Haluan erota, mies ei

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 12:22"]

Meillä kävi just noin, että eroa pyöriteltiin ja pyöriteltiin pari vuotta. Käytiin terapiassa ja pidettiin hotelliviikonloppuja ja yritettiin että jos kuitenkin..Eihän siitä mitään tullut ja minä sitten petin ja lopullinen ero tuli sitten siitä. Lapsesta on yhteishuoltajuus ja lapsi asuu molempien kanssa viikko-viikko periaatteella. Yritetään joustaa puolin ja toisin vaikka ei kovin hyvissä väleissä ollakaan. Ero hoitui kohtalaisen sopuisissa tunnelmissa joskaan ei täysin ongelmitta. Mutta olen tyytyväinen tilanteeseen ja ero lopetti vuosien ahdistuksen. Harmittaa tietysti että menin pettämään mutta se liitto olisi päättynyt ennemin tai myöhemmin tavalla tai toisella joka tapauksessa.

[/quote]

Älä vaan sano, että lapsi on tässä se, joka joutuu matkustamaan

Pakko kysyä että mitä mieltä te tuomitsijat olette, onko totaaliyksinhuoltajien lapset sitten kaikki traumatisoituneita? Tai jos vanhempi vaikka kuolee? Tässä kuitenkin kyse lapsiaan rakastavista vanhemmista, jotka ei vain saaneet parisuhdetta enää toimimaan. Eivät ole katoamassa lasten elämästä mihinkään, päinvastoin lapset saavat heiltä mielestäni enemmän kun vanhemmat ovat onnellisia ja iloisia. T. Ap

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 12:54"]Miksi haluat erota hyvästä miehestä ja isästä etenkin kun on lapsia?
[/quote]
Koska meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset. Kahdestaan kun ollaan, katellaan telkkua eikä edes puhuta kun ei ole asiaa. Ollaan kuin vieraita toisillemme ja on ahdistanut (varmasti miestäkin) jo parin vuoden ajan. Seksielämä kuoli vuosi sitten, eikä sitä aiemminkaan juuri ollut. Ahdistus on suuri, jos jatkan niin joko sorrun pettämään (mitä en hyväksy) tai masennun.

Up

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:46"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 12:54"]Miksi haluat erota hyvästä miehestä ja isästä etenkin kun on lapsia?
[/quote]
Koska meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset. Kahdestaan kun ollaan, katellaan telkkua eikä edes puhuta kun ei ole asiaa. Ollaan kuin vieraita toisillemme ja on ahdistanut (varmasti miestäkin) jo parin vuoden ajan. Seksielämä kuoli vuosi sitten, eikä sitä aiemminkaan juuri ollut. Ahdistus on suuri, jos jatkan niin joko sorrun pettämään (mitä en hyväksy) tai masennun.
[/quote]

Sisko oon samassa tilanteessa ja ehkä pahemmassakin...

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 12:54"]Miksi haluat erota hyvästä miehestä ja isästä etenkin kun on lapsia? [/quote] Koska meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset. Kahdestaan kun ollaan, katellaan telkkua eikä edes puhuta kun ei ole asiaa. Ollaan kuin vieraita toisillemme ja on ahdistanut (varmasti miestäkin) jo parin vuoden ajan. Seksielämä kuoli vuosi sitten, eikä sitä aiemminkaan juuri ollut. Ahdistus on suuri, jos jatkan niin joko sorrun pettämään (mitä en hyväksy) tai masennun.

[/quote] Millä keinoin olette koettaneet muuttaa tätä tilannetta paremmaksi?

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 18:00"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:46"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 12:54"]Miksi haluat erota hyvästä miehestä ja isästä etenkin kun on lapsia? [/quote] Koska meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset. Kahdestaan kun ollaan, katellaan telkkua eikä edes puhuta kun ei ole asiaa. Ollaan kuin vieraita toisillemme ja on ahdistanut (varmasti miestäkin) jo parin vuoden ajan. Seksielämä kuoli vuosi sitten, eikä sitä aiemminkaan juuri ollut. Ahdistus on suuri, jos jatkan niin joko sorrun pettämään (mitä en hyväksy) tai masennun. [/quote] Sisko oon samassa tilanteessa ja ehkä pahemmassakin...

