(Muiden) röyhkeät lapset

Vierailija kirjoitti:

Käytöstavat on tietenkin hyvä olla. Toinen juttu on sitten se,että osa lapsista ovat luontaisesti herkkiä ja muut huomioon ottavia, havainnoivat ympäristöä jne. Sitten on heitä, jotka rohkeasti ovat omia itsejään, pohtivat asioita itsensä kautta ja ovat mitä ajattelevat. Molemmat lapset kyllä loppupeleissä oppivat käytössäännöt, mutta kumpi ihmistyyppi on se johtajatyyppi? Se joka argumentoi rohkeasti yliopiston luennolla? Se joka ajattelee kriittisesti? Niinpä niin.... Toinen ihmistyyppi on se nice guy/hiljainen hissukka, jonka yli kävellään tai joka vähintäänkin kulkee vain muiden perässä lähes lampaana.

"Hiljainen hissukka"? "Lammas"? Tällaisia mielikuvia elättävän vanhemman tulee arvioida ajatuksiaan uudelleen.

Tollasia kasvattamattomia kultamussukoita noi nykylapset on. Poikkeuksista toki löytyy. Omat bonuslapset haukkuu meidän asuntoa pieneksi, yökköilevät tekemilleni ruuille, valittavat kun ei olla rikkaita jne. Kiva sitten yrittää yksin kasvattaa niitä, kun omat vanhempansa eivät kasvata, syöttävät herkkuja päivittäin ja antavat kaikessa periksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan aidosti huvittaa, kun lasten kohdalla arvostetaan kuuliaista ja hiljaista lasta,mutta aikuisen kohdalla itsetietoisuus, pieni röyhkeys ja rohkeus avaavat vain ovia. Ei se lapsi muuksi muutu kasvaessaan, joten pohdi keitä haluat kasvattaa....

Tarkoittaako hyvin käyttäytyvä mielestäsi samaa kuin kuuliainen ja hiljainen? Erikoista..

Vierailija kirjoitti:

Tollasia kasvattamattomia kultamussukoita noi nykylapset on. Poikkeuksista toki löytyy. Omat bonuslapset haukkuu meidän asuntoa pieneksi, yökköilevät tekemilleni ruuille, valittavat kun ei olla rikkaita jne. Kiva sitten yrittää yksin kasvattaa niitä, kun omat vanhempansa eivät kasvata, syöttävät herkkuja päivittäin ja antavat kaikessa periksi.

Kiellä niiltä rumat puheet. Ja jos eivät tottele, niin sitten huolehdit, että niille tulee sellaiset tupenrapinat, että alkavat totella. Se on sinun kotisi ja sinä päätät sen kodin säännöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan aidosti huvittaa, kun lasten kohdalla arvostetaan kuuliaista ja hiljaista lasta,mutta aikuisen kohdalla itsetietoisuus, pieni röyhkeys ja rohkeus avaavat vain ovia. Ei se lapsi muuksi muutu kasvaessaan, joten pohdi keitä haluat kasvattaa....

Tarkoittaako hyvin käyttäytyvä mielestäsi samaa kuin kuuliainen ja hiljainen? Erikoista..

Lapsen kuuluu olla kuuliainen vanhemmilleen, opettajille ja hoitajille. Tottelevaisuus on aivan perusjuttu lastenkasvatuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan aidosti huvittaa, kun lasten kohdalla arvostetaan kuuliaista ja hiljaista lasta,mutta aikuisen kohdalla itsetietoisuus, pieni röyhkeys ja rohkeus avaavat vain ovia. Ei se lapsi muuksi muutu kasvaessaan, joten pohdi keitä haluat kasvattaa....

Tarkoittaako hyvin käyttäytyvä mielestäsi samaa kuin kuuliainen ja hiljainen? Erikoista..

Lapsen kuuluu olla kuuliainen vanhemmilleen, opettajille ja hoitajille. Tottelevaisuus on aivan perusjuttu lastenkasvatuksessa.

