oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Poistu siitä sitten autottomana paikasta, jossa bussit kulkee vaan arkisin päivällä.[/quote]

Voimia sulle. Kyllä se siitä. Kovaa on elämä.

Vierailija kirjoitti:

Poistu siitä sitten autottomana paikasta, jossa bussit kulkee vaan arkisin päivällä.

Voimia sulle. Kyllä se siitä. Kovaa on elämä.

En mä ole koskaan ollut nälkäisenä kyläpaikassa, mutta kommentoin vaan tuota, kun kehotettiin lähtemään. Jos olisin vaikka mummolla nälkäisenä, siellä ei juuri bussit kulje ja viimeinenkin kauppa lopetti. No taksilla sitten, mutta olishan se noloa kaikkien kannalta, jos vieras joutuisi poistumaan taksilla, kun ei saa ruokaa koko päivänä, vaikka on tullut kutsuttuna.

Porsaita äidin ootte kaikki? kirjoitti:

Mutta mitäs sitten, kun ruokarytmi on erilainen vieraiden kanssa? Oma rytmi on sellainen, että aamulla heti herättyä juodaan ensin pelkkä kahvi (esim. klo 8) ja heräillään, suihkussa käydään, puetaan jne , sitten noin tunnin päästä syödään aamupala (klo 9).  Seuraavan kerran syödään noin klo 13-14 aikaan kevyt lounas ja lopuksi iltaruoka klo 18-19.  Vieraat omine nokkineen käyvät jääkaapilla jo kello 7, syövät edellispäivän iltaruoan jämät ja mitä nyt löytävät salaa aamupalana, ja ähkivät sitten niiden kanssa niin, ettei varsinainen klo 9 aamupala maistu vaikka sen on isäntäperhe ajatellut kaikkia varten. Sitten klo 12 eteenpäin syödään kaikkea kaupasta haettua mässyä, sama mässytys jatkuu klo 17 asti. Sitten iskee kuitenkin vielä nälkä ennen varsinaista ruokaa, otetaan leipää ja vedetään sentti metwurstipaketista isäntäperheen ruokavarastosta siihen puolikkaan sämpylän päälle juustojen ja kinkkujen kera. Sitten kun on ns. ruoka-aika, ei enää maistukaan kun vedettiin viikon leikkeleet yms. ennakkon. Isäntäperhe syö ruokaa ja muut kursailee, kun ei vaan uppoa. Sitten taas tunnin päästä porsastellaan, käydään itse hakemassa aterian jämäruokaa lautaselle "nälkään" niin paljon, että puolet menee roskiin, kun ei vaan uppoa kun pitää ahnetia.

Miten saatte tuon rytmin sopimaan työpäiväänne.. ai niin, ettehän te käy töissä.

Olen aika monestikin. Viimeksi, kun menin lapsuudenystäväni ja hänen kihlattunsa tupareille tänä kesänä. Oltiin puhuttu etukäteen, että ystävä laittaa suolaista ja makeaa syötävää ja vierailta toivotaan, että tuovat kuoharia buffetiin.

Menimme juhlille, mukanamme se pullo ja pieni tuparilahja. Olin hiukan nälkäinen ja odotin, että saan tarjottavaa. Hyvin nopeasti ilmeni, että emäntä oli tehnyt 20 vieraalleen yhden henkilön lounassalaatin kokoisen kuskussalaatin, pari pientä kulhoa hummusta ja noin 5 henkilön kokoisen pikkuisen kakun. Siinä sitten kaikki närppivät sitä yhtä salaattilusikallistaan ja pikkuruista palaa kakkua.

