oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Muistan kerran kun eräs työporukkamme naisista pyysi kaikki työkaverit luokseen ihan rehellisesti juomaan ja iltaa viettämään. Meitä oli sellanen kuuden vai seitsemän naisen porukka. Kaikilla oli omia juomia mukana, ja emäntä tarjoili myös kuoharia ja teräviä sellaisia haluaville. Oli ihan mukava ilta siihen saakka, kun emäntä päätti tilata jonkun partypizzan, josta riittää useammallekin syöjälle, ja jälkeenpäin yritti rahastaa vitosen kaikilta, vaikka hänen omat teini-ikäiset lapset söi valtaosan pizzasta siinä illan mittaan, eikä meistä kutsutuista vieraista kaikki edes syöneet siitä.

Näki että häntä harmitti pitkään jälkeenpäin, kun ihan kolmekymppiä oli mennyt omasta pussista, eikä kukaan lähtenyt siihen kolehtiin mukaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruudessa tuntui oudolta yhden kaverin äiti, joka ei koskaan tehnyt iltapalaa tai aamupalaa tyttärensä yövieraille, etenkin kun oma äitini oli sellainen, jolla oli aina pöytä koreana ihan sama kuka tuli käymään sovitusti tai yllättäen.

Kyse ei ollut siitäkään, että yövieraat olisivat olleet jotenkin ei-toivottuja, mutta ei se äiti vaan tajunnut, että voisi tarjota aamulla edes mehua, kahvia tai teetä. Leipäkin olisi maistunut. Itse yleensä heräsin aikaisemmin kuin kaverini, ja sit kuivin suin nälkäisenä ja janoisena seurustelin kaverin vanhempien kanssa siihen saakka, että kaveri heräsi ja tarjosi syötävää kun itsekin söi.

Sattumoisin vähän aikaa sitten vierailin kaverini kanssa pitkästä aikaa siellä hänen lapsuudenkodissaan ja yövyimme siellä ihan odotettuina vieraina. Veimme mennessämme aamiaistarpeet, mitkä tämä äiti äkkiä jemmasi kaappeihinsa ominaan. Aamulla taas kerran heräsin aiemmin kuin kaverini, mutta nyt aikuisena sentään kehtasin pyytää että saisko teetä keitellä. Totta kai sain, mutta ei se emäntä vieläkään olisi itse tajunnut kysyä että saisko olla jotain. Joistain se vieraanvaraisuus vaan puuttuu kokonaan.

Ei taitaisi tulla itselläkään mieleen että tulipalokiireellä pitää heti aamiainen laittaa kun yksi vieraista on hereillä. Kai sitä nyt hetken jaksaa jutella ensin.

Miksi muuten oletat että tarjoilut kuuluvat itsestään selvästi vain perheen äidille?

No koska äitini oli sellainen hirmuvieraanvarainen, että kun vierashuoneesta kuului ensimmäiset heräämisen äänet, niin keitti kahvia, otti mehut ja kaakaot esille, teki voileipää ja laittoi muutenkin tarjolle yhtä sun toista. Itse olen samanlainen. Minusta olisi todella noloa, jos vieraanI (lapsi tai aikuinen) ihmettelisi miksei saa mitään suuhunsa.

Minusta taas on noloa olla koko ajan kärkkymässä ruokaa. Vielä nolompaa on syyttää vain emäntää tarjoilun puutteesta, "kun minun äiti aina..."

Ymmärrätkö, että lapsi/teini totta kai luulee että muiden kotona toimitaan samalla tavalla kuin omassa kodissa? Vasta myöhemmällä iällä alkaa tajuta, että ihmisillä on omat tapansa tai ei niitä tapoja ollenkaan.

Eikä se ole mitään ruoan kärkkymistä, jos odottaa aamulla saavansa jotain suuhunsa, etenkin jos illallakaan ei ole saanut mitään syötävää. Ihan kuuluu normaaleihin käytöstapoihin tarjota aamiaista/iltapalaa.

Tarjottiinhan siellä aamiaista, kirjoittaja valitti kun sitä ei tullut heti paikalla.

Eikä itselläni ollut mitään vaikeuksia ymmärtää lapsena, että ihmisillä on eri tapoja.

