Auttakaa: ero?
Ollaan seurusteltu miehen kanssa kohta 3vuotta ja molemmilla rakkautta riittää. Ollaan myös toistemme parhaat ystävät ja tästä rakkautemme heräsikin. Meillä on molemmilla yhdet lapset edellisistä liitoista.
Olemme suunnitelleet muuttoa pohjoiseen joka on molempien haave ja nyt olemme katselleet taloja. Myös perheenlisäys on haaveissa ihan lähitulevaisuudessa. Nämä ovat yhteisiä haaveita.
Nyt kuitenkin kävimme läpi aikamoisen kuopan. Viikonloppuna selvisi että mies juttelee somessa lukuisten naisten kanssa jotka tuntee menneisyydestään, lähinnä vanhoja työkavereita. Lisäksi yhden kanssa näistä on käynyt minulle kertomatta kahveilla ja lounailla.
Sanoin miehelle että en luota häneen ja en halua rajoittaa hänen ystäviään mutta en tiedä pystynkö elämään näiden 'ystävien' ollessa kuviossa.
Nyt huomaan katselevani itselle ja lapselleni asuntoa ja mietin tosissani eroa ensimmäistä kertaa. En syytä miestä ystävyydestä tai pettämisestä mutta tunnen itseni ja tuskin pystyn elämään tämän kanssa, ilman että asia aiheuttaa kriisejä tasaisin välein.
Tuntuu typerältä murskata yhteiset haaveet, rikkoa meidän perheemme ja menettää paras ystäväni ja elämän kumppani näin 'typerästä' syystä. Mutta jos en vaan pääse yli?
Lisätään vielä se että miehen mielestä ylireagoin ja asiassa ei ole mitään ongelmaa. Hän on valinnut minut ja nämä ovat vain ystäviä. Hän ei siis ymmärrä ajatuksiani ollenkaan eikä oikeastaan edes halua työstää asiaa, pyysi vain että annetaan asialle aikaa.
Kommentit (55)
Mies ei saa puhua eikä kirjoittaa kun yhden naisen kanssa!
Ootteko te tosissanne? Ap:lle sanoisin, että sun kyllä kannattaa pysytellä sinkkuna jos olet noin epävarma itsstäsi ja teille muille: oikeasti, teillä ei kellään ole yhtään miespuolista työkaveria, jonka kanssa on tultu käytyä joskus lounaalla? T:Nainen, jolla 35v työuraa takana työpaikoilla joissa miehiä on 80% ja naisia 20%
Olen ollut kymmeniä kertoja miespuolisen työkaverin kanssa lounaalla, ihan kaksin.
Aivan hyvin voisin lähteä hänen kanssaan uudestaan lounaalle, vaikka emme ole enää samassa työpaikassa.
Yhtä mukava tyyppi hän edelleen on. Ei ole mitään taka-ajatuksia tai eroottisia aikeita. Varattuja ihmisiä molemmat.
Sallin saman myös puolisolleni ja tiedän, että hänellä on yksi entinen naispuolinen työkaveri kaverinaan. Minäkin olen hänet tavannut.
Olen nainen ja minulla on useita miespuolisia ystäviä, jotka ovat elämässäni olleet mukana vuosia tai vuosikymmeniä.
Tapaan kaikkia ystäviäni sukupuolesta riippumatta lounailla, kahveilla, illanvietoissa, elokuvissa, jomman kumman kotona jne.
Olen ollut yli 20 vuotta tasapainoisessa ja onnellisessa parisuhteessa, ja miehelleni ei kukaan ystävistäni ole ongelma. Mieheni ja ystäväni myös tuntevat toisensa, vaikkeivat keskenään yhteyttä pidäkään.
Erona ap:n tilanteeseen tietenkin on se, että kaikki yhteydenpito on aina ollut avointa, eikä kumpikaan ole mustasukkainen toisen ystävistä. Omasta puolestani voin sanoa, etten ole koskaan pettänyt miestäni kenenkään kanssa, eikä mitään sutinaa ole ollut, eikä miehelläkään ole koskaan ollut mitään epäilyttäviä menoja tai muita puuhia. Miehellä on myös pari naispuolista ystävää, joiden kanssa käy lounaalla ym. silloin tällöin, ja tämä on minulle täysin ok.