Ja lisään vielä, että jos ei oltaisi ruokaa luvattu, tietysti olisin syönyt jo kotona ja odottanut ehkä niitä kahveja (joita ei muuten edes keitetty). Mutta huomasin selvästi, että muutkin olivat nälkäisiä ja odottivat, että jotain ruokaisaa saisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on lähinnä huvittava juttu, mutta kerrompas kun mieleen juolahti. Eräs ystäväni ei ole mitään "emäntä" tyyppiä. Hän ei juuri ikinä tarjoa mitään, laittaa ruokaa tosi harvoin, eikä ole varmaan koskaan leiponut. Hänellä oli syntymäpäivät ja kutsui minut kylään. Tiesin että tarjottavaa ei varmastikaan olisi, joten kävin konditoriasta hakemassa muutamat erikoisemmat ja keskenään erilaiset leivokset. Ajattelin, että niitä olisi kiva kahvin kanssa maistella ja kokeilla hieman erilaisia leivoksia. Toivotin hänelle hyvät syntymäpäivät ja ojensin leivokset. Hän kiitti ja laittoi leivokset suoraan jääkaappiin..Siinä sitä taas pelkkää kahvia juotiin. Aluksi harmitti mutta sitten lähinnä huvitti. Toivottavasti leivokset maistuivat, seuraavana päivänä menin yksin kahvilaan maistelemaan leivoksia.

Suu auki, hyvä ihminen. Kun kattoi kahvit ja istahti pöytään niin minä olisin kyllä todennut että "No nyt ne leivokset jäi. Älä turhaan nouse, minä voin ottaa. Saadaan suut makeaksi."

Ja jos sanoo että ei halua niin vastaa vaan, että "No, syöt sitten myöhemmin. Tai voin viedä kotiinkin, jos et välitä leivoksista. Minä otan kyllä nyt, näytti niin herkullisilta."

Tai sitten vaikka sanoo ihan suoraan heti alkuun että "toin MEILLE kahvileipää." Monta ongelmaa ratkeaa kun vaan avaa suunsa.

Ainoa hyvä ehdotuksesi oli että olisin sanonut että toin MEILLE leivoksia, mutta sepä olisi heti aluksi pitänyt tajuta sanoa. Muut ehdotuksesi ovat aika kauheita, varsinkin tuo "jos et tykkää, voin viedä kotiin"..Tarkoitukseni oli ILAHDUTTAA ystävää hänen syntymäpäivänään eikä tulla hänen omaan kotiinsa komentelemaan, saatikka nyt vaivaantuneesti itse yksin mussuttamaan jotain leivoksia..

Esitit asiasi selvästi siis niin, että ystävä luuli leivosten olevan hänelle lahja tai sitten hänellä vaan ei ole tilannetajua. Komennella ei tarvitse, mutta jos olet leivokset tuonut teille yhteiseksi niin ei siinä ole mitään pahaa, että kohteliaasti kerrot sen, esim. juurikin tarjoutumalla hakemaan ne jääkaapista. Ja jos ystävä vastaa, että ei kiitos niin siihen on varmasti joku syy: ei pidä leivoksista, ei juuri nyt halua leivosta, haluaa syödä ne kaikki itse tai haluaa säästää ne myöhemmin tuleville vieraille.

Kaikki tietysti ihan ok juttuja, mutta ei niiden tulisi estää sinua syömästä leivoksia :D Jos kyseessä on oikeasti ystäväsi, niin häntä tuskin haittaa että kerrot tuoneesi leivokset teille molemmille vaikka ne ovat jo jääkaapissa.

Eikä siinä ole mitään vaivaannuttavaa, että syö yksin kun toisella on pelkkä kahvi, KUN toisella on ollut mahdollisuus myös ottaa syötävää. En voi kuvitella tällaisia tilanteita, missä ystävälle (!!) ei uskalleta sanoa mitään. Jos menisin kylään hyvänpäiväntutulleni ja veisin vaikkapa pullaa, joka laitettaisiin leipälaatikkoon ja katettaisiin kahvit ilman mitään niin sanoisin silloinkin. "Otetaanko sitä pullaa, minkä toin?" Jos tämä lausahdus aiheuttaisi jotain vaivaannusta, niin en ehkä tulisi toiste kylään. Ainakaan pullan kanssa.

Jos toisin pullaa ja kyläpaikassa olisikin leivottu kakkua, en jäisi kyselemään pullan perään jos sitä ei pöydässä näkyisi. Erityisen kohteliasta olisi kuitenkin joko a) tarjota pullaa kakun kanssa tai b) kysyä minulta haluanko kakun kanssa myös pullaa, johon vastaisin todennäköisesti, että ei kun säästäkää se myöhempään käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Tässä mielestäni normaalit tarjottavat vieraalle, joka viipyy yön yli. Tätä noudatan itse ja näin minua kestitään vieraana.

