Lue keskustelun säännöt.
Haluan erota, mies ei
21.06.2015 |
Miten te kerroitte lopullisesti päätöksestä? Erosta on puhuttu jo pitkään mutta aina vaan ajateltu että annetaan vielä suhteelle aikaa ja yritetään. Nyt en jaksa enää. Miten te muut pienten lasten vanhemmat, joilla siis se toinen osapuoli hyvä mies/nainen ja vanhempi, saitteko myös eron hoidettua kunnialla ja miten lasten tapaamisoikeudet on järjestyneet? En halua riistää lapsilta isää mutta onko viikko-viikkosysteemissä joku ikäraja? Nuorempi lapsista on 3.
Kommentit (91)
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:51"]Täällä on monella hirveän mustavalkoiset mielipiteet. Johtunee varmaankin siitä, että ette voi tietää millaista on olla suhteessa ihmiseen joka esim. käyttää koko ajan henkistä väkivaltaa.
Itse hain eroa kuukausi sitten vaikka meillä on myös pieni lapsi. Uskon kuitenkin, että lapsella on 100 kertaa parempi asua kahdessa kodissa kuin että asuisimme kaikki yhdessä. Meillä on jatkuvaa riitelyä, kaikki tekemäni asiat ovat miehen mielestä vääriä, mies on täysin ehdoton omien mielipiteiden kanssa, meillä ei ole läheisyyttä, ei hauskoja hetkiä - vain negatiivinen ilmapiiri. Onko se sitten lapselle hyväksi? Voiko lapsesta kasvaa normaali tasapainoinen lapsi ja aikuinen, jos kotona malli on tuota tasoa.
Ette taida ymmärtää, että on olemassa sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ei vaan pysty tekemään kompromisseja ja leikkimään onnellista perhettä. Jotkut ovat vain luonnostaan hyvin ilkeitä/pahansuopia/kostonhimoisia ym. ihmisiä ja tällaisissa tapauksissa ero on ainut ratkaisu. Älkää syyllistäkö ja tuomitko, ennen kuin olette itse olleet samassa tilanteessa.
Enkä nyt jaksaisi kuulla "mitäs menit sellaisen ihmisen kanssa naimisiin - oma vika - kärsi" -juttuja. Kaikki tekevät virheitä. Olin silloin sokea ja uskoin asioiden muuttuvan. Nyt olen saanut elämäniloni takaisin, sillä tiedän, että tämä on pian ohi ja voin jatkaa elämääni.
[/quote]
Henkinen väkivalta on eri asia
Apn mies on ihan ok. Ei vaan oo huumaa enää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:49"]
Miksi täällä aletaan jankkaamaan, että samat ongelmat jatkuvat muissakin suhteissa jne.? Jos on alunperin on valinnut vääränlaisen ihmisen, niin minkäs sille voi, ei itseään tai toista voi toisenlaiseksi muuttaa. Ei kaikki ihmiset sovi keskenään yhteen. Eikä pikkulapsiarki ole mikään toimeentulemattomuuden selitys, vaikka parisuhde ei silloin helpoimmilla olekaan. Se on taas asia erikseen, miksi piti tehdä lapsia niin erilaisen ja vääränlaisen ihmisen kanssa..
[/quote]
Koska rakkaus on tahdon asia
[/quote]Mutta kun yksin on vähän hankala tahtoa. Keskusteluyhteys nyt on kuitenkin parisuhteessa välttämättömyys. Eipä siinä auta toisen puolesta keskustella.
No itse taas en voisi elää kaksoiselämää, en siksi voi mitään rakastajaa ottaa. Enkä muutenkaan, en halua mitään panoa vaan päästä ensin omilleni, uusien miesten aika ei oo vielä.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:34"]Useimmiten se, joka haluaa jatkaa suhteessa, jossa ei ole hyvä olla kummallakaan, on se, joka ei viitsi tehdä mitään. Parempi hautua siinä sohvassa, kun repäistä itsensä irti. Miehesi on näennäisesti tyytyväinen siihen paikkaansa, koska ei viitsi tehdä mitään suhteenne parantamiseksi. Jos hän ottaa esille lasten tapaamiset ja sen, kuinka ero lapsia haittaa, ei kyse ole oikeastaan siitä. Hän tajuaa, miten hänen elämänsä hankaloituu eron myötä, kun joutuu hankkimaan uuden asunnon, muuttamaan, tekemään kaiken lasten hyväksi tapaamiskerroillaan. En usko, että miehesi suostuisi viikkoviikkosysteemiin, vaan valitsee viikonloput ihan sen takia, että hänelle on liikaa vaivaa ottaa lapset luokseen koko viikoksi.