Sanoisin ennemmin että lapsen on hyvä käyttäytyä kohteliaasti, mutta oppia kyseenalaistamaan eikä vain sokeasti tottelemaan. Jos vanhempi sanoo että kaikki m**hanm**ttajat ovat so**up***eja tai että koulutus ei kannata vaan töihin pitää mennä heti kun pääsee, pitääkö lapsen kuuliaisesti uskoa? Tässä tietysti tullaan siihen että vanhempiaan ei voi ikävä kyllä valita.

Nämä ongelmat näkyy kouluissakin tänä päivänä

Olet hyvä äiti

Vierailija kirjoitti:

Olet hyvä äiti

Kiitos ❤

Tiedän mistä puhut. Meillä oli lapsen synttäreiden jäljiltä karkkia kulhossa keittön työtasolla. Oma lapsi ei niihin koske kuin korkeintaan jälkiruoaksi ja nimenomaan vasta luvan kanssa. Ei tullut mieleen, että ne pitäisi piilottaa kun tulee lapsen kaveri kylään. Eikä siis edes syömään vaan lapsen seuraksi hänen huoneeseensa.

Siis voi elämä, mitä rallia tämä kaveri meni lapsen huoneen ja keittiön välillä. Minä menin keittiöön ja näin kun hän otti koko kulhon mukaansa. Sanoin, että sitä ei saa ottaa, mutta tämä vaan kahmaisi karkkia käsiinsä. Kulhon jätti minulle. Kuulin ettei leikkimisestä tullut mitään, kun kaveri vaan intti lapselleni, että "käydään kysymyssä, jos me saadaan niitä". Lapseni sanoi, ettei halua. Kaveri tuli ties monennenko kerran notkumaan minun luokseni ja mankui "voisko saada karkkia, ihan vaan pari".

Toinen pissasi sohvalle, vaikka olin ohjannut käsienpesulle meille tullessa eli tiesi missä on vessa. Eikä ole ujo, muuten tullaan hyvin toimeen. En ollut odottanut että koululaiselle käy vahinko.

Ai niin ja yksi käveli suoraan eteisestä jääkaapille, avasi sen ja kysyi, mitä on ruoaksi. Vastasin, että hän ei syö meillä enkä vielä ole tehnyt ruokaa.

On niitä kivojakin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän mistä puhut. Meillä oli lapsen synttäreiden jäljiltä karkkia kulhossa keittön työtasolla. Oma lapsi ei niihin koske kuin korkeintaan jälkiruoaksi ja nimenomaan vasta luvan kanssa. Ei tullut mieleen, että ne pitäisi piilottaa kun tulee lapsen kaveri kylään. Eikä siis edes syömään vaan lapsen seuraksi hänen huoneeseensa.

Siis voi elämä, mitä rallia tämä kaveri meni lapsen huoneen ja keittiön välillä. Minä menin keittiöön ja näin kun hän otti koko kulhon mukaansa. Sanoin, että sitä ei saa ottaa, mutta tämä vaan kahmaisi karkkia käsiinsä. Kulhon jätti minulle. Kuulin ettei leikkimisestä tullut mitään, kun kaveri vaan intti lapselleni, että "käydään kysymyssä, jos me saadaan niitä". Lapseni sanoi, ettei halua. Kaveri tuli ties monennenko kerran notkumaan minun luokseni ja mankui "voisko saada karkkia, ihan vaan pari".

Toinen pissasi sohvalle, vaikka olin ohjannut käsienpesulle meille tullessa eli tiesi missä on vessa. Eikä ole ujo, muuten tullaan hyvin toimeen. En ollut odottanut että koululaiselle käy vahinko.

Ai niin ja yksi käveli suoraan eteisestä jääkaapille, avasi sen ja kysyi, mitä on ruoaksi. Vastasin, että hän ei syö meillä enkä vielä ole tehnyt ruokaa.

On niitä kivojakin.

Voi apua. Mutta tosiaan näitä muiden huonosti käyttäytyviä lapsia saa kasvattaa, kuuluisi tietty lasten omille vanhemmille mutta kaikilla ei ole siihen kykyjä.

Meillä joskus vieraat lapset yrittäneet käyttäytyä vastaavasti. Olen saman tien ojentanut todella napakasti ja selittänyt perään miksi ja miten tulee käyttäytyä. 

