Miksi työelämä on nykyään niin rankkaa?

Samat fiilikset, ikää 34 vuotta. Viikonloppu menee palautuessa, ja tuntuu että omille lapsilleen tai puolisolle ei jaksa olla enää läsnä kun työ vie kaikki mehut.

Onkohan nykyinen jatkuva kulukuurimenttaliteetti edes tehokasta firman kannalta pitkässä juoksussa?

Onko mitään järkeä, että asiantuntijoilla on niin kova kiire, että mitään ei ehdi miettimään tai kehittämään, ja koko työaika menee ihan selviytymiseen. 

Olen myös loppunpalanut asiantuntija, viikonloppuna vain nukun. Vielä 15 vuotta eläkeikään. En jaksa, jos perhettä ei olisi niin tappaisin itseni.

Olen sillä tavalla mukavassa asemassa, että tulen saamaan aika ison perinnön. Olen myös säästäväinen ja saanut kerättyä ikääni nähden suhteellisen ison omaisuuden. Ainoa asia mikä saa minut jaksamaan, on tietoisuus siitä, että jossain vaiheessa ennen eläkeikää voin mahdollisesti hypätä pois tästä hemmetin hikipajavalkokaulusduunista. Mutta sekin on aikaisintaan 15v päästä. 

En tosin haluaisi elää elämääni odottaen työviikon loppumista ja viikonloppuna kauhun sekaisin tuntein työviikon alkamista. 

Yhdessä vaiheessa kuvittelin, että yleneminen voisi parantaa tilannetta, mutta ne esimiehet sitä vasta väsyneitä ja stressaantuneita ovatkin. Meinasin oikeasti viime syksyllä ehdottaa lähiesihenkilölleni pientä huilia töistä...sen verran hirveän näköisessä kunnossa hän oli. 

AP

Tuolla tavalla palaa loppuun. Ei kannata työn takia. Sinun ja kaikkien muiden, jotka ovat samassa tilanteessa pitää saada stressi ja kiire hallintaan. Tämä on vaan ikävän hankalaa työpaikassa, jossa on ajautunut tuohon tilanteeseen. Vanhan muuttaminen on aina hankalampaa, kuin uudessa paikassa ottaa uusi asenna.

Seuraavat tekniikat kannattaa ottaa käyttöön:

-Työajan seuranta - aloita työt kello 8 ja lopeta 16 (tai mitkä ajat valitsetkaan)

-Muina aikoina työsähköpostit, slackit, Teamssit ja työpuhelin pois päältä. Poikkeuksia voi sovitusti olla, mutta ei joka viikko ja pitää sopia etukäteen (esim. projektin käyttöönottopäivä tms).

-Aloita työpäivä lukemalla viestit ja tekemällä työlista. Laita viestimet kiinni ja tee töitä 25min kerrallaan, sitten 5min tauko, toista 4kertaa =2h. Sitten pidempi tauko ja tauon jälkeen taas lukea viestimet ja revisoida työlistaa.

-jos et ehdi tehdä kaikkia hommia, listaa ne päivän tai viikon päätteeksi esihenkilölle ja kerro liiallisesta työkuormasta ja kysy mitä teet ja mitä jätät tekemättä.

-jos olet itse vastuussa työtehtävien vastaanottamisesta/kieltäytymisestä pidä kaikkia tehtäviä projektinhallinnassa ja anna vastaukset "voin auttaa, mutta näyttäisi, etten ehdi ennen kuin toukokuussa, olisikohan Sirpalla aikaa?"

Kenenkään terveys ei ole työn arvoista. Sinun pitää laittaa itsesi edelle. Kirjasta "kuinka olla piittaamatta p skaakaan" voisi olla hyötyä. Sinun pitää saada ongelma siirrettyä yrityksen ongelmaksi. Nyt ongelma on sinun jaksaminen, sen pitäisi olla liiallinen työkuorma ja liian kireät aikataulut.

Minä paloin loppuun samanlaisessa tilanteessa. Nyt olen kai toipunut, mutta en voi palata enää samanlaiseen työhön, koska stressinsietokyky on alentunut ja työuupumus oireet palaa herkästi takaisin. Mieluummin teen jotain muuta (heikommin palkattua työtä) kuin pilaan terveyteni lopullisesti. Haluan myös pitää huolta aivojeni terveydestä, mutta nykymenossa se on todella hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä paloin loppuun samanlaisessa tilanteessa. Nyt olen kai toipunut, mutta en voi palata enää samanlaiseen työhön, koska stressinsietokyky on alentunut ja työuupumus oireet palaa herkästi takaisin. Mieluummin teen jotain muuta (heikommin palkattua työtä) kuin pilaan terveyteni lopullisesti. Haluan myös pitää huolta aivojeni terveydestä, mutta nykymenossa se on todella hankalaa.

