oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Kyllä lapsena. Silloinen paeas ystäväni pyysi minut mukaansa heidän mökille viikonlopuksi. Olimme noin 7-8 vuotiaita ja vanhempamme sopivat että asia on ok. Lähdimme perjantain iltapäivällä ja olin syönyt viimeksi kotona lounaan ja yhden banaanin ennen lähtöä. Mökille ajo kesti pari tuntia. Matkalla ystäväni vanhemmat ostivat meille jätskit.

Kun saavuimme mökille me ystäväni kanssa veimme omat tavarat yhteen makuukammariin, jossa meidän oli tarkoitus nukkua. Hänen vanhemmat alkoivat lämmittää grilliä ja saunaa.

Kävimme ystäväni kanssa uimassa ja touhusimme kaikkea. Kello läheni jo noin 7 illalla ja vieläkään ei ollut mitään ruokaa tullut. Viimein kun ystäväni vanhemmat pyysivät meitä syömään, oli pöytään katettu valmiiksi lautaset ja ruoka annosteltu myös valmiiksi. Muilla oli perunaa, makkaraa, salaattia ym, mutta minun lautasella oli ainoastaan yksi pieni makkara ja lusikallinen perunasalaattia. Olin ujo ja en kehdannut sanoa asiasta mitään vaan söin makkaran ja pienen perunasalaatti annokseni. Kamala nälkä jäi. Illalla noin klo 10 saimme palat leipää ja voita ja sen jälkeen sänkyyn. Aamulla samanlainen aamupala pala leipää ja voita. Lounaalla toistui myös sama kuvio kuin edellisenä iltana eli muilla hulppeat annokset ja minulla vain makkara ja lusikallinen perunasalaattia. Tällä ruokavaliolla mentiin koko viikonloppu. Viimeisenä yönä oli niin kova nälkä ja tästä syystä ikävä kotiin, että itkin melkein koko yön ja kaduin, että lähdin koko mökille. Olin niin onnellinen kun pääsin kotiin ja syömään äitini tekemiä lihapullia ja perunamuusia. Muistan edelleen että ruoka ei ole koskaan maistunut niin hyvälle kuin silloin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsena. Silloinen paeas ystäväni pyysi minut mukaansa heidän mökille viikonlopuksi. Olimme noin 7-8 vuotiaita ja vanhempamme sopivat että asia on ok. Lähdimme perjantain iltapäivällä ja olin syönyt viimeksi kotona lounaan ja yhden banaanin ennen lähtöä. Mökille ajo kesti pari tuntia. Matkalla ystäväni vanhemmat ostivat meille jätskit.

Kun saavuimme mökille me ystäväni kanssa veimme omat tavarat yhteen makuukammariin, jossa meidän oli tarkoitus nukkua. Hänen vanhemmat alkoivat lämmittää grilliä ja saunaa.

Kävimme ystäväni kanssa uimassa ja touhusimme kaikkea. Kello läheni jo noin 7 illalla ja vieläkään ei ollut mitään ruokaa tullut. Viimein kun ystäväni vanhemmat pyysivät meitä syömään, oli pöytään katettu valmiiksi lautaset ja ruoka annosteltu myös valmiiksi. Muilla oli perunaa, makkaraa, salaattia ym, mutta minun lautasella oli ainoastaan yksi pieni makkara ja lusikallinen perunasalaattia. Olin ujo ja en kehdannut sanoa asiasta mitään vaan söin makkaran ja pienen perunasalaatti annokseni. Kamala nälkä jäi. Illalla noin klo 10 saimme palat leipää ja voita ja sen jälkeen sänkyyn. Aamulla samanlainen aamupala pala leipää ja voita. Lounaalla toistui myös sama kuvio kuin edellisenä iltana eli muilla hulppeat annokset ja minulla vain makkara ja lusikallinen perunasalaattia. Tällä ruokavaliolla mentiin koko viikonloppu. Viimeisenä yönä oli niin kova nälkä ja tästä syystä ikävä kotiin, että itkin melkein koko yön ja kaduin, että lähdin koko mökille. Olin niin onnellinen kun pääsin kotiin ja syömään äitini tekemiä lihapullia ja perunamuusia. Muistan edelleen että ruoka ei ole koskaan maistunut niin hyvälle kuin silloin.