Niin, siellä sai aamiaista sitten kun kaveri heräsi, pari kolme tuntia myöhemmin, ja kun kaveri antoi minulle samalla kun itse söi. Vanhemmat eivät tajunneet edes mehulasillista antaa.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä aikuisen ihmisen täytyy vähän nälkää kestää. Luin näitä kertomuksia läpi ja porukka kertoo kuinka kerran kävi kylässä ja nälkä kurni vatsassa kun mitään ei tarjottu. Yhteen kyläreissuun ei näänny vaikkei se nälkä niin mukavalta tunnukaan. Eri juttu sitten lapset, vanhukset ja sairaat. Ja jos säännöllisesti vaikkapa anopin luona saa pieniä annoksia niin silloin täytyy vaan avata suu reippaasti ja kertoa että nälkä jäi.[/quete

Oletkos ollut raskaana 11 h syömättä olo on aika Paska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saimme ystäväni kanssa yllättäen kutsun yhteisen ystävämme, jota emme olleet nähneet aikoihin, 30v synttäreille.  Tämä kutsun lähettäjä oli aina ollut innokas ja taitava  kokki/leipuri joka nuorempana ilmestyi usein bileisiin piirakka  kainalossa ja mietittiin jo vesi kielellä, mitä herkkuja saamme.

Kaveri oli muuttanut maalle ja asui keskellä metsää. Oli marraskuu. Käytiin huoltoasemalla kahvilla matkan varrella muttei syöty mitään kun ajateltiin, että "Mari" on taas pistänyt pöydän komeaksi. Meillä oli tuliaisena kukkia ja viinipullo. Kun päästiin perille ihmeteltiin kummitusmaisen synkkää taloa josta näkyi heikosti telkkarin valo, ihmeteltiin ollaanko oikeassa paikassa. Sitten ystävämme ilmestyi portaille. Halasi meitä vaisusti, ei kiittänyt tuliaisista ja ohjasi meidät kylmään taloon jossa ei ollut muita. Selvisi että olimme ainoat vieraat. Mistään juhlatunnelmasta ei ollut tietokaan. Keittiössä  "Mari" pisti kahvin tippumaan ja nosti pöytään  puoli pakettia sitkeitä kaurakeksejä,  oli selvää ettei mitään muuta tulisi. Meillä kurisi mahat ja minua palelsi joka paikasta, eniten varpaista. Kahvikin oli karmeaa. Vilkuiltiin epäuskoisina toisiamme ja tämä "Mari" jätti meidät juomaan kahvia ja  meni itse sohvalle katsomaan telkkaa. Suhisin että "Mä en jää tänne yöksi, varpaista läks tunto!"  Kaverini näytteli sitten migreeniä ja minä selitin pahoitellen että täytyy lähteä päivystykseen kun noin paha kohtaus hänellä päällä. Emäntäämme ei tuntunut kiinnostavan, että ainoat vieraat häipyivät. Kukkakimpunkin  viskasi ties minne.

Tapauksen muistelu hämmentää minua vieläkin, se ihminen siellä metsämökissä oli kuin varjo ihmisestä jonka muistin.

Ei sitten tullut mieleen kysellä, että mikä hänellä on? Vaikutti siltä, että menitte pelkkien tarjoilujen perässä, ettekä niinkään tapaamaan itse ihmistä?

Sain vaikutelman että olivat menossa bilettämään oikein tälläytyneinä, "fiilis päällä" ja sitten oli tuollainen vastaanotto.  Ei tarjottavia, ei kiitosta viinapullosta, ei muita vieraita, ei edes valoja  talossa! Vähemmästäkin hämmentyy niin ettei sanaa saa suustaan, etenkin jos on nuori.

Kaverin kolmekymppiset, eli kyllä tuon ikäisten luulisi tunnistavan ilmiselvät merkit vakavasta mt-ongelmasta.