Olen miettinyt samaa. Oletko ollut tyytyväinen ratkaisuusi? Paransiko "helpompi" työ elämänlaatua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä paloin loppuun samanlaisessa tilanteessa. Nyt olen kai toipunut, mutta en voi palata enää samanlaiseen työhön, koska stressinsietokyky on alentunut ja työuupumus oireet palaa herkästi takaisin. Mieluummin teen jotain muuta (heikommin palkattua työtä) kuin pilaan terveyteni lopullisesti. Haluan myös pitää huolta aivojeni terveydestä, mutta nykymenossa se on todella hankalaa.

Olen miettinyt samaa. Oletko ollut tyytyväinen ratkaisuusi? Paransiko "helpompi" työ elämänlaatua?

Jos uupumus ei ole vielä iskenyt, niin muutaman kuukauden loma ja uusi työ samalta alalta voi sekin auttaa. Pitää vaan siellä uudessa paikkaa kiinni omista rajoistaan ja hyvinvoinnista. Kuten tuolla aiemmin sanottiin sellaisessa paikassa jossa on mennyt mukaan liian tiukkaan työtahtiin voi olla hankala asettaa rajoja, mutta uudessa paikassa on helpompi, kun tietää jo työn ja sen odotukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä paloin loppuun samanlaisessa tilanteessa. Nyt olen kai toipunut, mutta en voi palata enää samanlaiseen työhön, koska stressinsietokyky on alentunut ja työuupumus oireet palaa herkästi takaisin. Mieluummin teen jotain muuta (heikommin palkattua työtä) kuin pilaan terveyteni lopullisesti. Haluan myös pitää huolta aivojeni terveydestä, mutta nykymenossa se on todella hankalaa.

Olen miettinyt samaa. Oletko ollut tyytyväinen ratkaisuusi? Paransiko "helpompi" työ elämänlaatua?

Olen tyytyväinen, mutta se vaati vuosien hyväksynnän ja kipuilua esim. elintason ja statuksen laskemisen kanssa. Ja terapiaa, vahvaa ajatusmallien muuttamista. Ei se siis tapahtunut hetkessä. On harmittavaa ymmärtää, ettei itsestä ole siihen työtahtiin, jota asiantuntijatyössä vaaditaan, mutta mieluummin rauhallisempaa ja merkityksellisempää elämää kuin jatkuva, rintaa puristava ahdistus. Elämässä on muutakin kuin työ ja toisaalta jos terveys menee, sitä työtä ei voi tehdä.

Tänään viimeksi ajattelin ansiosidonnaiselle hankkiutumista ja karenssia joka ehkä seuraisi jos itse irtisanoutuisi.

Olen ollut 10v töissä yhtäjaksoisesti, jos tahdon vähän hengähtää niin miksi minua halutaan rangaista karenssilla? Käsittääkseni tässä maassa on tukipummeja ja pimeitä töitä tekeviä joita pitäisi rangaista eikä minua.

Olisipa rahaa sen verran että voisi hypätä tyhjän päälle ja miettiä uudestaan mitä haluaa elämältä.

Rankkaa??? Olen saanut lekotella etätöissä kohta kaks vuotta eikä muutosta näy, kun työantaja luopuu toimitiloista kokonaan ja etätyö jatkuu. Palkkakin nousi ja teen päivän työt kotona ehkä max 3 tunnissa. Lopun ajan teen kotihommia ja sivutyönä pyöritän omaa firmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tänään viimeksi ajattelin ansiosidonnaiselle hankkiutumista ja karenssia joka ehkä seuraisi jos itse irtisanoutuisi.

Olen ollut 10v töissä yhtäjaksoisesti, jos tahdon vähän hengähtää niin miksi minua halutaan rangaista karenssilla? Käsittääkseni tässä maassa on tukipummeja ja pimeitä töitä tekeviä joita pitäisi rangaista eikä minua.

Olisipa rahaa sen verran että voisi hypätä tyhjän päälle ja miettiä uudestaan mitä haluaa elämältä.

Etkö voisi hankkia itsellesi lähtöpasseja? Sinähän olet loistavassa tilanteessa vaikka kärsit stressistä ja uupumuksesta liiallisen työnteon seurauksena. Ala löysäilemään töissä, tai ainakin tekemään töitä haluaamasi tahtiin, ilman kiirettä ja stressiä. Mikä on pahinta mitä pomo voi tehdä? Antaa potkut! Ja sekin vaihtoehto käy sinulle hyvin :-)

AP

Vierailija kirjoitti:

Rankkaa??? Olen saanut lekotella etätöissä kohta kaks vuotta eikä muutosta näy, kun työantaja luopuu toimitiloista kokonaan ja etätyö jatkuu. Palkkakin nousi ja teen päivän työt kotona ehkä max 3 tunnissa. Lopun ajan teen kotihommia ja sivutyönä pyöritän omaa firmaa. 