Kukaan lapsista ei ole "loukkaantunut" tai jotenkin suuttunut. Kaikki ovat vielä hyviä kavereita omien lasteni kanssa, ja tulevat mielellään meille kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan aidosti huvittaa, kun lasten kohdalla arvostetaan kuuliaista ja hiljaista lasta,mutta aikuisen kohdalla itsetietoisuus, pieni röyhkeys ja rohkeus avaavat vain ovia. Ei se lapsi muuksi muutu kasvaessaan, joten pohdi keitä haluat kasvattaa....

Tarkoittaako hyvin käyttäytyvä mielestäsi samaa kuin kuuliainen ja hiljainen? Erikoista..

Lapsen kuuluu olla kuuliainen vanhemmilleen, opettajille ja hoitajille. Tottelevaisuus on aivan perusjuttu lastenkasvatuksessa.

Sanoisin ennemmin että lapsen on hyvä käyttäytyä kohteliaasti, mutta oppia kyseenalaistamaan eikä vain sokeasti tottelemaan. Jos vanhempi sanoo että kaikki m**hanm**ttajat ovat so**up***eja tai että koulutus ei kannata vaan töihin pitää mennä heti kun pääsee, pitääkö lapsen kuuliaisesti uskoa? Tässä tietysti tullaan siihen että vanhempiaan ei voi ikävä kyllä valita.

Kyllä voidaan lähteä siitä, että vanhempi on se joka osaa määrittää, että millainen toiminta on turvallista ja järkevää eikä siis lapsi.

En yhtään ihmettele, Jo siitä kuinka vanhemmat toimii taaperoiden kanssa.. Ei kielletä, annetaan periksi, tosi pienten annetaan pelata kännykällä jne..

Kukaan ei ole täydellinen eikä tarvitsekkaan ja myös lapset ovat erilaisia luonteiltaan yms ja hyvä niin mutta kyllä silti pitää rajoittaa ja kieltää ja opetella käytöstapoja.

Tunteet saa näyttää ja mielipiteensä ilmaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan aidosti huvittaa, kun lasten kohdalla arvostetaan kuuliaista ja hiljaista lasta,mutta aikuisen kohdalla itsetietoisuus, pieni röyhkeys ja rohkeus avaavat vain ovia. Ei se lapsi muuksi muutu kasvaessaan, joten pohdi keitä haluat kasvattaa....

Tarkoittaako hyvin käyttäytyvä mielestäsi samaa kuin kuuliainen ja hiljainen? Erikoista..

Lapsen kuuluu olla kuuliainen vanhemmilleen, opettajille ja hoitajille. Tottelevaisuus on aivan perusjuttu lastenkasvatuksessa.

Sanoisin ennemmin että lapsen on hyvä käyttäytyä kohteliaasti, mutta oppia kyseenalaistamaan eikä vain sokeasti tottelemaan. Jos vanhempi sanoo että kaikki m**hanm**ttajat ovat so**up***eja tai että koulutus ei kannata vaan töihin pitää mennä heti kun pääsee, pitääkö lapsen kuuliaisesti uskoa? Tässä tietysti tullaan siihen että vanhempiaan ei voi ikävä kyllä valita.

Kyllä voidaan lähteä siitä, että vanhempi on se joka osaa määrittää, että millainen toiminta on turvallista ja järkevää eikä siis lapsi.

Ehdottomasti näin on lähtökohtaisesti oltava. Mutta on eri asia opettaa lapsi tottelemaan kyseenalaistamatta kuin kasvattaa hänestä ajatteleva aikuinen, joka luottaa omaan arviointikykyynsä. Olen sanonut lapselleni useastikin, että aikuisetkin saattavat erehtyä ja kaikkien puheita ei tarvitse pitää totuutena.

Ja selventääkseni edellistä, opetan lapseni luottamaan erityisesti asiantuntijoihin. Medialukutaito on tulevaisuudessa äärimmäisen tärkeä taito.

Onpas yksimielisesti yläpeukutettu. Odotin jotain muuta, mutta joskus av näköjään yllättää positiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Onko kyse siitä että nykyvanhemmat arvostavat enemmän "reippautta" ja "rohkeutta sanoa mitä ajattelee" kuin muiden ihmisten huomioimista? Sitten kasvaa näitä mullekaikkihetinyt-sankareita.