[/quote]
Mieheni on hyvä isä ja on joskus puhuttu jo erosta ja sovittu, että tuolloin ehdottomasti viikko-viikkosysteemi kun kumpikaan ei kykene olemaan lapsista pitkiä aikoja erossa. Uskon myös että nähdään iltaisin koko porukalla vaikka lapset olisikin toisella, että lapset näkee mahdollisimman paljon molempia ja me tietysti lapsia. Tämä siis ap:n tilanne.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:35"]Aloittajalla on pienet lapset. Nuorin alle 3-vuotias. Hänellä on hyvä ja osallistuva mies. Mutta huuma on hävinnyt. Ei ole enää kivaa. Ja nyt siis on aika erota.
Jos tästä syystä erottaisiin, niin ei olisi yhtään pitkää avioliittoa. Onneksi se tiilanne muuttuu samallakun pikkulapsiajan paineet helpottaa. Puolisot muuttuu myös monta kertaa. Pääasia, että ollaan sitouduttu, siedetään paineita ja halutaa rakastaa toisiaan. Silloin se rakastumisen tunnekin nousee aina uudelleen. Olen alkanut teinien äitinä miettimään kuinka lyhyt aika se on lopultakin, kun lapset on pieniä. Tai edes asuu meidän kanssa. Tässä on piakkoin edessä toisenlaiset ajat, toivottavasti osaamme elää ihan kahdestaankin. Olen koittanut antaa lapsille turvallisen elämän. Asuttu samassa talossa, mietitty asiat lasten kannalta. Eroakin on joskus mietitty. Mutta onneksi kasvoin sen yli. Ja opin sietämään sitä tylsääkin perhe-elä,mää. Nyt koen jo aikeutta, kun se on mennyt. Samalla olen kehittänyt itseäni, tehnyt asioita itseni vuoksi. Samaa on tehnyt mieheni. Ollaan yhdessä, muttei toisen varassa
[/quote]
Me emme viihdy yhdessä, lasten kanssa kylläkin on ihanaa mutta toinen ahdistaa. Jos ei nyt viihdytä yhdessä ollenkaan niin mitäpä luulet tapahtuvan kun lapset muuttaa kotoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:49"]Miksi täällä aletaan jankkaamaan, että samat ongelmat jatkuvat muissakin suhteissa jne.?
Jos on alunperin on valinnut vääränlaisen ihmisen, niin minkäs sille voi, ei itseään tai toista voi toisenlaiseksi muuttaa. Ei kaikki ihmiset sovi keskenään yhteen. Eikä pikkulapsiarki ole mikään toimeentulemattomuuden selitys, vaikka parisuhde ei silloin helpoimmilla olekaan.
Se on taas asia erikseen, miksi piti tehdä lapsia niin erilaisen ja vääränlaisen ihmisen kanssa..
[/quote]
Alussa ei tuntunut niin erilaiselta, kai liitelin jossain rakkauspilvessä. Mies muuttui matkan varrella, kun sai lapset niin ei kai koe tarvetta enää mun kanssa jutella ja yrittää olla puoliso. Lapsiani en kadu, eikä mieskään, he on parasta tässä suhteessa ja he taisivat ollakin tän suhteen tarkoitus.
No mulla mies vaan ilmoitti,että haluaa erota. Itkin asiaa pari viikkoa, mutta minkäs teet. Lapsi on vielä vauva ja tapaamisia joudutaan varmaan sitten vuosien kuluessa muokkaamaan lapselle sopiviksi. Meillä eroilmoitusta edelsi ahdistavat kuukaudet, kun mies oli öitä pois mitään ilmoittamatta ja huusi ja räyhäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:46"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 12:54"]Miksi haluat erota hyvästä miehestä ja isästä etenkin kun on lapsia?
[/quote]
Koska meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset. Kahdestaan kun ollaan, katellaan telkkua eikä edes puhuta kun ei ole asiaa. Ollaan kuin vieraita toisillemme ja on ahdistanut (varmasti miestäkin) jo parin vuoden ajan. Seksielämä kuoli vuosi sitten, eikä sitä aiemminkaan juuri ollut. Ahdistus on suuri, jos jatkan niin joko sorrun pettämään (mitä en hyväksy) tai masennun.