Kateeksi käy! Veljelläni on sama tilanne kuin sinulla. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään viimeksi ajattelin ansiosidonnaiselle hankkiutumista ja karenssia joka ehkä seuraisi jos itse irtisanoutuisi.

Olen ollut 10v töissä yhtäjaksoisesti, jos tahdon vähän hengähtää niin miksi minua halutaan rangaista karenssilla? Käsittääkseni tässä maassa on tukipummeja ja pimeitä töitä tekeviä joita pitäisi rangaista eikä minua.

Olisipa rahaa sen verran että voisi hypätä tyhjän päälle ja miettiä uudestaan mitä haluaa elämältä.

Etkö voisi hankkia itsellesi lähtöpasseja? Sinähän olet loistavassa tilanteessa vaikka kärsit stressistä ja uupumuksesta liiallisen työnteon seurauksena. Ala löysäilemään töissä, tai ainakin tekemään töitä haluaamasi tahtiin, ilman kiirettä ja stressiä. Mikä on pahinta mitä pomo voi tehdä? Antaa potkut! Ja sekin vaihtoehto käy sinulle hyvin :-)

AP

Niinpä, noinhan se on kyllä helppoa, mutta työyhteisö niin pieni että sitä joutuu silmätikuksi, vaatisi melkoisesti pokkaa.. 

Joka vuosi yrityksten on pyrittävä maksamaan kasvavia osinkoja omistajilleen, ainakin pörssiyritysten..

Tuoko tähän sitten johtaa / on johtanut? Se tarkoittaa vaan että homma jatkuu samaan malliin, kunnes tapahtuu jotain. Mikä se jokin on onkin hyvä kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Minä paloin loppuun samanlaisessa tilanteessa. Nyt olen kai toipunut, mutta en voi palata enää samanlaiseen työhön, koska stressinsietokyky on alentunut ja työuupumus oireet palaa herkästi takaisin. Mieluummin teen jotain muuta (heikommin palkattua työtä) kuin pilaan terveyteni lopullisesti. Haluan myös pitää huolta aivojeni terveydestä, mutta nykymenossa se on todella hankalaa.

Mulla päättyi aikoinaan työstressi ja jatkuvien ylitöiden tekeminen vakavaan sairaskohtaukseen. Työpaikalla mut oli saatu uskomaan, että juuri minä olisin korvaamaton. Kun makasin 3 viikkoa sairaalassa, firma ei mennytkään konkurssiin. Eikä mennyt parin kuukauden sairaslomani aikanakaan. Palasin töihin ensin osa-aikaisesti ja sitten kokopäiväisesti. Aloin pitää myös huolen, että saan vuosilomani pidettyä. Ei viikon tai muutamien päivien pätkissä kuten aiemmin vaan 4 viikkoa kesälomaa kerralla. Ilmoitin töissä, että voin pitää kesälomani vaikka marraskuussa, mutta olen lomalla 4 viikkoa. Aloitinkin sen jälkeen kesälomani jo toukokuussa, jotta ei mennyt muiden lomat sekaisin mun lomani vuoksi. Jossain vaiheessa alettiin töissä taas yrittää vetää mua samaan rumbaan kuin ennen sairaskohtausta. Ilmoitin silloin, että sopii mulle oikein hyvin, kunhan ensin kaikki työkaverini ovat maanneet samasta syystä 3 viikkoa sairaalassa. Joustan kyllä edelleenkin tarvittaessa, mutta jos tällä viikolla teen ylitöitä, otan ne vapaaksi viimeistään ensi viikolla. En enää jätä ylityövapaita odottamaan päivää jossain hamassa tulevaisuudessa. Päivää, jota ei ehkä koskaan tule. 

Itse jaksan oravanpyörässä vain siksi, että asun yksin ja minulla ei ole vilkasta sosiaalista elämää. En harrasta mitään. Vapaa-aikani käytän palautumiseen, no joskus siivoan pienen kotini. Jos olisi yhtään mitään enemmän, en jaksaisi tehdä töitä.

Mistä näitä uhrautujia oikein sikiää?

Onko teillä joku yhdistävä tekijä?

Työnarkomania on sairaus. Ei hyve.

Kukaan ei jää teitä töissä kaipaamaan jos kuolla kupsahdatte kesken päivän.

Työimussa henkilö pystyy kontrolloimaan työskentelyään, työnarkomaniassa ei. Ongelman taustalla voi olla riittämättömyyden tunteita työelämässä tai vaihtoehtoisesti kokemus siitä, että työ on ainoa asia elämässä, jossa henkilö kokee pärjäävyyttä. On tavallista, että työnarkomaanista ensimmäisenä huolestuu läheiset. Tavallisesti kotona huomautellaan siitä, että toinen on koko ajan töissä. Toisaalta henkilö saattaa olla kotona paikalla, mutta ei läsnä. Hän ei kuuntele eikä ole kiinnostunut kotiasioista.