Oltiin kerran ystävillä syömässä, jossa perheen äiti kokkaili ehtoisana emäntänä ruokaa. Ruoaksi oli yksi pieni peruna per pää, vedessä keitettyjä palapaisti lihapaloja 3 kpl per henkilö ja noin 2 cm pätkä porkkanasta, joka oli keitetty ilmeisesti mausteena siinä lihojen ohessa.  Kastikkeeksi oli  sitä lihankeittovettä. Mausteena ei ollut edes suolaa, tosin olihan siellä yksi maustepippuri siellä kattilassa killumassa. Ei mitään lisukkeita, ei salaattia, ei leipää. Vettä juomaksi. Snagarin kautta mentiin kotiin.  Itselle on karjalaisten sukujuurten opettamana häpeä, jos ruoka loppuu kesken, tai sitä pitää säännöstellä. Jos on vieraita tulossa perunoita keitetään suuri kattilallinen ja lihaakin varataan vähintään tuplamäärälle porukkaa. Mutta joillekin ruoka on säännöstelyn kohde, mistä lie syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruudessa tuntui oudolta yhden kaverin äiti, joka ei koskaan tehnyt iltapalaa tai aamupalaa tyttärensä yövieraille, etenkin kun oma äitini oli sellainen, jolla oli aina pöytä koreana ihan sama kuka tuli käymään sovitusti tai yllättäen.

Kyse ei ollut siitäkään, että yövieraat olisivat olleet jotenkin ei-toivottuja, mutta ei se äiti vaan tajunnut, että voisi tarjota aamulla edes mehua, kahvia tai teetä. Leipäkin olisi maistunut. Itse yleensä heräsin aikaisemmin kuin kaverini, ja sit kuivin suin nälkäisenä ja janoisena seurustelin kaverin vanhempien kanssa siihen saakka, että kaveri heräsi ja tarjosi syötävää kun itsekin söi.

Sattumoisin vähän aikaa sitten vierailin kaverini kanssa pitkästä aikaa siellä hänen lapsuudenkodissaan ja yövyimme siellä ihan odotettuina vieraina. Veimme mennessämme aamiaistarpeet, mitkä tämä äiti äkkiä jemmasi kaappeihinsa ominaan. Aamulla taas kerran heräsin aiemmin kuin kaverini, mutta nyt aikuisena sentään kehtasin pyytää että saisko teetä keitellä. Totta kai sain, mutta ei se emäntä vieläkään olisi itse tajunnut kysyä että saisko olla jotain. Joistain se vieraanvaraisuus vaan puuttuu kokonaan.

Ei taitaisi tulla itselläkään mieleen että tulipalokiireellä pitää heti aamiainen laittaa kun yksi vieraista on hereillä. Kai sitä nyt hetken jaksaa jutella ensin.

Miksi muuten oletat että tarjoilut kuuluvat itsestään selvästi vain perheen äidille?

No koska äitini oli sellainen hirmuvieraanvarainen, että kun vierashuoneesta kuului ensimmäiset heräämisen äänet, niin keitti kahvia, otti mehut ja kaakaot esille, teki voileipää ja laittoi muutenkin tarjolle yhtä sun toista. Itse olen samanlainen. Minusta olisi todella noloa, jos vieraanI (lapsi tai aikuinen) ihmettelisi miksei saa mitään suuhunsa.

Minusta taas on noloa olla koko ajan kärkkymässä ruokaa. Vielä nolompaa on syyttää vain emäntää tarjoilun puutteesta, "kun minun äiti aina..."

Ymmärrätkö, että lapsi/teini totta kai luulee että muiden kotona toimitaan samalla tavalla kuin omassa kodissa? Vasta myöhemmällä iällä alkaa tajuta, että ihmisillä on omat tapansa tai ei niitä tapoja ollenkaan.

Eikä se ole mitään ruoan kärkkymistä, jos odottaa aamulla saavansa jotain suuhunsa, etenkin jos illallakaan ei ole saanut mitään syötävää. Ihan kuuluu normaaleihin käytöstapoihin tarjota aamiaista/iltapalaa.

Tarjottiinhan siellä aamiaista, kirjoittaja valitti kun sitä ei tullut heti paikalla.

Eikä itselläni ollut mitään vaikeuksia ymmärtää lapsena, että ihmisillä on eri tapoja.

Niin, siellä sai aamiaista sitten kun kaveri heräsi, pari kolme tuntia myöhemmin, ja kun kaveri antoi minulle samalla kun itse söi. Vanhemmat eivät tajunneet edes mehulasillista antaa.

No hyvä kun et enää syytä vain perheen äitiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä aikuisen ihmisen täytyy vähän nälkää kestää. Luin näitä kertomuksia läpi ja porukka kertoo kuinka kerran kävi kylässä ja nälkä kurni vatsassa kun mitään ei tarjottu. Yhteen kyläreissuun ei näänny vaikkei se nälkä niin mukavalta tunnukaan. Eri juttu sitten lapset, vanhukset ja sairaat. Ja jos säännöllisesti vaikkapa anopin luona saa pieniä annoksia niin silloin täytyy vaan avata suu reippaasti ja kertoa että nälkä jäi.[/quete

Oletkos ollut raskaana 11 h syömättä olo on aika Paska.