Saapuminen puolilta päivin. Lounas on valmiina, jotain lihaa, kanaa  tai kalaa lisäkkeineen, salaattia.

Iltapäivällä kahvit, tarjolla esim. jotain makeaa piirakkaa, keksejä ymv.

Sitten n.klo 17 - 18 päivällinen, joka on vieraiden vuoksi tavanomaista hiukan juhlavampi, vaikka. uunilohta kastikkeineen, perunoita tai riisiä, salaattia, jälkiruoka. Juomina viiniä, olutta, vettä.

Illalla seurustelua ja juomatarjoilua, mukana vieraiden tuomat tuliaisjuomat.

Myöhään illalla tarjotaan leipää, muutama hyvä juusto, ehkä jotain suolaista piirakkaa tai pasteijoita, tilanteen mukaan.

Aamulla kunnon aamiainen.

Sitten kotimatkalle, taatusti ei tarvitse kotimatkalla poiketa ABC:lle.

Mulle tuottaa ahdistusta se että välipalalla ja iltapalalla on vain hiilihydraatti/rasvapitoista tarjottavaa kun itse perustan ruokavalioni siihen että joka aterialla on proteiinia, kasviksia/hedelmiä ja esim. pähkinöitä. Noi piirakat ja pasteijat ei jotenkin täytä mua, en saa kylläisyyden tunnetta. Toki mulla on esim. töissä aina omat välipalat niin voin pullan sijaan valita vaikka banaanin ja protskuvanukkaan , mutta olis kiva että olis kylässäkin aina vaihtoehtona jotain terveellistäkin , vaikkapa hedelmäsalaattia. Omilla eväillä voi sitten salaa täydentää proteiinintarvettaan ilman että tarvii tehdä siitä numeroa .

Edellinen jatkaa vielä että ihan mielettömän hyvin olet kyllä varautunut ja kunnon ruokakin kaksi kertaa ! Varmasti tulee vieraille sellainen olo että todella huolehdit heistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on lähinnä huvittava juttu, mutta kerrompas kun mieleen juolahti. Eräs ystäväni ei ole mitään "emäntä" tyyppiä. Hän ei juuri ikinä tarjoa mitään, laittaa ruokaa tosi harvoin, eikä ole varmaan koskaan leiponut. Hänellä oli syntymäpäivät ja kutsui minut kylään. Tiesin että tarjottavaa ei varmastikaan olisi, joten kävin konditoriasta hakemassa muutamat erikoisemmat ja keskenään erilaiset leivokset. Ajattelin, että niitä olisi kiva kahvin kanssa maistella ja kokeilla hieman erilaisia leivoksia. Toivotin hänelle hyvät syntymäpäivät ja ojensin leivokset. Hän kiitti ja laittoi leivokset suoraan jääkaappiin..Siinä sitä taas pelkkää kahvia juotiin. Aluksi harmitti mutta sitten lähinnä huvitti. Toivottavasti leivokset maistuivat, seuraavana päivänä menin yksin kahvilaan maistelemaan leivoksia.

Suu auki, hyvä ihminen. Kun kattoi kahvit ja istahti pöytään niin minä olisin kyllä todennut että "No nyt ne leivokset jäi. Älä turhaan nouse, minä voin ottaa. Saadaan suut makeaksi."

Ja jos sanoo että ei halua niin vastaa vaan, että "No, syöt sitten myöhemmin. Tai voin viedä kotiinkin, jos et välitä leivoksista. Minä otan kyllä nyt, näytti niin herkullisilta."

Tai sitten vaikka sanoo ihan suoraan heti alkuun että "toin MEILLE kahvileipää." Monta ongelmaa ratkeaa kun vaan avaa suunsa.

Ainoa hyvä ehdotuksesi oli että olisin sanonut että toin MEILLE leivoksia, mutta sepä olisi heti aluksi pitänyt tajuta sanoa. Muut ehdotuksesi ovat aika kauheita, varsinkin tuo "jos et tykkää, voin viedä kotiin"..Tarkoitukseni oli ILAHDUTTAA ystävää hänen syntymäpäivänään eikä tulla hänen omaan kotiinsa komentelemaan, saatikka nyt vaivaantuneesti itse yksin mussuttamaan jotain leivoksia..