Vanhempasi ei varmaan älynneet etukäteen kysyä, olisiko pitänyt osallistua ruokakuluihin jotenkin? Ehkä kaverisi vanhemmat luulivat, että tuot omat mökkiruoat tullessasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsena. Silloinen paeas ystäväni pyysi minut mukaansa heidän mökille viikonlopuksi. Olimme noin 7-8 vuotiaita ja vanhempamme sopivat että asia on ok. Lähdimme perjantain iltapäivällä ja olin syönyt viimeksi kotona lounaan ja yhden banaanin ennen lähtöä. Mökille ajo kesti pari tuntia. Matkalla ystäväni vanhemmat ostivat meille jätskit.

Kun saavuimme mökille me ystäväni kanssa veimme omat tavarat yhteen makuukammariin, jossa meidän oli tarkoitus nukkua. Hänen vanhemmat alkoivat lämmittää grilliä ja saunaa.

Kävimme ystäväni kanssa uimassa ja touhusimme kaikkea. Kello läheni jo noin 7 illalla ja vieläkään ei ollut mitään ruokaa tullut. Viimein kun ystäväni vanhemmat pyysivät meitä syömään, oli pöytään katettu valmiiksi lautaset ja ruoka annosteltu myös valmiiksi. Muilla oli perunaa, makkaraa, salaattia ym, mutta minun lautasella oli ainoastaan yksi pieni makkara ja lusikallinen perunasalaattia. Olin ujo ja en kehdannut sanoa asiasta mitään vaan söin makkaran ja pienen perunasalaatti annokseni. Kamala nälkä jäi. Illalla noin klo 10 saimme palat leipää ja voita ja sen jälkeen sänkyyn. Aamulla samanlainen aamupala pala leipää ja voita. Lounaalla toistui myös sama kuvio kuin edellisenä iltana eli muilla hulppeat annokset ja minulla vain makkara ja lusikallinen perunasalaattia. Tällä ruokavaliolla mentiin koko viikonloppu. Viimeisenä yönä oli niin kova nälkä ja tästä syystä ikävä kotiin, että itkin melkein koko yön ja kaduin, että lähdin koko mökille. Olin niin onnellinen kun pääsin kotiin ja syömään äitini tekemiä lihapullia ja perunamuusia. Muistan edelleen että ruoka ei ole koskaan maistunut niin hyvälle kuin silloin.

Vanhempasi ei varmaan älynneet etukäteen kysyä, olisiko pitänyt osallistua ruokakuluihin jotenkin? Ehkä kaverisi vanhemmat luulivat, että tuot omat mökkiruoat tullessasi.

Että niistä runsaista ruoista ei riittänyt 7-vuotiaalle, kun huomattiin, ettei näin ollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsena. Silloinen paeas ystäväni pyysi minut mukaansa heidän mökille viikonlopuksi. Olimme noin 7-8 vuotiaita ja vanhempamme sopivat että asia on ok. Lähdimme perjantain iltapäivällä ja olin syönyt viimeksi kotona lounaan ja yhden banaanin ennen lähtöä. Mökille ajo kesti pari tuntia. Matkalla ystäväni vanhemmat ostivat meille jätskit.

Kun saavuimme mökille me ystäväni kanssa veimme omat tavarat yhteen makuukammariin, jossa meidän oli tarkoitus nukkua. Hänen vanhemmat alkoivat lämmittää grilliä ja saunaa.

Kävimme ystäväni kanssa uimassa ja touhusimme kaikkea. Kello läheni jo noin 7 illalla ja vieläkään ei ollut mitään ruokaa tullut. Viimein kun ystäväni vanhemmat pyysivät meitä syömään, oli pöytään katettu valmiiksi lautaset ja ruoka annosteltu myös valmiiksi. Muilla oli perunaa, makkaraa, salaattia ym, mutta minun lautasella oli ainoastaan yksi pieni makkara ja lusikallinen perunasalaattia. Olin ujo ja en kehdannut sanoa asiasta mitään vaan söin makkaran ja pienen perunasalaatti annokseni. Kamala nälkä jäi. Illalla noin klo 10 saimme palat leipää ja voita ja sen jälkeen sänkyyn. Aamulla samanlainen aamupala pala leipää ja voita. Lounaalla toistui myös sama kuvio kuin edellisenä iltana eli muilla hulppeat annokset ja minulla vain makkara ja lusikallinen perunasalaattia. Tällä ruokavaliolla mentiin koko viikonloppu. Viimeisenä yönä oli niin kova nälkä ja tästä syystä ikävä kotiin, että itkin melkein koko yön ja kaduin, että lähdin koko mökille. Olin niin onnellinen kun pääsin kotiin ja syömään äitini tekemiä lihapullia ja perunamuusia. Muistan edelleen että ruoka ei ole koskaan maistunut niin hyvälle kuin silloin.