No eihän se pointti ole että meinasi henki lähteä kun en hetkeen saanut ruokaa. Pointti on se että vieras varta vasten kutsutaan jonnekin missä on isäntäväen armoilla ruuan saamisen suhteen ja normaalisti ihmisillä on jonkinlainen vieraanvaraisuuskäsitys jos kerran kutsuvat käymään, mutta näissä kuvatuissa tilanteissa sitä ei ole ollut.

Luulen että tuollaisessa tilanteessa lähtisin itse "hoitamaan jonkun asian" kylille jos se vaan on mitenkään mahdollista, eli siis jos ei olla ihan umpikorvessa ja jonkun toisen ihmisen kyydin varassa. Ja se hoidettava asia on sellainen että etsin jonkun kuppilan tai ainakin ruokakaupan ja syön kupuni täyteen siellä, sekä ostan evästä ja juotavaa mukaan varmuuden vuoksi. Kenelläkään ei ole velvoitetta ruokkia minua, mutta ei minullakaan ole velvoitetta istua nälkäisenä jonkun toisen kämpillä ja teeskennellä ettei yhtään häiritse. Haen itse jotain ruokaa.

Terkkuja sinne Kurikkaan! :D kirjoitti:

22 vuotiaana menin 1. kerran käymään silloisen poikaystäväni vanhempien luona. Nälkää sen viikonlopun ajan näin, minua ei pyydetty kertaakaan ruokapöytään, (ja suoraan sanottuna se tehtiin hyvin selväksi, että vain perhe syö). Söin vain leipää ja katselin telkkaria kun muut söivät.  Siinä vaiheessa ymmärsin että ko. poikakaveri ei mahda olla se lopullinen puoliso. 

No, ko. poikakaverin vanhemmat olivat tulossa ihan jo seuraavana viikonloppuna käymään Oulussa (paikkakunta, missä minä ja tämä silloinen hellu opiskelimme), ja minä olisin kuulema saanut ihan oikeudekseni tehdä poronkäristystä näille Etelä-Pohjanmaan herkkusuille, koska minä Lapin lapsena sen osaan tehdä. 

Kosto oli suloinen! Minä valmistelin poronkäristystä ja perunamuusia, kun hellu ohjasi vanhempiaan puhelimitse minun asunnolle. Kun ko. sakki (oli oikein hellun 2 veljeäkin mukana) tuli minun kämppääni, niin laitoin vain yhden lautasen pöytään. 

Tietysti tiesin sen olevan loppu minun ja sen kurikkalaisen idiootin suhteelle, mutta kylläpä tuntui hyvältä antaa samalla mitalla! 

Tuosta on aikaa jo yli 20 vuotta, mutta vieläkin naurattaa heidän epäuskoiset ilmeensä, ja hellun typertynyt (ja suoraan sanottuna järkyttynyt) ilme! 

Ai että! Ihanaa että jollakin on pokkaa maksaa idiooteille potut pottuina ja jo noin nuorena. Ettäs kehtasivat tulla kylään moisen kohtelun jälkeen ja vaatia herkkuruokia. Aivan käsittämätöntä.

Juu pahinta on se, ettei ruokaa varata riittävästi vaikka tiedetään et on tulossa kylään syöjiä. Sit saa ronkkia ruokaa ja miettiä riittääks noi 2 kananpalaa viel muille.

En ole ollut. Toki kerran poikaystäväni kaveri tuli meille useammaksi tunniksi kylään ja tarkoituksena oli tehdä sinä päivänä isompi satsi ruokaa, jotta hänellekin riittäisi. Ruoka-aika koitti ja hän sanoi "Ei ole nälkä, sitä paitsi en edes tykkää herkkusienistä." Ruokana pekonipastaa herkkusienillä. Oli kuitenkin syönyt juuri ennen ruokaa pussillisen sipsejä, joita oli itselleen ostanut.

Kyllä vitutti, kun ruokaa tein ns. "turhaan", koska työttömänä opiskelijana sen hänen ruokaansa käyttämän rahan olisi voinut käyttää johonkin muuhunkin. Sama tyyppi yleensäkin tulee meille aina omien herkkujensa kanssa, jotka syö itse.

