Miksi työelämä on nykyään niin rankkaa?

Ihmiset ovat systeemin orjia. Tehkää kapina!

Työ ei ole mieluista jos sitä joutuu tekee vain rahan takia ja tulee vain muuten negatiivisia ajatuksia koko työstä. Ei ”voisi vähempää kiinnostaa” eikä halua ole muuta kuin saada se raha. Silti kulutat elämääsi 37,5 h viikossa paikassa missä et edes tykkää olla vain sen takia, että saan sen 2000e palkan että voit elää kovemmin sillä vapaa ajalla jota jää 1 pv tai 2 pv vapaapäivää viikossa joka toinen viikko. Jee. Sarkasmia..

Vierailija kirjoitti:

Työ ei ole mieluista jos sitä joutuu tekee vain rahan takia ja tulee vain muuten negatiivisia ajatuksia koko työstä. Ei ”voisi vähempää kiinnostaa” eikä halua ole muuta kuin saada se raha. Silti kulutat elämääsi 37,5 h viikossa paikassa missä et edes tykkää olla vain sen takia, että saan sen 2000e palkan että voit elää kovemmin sillä vapaa ajalla jota jää 1 pv tai 2 pv vapaapäivää viikossa joka toinen viikko. Jee. Sarkasmia..

Tähän vielä jatkan, pakko myöntää että olin onnellinen kun mun lomautettiin ja sain vihdoin levätä. Ja ei tarvinnut mennä sinne hetkeen vaikka raha tientenkin houkuttaa mutta vähemmälläkin pärjää mielummin kunhan työ on mieluista.

Aloitin nykyisessä työssäni asiantuntijana 2012 ja muutos 10 vuodessa on ollut valtava. Alussa töissä oli mukavaa; työkavereita, yhteisiä kahvihetkiä, jutustelua, ajatusten vaihtoa työstä, seminaareja, työmatkoja yms. 2017 käytiin yt-neuvottelut joiden myötä kaikki huokoisuus poistui. Sen jälkeen on ollut lähes vuosittain organisaatiouudistuksia ja ilmapiiri mennyt pilalle lopullisesti. Henkilökohtaiset vastuut ja työkuorma on lisääntynyt vuosi vuodelta, palkka ei. Työnantaja muistuttaa että 2017 mentiin melkein konkurssiin ja palkkausuudistus on ollut käynnissä siitä asti... luvataan aina että se valmistuu ihan kohta ja sitten tarkistetaan kaikkien palkkaus. Vaihtaisin työpaikkaa mielellään, mutta pelkään ettei muualla ole asiat paremmin, voi olla huonomminkin...

Vierailija kirjoitti:

Olen myös loppunpalanut asiantuntija, viikonloppuna vain nukun. Vielä 15 vuotta eläkeikään. En jaksa, jos perhettä ei olisi niin tappaisin itseni.

Silti jatkat samaa työtä ja kitiset? Ei maistuis vaihtaa hommia? 

Koska vaatimukset vaan kasvaa koko ajan, koko ajan pitää olla tehokkaampi ja taitavampi ja pätevämpi. Vastuut kasvaa.

Samalla toisesta päästä resurssit, tuki, palkka (arvostus) pienenee koko ajan, ihan jo inflaation myötä. Eli aina teet vaan paremmin ja paremmin ja silti itse pärjäät huonommin ja huonommin.

Työelämässä pitää siksi nykyään osata olla myös itsekäs. Muistaa aina se että sinä et ole korvaamaton (koska et sille pomolle sitä todellakaan loppupeleissä ole). Asettaa omat rajat ja nostaa kytkintä jos meinaa oma terveys mennä.

Itse teen vain listaan merkityt työvuorot, ja mun työnteko loppuu siihen kun työvuoro loppuu. En tee ylitöitä kuin silloin jos koen sen itselle hyödylliseksi/kuormittamattomaksi sillä hetkellä. En vastaa vapaalla puheluihin enkä viesteihin ja olen sanonut ettei minulle saa soitella "tuletko töihin" puheluita vapaalla. Työsähköpostit luen työajalla, myös kouluttautuminen tapahtuu työajalla jos se on jotakin mitä työnantaja vaatii osattavaksi. Jos kouluttaudun työn ulkopuolella, niin ne on sitten omaa kiinnostusta vastaavia juttuja jotka päätän itse. Itse en myöskään enää suostu vuorotyöhön. Se työ ei sovi kaikille ollenkaan, itse kuulun niihin, ja oma terveys on minulle työtä tärkeämpää. Jos työnantaja ei pysty tarjoamaan päivätyötä, vaihdan taloa/firmaa.

