oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Monet ovat kertoneet ettei kavereilla saa ruokaa.

90-luvulla kun olin lapsi, oli ihan normia odottaa lastenhuoneessa kun kaveri kävi syömässä. Tai sitten mentiin omaan kotiin syömään. Tämä oli silloin ihan selvää kaikille. En mä nytkään jaksaisi säännöllisesti ruokkia naapurin lapsia. Välillä tarjottiin kavereille ruokaa tai esim jäätelöt mutta ne olivat spessutapauksia.

Tämähän on tahallista kiusantekoa! Miten kukaan voi olla noin törkeä.

Mitä kaverisi vastasi kun muistutit ettet voi syödä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Mun pitkäaikaisen kaverin mökillä. On siis tuntenut mut yli 20 vuotta ja mulla on allergioita, mutta yksi hengenvaarallinen allergia eli tomaatti. Jos ei ole epipeniä mukana, niin henki lähtee jos tomaattia on ruuassa. 

Hän oli tehnyt tomaatti-basilikasalsaa, jota oli leivän päällä, pääruokana tomaattikeittoa. Istuin pöydässä ja tuijotin epäuskoisena tarjottavia. Sanoin kyllä suoraan, etten voi syödä yhtään mitään. Olisin ottanut sitten pelkkää leipää, mutta siinäkin oli aurinkokuivattua tomaattia mukana. Kaveri mussutti ruokaa ja mä join viiniä. Oli muuten jumalattoman nälkäinen viikonloppu!

Olin lapsi 80- ja 90-luvuilla. Meilläpäin sai AINA ruokaa myös kaverilla ja oma perheeni oli varsin antelias muiden ruokkimisen suhteen. Olen vasta aikuisena törmännyt tähän pihistelyyn ja nälkään kyläpaikoissa.

Vierailija kirjoitti:

Monet ovat kertoneet ettei kavereilla saa ruokaa.

90-luvulla kun olin lapsi, oli ihan normia odottaa lastenhuoneessa kun kaveri kävi syömässä. Tai sitten mentiin omaan kotiin syömään. Tämä oli silloin ihan selvää kaikille. En mä nytkään jaksaisi säännöllisesti ruokkia naapurin lapsia. Välillä tarjottiin kavereille ruokaa tai esim jäätelöt mutta ne olivat spessutapauksia.

En ole, koska otan aina ruokaa mukaani jota tarjoan myös hänelle joka on kutsunut minut yökylään. En halua että minusta on vaivaa ja huolehtia ruuasta. Toki syön mitä ruokailun ohella tarjotaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen! Yksi miehen sukulaisperhe on sellainen, että siellä ei tarjota oikeastaan mitään. Aamupalaa saa kun laittaa itse (mikä on siis ihan ok), mutta sen jälkeen ei välttämättä tarjota loppupäivänä mitään eivätkä itsekään siis syö mitään. Kumma kyllä ovat todella ylipainoisia silti... no, yleensä lähdetään kaupungille syömään tai ostetaan kaupasta jotain ja kokkaillaan itse.

Miksi muiden pitäisi sulle jotain aamupalaa tarjoilla? Sä voit ihan hyvin mennä aamupalasi syömään ravintolaan, jos niin nälkä on. Muutoinkaan en ymmärrä laisinkaan sitä ajattelutapaa, jossa pitää toisten nurkkiin mennä yöpymään. Ei ne hotellit niin kalliita ole, jotta niitä ei voisi käyttää sukuloidessaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun pitkäaikaisen kaverin mökillä. On siis tuntenut mut yli 20 vuotta ja mulla on allergioita, mutta yksi hengenvaarallinen allergia eli tomaatti. Jos ei ole epipeniä mukana, niin henki lähtee jos tomaattia on ruuassa. 

Hän oli tehnyt tomaatti-basilikasalsaa, jota oli leivän päällä, pääruokana tomaattikeittoa. Istuin pöydässä ja tuijotin epäuskoisena tarjottavia. Sanoin kyllä suoraan, etten voi syödä yhtään mitään. Olisin ottanut sitten pelkkää leipää, mutta siinäkin oli aurinkokuivattua tomaattia mukana. Kaveri mussutti ruokaa ja mä join viiniä. Oli muuten jumalattoman nälkäinen viikonloppu!

