun mielestä teidän eron syyt ( kun niitä lapsia kerran on) ei ole oikeat syyt erota, eikä ole sellaisia mitä ei voisi selvittää ja yrittää korjata. Ongelmat johtuu teidän itsekkyydestä... ja terapeutti kertoo sen teille kyllä. Kannattaa miettiä eroa tosi tarkkaan, koska se on lapsilta toisen vanhemman riistämistä. Eroaminen on sitäpaitsi mun silmissä melko suuri epäonnistuminen. En arvosta eronneita kyllä yhtään, jos ei ole kaikkeaan suhteen eteen tehnyt, eikä luopunut omasta itsekkyydestään lasten takia.

[/quote]

Tekstisi kertoo siitä, että asetut toisten ihmisten yläpuolelle. Luulet tietäväsi muiden elämästä ja parisuhteista enemmän kuin he itse. Hienoa. En silti pysty arvostamaan sinua.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:50"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:10"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:05"]PARITERAPIA. Me olimme miehen kanssa eron partaalla, mutta menimme pariterapiaan. Lapset ovat tosi vahingoittuvassa iässä 3 vuotiaina ja tosiaan on lapselle hirveetö olla erossa öitä vanhemmastaan. Olen kerran eronnut ja, kun näin miten se vaikutti nyt 8vuotiaaseen lapseeni, on mulla ikuisesti paha olla. Lapsemme oli 2,5v kun erosimme. Elämäni suurin virhe. Koska olen sitä mieltä, että vanhempien pitäisi luopua omadta itsekkyydestään ja osata elää suhteessa puolisonsa kanssa ja tarjota lapselle turvallinen koti. Lapsen tulee saada elää mlempien vanhempien kanssa. Rakastakaa puolisoanne, menkää terapiaan ja olkaa aikuisia ja oppikaa elämään. Nyt toisessa suhteessani oli siis ongelmia ja oltiin eron partaalla, mutta onneksi mentiin terapiaan. En halua enää koskaan etota, enkä rikkoa lapsilta kotia!! Tietysti on oikeitakin ongelmia miksi erota, ne ovat väkivalta ja päihderiippuvuudet. Muut syyt "kun ei oo enää kivaa" yms. johtuu vain ja ainoastaa ihmisten kusipäisyydestä ja itsekkyydestä. Ei ole mielestäni eron oikeita syitä ja ovat selvitettävissä, kun katsoo peiliin ja muuttaa itseään. Yleensä se metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jos on ihana ja kiva puolisoaan kohtaan, niin yleensä saa vadtakaikua. Eikä elämä aina ole mitään extremeä, kivaa ja suuria rakkauden tunteita. Ihmisen pitäisi löytää se onni itsestänsä ja tyytyväisyys. Puoliso tulee siihen vain lisäksi, mut onni lähtee itsestä. [/quote] No kyllä parisuhteessa molempien tulis voida olla onnellisia omana itsenään eikä totaalisesti muuttua. Jos tässä jatkaisin, saisin jatkossa mennä sitten soolona joka paikkaan kun mies ei halua. Ihan joka paikkaan. Enkä myöskään ole sellainen ihminen, joka kykenee harrastamaan seksiä sellaisen kanssa jota en rakasta tai jota halua yhtään. [/quote] Kannattaa silti mennä sinne pariterapiaan. Siellä kun on se ulkopuolinen, joka saattaa nähdä tilanteenne ihan eri tavoin, kun te kaksi. Mieskin voi siellä piristyä ja ymmärtää asioita, että miten tärkeää se on kumppanille, kun käydään paikoissa yhdessä.. Yritin siis vaan auttaa ja tuoda yo. näkökulmaa asiaan. Mun mielestä teidän eron syyt ( kun niitä lapsia kerran on) ei ole oikeat syyt erota, eikä ole sellaisia mitä ei voisi selvittää ja yrittää korjata. Ongelmat johtuu teidän itsekkyydestä... ja terapeutti kertoo sen teille kyllä. Kannattaa miettiä eroa tosi tarkkaan, koska se on lapsilta toisen vanhemman riistämistä. Eroaminen on sitäpaitsi mun silmissä melko suuri epäonnistuminen. En arvosta eronneita kyllä yhtään, jos ei ole kaikkeaan suhteen eteen tehnyt, eikä luopunut omasta itsekkyydestään lasten takia.

[/quote]

Tekstisi kertoo siitä, että asetut toisten ihmisten yläpuolelle. Luulet tietäväsi muiden elämästä ja parisuhteista enemmän kuin he itse. Hienoa. En silti pysty arvostamaan sinua.
[/quote]

Ap:n kertoman mukaan heillä on tylsää, hiljaista, ei puhuttavaa, eikä tehdä juttuja yhdessä. Suosittelin pariterapiaa, jotta saisi ulkopuolisen ihmisen näkökulmaa asioihin.