Vierailija kirjoitti:

Tässä mielestäni normaalit tarjottavat vieraalle, joka viipyy yön yli. Tätä noudatan itse ja näin minua kestitään vieraana.

Saapuminen puolilta päivin. Lounas on valmiina, jotain lihaa, kanaa  tai kalaa lisäkkeineen, salaattia.

Iltapäivällä kahvit, tarjolla esim. jotain makeaa piirakkaa, keksejä ymv.

Sitten n.klo 17 - 18 päivällinen, joka on vieraiden vuoksi tavanomaista hiukan juhlavampi, vaikka. uunilohta kastikkeineen, perunoita tai riisiä, salaattia, jälkiruoka. Juomina viiniä, olutta, vettä.

Illalla seurustelua ja juomatarjoilua, mukana vieraiden tuomat tuliaisjuomat.

Myöhään illalla tarjotaan leipää, muutama hyvä juusto, ehkä jotain suolaista piirakkaa tai pasteijoita, tilanteen mukaan.

Aamulla kunnon aamiainen.

Sitten kotimatkalle, taatusti ei tarvitse kotimatkalla poiketa ABC:lle.

Sanon tämän nyt kaikella rakkaudella, sekä kunnioitan myös mielipidettäsi. Silti juuri tämän kuvauksen kaltainen syöminen johtaa elintapasairauksiin. Missä kohtaa kehosi lepää, kun jatkuvasti kehon täytyy erittää insuliinia ja verensokerinousut ja -laskut muistuttavat Everestiä. Muutenkin ketjua selaillessa 12 tunnin tauko syömisessä nähdään kauhistuksena. Tämä kertoo, että rasva puuttuu ruokavaliosta, sillä se on se, jolla ihminen pysyy energisenä, vaikka söisi vain kerran päivässä ja paastoamalla loput 23 h. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä mielestäni normaalit tarjottavat vieraalle, joka viipyy yön yli. Tätä noudatan itse ja näin minua kestitään vieraana.

Saapuminen puolilta päivin. Lounas on valmiina, jotain lihaa, kanaa  tai kalaa lisäkkeineen, salaattia.

Iltapäivällä kahvit, tarjolla esim. jotain makeaa piirakkaa, keksejä ymv.

Sitten n.klo 17 - 18 päivällinen, joka on vieraiden vuoksi tavanomaista hiukan juhlavampi, vaikka. uunilohta kastikkeineen, perunoita tai riisiä, salaattia, jälkiruoka. Juomina viiniä, olutta, vettä.

Illalla seurustelua ja juomatarjoilua, mukana vieraiden tuomat tuliaisjuomat.

Myöhään illalla tarjotaan leipää, muutama hyvä juusto, ehkä jotain suolaista piirakkaa tai pasteijoita, tilanteen mukaan.

Aamulla kunnon aamiainen.

Sitten kotimatkalle, taatusti ei tarvitse kotimatkalla poiketa ABC:lle.

Sanon tämän nyt kaikella rakkaudella, sekä kunnioitan myös mielipidettäsi. Silti juuri tämän kuvauksen kaltainen syöminen johtaa elintapasairauksiin. Missä kohtaa kehosi lepää, kun jatkuvasti kehon täytyy erittää insuliinia ja verensokerinousut ja -laskut muistuttavat Everestiä. Muutenkin ketjua selaillessa 12 tunnin tauko syömisessä nähdään kauhistuksena. Tämä kertoo, että rasva puuttuu ruokavaliosta, sillä se on se, jolla ihminen pysyy energisenä, vaikka söisi vain kerran päivässä ja paastoamalla loput 23 h. Tsemppiä.

Pitäisi laissa kieltää aloittamasta tuollaista viestiä sanonnalla "kaikella rakkaudella". Kun alat päteä, päsmäröidä ja tyrkyttää omia tapojasi, päsmäröi ja tyrkytä rehellisesti. Älä esitä. -eri

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut. Toki kerran poikaystäväni kaveri tuli meille useammaksi tunniksi kylään ja tarkoituksena oli tehdä sinä päivänä isompi satsi ruokaa, jotta hänellekin riittäisi. Ruoka-aika koitti ja hän sanoi "Ei ole nälkä, sitä paitsi en edes tykkää herkkusienistä." Ruokana pekonipastaa herkkusienillä. Oli kuitenkin syönyt juuri ennen ruokaa pussillisen sipsejä, joita oli itselleen ostanut.