Ymmärrän tuon ammattitaidon kehittämisen asiantuntijatasolta, mutta kun ihan suorittavan tason duunarihommissakin pitäisi olla "joka päivä paras versio itsestä" ja miten parannan omaa työpanostani tänään ja kuinka kehitän itseäni ja ties mitä. Ihan kuin jossain tehtaan liukuhihnahommassa olisi edes mahdollista painaa koneen nappeja joka päivä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös loppunpalanut asiantuntija, viikonloppuna vain nukun. Vielä 15 vuotta eläkeikään. En jaksa, jos perhettä ei olisi niin tappaisin itseni.

Ihminen joka tekee 100% työnsä on töiden jälkeen niin väsynyt että vain nukkuu.

Jos on energiaa muuhun niin ei ole tehnyt edes töitä.

Ihme valittamista työn rankuudesta kun Suomessa on maailman kevein ja helpoin työelämä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tuon ammattitaidon kehittämisen asiantuntijatasolta, mutta kun ihan suorittavan tason duunarihommissakin pitäisi olla "joka päivä paras versio itsestä" ja miten parannan omaa työpanostani tänään ja kuinka kehitän itseäni ja ties mitä. Ihan kuin jossain tehtaan liukuhihnahommassa olisi edes mahdollista painaa koneen nappeja joka päivä paremmin.

No siellä aasiassa ainakin pystytään

Kapitalismi ja jatkuvan kasvun tavoittelu, jotta osingot ovat jatkuvassa kasvussa. Siitä on tullut yritystoiminnan arvon mittaaja. Se saavutetaan automaatiolla, tehokkuuteen pyrkimisellä + taloudellisilla nipistyksillä: ei palkata eläkkeelle lähteneen tilalle ketään, vaan hajautetaan työtehtävä muille työntekijöille. Tuo korttitalo kaatuu jossain vaiheessa, mikä on todella pelottavaa. Ihmisen psyykkeen ongelmat rasittavat työnantajia, kun oikeanlaista osaajaa ja työntekijää ei jossain vaiheessa ala enää löytymään. Hauska ilmiö on myös se, että hyvinvoinnin ylläpitoa on yritetty alkaa ulkoistamaan suoraan työntekijän hartioille: eli työnantaja tai ostettu konsultti painottaa taukojen pitämiseen työpäivän aikana, ja että vaatii hyvää itsensä johtamista että jaksaa hyvin työelämässä. Mutta kukaan ei neuvo siinä, että missä välissä sitä kerkeäisi pitämään edes sen lakisääteisen? Työntekijän väsyminen näkyy sairauspoissaoloissa ja vaihtuvuudessa, jotka molemmat ovat suuria rahamenoja. Milloin herätään siihen, että työntekijästä huolehtimalla työnantaja säästää rahaa?

On tunne ettei saa mitään arvostusta. Koulut hoidettu kunnialla ja näin, mutta ympärillä etsitään ja keksitään virheitä, töiden saaminen vaikeutuu, kun pidetään riskinä palkata tai ei pidetä pätevänä... oma työpanos ei tuo tai vie mitään, millään omalla tekemisellä ei ole merkitystä. Syytetään kaikesta, että saa työkuorman tappiin. Pitäisi osata nuoleskella. Joillakin käytös jo sairaan puolella. Että... ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

On tunne ettei saa mitään arvostusta. Koulut hoidettu kunnialla ja näin, mutta ympärillä etsitään ja keksitään virheitä, töiden saaminen vaikeutuu, kun pidetään riskinä palkata tai ei pidetä pätevänä... oma työpanos ei tuo tai vie mitään, millään omalla tekemisellä ei ole merkitystä. Syytetään kaikesta, että saa työkuorman tappiin. Pitäisi osata nuoleskella. Joillakin käytös jo sairaan puolella. Että... ei kiinnosta.

Millä alalla on näin sairasta? Oletko ekonomi? Opettaja? Luonnontieteilijä?

Vierailija kirjoitti:

Kapitalismi ja jatkuvan kasvun tavoittelu, jotta osingot ovat jatkuvassa kasvussa. Siitä on tullut yritystoiminnan arvon mittaaja. Se saavutetaan automaatiolla, tehokkuuteen pyrkimisellä + taloudellisilla nipistyksillä: ei palkata eläkkeelle lähteneen tilalle ketään, vaan hajautetaan työtehtävä muille työntekijöille. Tuo korttitalo kaatuu jossain vaiheessa, mikä on todella pelottavaa. Ihmisen psyykkeen ongelmat rasittavat työnantajia, kun oikeanlaista osaajaa ja työntekijää ei jossain vaiheessa ala enää löytymään. Hauska ilmiö on myös se, että hyvinvoinnin ylläpitoa on yritetty alkaa ulkoistamaan suoraan työntekijän hartioille: eli työnantaja tai ostettu konsultti painottaa taukojen pitämiseen työpäivän aikana, ja että vaatii hyvää itsensä johtamista että jaksaa hyvin työelämässä. Mutta kukaan ei neuvo siinä, että missä välissä sitä kerkeäisi pitämään edes sen lakisääteisen? Työntekijän väsyminen näkyy sairauspoissaoloissa ja vaihtuvuudessa, jotka molemmat ovat suuria rahamenoja. Milloin herätään siihen, että työntekijästä huolehtimalla työnantaja säästää rahaa?