Joo näinhän se on

Vierailija kirjoitti:

Käytöstavat on tietenkin hyvä olla. Toinen juttu on sitten se,että osa lapsista ovat luontaisesti herkkiä ja muut huomioon ottavia, havainnoivat ympäristöä jne. Sitten on heitä, jotka rohkeasti ovat omia itsejään, pohtivat asioita itsensä kautta ja ovat mitä ajattelevat. Molemmat lapset kyllä loppupeleissä oppivat käytössäännöt, mutta kumpi ihmistyyppi on se johtajatyyppi? Se joka argumentoi rohkeasti yliopiston luennolla? Se joka ajattelee kriittisesti? Niinpä niin.... Toinen ihmistyyppi on se nice guy/hiljainen hissukka, jonka yli kävellään tai joka vähintäänkin kulkee vain muiden perässä lähes lampaana.

Tämä on totta. Röyhkeys ei ole hyvä piirre mutta fakta on se, että ne röyhkeät, oman tilansa ottavat ja äänekkäät pääsevät pisimmälle juurikin siksi, että eivät ole liian kilttejä ja muita huomioivia. Tämä on ikävä tosiasia eikä siksi ihmetytä yhtään jos vanhemmat kannustavat lastaan tähän suuntaan. Ei muutos ole kenenkään yksittäisen vanhemman käsissä vaan yritysjohtajien ja rekrytointiyksiköiden, joten suuntaa palautteesi sinne.

Minä ainakin olen vain tyytyväinen, että lapseni on äänekkäämpi, rohkeampi ja ulospäinsuuntautuneempi kuin minä koska koen, että olisin itsekin pärjännyt nykyajan työmarkkinoilla paremmin jos vaatisin enemmän ja ottaisin oman tilani röyhkeämmin. Kykyä johtaa eli pomotella toisia ja rohkeasti ottaa johtoasema ryhmissä arvostetaan ja jos on liian hissukka on aina siinä seuraajan asemassa eikä nouse korkeimpiin asemiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytöstavat on tietenkin hyvä olla. Toinen juttu on sitten se,että osa lapsista ovat luontaisesti herkkiä ja muut huomioon ottavia, havainnoivat ympäristöä jne. Sitten on heitä, jotka rohkeasti ovat omia itsejään, pohtivat asioita itsensä kautta ja ovat mitä ajattelevat. Molemmat lapset kyllä loppupeleissä oppivat käytössäännöt, mutta kumpi ihmistyyppi on se johtajatyyppi? Se joka argumentoi rohkeasti yliopiston luennolla? Se joka ajattelee kriittisesti? Niinpä niin.... Toinen ihmistyyppi on se nice guy/hiljainen hissukka, jonka yli kävellään tai joka vähintäänkin kulkee vain muiden perässä lähes lampaana.

Tämä on totta. Röyhkeys ei ole hyvä piirre mutta fakta on se, että ne röyhkeät, oman tilansa ottavat ja äänekkäät pääsevät pisimmälle juurikin siksi, että eivät ole liian kilttejä ja muita huomioivia. Tämä on ikävä tosiasia eikä siksi ihmetytä yhtään jos vanhemmat kannustavat lastaan tähän suuntaan. Ei muutos ole kenenkään yksittäisen vanhemman käsissä vaan yritysjohtajien ja rekrytointiyksiköiden, joten suuntaa palautteesi sinne.

Minä ainakin olen vain tyytyväinen, että lapseni on äänekkäämpi, rohkeampi ja ulospäinsuuntautuneempi kuin minä koska koen, että olisin itsekin pärjännyt nykyajan työmarkkinoilla paremmin jos vaatisin enemmän ja ottaisin oman tilani röyhkeämmin. Kykyä johtaa eli pomotella toisia ja rohkeasti ottaa johtoasema ryhmissä arvostetaan ja jos on liian hissukka on aina siinä seuraajan asemassa eikä nouse korkeimpiin asemiin.

Käyttäytyykö lapsesi aloituksessa kuvatulla eli selkeästi negatiivisella tavalla?