Esitit asiasi selvästi siis niin, että ystävä luuli leivosten olevan hänelle lahja tai sitten hänellä vaan ei ole tilannetajua. Komennella ei tarvitse, mutta jos olet leivokset tuonut teille yhteiseksi niin ei siinä ole mitään pahaa, että kohteliaasti kerrot sen, esim. juurikin tarjoutumalla hakemaan ne jääkaapista. Ja jos ystävä vastaa, että ei kiitos niin siihen on varmasti joku syy: ei pidä leivoksista, ei juuri nyt halua leivosta, haluaa syödä ne kaikki itse tai haluaa säästää ne myöhemmin tuleville vieraille.

Kaikki tietysti ihan ok juttuja, mutta ei niiden tulisi estää sinua syömästä leivoksia :D Jos kyseessä on oikeasti ystäväsi, niin häntä tuskin haittaa että kerrot tuoneesi leivokset teille molemmille vaikka ne ovat jo jääkaapissa.

Eikä siinä ole mitään vaivaannuttavaa, että syö yksin kun toisella on pelkkä kahvi, KUN toisella on ollut mahdollisuus myös ottaa syötävää. En voi kuvitella tällaisia tilanteita, missä ystävälle (!!) ei uskalleta sanoa mitään. Jos menisin kylään hyvänpäiväntutulleni ja veisin vaikkapa pullaa, joka laitettaisiin leipälaatikkoon ja katettaisiin kahvit ilman mitään niin sanoisin silloinkin. "Otetaanko sitä pullaa, minkä toin?" Jos tämä lausahdus aiheuttaisi jotain vaivaannusta, niin en ehkä tulisi toiste kylään. Ainakaan pullan kanssa.

Jos toisin pullaa ja kyläpaikassa olisikin leivottu kakkua, en jäisi kyselemään pullan perään jos sitä ei pöydässä näkyisi. Erityisen kohteliasta olisi kuitenkin joko a) tarjota pullaa kakun kanssa tai b) kysyä minulta haluanko kakun kanssa myös pullaa, johon vastaisin todennäköisesti, että ei kun säästäkää se myöhempään käyttöön.

Esitin asian niin kuin alkuperäisessä tekstissä luki, toivotin hyvää syntymäpäivää ja ojensin leivokset. Kaverini siis tosiaan luuli että ne ovat lahja ja aluksi myös mainitsin ettei hän ole oikein osaa emännöidä. Itse taas kuvittelin, että jokainen ymmärtää että jos kahville tuo syömisiä tuomisena, niin ne myös tarjotaan. Sen takia tämä nyt olikin vain huvittaa. Ehkäpä olisi pitänyt kaverille opettaa edes jotain vieraiden kestittämisestä ja pyytää leivoksia esille. Päädyin kuitenkin olemaan hiljaa, koska kaveri ajatteli niiden olevan lahja ja on tökeröä vaatia lahjaa jaettavaksi. Sellainen ihme pattitilanne ja päätin olla hiljaa, niin kuin usein valitettavasti tulee tehtyä.

Varmaan se leivosten vastaanottaja oli joko a) köyhä, ja siksi päätti säästää leivokset, tai b) laihiksella, ja siksi juotiin vain kahvia.

Oli miten oli, oli hän kyllä todella tökerö emäntä. Kuten moni muukin, jousta on tässä ketjussa kerrottu. Ihan uskomatonta käytöstapojen puutetta.

Itse en viitsisi toista kertaa mennä tuollaiseen paikkaan yöksi, korkeintaan piipahtamaan nopeasti. Onneksi on auto, niin aina voi lähteä kun itse haluaa.

Hyvät ihmiset, aukaiskaa se suunne ja sanokaa et nyt sitä samperin ruokaa ja piste, varsinkin jos olette yökylässä tai viivytte pitempään,

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset eivät vain tajua, että ovat huomattavasti pieniruokaisempia kuin muut. Muistan miten joskus menimme appiukon luo syömään koko perheellä, ja hän oli kutsunut myös miehen siskon perheineen. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta sitä oli niin vähän että jos minun mieheni ja hänen siskonsa mies olisivat ottaneet normaalit annoksensa, niin muille ei olisi jäänyt mitään. Onneksi sentään appiukon lapset tietävät jo oikein hyvin isänsä käsitykset riittävästä ruuasta, joten kaikki olivat syöneet jo ennakkoon. :D

Miksette sano hänelle asiasta niin ongelma korjaantuisi ja kaikki saisivat jatkossa tarpeeksi ruokaa? Ihme touhua ettei perheenjäsenille uskalleta puhua mistään.