Niin totta. Ja jos yrityksen keskijohdossa tai asiantuntijana uuvut sairaan työmäärän alati kasvavan työmäärän ja ilkeän ilmapiirin alla, sanot esihenkilöllesi olevasi väsynyt, saat sillä sekunnilla todennäköisesti sanattomasti

"Porukan heikoin lenkki" maineen. Natsityyppinen pomosi kehoittaa katsomaan intrasta jonkun 1/2 h työterveyshuollon "näin huolehdit itestäsi" videon ja kehottaa opettelemaan priorisoimaan työtehtäviä.

Vierailija kirjoitti:

Tänne sitten kirjoitatte vaikka pitäisi varata aika psykologilta. Ongelmana ei ole työ vaan se että todennäköisesti työ on liian kuormittavaa kykyihin nähden.

Olen nähnyt monta tapausta jossa joltain asian hoitaminen kestää puolet vähemmän kuin joltain muilta.

Hakekaa apua ennen kuin palaute täysin loppuun. Ja entäs sitten jos menetätte työkykynne? Eihän teille jää sitten elämässänne yhtään mitään.

Tällaiset narskut ovat juuri niitä jotka myrkyttää työyhteisöt kus....päisyydellään.

Reppana jonka ainoa avu on olla ilkeä muille kun ei muuhun kykene.

Ihmisen elämää ei ole tarkoitettu jatkuvaan pitkäkestoiseen stressaamiseen, mutta maailma on rakennettu niin, että siitä on tullut ihmisen tehtävä. Töissä käymällä ylläpidätte hullutusta.

Kannattaa harkita tiettyjä teollisuuden aloja, missä on toki 12 tuntiset vuorot, mutta koostuu 2 aamuvuorosta 2 yövuorosta ja 6 vapaasta, eikä palkkakaan ole moitittava, kun jaksat vuoden verran vääntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä paloin loppuun samanlaisessa tilanteessa. Nyt olen kai toipunut, mutta en voi palata enää samanlaiseen työhön, koska stressinsietokyky on alentunut ja työuupumus oireet palaa herkästi takaisin. Mieluummin teen jotain muuta (heikommin palkattua työtä) kuin pilaan terveyteni lopullisesti. Haluan myös pitää huolta aivojeni terveydestä, mutta nykymenossa se on todella hankalaa.

 

Olen miettinyt samaa. Oletko ollut tyytyväinen ratkaisuusi? Paransiko "helpompi" työ elämänlaatua?

Jos uupumus ei ole vielä iskenyt, niin muutaman kuukauden loma ja uusi työ samalta alalta voi sekin auttaa. Pitää vaan siellä uudessa paikkaa kiinni omista rajoistaan ja hyvinvoinnista. Kuten tuolla aiemmin sanottiin sellaisessa paikassa jossa on mennyt mukaan liian tiukkaan työtahtiin voi olla hankala asettaa rajoja, mutta uudessa pa

Minulle ei käynyt näin. Olen ollut uudessa työssä muutaman kuukauden ja aivan poikki jo.

Aivan järkyttävä työtahti. Kokonaan etänä, töitä tulee tehtyä varmasti kaksi kertaa niin paljon kuin aiemmin samalla alalla toimistolla, ja sielläkin työtä riitti.

Nykyisessä paikassa on parhaillaan kaksi burnout -lomalla ja tätä menoa kohta kolmas.. ja hulluinta on, että piiskaa heiluttaa kolmekymppinen supertyöntekijä, joka vasta oli itsekin kuukauden huilimassa stressin vuoksi.

Sydän hakkaa jo nyt lujempaa, kun aamulla taas pitäisi jaksaa..

Kapinoikaan nykysysteemiä vastaan. Se on vain jonkun joskus keksimä juttu että töissä pitää käydä se kahdeksan tuntia ja sitten yrittää häsätä elämän muut hommat siinä sivussa. Pomoille on vara maksaa aivan törkeitä ylipalkkoja mutta työntekijöille ei ikinä ole varaa maksaa? Työt pitää jakaa useammalle niin että työviikko on vaikka neljä päivää ja kuusi tuntia/päivä.

Siellä on niin paljon pirulijoita.