Kaksi kysymystä:

1. Mikset lähtenyt sieltä pois?

2. Vieläkö kutsut sitä ihmistä kaveriksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen! Yksi miehen sukulaisperhe on sellainen, että siellä ei tarjota oikeastaan mitään. Aamupalaa saa kun laittaa itse (mikä on siis ihan ok), mutta sen jälkeen ei välttämättä tarjota loppupäivänä mitään eivätkä itsekään siis syö mitään. Kumma kyllä ovat todella ylipainoisia silti... no, yleensä lähdetään kaupungille syömään tai ostetaan kaupasta jotain ja kokkaillaan itse.

Miksi muiden pitäisi sulle jotain aamupalaa tarjoilla? Sä voit ihan hyvin mennä aamupalasi syömään ravintolaan, jos niin nälkä on. Muutoinkaan en ymmärrä laisinkaan sitä ajattelutapaa, jossa pitää toisten nurkkiin mennä yöpymään. Ei ne hotellit niin kalliita ole, jotta niitä ei voisi käyttää sukuloidessaan.

Voi jestas. Keksitäänpä nykyään surkeita provokaatioita.

Olen. 

Käytiin vielä edellisenä päivänä yhdessä kaupassa, jossa kyselin voisinko ostaa jotain ruokaa, mutta ei tarvinnut koska kaverin mukaan heillä oli kyllä kaikkea. Syötiin iltapäivästä pakastepizzat, mutta mitään muuta ei koko loppu päivänä. Aamulla olin todella nälkäinen ja tarjolla oli ruisleipää ja kahvia. Lounaan ja välipalan siinä perheessä söi vaan lapsi. Neljän viiden maissa mentiin sitten onneksi ravintolaan syömään. 

En kehdannut alkaa ehdottelemaan että mitä sitä tehtäisiin ruoaksi, koska en tiennyt heidän tavoistaan ja rytmistään sen tarkemmin. Ajattelin, että siellä syödään silloin kun lapsikin, mutta ei syöty. 

Miehen mummolassa.

Mummo aina korostaa sitä, miten vähäruokainen hän on. Tämä sitten näkyy myös tarjoamisten määrässä: vaikka paikalla olisi kymmenkunta syöjää (kuten usein on), tarjolla on yhteensä ehkä 15 - 20 pientä perunaa ja pienenpieni kalanpala. Tästä kun sitten ensin pöytään istuvat ottavat omat annoksensa, jää viimeisenä pöytään saapuville (=minulle, koska en ole verisukulainen) vain muruset.

Esikoista imettäessä olin kyllä kaikissa kyläpaikoissa nälkäinen. Kulutus oli silloin aika paljon normaalia kovempi, ja olisin tarvinnut ruokaa 3 tunnin välein. Harvakseltaan syöjät eivät tätä tietenkään voineet ymmärtää, ja viime kesänä meinasin kuolla mökkivierailulla nälkään jo puoliltapäivin, kun aamupalan jälkeen seuraava ruoka olisi ollut tarjolla neljältä iltapäivällä. Mies pelasti ja toi leipää :D (olimme hänen sukulaistensa mökillä, enkä tunne heitä niin hyvin että olisin kehdannut itse kysyä ruokaa).

Aikuiset ihmiset kyläilevät yötä myöten paikoissa, joissa eivät kehtaa avata suutaan ja kertoa olevansa nälkäisiä. Voi kai elämänsä tuollakin tavalla pilata ja heittää hukkaan. Mutta miksi?

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset ihmiset kyläilevät yötä myöten paikoissa, joissa eivät kehtaa avata suutaan ja kertoa olevansa nälkäisiä. Voi kai elämänsä tuollakin tavalla pilata ja heittää hukkaan. Mutta miksi?

No kyllä mulla on tapana kysyä yövierailta miten he ovat tottuneet syömään ja tarjoan ruokaa mieluummin liian usein, kuin kerran päivässä.  Itse en ainakaan kyläpaikassa kehtaa ehdottaa isäntäväelle, että oisko se jo ruokailunaika, jos he eivät itse tee elettäkään siihen suuntaan että edes suunnittelisivat laittavansa ruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mun pitkäaikaisen kaverin mökillä. On siis tuntenut mut yli 20 vuotta ja mulla on allergioita, mutta yksi hengenvaarallinen allergia eli tomaatti. Jos ei ole epipeniä mukana, niin henki lähtee jos tomaattia on ruuassa. 