Yöllä joutuu vaeltelemaan nälissään

Vierailija kirjoitti:

Porsaita äidin ootte kaikki? kirjoitti:

Mutta mitäs sitten, kun ruokarytmi on erilainen vieraiden kanssa? Oma rytmi on sellainen, että aamulla heti herättyä juodaan ensin pelkkä kahvi (esim. klo 8) ja heräillään, suihkussa käydään, puetaan jne , sitten noin tunnin päästä syödään aamupala (klo 9).  Seuraavan kerran syödään noin klo 13-14 aikaan kevyt lounas ja lopuksi iltaruoka klo 18-19.  Vieraat omine nokkineen käyvät jääkaapilla jo kello 7, syövät edellispäivän iltaruoan jämät ja mitä nyt löytävät salaa aamupalana, ja ähkivät sitten niiden kanssa niin, ettei varsinainen klo 9 aamupala maistu vaikka sen on isäntäperhe ajatellut kaikkia varten. Sitten klo 12 eteenpäin syödään kaikkea kaupasta haettua mässyä, sama mässytys jatkuu klo 17 asti. Sitten iskee kuitenkin vielä nälkä ennen varsinaista ruokaa, otetaan leipää ja vedetään sentti metwurstipaketista isäntäperheen ruokavarastosta siihen puolikkaan sämpylän päälle juustojen ja kinkkujen kera. Sitten kun on ns. ruoka-aika, ei enää maistukaan kun vedettiin viikon leikkeleet yms. ennakkon. Isäntäperhe syö ruokaa ja muut kursailee, kun ei vaan uppoa. Sitten taas tunnin päästä porsastellaan, käydään itse hakemassa aterian jämäruokaa lautaselle "nälkään" niin paljon, että puolet menee roskiin, kun ei vaan uppoa kun pitää ahnetia.

Miten saatte tuon rytmin sopimaan työpäiväänne.. ai niin, ettehän te käy töissä.

Kuka puhui työpäivistä? Kyse oli ihan viikonloppu- tai lomavieraista. Silti sama rytmi töissäkin, kun ei olla liukuhihnalla, eli aamulla ennen töihin lähtöä kahvit kotona, töissä noin tunnin päästä aamupala, lounas klo 12-13 ja töiden jälkeen yleensä syödään vasta 19-20, kun on kotimatkat ja kotityöt hoidettu? Millä tavoin työn pitäisi vaikuttaa ruokarytmiin? Kun on tarpeeksi koulutusta ja itseohjautuva työ, niin voi syödä sillon kuin huvittaa.

Olimme miehen kanssa vieraina mökillä, jossa isäntäväen rytmin mukaan lounas olisi ollut klo 11, mutta siiheksi emme ehtineet, joten kävimme matkalla haukkaamassa jotain. Matka kesti viisi tuntia suuntaansa. Päivällinen klo 16 ja sen jälkeen isäntäväki ei syönyt enää mitään. Kävimme kahdestaan saunassa ja meille tarjottiin sen jälkeen leipää ja teetä. Isäntäväki ei syönyt mitään vaan katsoivat tv:tä. Eivät itse saunoneet, koska heillä ei ollut saunailta. Nukkumaan käytiin klo 21 tai isäntä taisi nukahtaa jo aiemmin. Hän heräsi jo neljältä... Aamiaista oli tarjolla klo 6-7. Nälässä ei tarvinnut olla mutta oli kyllä ihan älyttömän tylsä vierailu. Monta kertaa pyytelivät meitä kylään mökilleen (jossa ei edes uintimahdollisuutta) mutta ei menty toiste.

Vierailija kirjoitti:

Aina, kun menemme mieheni isän luo. Rahaa kyllä on, mutta isäntäväki pärjää ilmeisesti itse vähällä ruoalla. Miehelleni isänsä on aina lapsuudesta asti sanonut, että jos jää nälkä niin leipää saa syödä. Eipä sitä leipääkään aina ole tarjolla, leivän päällisistä puhumattakaan. Miehelleni onkin jäänyt traumat, ja silloin kun ruokaa saa, niin syö sitten kunnolla. Olemmekin ruvenneet käymään sitten joka kerta kaupassa ostamassa omat eväät.