[/quote]
Jaksahan vielä!
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:46"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 12:54"]Miksi haluat erota hyvästä miehestä ja isästä etenkin kun on lapsia? [/quote] Koska meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset. Kahdestaan kun ollaan, katellaan telkkua eikä edes puhuta kun ei ole asiaa. Ollaan kuin vieraita toisillemme ja on ahdistanut (varmasti miestäkin) jo parin vuoden ajan. Seksielämä kuoli vuosi sitten, eikä sitä aiemminkaan juuri ollut. Ahdistus on suuri, jos jatkan niin joko sorrun pettämään (mitä en hyväksy) tai masennun.
[/quote]
Onko tilanne miehesi syytä? Miksi luulet että uudessa suhteessa ei käy samoin? Tai voihan sitä uusia suhteen muutaman vuoden välein, niin ei ala niin kyllästyttää, mutta tuskin saat parempaa viestä, koska vika on sinussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 18:29"]Kyse on viime kädessä siitä että ollaan ihan erilaisia ihmisiä. Minä sosiaalinen, mies erakko.
[/quote]
Lapsille on jo saatu kiva elättäjä ja nyt pitäisi saada sopiva rakastaja.
Sinä ap, joka haluat erota. Voitko rehellisin mielin sanoa, että olet tehnyt kaikkesi sen eteen että liittonne toimisi ja jatkuisi?
Onko testattu parisuhdeterapia? Kahdenkeskinen aika? Seksiloma? Huomioitteko toisianne arjessa? Keskusteletteko? Oletteko toistenne kanssa vai ruudun ääressä illalla kun lapset nukkuvat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi just noin, että eroa pyöriteltiin ja pyöriteltiin pari vuotta. Käytiin terapiassa ja pidettiin hotelliviikonloppuja ja yritettiin että jos kuitenkin..Eihän siitä mitään tullut ja minä sitten petin ja lopullinen ero tuli sitten siitä. Lapsesta on yhteishuoltajuus ja lapsi asuu molempien kanssa viikko-viikko periaatteella. Yritetään joustaa puolin ja toisin vaikka ei kovin hyvissä väleissä ollakaan. Ero hoitui kohtalaisen sopuisissa tunnelmissa joskaan ei täysin ongelmitta. Mutta olen tyytyväinen tilanteeseen ja ero lopetti vuosien ahdistuksen. Harmittaa tietysti että menin pettämään mutta se liitto olisi päättynyt ennemin tai myöhemmin tavalla tai toisella joka tapauksessa.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 19:16"]
Ap, suosittelen pariterapiaa ennen kuin teette lopullisen ratkaisun.
[/quote]
Tässä tapauksessa parisuhdeterapia voi jopa toimia koska ongelma on naisessa. Miehiin nuo terapiat ei toimi, koska ne on naisia varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 21:18"]
Sinä ap, joka haluat erota. Voitko rehellisin mielin sanoa, että olet tehnyt kaikkesi sen eteen että liittonne toimisi ja jatkuisi?
Onko testattu parisuhdeterapia? Kahdenkeskinen aika? Seksiloma? Huomioitteko toisianne arjessa? Keskusteletteko? Oletteko toistenne kanssa vai ruudun ääressä illalla kun lapset nukkuvat?
[/quote]
Ap:ta on vaan alkanut kyllästyttää, hänestä mies ei ole riittävästi viiihdyttänyt häntä.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 18:33"]
Yksiavioisuus on epärealistista. Sen takia 50% avioliitoista pääty eroon
[/quote]
Paskapuhetta. Yli puolet avioliitoista kestää kuolemaan asti ja ne jotka eroaa, eroaa usein monta kertaa. Eli joidenkin ihmiseten avioliitot onnistuu ja toisten ei onnistu. Onnistujia on enemmän.