Hän oli tehnyt tomaatti-basilikasalsaa, jota oli leivän päällä, pääruokana tomaattikeittoa. Istuin pöydässä ja tuijotin epäuskoisena tarjottavia. Sanoin kyllä suoraan, etten voi syödä yhtään mitään. Olisin ottanut sitten pelkkää leipää, mutta siinäkin oli aurinkokuivattua tomaattia mukana. Kaveri mussutti ruokaa ja mä join viiniä. Oli muuten jumalattoman nälkäinen viikonloppu!

Kerroit saman tomaattikeittotarinan jo toisessa ketjussa hieman eri tavalla, ja jo silloin ajattelin, että kuulosti keksityltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen! Yksi miehen sukulaisperhe on sellainen, että siellä ei tarjota oikeastaan mitään. Aamupalaa saa kun laittaa itse (mikä on siis ihan ok), mutta sen jälkeen ei välttämättä tarjota loppupäivänä mitään eivätkä itsekään siis syö mitään. Kumma kyllä ovat todella ylipainoisia silti... no, yleensä lähdetään kaupungille syömään tai ostetaan kaupasta jotain ja kokkaillaan itse.

Miksi muiden pitäisi sulle jotain aamupalaa tarjoilla? Sä voit ihan hyvin mennä aamupalasi syömään ravintolaan, jos niin nälkä on. Muutoinkaan en ymmärrä laisinkaan sitä ajattelutapaa, jossa pitää toisten nurkkiin mennä yöpymään. Ei ne hotellit niin kalliita ole, jotta niitä ei voisi käyttää sukuloidessaan.

No kun ei sun luokse kukaan haluakaan. Mutta me muut menemme yökylään, koska meidät on sinne vasta varten kutsuttu, ja siihen todellakin sisältyy olettamus, että tarjotaan myös syötävää. Joka paikassa ei edes ole ravintolaa ja ainakin omat sukulaiseni ja tuttavani loukkaantuisivat verisesti, jos menisin syömään aamupalani ravintolaan.

Minulla ja ystävälläni on samanikäisiä lapsia. Tämän tapahtuman aikaan lapsemme olivat noin 1-4 vuotiaita. Olimme sopineet, että menemme heille kylään klo 11.00. Tulimme pitkän matkan takaa autolla. Saavuimme sovittuun aikaan. Ystäväni teki parhaillaan lounasta ja sanoi että menkää vaan leikkimään siksi aikaa kun teen ruokaa. No ei siinä paljon ehditty juttelemaan kun leikitin lapsia.

Varmaan tunnin päästä ruoka oli valmis ja ystäväni sanoi:"Eikai teitä haittaa jos me (tarkoitti itseään ja lapsiaan) syödään ensin ja sitten vasta laitan kahvia?" Vastasin hämmentyneenä ettei haittaa.

Siinä me olohuoneessa istuttiin omien lasten kanssa ja kuunneltiin kun isäntäväki söi ruokiaan. Vielä meni puoli tuntia ennenkuin ystäväni sai kahvit keitettyä ja lisänä oli keksiä.

Lähdettiin siitä hetken päästä sitten nälkäisenä kotiin ajelemaan.

En kyllä itse kehtaisi pyytää vieraita kylään ja koko vierailun ajan touhua omia juttuja.

Nuorenpana viikonloppu silloisen poikakaverin luona, ihan kotikaupungissa joten tiesin kyllä missä kaupat on mutta en jotenkin kehdannut ehdottaa että hei mennään ostamaan ruokaa. Koko viikonloppu jotain Tallinan tuliaisviinoja, sipsejä ja tupakkaa. Lauantai-iltana oksensin vessassa ja vatsaan koski niin että luulin kuolevani. 

Vierailija kirjoitti:

 En enkä pidä nälässä vieraitani. Olen kotoisin Savosta, jossa pidetään kunnia-asiana syötättää vieras

  ähkyyn. Kahvi-tai ruokapöydässä ollessa varmistetaan koko ajan onko vieras saanut varmasti pullaa, piirakoita, voileipää, potaattia, paistia tai soppaa riittävästi, mieluummin enemmänkin.