Itse en suostuisi parisuhteeseen, jossa toinen yrittäisi kontrolloida sitä kenen kanssa saan pitää yhteyttä, tai olisi niin mustasukkainen että minun pitäisi tehdä asioita salaa.
Ap:n tapauksessa asiat olisi pitänyt jutella selviksi heti suhteen alussa, salaisuudet tekee aina vahinkoa luottamukselle. Ystävät olisi pitänyt esitellä ja kertoa avoimesti kenen kanssa on tapana pitää yhteyttä. Miehellä on kuitenkin oikeus tavata ystäviään, vaikka olisivat naisia, mutta tietenkin kyse on oltava platonisista ystävyyssuhteista eikä mukana saa olla pettämistä.
En toisaalta ihmettele jos mies ei ole halunnut puhua menoistaan ap:lle, jos ap:n kanta on se, ettei näiden naisten kanssa saa olla missään tekemisissä.
Ap, pyydä miestä tuomaan kaverit kahville kotia. Yleensä tämä kyllä näyttää tilanteen laadun. Hyvät ystävät tulee ja iltapäivä on yhdessä hyvien juttujen kautta myönteinen kokemus, jos salailee tapaamisia niin yleensä siihen on jokin syy.
Se, mitä ei viitsi tuoda näytille kumppanille niin yleensä kannattaisi juuri kertoa. Salaaminen tekee siitä houkuttelevampaa.
Oma paras ystäväni on mies ja kaveri tuli meille yöksi sohvalle, kun sillä oli jotain käyntiä paikkakunnalla. Kaikki olimme meillä, syötiin hyvin ja ajoissa nukkuu, aamiainen napaan ja toivoteltiin hyvät työpäivät, kun lähti. Myöhemminkin on porukassa nähty ja tällä kaverilla on perhekin niin ollaan nähty porukassakin. Ei mun mies niiden bestis ole, mutta hyvänpäivän tuttu ja vapaasti saan käydä moikkaa heitä itsekseenkin. Mukavia ihmisiä myös hänen perheensä :) Lapsiakin olen käynyt hoitamassa, kun vanhemmat käy joskus treffeillä ;)
Tee niin kuin sinusta tuntuu parhaalta. Saatko paremmin mielenrauhan lähtemällä vai jäämällä. Minä olen myös sitä tyyppiä, etten sietäisi mieheni lounasteluja vieraiden naisten kanssa. Enhän minäkään harrasta sellaista vieraiden miesten kanssa häneltä salassa. Väkisin herää kyllä epäluuloja siitä, että mies haluaisi päästä muutakin tekemään näiden naikkosten kanssa, jos onnistuisi.
Naisia on täällä kertomassa kuinka heillä on myös mieskavereita... Mutta nyt onkin kyse (hetero) MIEHESTÄ. Heillä on aina taka-ajatuksia tällaisissa naiskaveri jutuissa. He toivoisivat kyllä muutakin toimintaa kuin kahvittelua ja syömistä.
Tällä palstalla miehet ovat itse myöntäneet tämän. Anonyyminä on turvallista myöntää.
Vierailija kirjoitti:
Naisia on täällä kertomassa kuinka heillä on myös mieskavereita... Mutta nyt onkin kyse (hetero) MIEHESTÄ. Heillä on aina taka-ajatuksia tällaisissa naiskaveri jutuissa. He toivoisivat kyllä muutakin toimintaa kuin kahvittelua ja syömistä.
Tällä palstalla miehet ovat itse myöntäneet tämän. Anonyyminä on turvallista myöntää.
Monilla on, mutta on myös toisenlaisia miehiä, jotka näkee naisetkin ystävänä ja ihmisenä eikä vain reikänä johon heppinsä voisi tunkea.
Vierailija kirjoitti:
En katselis enää päivääkään. Lapissa on niitä oikeita MIEHIÄ. ei tollasia munattomia mikkihiirejä. Lähde siis Lappiin lapsesi kanssa ja katso mitä elämä siellä tarjoilee.