[/quote]

Sama täällä. Ihan kuin mun kynästäni tuo ap:n tarina. Mua ahdistaa, mieskin vaikuttaa rasittuneelta ja ahdistuneelta, mutta loukkaantuu ja alkaa sättiä minua, jos edes vihjailenkaan erosta. Olen kuulemma paha ihminen, jos petän aviolupaukseni ja lähden. Miehen mielestä pitäisi vaan kestää ja kärsiä, kun kerran niin on luvattu. Ahdistaa, mutta ei ole voimia ryhtyä taistelemaan ja riitelemään. 

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:46"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 12:54"]Miksi haluat erota hyvästä miehestä ja isästä etenkin kun on lapsia?
[/quote]
Koska meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset. Kahdestaan kun ollaan, katellaan telkkua eikä edes puhuta kun ei ole asiaa. Ollaan kuin vieraita toisillemme ja on ahdistanut (varmasti miestäkin) jo parin vuoden ajan. Seksielämä kuoli vuosi sitten, eikä sitä aiemminkaan juuri ollut. Ahdistus on suuri, jos jatkan niin joko sorrun pettämään (mitä en hyväksy) tai masennun.
[/quote]

Nuorin lapsi alle 3. Ihan normaalia, ettei parisuhde kukoista.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 18:06"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 12:54"]Miksi haluat erota hyvästä miehestä ja isästä etenkin kun on lapsia? [/quote] Koska meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset. Kahdestaan kun ollaan, katellaan telkkua eikä edes puhuta kun ei ole asiaa. Ollaan kuin vieraita toisillemme ja on ahdistanut (varmasti miestäkin) jo parin vuoden ajan. Seksielämä kuoli vuosi sitten, eikä sitä aiemminkaan juuri ollut. Ahdistus on suuri, jos jatkan niin joko sorrun pettämään (mitä en hyväksy) tai masennun.

[/quote] Millä keinoin olette koettaneet muuttaa tätä tilannetta paremmaksi?
[/quote]
Kaikkemme on tehty, otettu yhteistä aikaa, jopa matkoja kahdestaan ilman lapsia, yritetty keksiä edes jotain tekemistä mistä kumpikin pitää. Kuukausi aina keskustelujen jälkeenkin menee hyvin toista huomioiden, sitten toinen vaan muuttuu ilmaksi eikä jaksa kun ei saa vastakaikua.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 18:09"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:46"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 12:54"]Miksi haluat erota hyvästä miehestä ja isästä etenkin kun on lapsia?
[/quote]
Koska meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset. Kahdestaan kun ollaan, katellaan telkkua eikä edes puhuta kun ei ole asiaa. Ollaan kuin vieraita toisillemme ja on ahdistanut (varmasti miestäkin) jo parin vuoden ajan. Seksielämä kuoli vuosi sitten, eikä sitä aiemminkaan juuri ollut. Ahdistus on suuri, jos jatkan niin joko sorrun pettämään (mitä en hyväksy) tai masennun.
[/quote]

Nuorin lapsi alle 3. Ihan normaalia, ettei parisuhde kukoista.
[/quote]
Kyse on viime kädessä siitä että ollaan ihan erilaisia ihmisiä. Minä sosiaalinen, mies erakko.

Yksiavioisuus on epärealistista. Sen takia 50% avioliitoista pääty eroon

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 18:00"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:46"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 12:54"]Miksi haluat erota hyvästä miehestä ja isästä etenkin kun on lapsia?
[/quote]
Koska meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset. Kahdestaan kun ollaan, katellaan telkkua eikä edes puhuta kun ei ole asiaa. Ollaan kuin vieraita toisillemme ja on ahdistanut (varmasti miestäkin) jo parin vuoden ajan. Seksielämä kuoli vuosi sitten, eikä sitä aiemminkaan juuri ollut. Ahdistus on suuri, jos jatkan niin joko sorrun pettämään (mitä en hyväksy) tai masennun.
[/quote]

Sisko oon samassa tilanteessa ja ehkä pahemmassakin...
[/quote]
Voi ei, ei tätä kyllä kenellekään toivo. Onko teillä lapsia?