Ei tämä mikään yleinen savolainen käsitys ole tarjoilusta. 

Olen nyt parilla syntymäpäivillä käynyt avecina ja tarjoilut ovat jääneet kyllä todellakin mieleen. Toisella kerralla ei toki nälkää ollut, mutta jano kyllä, kun alkoholittomana oli tarjolla vain kraanavettä ja sekin todella kraanasta. Ensimmäisillä synttäreillä ruokaa oli tarjolla kyllä, mutta lihakeitoksi soppaa ei voinut tunnistaa kuin siitä yhdestä klöntistä, mikä kellui siinä porkkanoitten keskellä. Kaiken kukkuraksi kaikki tarjoilu loppui juuri minun tullessa ottamisvuoroon ja jono oli pitkä, mutta onneksi pöydän täyttäjä niin avuton, ettei siihen lisää tullut kuin viimeisten ollessa vuorossa.  Että tämä savolainen vieraanvaraisuus on vain käsite, ei käytäntö.

Vierailija kirjoitti:

Miehen mummolassa.

Mummo aina korostaa sitä, miten vähäruokainen hän on. Tämä sitten näkyy myös tarjoamisten määrässä: vaikka paikalla olisi kymmenkunta syöjää (kuten usein on), tarjolla on yhteensä ehkä 15 - 20 pientä perunaa ja pienenpieni kalanpala. Tästä kun sitten ensin pöytään istuvat ottavat omat annoksensa, jää viimeisenä pöytään saapuville (=minulle, koska en ole verisukulainen) vain muruset.

Esikoista imettäessä olin kyllä kaikissa kyläpaikoissa nälkäinen. Kulutus oli silloin aika paljon normaalia kovempi, ja olisin tarvinnut ruokaa 3 tunnin välein. Harvakseltaan syöjät eivät tätä tietenkään voineet ymmärtää, ja viime kesänä meinasin kuolla mökkivierailulla nälkään jo puoliltapäivin, kun aamupalan jälkeen seuraava ruoka olisi ollut tarjolla neljältä iltapäivällä. Mies pelasti ja toi leipää :D (olimme hänen sukulaistensa mökillä, enkä tunne heitä niin hyvin että olisin kehdannut itse kysyä ruokaa).

Mä en kestä tällaista soopaa. Ihan "kuolit nälkään" ja ruokaa olisi pitänyt saada kolmen tunnin (!) välein, ja höpöhöpö. Yksikään aikuinen ihminen ei kuole nälkään edes vuorokaudessa, imetti tai ei. Ja joo, olen imettänyt. Niin tekivät naiset keskitysleireilläkin ja voin kertoa, että nälkään kolmessa tunnissa ei kukaan kuollut.

Joskus aikoinaan kyllä(kun en kehdannut kysyä), mutta nykyään pätkäpaastoan ja en syö enää mitään puolenpäivän jälkeen.

Täytyy vain muistaa vierailta kysyä haluavatko syödä, kun eivät pätkäpaastoon ole tottuneita.

Istuin kyläpaikassa tunnin odottamassa ruoan valmistumista ilman juomaa tai muutakaan.

Tarjotkaa nyt ees lasi vettä, jos ei muuta.

Ei vieraan pidä kysyä, vaan isäntäväen kuuluu se tehdä, jos ovat vieraakseen pyytäneet.

Ja toinen ns. muodissa oleva juttu, että voileipätarjoilulla koko vuorokausi tai viikonloppu.

Nälkä kurnii mahassa.

Lämmin ruoka olisi paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole, koska otan aina ruokaa mukaani jota tarjoan myös hänelle joka on kutsunut minut yökylään. En halua että minusta on vaivaa ja huolehtia ruuasta. Toki syön mitä ruokailun ohella tarjotaan.

Olisin aika ihmeissäni, jos vieras tulisi meille omien ruokien kanssa, koska ilman muuta olisin varautunut tuloosi, ostanut ja kellonajasta riippuen jo ainakin osin aloittanut ruuanlaiton. Olisin leiponut ym. Yleensä pyrin tekemään kaikki valmistelut mahdollisimman pitkälle ennen vieraita, jotta aikaa jää seurusteluun. Jos vieras sitten tulisi lämpimät ruuat kainalossa meille, niin en tiedä, miten reagoisin.