Joku kehotti vaan menemään sänkyyn ja nussimaan. No, kun sitä ei ole tapahtunut viimeiseen kolmeen ja puoleen vuoteen, niin jo se "kynnyksen ylittäminen" on aikamoinen. Paraneeko kaikki yhdellä nussimiskerralla? Epäilen. Yli 20 vuotta oltu yhdessä ja lapsetkin alkavat olla isoja ja vaikeitakin asioita koettu tämän matkan varrella. Mies vaan ei suostu puhumaan niistä yhdessä kunnolla, vaan kun alan puimaan niitä, niin pakenee ovenkarmit kaulassa ulos. No, olen sitten minäkin alkanut hautaamaan sisälleni niitä. Möykky sisällä kasvaa ja kasvaa, kun tietää, ettei toinen halua niistä puhua. Kierre on valmis..eipä sitten paljoa peitonheilutukset kiinnosta. Ei tahdo jaksa enää. Loma alkoi tänään. Taidan ottaa äkkilähdön etelään, yksin saan mennä, kun ei tuolla miehellä ole edes passia. Passi vanhentui yli vuosi sitten ja sanoin, että mene uusimaan se, niin mitä vielä. Ei ole kuulemma ollut aikaa. Pah, sanon minä. Kiitos, kun sain vähän purkautua.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:05"]PARITERAPIA. Me olimme miehen kanssa eron partaalla, mutta menimme pariterapiaan. Lapset ovat tosi vahingoittuvassa iässä 3 vuotiaina ja tosiaan on lapselle hirveetö olla erossa öitä vanhemmastaan. Olen kerran eronnut ja, kun näin miten se vaikutti nyt 8vuotiaaseen lapseeni, on mulla ikuisesti paha olla. Lapsemme oli 2,5v kun erosimme. Elämäni suurin virhe. Koska olen sitä mieltä, että vanhempien pitäisi luopua omadta itsekkyydestään ja osata elää suhteessa puolisonsa kanssa ja tarjota lapselle turvallinen koti. Lapsen tulee saada elää mlempien vanhempien kanssa. Rakastakaa puolisoanne, menkää terapiaan ja olkaa aikuisia ja oppikaa elämään. Nyt toisessa suhteessani oli siis ongelmia ja oltiin eron partaalla, mutta onneksi mentiin terapiaan. En halua enää koskaan etota, enkä rikkoa lapsilta kotia!!
Tietysti on oikeitakin ongelmia miksi erota, ne ovat väkivalta ja päihderiippuvuudet. Muut syyt "kun ei oo enää kivaa" yms. johtuu vain ja ainoastaa ihmisten kusipäisyydestä ja itsekkyydestä. Ei ole mielestäni eron oikeita syitä ja ovat selvitettävissä, kun katsoo peiliin ja muuttaa itseään. Yleensä se metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jos on ihana ja kiva puolisoaan kohtaan, niin yleensä saa vadtakaikua. Eikä elämä aina ole mitään extremeä, kivaa ja suuria rakkauden tunteita. Ihmisen pitäisi löytää se onni itsestänsä ja tyytyväisyys. Puoliso tulee siihen vain lisäksi, mut onni lähtee itsestä.
[/quote]
Siitä pariterapiasta ei ole yhtään mitään hyötyä, niinkuin ei mistään muustakaan, jos vain toinen osapuoli haluaa jatkaa liitossa. Se terapeutti ei ole mikään taikuri mikä taikoisi siitä eroa haluavasta osapuolesta ne eroajatukset pois.
Se on hirveän helppo sanoa toiselle että tuo nyt ei ole oikea syy erota jos ei ole enää kivaa tai ihmiset eroaa liian helposti. Mutta jos kokee elävänsä aivan täysin väärän kumppanin kanssa niin siihen ei auta mikään muu kuin ero. Ihminen voi teeskennellä ja valehdella itselleen vuosikausia ja uskotella ties mitä, mutta samalla myös se nakertaa pikkuhiljaa omaa mielenterveyttä ja samalla myös perheen.
Sanoin että eiköhän se ole tässä, minä en enää halua jatkaa tätä suhdetta. Ei riitä että toinen haluaa jatkaa, molempien olisi haluttava.
Kokemuksia kaipailen varsinkin lasten suhtautumisesta ja eron käytännön järjestelyistä..
Mitä jos laittaisitte sen telkun kiinni ja menisitte sänkyyn nussimaan. Veikkaan että miehesi on ihan yhtä tuskastunut tilanteeseen kuin sinäkin.
Ja jos tuo ei onnistu niin sitten teidän pitäisi keskustella siitä miksi se ei onnistu. Ja jos se keskustelu ei kahdestaan onnistu niin sitten teidän kannattaisi hakea siihen apua pariterapiasta tms.