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 18:39"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 18:00"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:46"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 12:54"]Miksi haluat erota hyvästä miehestä ja isästä etenkin kun on lapsia?
[/quote]
Koska meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset. Kahdestaan kun ollaan, katellaan telkkua eikä edes puhuta kun ei ole asiaa. Ollaan kuin vieraita toisillemme ja on ahdistanut (varmasti miestäkin) jo parin vuoden ajan. Seksielämä kuoli vuosi sitten, eikä sitä aiemminkaan juuri ollut. Ahdistus on suuri, jos jatkan niin joko sorrun pettämään (mitä en hyväksy) tai masennun.
[/quote]

Sisko oon samassa tilanteessa ja ehkä pahemmassakin...
[/quote]
Voi ei, ei tätä kyllä kenellekään toivo. Onko teillä lapsia?
[/quote]

On kaksi.

Miksi sun pitäisi olla uskollinen? Kunhan kunnioitat miestäsi eli et koko kaupungille huutele asiasta. Voitte elää isänä ja äitinä lapsille samassa taloudessa, mutta unohdat sen parisuhteen. Kun annat itsellesi luvan relata, ehkä elämänkin on kivempaa. Voin kertoa, ettei se lasten kuskaus edestakas ja heidän suru/kiukku kivaa ole. Jos pystytte "ystävinä" ihan ok väleissä olemaan ilman suurempia riitoja, miksi erota???

Tähtää vaikka muutaman vuoden päähän, kun lapset isompia. He menettävät tässä eniten, ihan rehellisesti!

Ota asumusero

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 18:41"]Miksi sun pitäisi olla uskollinen? Kunhan kunnioitat miestäsi eli et koko kaupungille huutele asiasta. Voitte elää isänä ja äitinä lapsille samassa taloudessa, mutta unohdat sen parisuhteen. Kun annat itsellesi luvan relata, ehkä elämänkin on kivempaa. Voin kertoa, ettei se lasten kuskaus edestakas ja heidän suru/kiukku kivaa ole. Jos pystytte "ystävinä" ihan ok väleissä olemaan ilman suurempia riitoja, miksi erota???

Tähtää vaikka muutaman vuoden päähän, kun lapset isompia. He menettävät tässä eniten, ihan rehellisesti!
[/quote]
Me riidellään myös, joka asiasta. Silloin kun puhutaan. Onko tää sitten hyvä elinympäristö lapsille?

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 18:08"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 18:00"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:46"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 12:54"]Miksi haluat erota hyvästä miehestä ja isästä etenkin kun on lapsia? [/quote] Koska meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset. Kahdestaan kun ollaan, katellaan telkkua eikä edes puhuta kun ei ole asiaa. Ollaan kuin vieraita toisillemme ja on ahdistanut (varmasti miestäkin) jo parin vuoden ajan. Seksielämä kuoli vuosi sitten, eikä sitä aiemminkaan juuri ollut. Ahdistus on suuri, jos jatkan niin joko sorrun pettämään (mitä en hyväksy) tai masennun. [/quote] Sisko oon samassa tilanteessa ja ehkä pahemmassakin...

[/quote]

Sama täällä. Ihan kuin mun kynästäni tuo ap:n tarina. Mua ahdistaa, mieskin vaikuttaa rasittuneelta ja ahdistuneelta, mutta loukkaantuu ja alkaa sättiä minua, jos edes vihjailenkaan erosta. Olen kuulemma paha ihminen, jos petän aviolupaukseni ja lähden. Miehen mielestä pitäisi vaan kestää ja kärsiä, kun kerran niin on luvattu. Ahdistaa, mutta ei ole voimia ryhtyä taistelemaan ja riitelemään. 
[/quote]
Me ei olla naimisissa, talo kuitenkin on molempien nimissä. Siis laina. Itsellä ei taas ole voimia jatkaa tässä kuolleessa suhteessa, uskon että elämäni tulee olemaan onnellista ja erovaivat on vaan pakko käydä läpi.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 18:06"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 12:54"]Miksi haluat erota hyvästä miehestä ja isästä etenkin kun on lapsia? [/quote] Koska meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset. Kahdestaan kun ollaan, katellaan telkkua eikä edes puhuta kun ei ole asiaa. Ollaan kuin vieraita toisillemme ja on ahdistanut (varmasti miestäkin) jo parin vuoden ajan. Seksielämä kuoli vuosi sitten, eikä sitä aiemminkaan juuri ollut. Ahdistus on suuri, jos jatkan niin joko sorrun pettämään (mitä en hyväksy) tai masennun.