Vanhempasi ei varmaan älynneet etukäteen kysyä, olisiko pitänyt osallistua ruokakuluihin jotenkin? Ehkä kaverisi vanhemmat luulivat, että tuot omat mökkiruoat tullessasi.

Kiva rankaista pikkulasta asiasta, jolle ei selvästikkään voinut mitään. Taidat olla empatiakyvytön psykopaatti.

Olin kerran n. 20h vierailun jollain panolla joka tarjosi ainostaan tölkin lonkeroa ja aamupalaksi kaksi palaa fazerin sinistä suklaata. Ei kukaan jaksa harrastaa seksiä nälkäisenä. En mennyt enää uudelleen kylään.

Kyllä ja kohta se tapahtuisi taas mutta olen jo pakannut laukkumme valmiiksi juomia, keksejä, leipää, juustoa ja hedelmiä sekä myslipatukoita.

Tämä ketju on kultaa! Kunnes olet nälässä kyläpaikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsena. Silloinen paeas ystäväni pyysi minut mukaansa heidän mökille viikonlopuksi. Olimme noin 7-8 vuotiaita ja vanhempamme sopivat että asia on ok. Lähdimme perjantain iltapäivällä ja olin syönyt viimeksi kotona lounaan ja yhden banaanin ennen lähtöä. Mökille ajo kesti pari tuntia. Matkalla ystäväni vanhemmat ostivat meille jätskit.

Kun saavuimme mökille me ystäväni kanssa veimme omat tavarat yhteen makuukammariin, jossa meidän oli tarkoitus nukkua. Hänen vanhemmat alkoivat lämmittää grilliä ja saunaa.

Kävimme ystäväni kanssa uimassa ja touhusimme kaikkea. Kello läheni jo noin 7 illalla ja vieläkään ei ollut mitään ruokaa tullut. Viimein kun ystäväni vanhemmat pyysivät meitä syömään, oli pöytään katettu valmiiksi lautaset ja ruoka annosteltu myös valmiiksi. Muilla oli perunaa, makkaraa, salaattia ym, mutta minun lautasella oli ainoastaan yksi pieni makkara ja lusikallinen perunasalaattia. Olin ujo ja en kehdannut sanoa asiasta mitään vaan söin makkaran ja pienen perunasalaatti annokseni. Kamala nälkä jäi. Illalla noin klo 10 saimme palat leipää ja voita ja sen jälkeen sänkyyn. Aamulla samanlainen aamupala pala leipää ja voita. Lounaalla toistui myös sama kuvio kuin edellisenä iltana eli muilla hulppeat annokset ja minulla vain makkara ja lusikallinen perunasalaattia. Tällä ruokavaliolla mentiin koko viikonloppu. Viimeisenä yönä oli niin kova nälkä ja tästä syystä ikävä kotiin, että itkin melkein koko yön ja kaduin, että lähdin koko mökille. Olin niin onnellinen kun pääsin kotiin ja syömään äitini tekemiä lihapullia ja perunamuusia. Muistan edelleen että ruoka ei ole koskaan maistunut niin hyvälle kuin silloin.

Vanhempasi ei varmaan älynneet etukäteen kysyä, olisiko pitänyt osallistua ruokakuluihin jotenkin? Ehkä kaverisi vanhemmat luulivat, että tuot omat mökkiruoat tullessasi.

Kiva rankaista pikkulasta asiasta, jolle ei selvästikkään voinut mitään. Taidat olla empatiakyvytön psykopaatti.