Lähes 30 vuotta miehen isä on keittänyt jouluna liian vähän puuroa. Lähes kaikille jää nälkä, ja miehen isä joka kerta ihmettelee, miten puuro loppuu kesken... Jokainen saa kaksi kauhallista, kun muuten viimeinen porukasta ei saisi yhtään. Seuraavan kerran aamun jälkeen saamme ruokaa klo 20, vaikka ruoka olisi luvattu klo 17. Usein käymme siinä välissä ulkona syömässä, mutta joulun pyhinä kaikki ravintolat ovat kiinni, joten käymme kaupasta ostamassa ruokaa.

Kyseisessä paikassa vesi ei ole kovin juomakelpoista, joten isäntäväki ostaa pullovettä. Harmi vaan, ettei sitä ole koskaan tarpeeksi. Aamulla harvoin saa kahviinsa maitoa, koska heillä on jääkaapissa aina yksi maito kerrallaan, joita sitten käydään kaupassa ostamassa yksi purkki. Ymmärrän, jos ei itse syö paljoa tai käytä maitoa, mutta jos vieraat on oikein kutsuttu ja sama juttu on toistunut jo 30 vuoden ajan, niin kai sitä jotain oppisi? Mieheni aina hämmästyy, kuinka minun vanhemmillani saa aina hirveän määrän ruokaa ja jääkaappi on aina täynnä. Äitini leipoo joka sorttia ja siellä varmasti saa vatsansa täyteen. Mieheni vanhemmilla ei muutenkaan ole koskaan mitään jälkiruokia, eikä jouluna torttuja ym. makeita herkkuja. Vein itse kerran mukanani torttuja, mutta en tiedä, mihin ne hävisivät... Omat suklaat pidän aina mukanani.

Ei siinä mitään, jos ei tosiaan halua tarjota vieraille mitään, mutta silloin on turha kysyä kylään. Matkaan kuitenkin menee aikaa, joten pyrimme yleensä vierailemaan pari päivää, mutta sitten miehen isä alkaa kysellä, miksemme viivy pidempään. No emme jaksa vierailla, kun on koko ajan nälkä.

30 vuotta ja ette ole saaneet sovittua asioista noinkin läheisen ihmisen kanssa. 30 vuotta toistunut niin olette jotain 50v pariskunta? Mitä sitten isä voi olla, 70v vähintään? 30 vuotta olette vierailuilla käyneet päivällä ravintolassa syömässä, jo pari vuotta riittää tekemään tuosta tavan niin, että isä on varmaan olettanut, että haluatte näin toimia. Itsekin kun käyn kotiseudulla tykkään käydä päivisin muuallakin kuin vanhemmillani oleilla koko aikaa, käydään just syömässä välillä yms. Toki sopien näistä, koska ei sekään ole kivaa, että meille olisi varattu ruoka ja lähdemme vaan päiväksi pois. Ja pari kauhaa puuroa on ihan ok kyllä, kun vakio annostelumäärä on kauhallinen, mutta jos aina loppuu niin onhan se erikoista. Mutta miehen isä alkaa olla jo sen ikäinen, että varmaan tarvitsisi apua noissa. Jos käytte kaupassa niin miksi se pitää tehdä noin "haetaan sitten evästä itsellemme kaupasta", kun voitte normaalien ihmisten tapaan soittaa matkalta, että pitääkö tuoda jotain ja vaikka vastaus olisi kieltävä niin kyllä nyt 30 vuodessa pitäisi älytä sanoa, että ok, mut tuodaan kuitenkin omat maidot, leipää ja sellaista kaappiin.

Vierailija kirjoitti:

Poistu siitä sitten autottomana paikasta, jossa bussit kulkee vaan arkisin päivällä.

Voimia sulle. Kyllä se siitä. Kovaa on elämä.

Palstanarsisti iski jälleen.