Kyllä vitutti, kun ruokaa tein ns. "turhaan", koska työttömänä opiskelijana sen hänen ruokaansa käyttämän rahan olisi voinut käyttää johonkin muuhunkin. Sama tyyppi yleensäkin tulee meille aina omien herkkujensa kanssa, jotka syö itse.

0/5

Vierailija kirjoitti:

Terkkuja sinne Kurikkaan! :D kirjoitti:

22 vuotiaana menin 1. kerran käymään silloisen poikaystäväni vanhempien luona. Nälkää sen viikonlopun ajan näin, minua ei pyydetty kertaakaan ruokapöytään, (ja suoraan sanottuna se tehtiin hyvin selväksi, että vain perhe syö). Söin vain leipää ja katselin telkkaria kun muut söivät.  Siinä vaiheessa ymmärsin että ko. poikakaveri ei mahda olla se lopullinen puoliso. 

No, ko. poikakaverin vanhemmat olivat tulossa ihan jo seuraavana viikonloppuna käymään Oulussa (paikkakunta, missä minä ja tämä silloinen hellu opiskelimme), ja minä olisin kuulema saanut ihan oikeudekseni tehdä poronkäristystä näille Etelä-Pohjanmaan herkkusuille, koska minä Lapin lapsena sen osaan tehdä. 

Kosto oli suloinen! Minä valmistelin poronkäristystä ja perunamuusia, kun hellu ohjasi vanhempiaan puhelimitse minun asunnolle. Kun ko. sakki (oli oikein hellun 2 veljeäkin mukana) tuli minun kämppääni, niin laitoin vain yhden lautasen pöytään. 

Tietysti tiesin sen olevan loppu minun ja sen kurikkalaisen idiootin suhteelle, mutta kylläpä tuntui hyvältä antaa samalla mitalla! 

Tuosta on aikaa jo yli 20 vuotta, mutta vieläkin naurattaa heidän epäuskoiset ilmeensä, ja hellun typertynyt (ja suoraan sanottuna järkyttynyt) ilme! 

Ai että! Ihanaa että jollakin on pokkaa maksaa idiooteille potut pottuina ja jo noin nuorena. Ettäs kehtasivat tulla kylään moisen kohtelun jälkeen ja vaatia herkkuruokia. Aivan käsittämätöntä.

Loistavaa kun osasit tehdä tuollaisen tempun noin nuorena. Olet varmaan pärjännyt hyvin elämässä. :)

Appivanhempien luona. Viimeks kun kävin,nii tilasin Kotipizzasta safkat ittelleni,kun ei riittäny kaikille! Senkin pipertäjät! Ei kai se nyt jumalauta aikuselle miehelle joku keitetyn porkkanan puolikas ja herneenpalko riitä ruuaksi! 

Juuri tällä hetkellä.

Mä olen varmaan huono emäntä vieraille, sillä jokseenkin ahkerana ruoanlaittajana en kuitenkaan halua olla mikään palvelija pitkäaikaisille vieraille. Tulee hyväksikäytetty olo, jos vieraat olettaa, että joku on koko ajan huhkimassa keittiössä, kun toiset viettää laatuaikaa. Tällaista oletusta on saattanut tapahtua, mutta myöhemmin olen tehnyt selväksi, että meillä saa aamiaisen, mutta kaikki muu on epävarmaa. Asun ulkomailla, ja vieraat viipyvät usein päiväkausia.

Nykyisin on joka nurkassa joku ruokapaikka josta saa ostaa mukaan ruokaa tai jopa kotikuljetuksena. Siis osta omat evääsi tai tilaa kyläpaikassasi jos tuntuu siltä ettet saa tarpeeksi ruokaa tai lainkaan. Ei ole velvollisuus emännän tai isännän syöttää sinua. 

Olen. Siksi syön kotona tai matkalla jos menen kyläilemään tai vaikka syömään. Jos joudun yökylään otan laukkuun mukaan lipää ja vaikka kestomakkaraa tai juusto sekä hedelmiä, avokadoja ym. 

En jäisi yöksi paikkaan, jossa en tohtisi kertoa ihan suoraan että on nälkä.