Kyllä hän taitaa olla. Harvoin kiroilen näin, mutta on se nyt helvetti vie kummaa ja aivan kaikin puolin väärin, että pieni lapsi varta vasten kutsutaan mukaan mökille ja sitten häntä syrjitään siellä pitäen häntä nälässä! Isäntäväki syö vatsansa täyteen sen pienen nälkäisen vieraan silmien edessä - sehän on suorastaan sairasta henkistä sadismia! Että aikuiset ihmiset kehtaavat!

Jumalauta, silloin kun istutaan yhteiseen pöytään, pidetään huoli siitä, että kaikki saavat kylliksi syödäkseen ja saman verran ruokaa. Ei se voi olla niin vaikeaa älytä! Eikä kutsuttuja vieraita syrjitä, piste!

Vierailija kirjoitti:

265 kirjoitti:

Suomalaiset (ei kaikki, mutta enemmistö) ovat nuukia. Itse olen kotoisin Virosta ja silloin kun muutin Suomeen, järkytyin monesta mulle oudosta tavasta - ei tuoda tuliaisia, otetaan omat alkoholijuomat bileisiin ja syntymäpäiväjuhlissa usein ei mitään suolaista syötävää, vaan ainoastaan kakku. (Ikäihmisillä on kyllä ollut kunnon tarjoilut, tarkoitan juuri ikähaarukkaa 20-40) ja ollaan järkyttyneitä, kun haluan tarjota vaikka kahvin ja pullan. No mutta maassa maan tavalla ja olen tottunut. Itse laitan aina paljon ruokaa, kun tulee vieraita ja vien tuliaisia. Ilokseni olen huomannut, että mun käytöstavat on vaikuttaneet  mun aluksi saitojen suomalaisten ystävien käytöstapoihin ja on tullut positiivista muutosta. Saan varmasti hirveästi alapeukkuja, koska Virosta, mutta kirjoitan kuitenkin. En ymmärrä niitä oikein saitoja ihmisiä ollenkaan. Se piirre tekee ihmisestä todella ruman. Ruoka on ihmisoikeus ja jos jättää kutsutut vieraat nälkään, se on vallankäyttöä. Mua satuttaa lukea, että lapsien vieraille ei anneta kylässä ruokaa. Se on todella sairasta. 

Anteeksi nyt, mutta oletko koskaan pohtinut olevasi etnofobinen? Ylimielinen kirjoitus mielestäni. En ole törmännyt Suomessa missään ikäryhmässä tuollaiseen saituuteen, mitä väität.  Tarjoilut koko 42 vuotisen elämäni ajan olleet ystävieni ja sukulaisteni luona yltäkylläiset, ja se mitä ei syödä laitetaan mukaan pieneen pussiin. Jopa muutoin erittäin pihit lapsuusystäväni vanhemmat tarjosivat silti aina pullaa ja itsetehtyä pizzaa ja mehua ja itse kuivattamiaan hedelmiä pähkinöiden kanssa, kun yökyläilin. Törkeä olet ja korotat itseäsi.

Pötyä. Olen suomalaisena huomannut täsmälleen saman, varsinkin kun otetaan kuppia tuntuu että on ihan normaalia juoda vaikka koko päivä mutta mitään ei syödä. Sitten kun baarissa otat vaikka pähkinöitä nenäs eteen niin siinä yllättäen on jokainen lappaamassa niitä suuhunsa mutta muuten ei syödä mitään, mikä hitto tässä on? Virossa kun mentiin sikäläisten tuttujen kanssa baariin niin välittömästi pöytä notkui kaikenlaista suolaista herkkua.

Noh eipä se mitään, nykyään häippäsen jossain vaiheessa iltaa ite syömään kunnolla, riutukoot muut nälissään kun juntteja ovat.

Nälkää en muista mutta muistan lapsena kun kesälomalla vierailin serkuillani ja joka kyläpaikassa piti syödä ihan tajuttomasti. Lautaselle lapattiin ruokaa ja kilttinä tyttönä söin. Muistan oksentaneeni monta kertaa kyläilyn päätteeksi ja seuraavassa paikassa taas tarjottiin ruokaa. Olipa tukalaa . Suvussa kunnia-asia, että ruokaa tarjotaan paljon.