[/quote] Millä keinoin olette koettaneet muuttaa tätä tilannetta paremmaksi?

[/quote]

Olen etsinyt ja löytänytkin jo rakastajan itselleni, se helpottaa seksinpuutteessa. Tällöin arkikin sujuu hiukan paremmin muutaman viikon aina  senjälkeen kun pöllytämme lakanoita rakastajani kanssa ;) . Tosin tämäkäään ei kai lopullisesti ratkaise ongelmiamme mutta auttaa eteenpäin.

Ap, suosittelen pariterapiaa ennen kuin teette lopullisen ratkaisun.

Me aloitimme terapian tilanteessa, jossa kummankin mielipide alkoi kallistua sille kannalle että me emme kerta kaikkiaan vain sovi yhteen, ja suhdetta ei siis kannata yrittää tekohengittää. Nyt on kaksi käyntiä takana, eli terapian aloituksesta alle kuukausi, ja joka viikonloppu on ollut aina vain mukavampaa yhdessä. Tänä viikonloppuna oli jo ihan huiman ihanaa seksiäkin (vaikka seksistä ei ole siellä terapiassa edes vielä puhuttu).

Kumppanin vaihtaminen ei aina ole mikään ratkaisu parisuhdeongelmiin. Hyvin monella tulee jokaisessa vakavassa suhteessaan ne samat ongelmat vastaan, koska osittain niitä aiheuttaa myös oma käytös ja tapa olla suhteessa. Silloin on aivan sama, kuinka täydellisen kumppanin vierelleen löytää, kun itseään ei voi vaihtaa toiseksi. Voi ainoastaan opetella ymmärtämään noita mekanismeja, ja pyrkiä sellaiseen asteittaiseen muutokseen, joka on itselle realistista toteuttaa.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 23:20"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 23:06"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:50"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:27"] [quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:10"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 22:05"]PARITERAPIA. Me olimme miehen kanssa eron partaalla, mutta menimme pariterapiaan. Lapset ovat tosi vahingoittuvassa iässä 3 vuotiaina ja tosiaan on lapselle hirveetö olla erossa öitä vanhemmastaan. Olen kerran eronnut ja, kun näin miten se vaikutti nyt 8vuotiaaseen lapseeni, on mulla ikuisesti paha olla. Lapsemme oli 2,5v kun erosimme. Elämäni suurin virhe. Koska olen sitä mieltä, että vanhempien pitäisi luopua omadta itsekkyydestään ja osata elää suhteessa puolisonsa kanssa ja tarjota lapselle turvallinen koti. Lapsen tulee saada elää mlempien vanhempien kanssa. Rakastakaa puolisoanne, menkää terapiaan ja olkaa aikuisia ja oppikaa elämään. Nyt toisessa suhteessani oli siis ongelmia ja oltiin eron partaalla, mutta onneksi mentiin terapiaan. En halua enää koskaan etota, enkä rikkoa lapsilta kotia!! Tietysti on oikeitakin ongelmia miksi erota, ne ovat väkivalta ja päihderiippuvuudet. Muut syyt "kun ei oo enää kivaa" yms. johtuu vain ja ainoastaa ihmisten kusipäisyydestä ja itsekkyydestä. Ei ole mielestäni eron oikeita syitä ja ovat selvitettävissä, kun katsoo peiliin ja muuttaa itseään. Yleensä se metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Jos on ihana ja kiva puolisoaan kohtaan, niin yleensä saa vadtakaikua. Eikä elämä aina ole mitään extremeä, kivaa ja suuria rakkauden tunteita. Ihmisen pitäisi löytää se onni itsestänsä ja