Porsaita äidin ootte kaikki? kirjoitti:

Mutta mitäs sitten, kun ruokarytmi on erilainen vieraiden kanssa? Oma rytmi on sellainen, että aamulla heti herättyä juodaan ensin pelkkä kahvi (esim. klo 8) ja heräillään, suihkussa käydään, puetaan jne , sitten noin tunnin päästä syödään aamupala (klo 9).  Seuraavan kerran syödään noin klo 13-14 aikaan kevyt lounas ja lopuksi iltaruoka klo 18-19.  Vieraat omine nokkineen käyvät jääkaapilla jo kello 7, syövät edellispäivän iltaruoan jämät ja mitä nyt löytävät salaa aamupalana, ja ähkivät sitten niiden kanssa niin, ettei varsinainen klo 9 aamupala maistu vaikka sen on isäntäperhe ajatellut kaikkia varten. Sitten klo 12 eteenpäin syödään kaikkea kaupasta haettua mässyä, sama mässytys jatkuu klo 17 asti. Sitten iskee kuitenkin vielä nälkä ennen varsinaista ruokaa, otetaan leipää ja vedetään sentti metwurstipaketista isäntäperheen ruokavarastosta siihen puolikkaan sämpylän päälle juustojen ja kinkkujen kera. Sitten kun on ns. ruoka-aika, ei enää maistukaan kun vedettiin viikon leikkeleet yms. ennakkon. Isäntäperhe syö ruokaa ja muut kursailee, kun ei vaan uppoa. Sitten taas tunnin päästä porsastellaan, käydään itse hakemassa aterian jämäruokaa lautaselle "nälkään" niin paljon, että puolet menee roskiin, kun ei vaan uppoa kun pitää ahnetia.

Ai että mitäs sitten? No sittenkin sanotaan mitä ajatellaan. Saisitko mitenkään tuon ahnehtimisen ja sikailun muotoiltua ystävälliseen muotoon? Mulla oli kaveri jonka kanssa on ilmeisesti totuttu ihan eri aamurytmiin. Itse olen just tuollainen, että aamulla haluan vaan pelkän kahvin rauhassa (jos mahdollista) ja siitä vasta jonkin ajan kuluttua tulee nälkä. Oltiin valvottu kaverin kanssa illalla varmaan johonkin kolmeen - neljään niin en senkään takia ollut ihan terävimmilläni, mutta kaveri reippaasti sai sanottua, että on tottunut syömään heti herättyään aamupalan. Niin laitoin hänelle tarvikkeet esille, hän söi, itse join ne kahvit ja otin sitten hetken päästä aamupalaa. Ihan hyvässä hengessä ja rennosti. 

Eräs tuttu piti tuparit ja PUOLITTI jokaiselle mokkapalan minkä lisäksi jokainen sai muovisen shottilasillisen kuoharia, mahdolliset tuliaiset emäntä kiikutti johokin piiloon. Oli aika aneeminen tunnelma ja suut kuivina... Kun joku kaipaili ostamiaan  sipsejä ja joku toinen ehdotti pitsojen tilaamista,  tämä  illan emäntä suuttui että hän tarjottavissaan on vikaa .  Kun ei se laatu vaan määrä  ! Tätä seurasikin sitten  joukkopako läheiseen baariin josta sai myös pitsoja ja hampurilaisia. Oudoimmat bileet ikinä :D

Vähän päinvastainen aivan kamala tilanne sukulaisilla. Useamman päivän vierailu ja kaikkiin ruokiin voi/kerma pohja. Siis aivan kaikkeen. Rasvaa valui jo korvista. Ei mitään kasvista missään. Sitten vielä piti tilata pizzaa kotiin, kun olin jo aivan helisemässä. Onneksi tajusin, että pitseriassa saa tilattua salaatin! Huoh!

Mulla oli naama ja selkä aivan täynnä finnejä puolitoistaviikkoa vierailun jälkeen, kun rasva pukkasi ulos.

En kehdannut sanoa mitään tuolloin tai siis pytää mahdollisuutta ostaa omaa ruokaa. Nyt uskaltaisin, koska oli aivan kamala.

Syön vain yhden aterian vuorokaudessa 10-12 yleensä. Loppupäivän juon vain vettä. Yritän kyllä aina muistaa kysellä vierailta, mutta aina ei vain muista jos on mielekästä tekemistä/ asiaa. Joten kysykää isäntäväeltä rohkeasti.