 En enkä pidä nälässä vieraitani. Olen kotoisin Savosta, jossa pidetään kunnia-asiana syötättää vieras

  ähkyyn. Kahvi-tai ruokapöydässä ollessa varmistetaan koko ajan onko vieras saanut varmasti pullaa, piirakoita, voileipää, potaattia, paistia tai soppaa riittävästi, mieluummin enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

 En enkä pidä nälässä vieraitani. Olen kotoisin Savosta, jossa pidetään kunnia-asiana syötättää vieras

  ähkyyn. Kahvi-tai ruokapöydässä ollessa varmistetaan koko ajan onko vieras saanut varmasti pullaa, piirakoita, voileipää, potaattia, paistia tai soppaa riittävästi, mieluummin enemmänkin.

Kuulostaa ahdistavalta.

Vierailija kirjoitti:

 En enkä pidä nälässä vieraitani. Olen kotoisin Savosta, jossa pidetään kunnia-asiana syötättää vieras

  ähkyyn. Kahvi-tai ruokapöydässä ollessa varmistetaan koko ajan onko vieras saanut varmasti pullaa, piirakoita, voileipää, potaattia, paistia tai soppaa riittävästi, mieluummin enemmänkin.

Samoin jos kylläisenä kieltäydytkin syömästä, niin johan ottaa kunnian päälle ja sitä saa ikävän nirson ihmisen maineen. Äitini suku on Savosta, tunnen tuon kuvion. 😂

Vierailija kirjoitti:

 En enkä pidä nälässä vieraitani. Olen kotoisin Savosta, jossa pidetään kunnia-asiana syötättää vieras

  ähkyyn. Kahvi-tai ruokapöydässä ollessa varmistetaan koko ajan onko vieras saanut varmasti pullaa, piirakoita, voileipää, potaattia, paistia tai soppaa riittävästi, mieluummin enemmänkin.

Tuollaiset tuputtajat ne vasta kauheita onkin!Vaikka kuinka kieltäydyt,lähes pakotetaan syömään.Sitten tunnet itsesi epäkohteliaaksi,kun et jaksa syödä.

Olen joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa. Mikään ei ole ikävämpää, varsinkin jos on yökylässä. Toisilla ihmisillä saattaa olla vaikkapa ruokaa todella vähän tarjottavana henkilömäärän nähden , joten ei kehtaa ottaa riittävästi. Sitten yöllä on vaikea saada unta, kun vatsa kurnii. Monesti olen harkinnut, että pitäisi olla laukussa aina hätävaraa. Kiva kuulla, että tässä ketjussa moni muukin ajattelee niin.

Eräällä tuttavaperheellä on vähän erilainen ruokarytmi. Aamiainen, välipala, päivällinen ja iltapala. Ehti tulla jo monesti nälkä tuossa ennen päivällistä, ei välipala ja aamupala riitä pelkälleen kello 16-17 asti. Etenkin kun aamiainen oli suhteellisen aikaisin. Nolotti sitten syödä suhteellisen paljon.

Minulla on ongelmana tuo, että jos saa liian vähän ruokaa (ja harvoin) eli jää nälkäiseksi niin sitten syön kuin hevonen, kun saa ruokaa. Vaikea hillitä itseään, nolottaa sitten syödä paljon. Kylässä joutuu joskus syömää vähemmän. En syö siis mitenkään erikoisen paljon, normaalisti mutta joskus kylässä ihmset syövät todella vähän ja ruokaa ei ole paljon vaikka väkeä on. Ei kehtaa tai pysty ottaa lisää. Ja mainittakoon se, että ruokailuajat ovat pitkiä.

Ongelmaa ei olisi, jos ruokailut olisivat tiheämmin. Silloin riittää pienempi annos.

Mielestäni pitää olla ruokaa riittävästi, isot satsit jos on paljon sakkia, santsivaraa pitää olla. Kuvitellaan että hoikka nuori tyttö syö kuin lintu, jos söin kuin lintu, niin se kostautui myöhemmin silleen, että söin kuin hevonen. Kasvava lapsi tarvitsee ruokaa, vaikka olisi alipainoinen. Hoikkuus/laihuus ei ole aina synonyymi pieniruokaisuudelle, varsinkaan jos ruokaa oli harvoin.