tyytyväisyys. Puoliso tulee siihen vain lisäksi, mut onni lähtee itsestä. [/quote] No kyllä parisuhteessa molempien tulis voida olla onnellisia omana itsenään eikä totaalisesti muuttua. Jos tässä jatkaisin, saisin jatkossa mennä sitten soolona joka paikkaan kun mies ei halua. Ihan joka paikkaan. Enkä myöskään ole sellainen ihminen, joka kykenee harrastamaan seksiä sellaisen kanssa jota en rakasta tai jota halua yhtään. [/quote] Kannattaa silti mennä sinne pariterapiaan. Siellä kun on se ulkopuolinen, joka saattaa nähdä tilanteenne ihan eri tavoin, kun te kaksi. Mieskin voi siellä piristyä ja ymmärtää asioita, että miten tärkeää se on kumppanille, kun käydään paikoissa yhdessä.. Yritin siis vaan auttaa ja tuoda yo. näkökulmaa asiaan. Mun mielestä teidän eron syyt ( kun niitä lapsia kerran on) ei ole oikeat syyt erota, eikä ole sellaisia mitä ei voisi selvittää ja yrittää korjata. Ongelmat johtuu teidän itsekkyydestä... ja terapeutti kertoo sen teille kyllä. Kannattaa miettiä eroa tosi tarkkaan, koska se on lapsilta toisen vanhemman riistämistä. Eroaminen on sitäpaitsi mun silmissä melko suuri epäonnistuminen. En arvosta eronneita kyllä yhtään, jos ei ole kaikkeaan suhteen eteen tehnyt, eikä luopunut omasta itsekkyydestään lasten takia. [/quote]   Tekstisi kertoo siitä, että asetut toisten ihmisten yläpuolelle. Luulet tietäväsi muiden elämästä ja parisuhteista enemmän kuin he itse. Hienoa. En silti pysty arvostamaan sinua. [/quote] Ap:n kertoman mukaan heillä on tylsää, hiljaista, ei puhuttavaa, eikä tehdä juttuja yhdessä. Suosittelin pariterapiaa, jotta saisi ulkopuolisen ihmisen näkökulmaa asioihin. Olen itse eronnut. Elämäni suurin virhe. Eromme johtui samoista asioista mitä ap on tuonut esiin. Syyt ovat mielestäni itsekkyyttä ja typeryyttä, lapsellista käytöstä. En arvosta em. syistä eronneita ihmisiä. En arvosta k nkään, kun silloin toumin vastaavasti, itsekkäästi ja erosin. Koen olevani epäonnistunut ihmisenä ja petin lapseni. Vieläkin 5 vuotta eron jälkeen sydäntäni raastaa lapseni sanat, joita hän mnulle vieläkin toistelee. " äiti, mulla on kokoajan kauhea ikävä teistä jompaa kumpaa. Isää, kun olen täällä ja sua kun olen isällä". Joten olen edelleen sitä mieltä, että menkää ihmiset pariterapiaan. Miettikää eroa lasten silmin. Ei se ero ole lapsille, niin yksinkertainen, kun aikuiset luulee. Eräs terapeutti sanoi, että lapsi voi kpkea vanhempien eron samoin, kuin vanhemma kuoleman, joten miettikää sitä. Eli itse eron kokeneena voin sanoa, että yrittäkää kaikkenne ennenkuin eroatte.

[/quote]

Minä minä minä. Kun alkaa kyllästyttää, niin pitää erota. Minä minä minä

Ja lopputulos on se että ihminen ei ole eron jälkeen yhtään onnellisempi, sille ei se ihmisen oma ongelma siinä erossa ratkennut.
[/quote]
Höpönlöpön, mieluummin oon yksin kuin tällaisessa parisuhteessa jossa toinen ei puhu. Mitä järkeä on olla yksin parisuhteessa? Minkälaisen parisuhdemallin lapset saa kuk vanhemmat ei keskustele? Joka ikinen päivä olen viimeiset pari vuotta käyttänyt lausetta "puhu sinäkin jotain", vieläkö pitäisi monta vuotta jatkaa?