Olen itse eronnut. Elämäni suurin virhe. Eromme johtui samoista asioista mitä ap on tuonut esiin. Syyt ovat mielestäni itsekkyyttä ja typeryyttä, lapsellista käytöstä. En arvosta em. syistä eronneita ihmisiä. En arvosta k nkään, kun silloin toumin vastaavasti, itsekkäästi ja erosin. Koen olevani epäonnistunut ihmisenä ja petin lapseni. Vieläkin 5 vuotta eron jälkeen sydäntäni raastaa lapseni sanat, joita hän mnulle vieläkin toistelee. " äiti, mulla on kokoajan kauhea ikävä teistä jompaa kumpaa. Isää, kun olen täällä ja sua kun olen isällä". Joten olen edelleen sitä mieltä, että menkää ihmiset pariterapiaan. Miettikää eroa lasten silmin. Ei se ero ole lapsille, niin yksinkertainen, kun aikuiset luulee. Eräs terapeutti sanoi, että lapsi voi kpkea vanhempien eron samoin, kuin vanhemma kuoleman, joten miettikää sitä.

Eli itse eron kokeneena voin sanoa, että yrittäkää kaikkenne ennenkuin eroatte.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 18:29"]Kyse on viime kädessä siitä että ollaan ihan erilaisia ihmisiä. Minä sosiaalinen, mies erakko.

[/quote]

Naiset on sikoja.

Lapsille on jo saatu kiva elättäjä ja nyt pitäisi saada sopiva rakastaja.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:03"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 21:18"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 18:29"]Kyse on viime kädessä siitä että ollaan ihan erilaisia ihmisiä. Minä sosiaalinen, mies erakko. [/quote] Lapsille on jo saatu kiva elättäjä ja nyt pitäisi saada sopiva rakastaja. [/quote] Tienaan paljon paremmin kuin mieheni, pieleen siis meni tämä arvaus.

[/quote]

Eli lapset jää isälle ja sinä maksat ruokkoja? Ja painelet munan perässä kohti auringonlaskua?

Kaikki on kiinni siitä, HALUATKO sinä rakastaa miestäsi? Motivoi itsesi tahtomaan rakastaa miestäsi. Se vaatii työtä.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:14"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 19:16"]

Ap, suosittelen pariterapiaa ennen kuin teette lopullisen ratkaisun.

Me aloitimme terapian tilanteessa, jossa kummankin mielipide alkoi kallistua sille kannalle että me emme kerta kaikkiaan vain sovi yhteen, ja suhdetta ei siis kannata yrittää tekohengittää. Nyt on kaksi käyntiä takana, eli terapian aloituksesta alle kuukausi, ja joka viikonloppu on ollut aina vain mukavampaa yhdessä. Tänä viikonloppuna oli jo ihan huiman ihanaa seksiäkin (vaikka seksistä ei ole siellä terapiassa edes vielä puhuttu).

Kumppanin vaihtaminen ei aina ole mikään ratkaisu parisuhdeongelmiin. Hyvin monella tulee jokaisessa vakavassa suhteessaan ne samat ongelmat vastaan, koska osittain niitä aiheuttaa myös oma käytös ja tapa olla suhteessa. Silloin on aivan sama, kuinka täydellisen kumppanin vierelleen löytää, kun itseään ei voi vaihtaa toiseksi. Voi ainoastaan opetella ymmärtämään noita mekanismeja, ja pyrkiä sellaiseen asteittaiseen muutokseen, joka on itselle realistista toteuttaa.

[/quote]

Miksi oletat, että kaikki eroa haluavat haluavat uuden kumppanin? Itse teen eroa parasta aikaa. Kymmenen vuoden avioliiton aikana olen ymmärtänyt, että

- viihdyn paremmin yksin

- en ole valmis sietämään mitä tahansa käytöstä parisuhteessa

- en ole valmis tekemään jatkuvasti kompromisseja matkakohteiden, kotitöiden, viikon ruokalistan, sisustuksen jne. suhteen

- en tarvitse huonoa seksiä monta kertaa viikossa, vaan mieluummin masturboin silloin kun huvittaa

- en halua kysyä lupaa lähteä naispuolisten kavereideni kanssa kaupungille tai shoppailemaan

- en jaksa olla se, joka keksii kaikki puheenaiheet

Kun tämä prosessi on ohi, aion todellakin nauttia yksin olemisesta ja vapaudesta. Liikkua, matkustaa, harrastaa ja toisinaan vaan olla nököttää yksin kotona. En usko, että tulen koskaan muuttamaan yhteen kenenkään miehen kanssa.

[/quote]

Muuten ihan hyvä, mutta tämä särähti korvaan " - en jaksa olla se, joka keksii kaikki puheenaiheet "

Jos ei ole puhuttavaa, niin miksi pitää väkisin koettaa löytää jotain sanomista?

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 23:15"]

Kaikki on kiinni siitä, HALUATKO sinä rakastaa miestäsi? Motivoi itsesi tahtomaan rakastaa miestäsi. Se vaatii työtä.

[/quote]

Voi perkele. Entä jos se mies ei halua rakastaa minua? Enkä jaksa enää yksin nähdä vaivaa. Miksi enää yrittäisin?