Ihmisillä on erilaiset ruokailurytmit. Se on joskus todella huono asia, koska vieras joutuu näkemään nälkää. Pitkät ruokailuvälit niukalla ruoalla ei tee hyvää kenellekään.

Ei ehkä nyt niin tähän hirveästi liity, mutta kirjoitan silti.

Eräässä tuttavaperheessä äiti on hirveän pihi.

Vaikka ei ole rahasta pulaa. Sanokaas te, onko samanlaisia kokemuksia, että ne jolla ei ole rahasta puute, ovat monesti ne kaikkein piheimmät. Tällainen kokemus on minulle tullut. Opiskelijaystävänikin tarjoaa riittävämmin ruokaa, kuin moni hyvätuloinen mutta pihi nihilisti.

Varmasti ne kaikkein äveriäämmät tarjoaa hyvin ruokaa, mutta moni hieman hyvätuloisemmat kuin keskiluokan ihmiset tarjoavat niukalti ruokaa ja ovat todella tarkkoja siitä.

Tuttavan äiti (sanotaan vaikkapa Raija) on niin pihi tuossa ruoka-asiassa, etteivät ystäväni Salli (nimi muutettu) kehdannut meillä syödä, vaikka isäni on sellainen tuputtaja, silti kaverini ei kehdannut syödä. Myöhemmin ymmärsin miksi, äiti Raija on todella pihi ja kovin vastahakoisesti tarjoaa lasten vieraille tai muille vieraille ruokaa. Ostaa ruokaa niin, että ei mene yhtään mikään hukkaan. Tietyn kellonajan jälkeen ei saanut käydä jääkaapilla.

Joskus Raija, mies, ja lapset paitsi Salli söivät jäätelöä tai muuta herkkua nenäni edessä. Salli ei sen takia syönyt jäätelöä, koska ne oli tarkoitettu vain perheenjäsenille, eikä viitsinyt nenäni edessä syödä. Monesti jotkut asiat olivat heillä vain perheenjäsenille, etenkin spesiaalimmat jutut. Kauhean vaivaantunut olo tuli monesti. Jotenkaan ei ole kiva katsoa vierestä toisten syövän edessäni jäätelöä tai muutakaan ruokaa, etenkin jos oli nälkä.

Kerran oli omat eväät mukana yökylässä, kun Raija oli tehnyt ruokaa vain omalle perheelle. Ystäväni oli todella nolona tästä ja varsinkin sitä ruokaa oli paljon. Sanoi että he syövät sitten koko seuraavan viikon samaa. Ja sitä ruokaa jäi useammaksi päiväksi.

Meillä kotona aina tarjottiin kaikille, varsinkin vieraille. Meillä oli "vieraat ensin" - meininki. Vieraille tarjoiltiin aina ensimmäisenä ruokaa, kahvia, kahvipöydän antimia ja muuta sellaista. Monet spesiaalimmat asiat, jota arjessa oli harvoin kuten nyt vaikka herkut ostettiin eniten juuri vieraita varten. Äitini myös leipoi monesti ja laittoi parhaimmat leivonnaiset vierasvaraksi pakastimeen tai leipoi juuri ennen vieraiden tuloa. Vanhemmillani oli aina jemmassa vierasvaraa. Eniten herkkuja sai silloin, kun oli vieraita.

Jos ei jostain syystä ollut vierasvarana kahvileipää, ja yllättäen joku sattui piipahtamaan kahville, laittoivat he pöytään edes voileipiä kahvin kanssa tai iltasella iltapalaa. Tärkeintä on minun mielestä tässä se ajatus, vieras on vieras ja sitä pitää kohdella sen mukaisesti. Sen verran pitää olla vieraanvarainen, että laittaa edes voileipää tai muuta sellaista pöytään, ei jätetä ketään kuivin suin.

Edelliseen, laitoin siksi ettei välttämättä tähän liity, koska pihi perheenäiti kuitenkin yökylässä useimmiten tarjosi ruokaa, kerran ei tarjonnut ollenkaan. Mutta jotkut herkut vaikkapa oli tarkoitettu vain heidän perheelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 En enkä pidä nälässä vieraitani. Olen kotoisin Savosta, jossa pidetään kunnia-asiana syötättää vieras

  ähkyyn. Kahvi-tai ruokapöydässä ollessa varmistetaan koko ajan onko vieras saanut varmasti pullaa, piirakoita, voileipää, potaattia, paistia tai soppaa riittävästi, mieluummin enemmänkin.

Tuollaiset tuputtajat ne vasta kauheita onkin!Vaikka kuinka kieltäydyt,lähes pakotetaan syömään.Sitten tunnet itsesi epäkohteliaaksi,kun et jaksa syödä.

Useimmiten tuputtajat kyllä tölväisevät ihan suoraan päin näköä, että olet vähintäänkin kummallinen, epäkohtelias ja huonokäytöksinen nirppanokka, "jolle ei vissiin mikään kelpaa", jos valmiiksi kylläisenä kieltäydyt syömästä juuri heidän tarjottaviaan. Mieluiten he tekevät sen kovaan ääneen kaikkien edessä, siinä ruoka- tai kahvipöydässä.

Tuputtaminen ja nälkään jättäminen ovat molemmat yhtä pahoja piirteitä isäntäväessä. Kultainen keskitie on paras: tarjoaa syötävää ja juotavaa vieraille, mutta jättää lopullisen valinnan heille itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsena. Silloinen paeas ystäväni pyysi minut mukaansa heidän mökille viikonlopuksi. Olimme noin 7-8 vuotiaita ja vanhempamme sopivat että asia on ok. Lähdimme perjantain iltapäivällä ja olin syönyt viimeksi kotona lounaan ja yhden banaanin ennen lähtöä. Mökille ajo kesti pari tuntia. Matkalla ystäväni vanhemmat ostivat meille jätskit.

Kun saavuimme mökille me ystäväni kanssa veimme omat tavarat yhteen makuukammariin, jossa meidän oli tarkoitus nukkua. Hänen vanhemmat alkoivat lämmittää grilliä ja saunaa.

Kävimme ystäväni kanssa uimassa ja touhusimme kaikkea. Kello läheni jo noin 7 illalla ja vieläkään ei ollut mitään ruokaa tullut. Viimein kun ystäväni vanhemmat pyysivät meitä syömään, oli pöytään katettu valmiiksi lautaset ja ruoka annosteltu myös valmiiksi. Muilla oli perunaa, makkaraa, salaattia ym, mutta minun lautasella oli ainoastaan yksi pieni makkara ja lusikallinen perunasalaattia. Olin ujo ja en kehdannut sanoa asiasta mitään vaan söin makkaran ja pienen perunasalaatti annokseni. Kamala nälkä jäi. Illalla noin klo 10 saimme palat leipää ja voita ja sen jälkeen sänkyyn. Aamulla samanlainen aamupala pala leipää ja voita. Lounaalla toistui myös sama kuvio kuin edellisenä iltana eli muilla hulppeat annokset ja minulla vain makkara ja lusikallinen perunasalaattia. Tällä ruokavaliolla mentiin koko viikonloppu. Viimeisenä yönä oli niin kova nälkä ja tästä syystä ikävä kotiin, että itkin melkein koko yön ja kaduin, että lähdin koko mökille. Olin niin onnellinen kun pääsin kotiin ja syömään äitini tekemiä lihapullia ja perunamuusia. Muistan edelleen että ruoka ei ole koskaan maistunut niin hyvälle kuin silloin.

Oisko mahdollista että vanhemmat ajattelivat sun ottavan perunaa yms. itse jos eivät esim. tienneet kuinka paljon syöt tai mistä tykkäät? 

Mun pitkäaikaisen kaverin mökillä. On siis tuntenut mut yli 20 vuotta ja mulla on allergioita, mutta yksi hengenvaarallinen allergia eli tomaatti. Jos ei ole epipeniä mukana, niin henki lähtee jos tomaattia on ruuassa. 

Hän oli tehnyt tomaatti-basilikasalsaa, jota oli leivän päällä, pääruokana tomaattikeittoa. Istuin pöydässä ja tuijotin epäuskoisena tarjottavia. Sanoin kyllä suoraan, etten voi syödä yhtään mitään. Olisin ottanut sitten pelkkää leipää, mutta siinäkin oli aurinkokuivattua tomaattia mukana. Kaveri mussutti ruokaa ja mä join viiniä. Oli muuten jumalattoman nälkäinen viikonloppu!