Joo, mutta saattaapi alkoholi maistua ja sitten lähdetäänkin parin kolmen päivän reissulle eikä tietoakaan missä mies huitelee. Juu ei kiitos enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai pahus, kävin miespuolisen entisen työkaverin kanssa syömässä 2018 tai 2019 eikä käynyt mielessäkään kertoa asiasta puolisolleni. Ei ollut tapana raportoida muutenkaan, missä ja kenen kanssa päivittäin kävin lounaalla. Pitäisikö asia kertoa nyt, ettei hän ajattele, että salasin sen?
Ja pitäisikö minun kertoa kaikki someviestittelynikin, vaikka häntä ei edes kiinnosta? Ihan kuten itselleni ei tulisi mieleenkään kysellä hänen viestittelyjään.
Toivottavasti tämä on vain trollausta.
Mies tulee kotiin ties miestä ja ap kysyy ”mitäs sun päivään kuuluu” niin mies jättää vastaamatta että kävi ensin Irmelin kanssa vähän lounastelemassa ja tän jälkeen Mirkun kanssa jälkiruokakahveilla :D Juu kuulostaa tosi luotettavalta mieheltä kun sopivasti muistaa kertoa vaan ne kohdat päivästä mitkä itselle sopii.
Kävin edellisessä työpaikassani ennen korona-aikaa lähes päivittäin syömässä jonkun tai useamman työkaverin kanssa. En koskaan pitänyt juuri sen asian kertomista olennaisena kuulumisena. Kun puolisoni kysyi, mitä päivääni kuului tai miten töissä meni, niin kerroin työasioista.
Vierailija kirjoitti:
Naisia on täällä kertomassa kuinka heillä on myös mieskavereita... Mutta nyt onkin kyse (hetero) MIEHESTÄ. Heillä on aina taka-ajatuksia tällaisissa naiskaveri jutuissa. He toivoisivat kyllä muutakin toimintaa kuin kahvittelua ja syömistä.
Tällä palstalla miehet ovat itse myöntäneet tämän. Anonyyminä on turvallista myöntää.
Sen lisäksi, etten todellakaan usko asian olevan noin, kysyn: mitä sitten? Jos se työpaikan Eero haluaisi minusta muutakin kuin kahviseuraa, niin mitä sitten? SIinähän haluaa. (Hyvin vaikuttaa ainakin osaavan sen peittää.)
Miten tuollaisessa suhteessa tehdään työmatkoja, osallistutaan kehittämis- tai strategia tms päiviin kotimaassa tai ulkomailla? Kuka ihan oikeasti sanoisi työkaverilleen, että tämän pitää tulla esittäytymään puolisolle, muuten ei saa mennä yhdessä syömään?
Vierailija kirjoitti:
Ap, pyydä miestä tuomaan kaverit kahville kotia. Yleensä tämä kyllä näyttää tilanteen laadun. Hyvät ystävät tulee ja iltapäivä on yhdessä hyvien juttujen kautta myönteinen kokemus, jos salailee tapaamisia niin yleensä siihen on jokin syy.
Se, mitä ei viitsi tuoda näytille kumppanille niin yleensä kannattaisi juuri kertoa. Salaaminen tekee siitä houkuttelevampaa.Oma paras ystäväni on mies ja kaveri tuli meille yöksi sohvalle, kun sillä oli jotain käyntiä paikkakunnalla. Kaikki olimme meillä, syötiin hyvin ja ajoissa nukkuu, aamiainen napaan ja toivoteltiin hyvät työpäivät, kun lähti. Myöhemminkin on porukassa nähty ja tällä kaverilla on perhekin niin ollaan nähty porukassakin. Ei mun mies niiden bestis ole, mutta hyvänpäivän tuttu ja vapaasti saan käydä moikkaa heitä itsekseenkin. Mukavia ihmisiä myös hänen perheensä :) Lapsiakin olen käynyt hoitamassa, kun vanhemmat käy joskus treffeillä ;)
Minulla on työkavereita, joiden kanssa käyn lounaalla ja myös töiden jälkeen yksillä joskus, mutta en kutsuisi kotiin kahville sen takia, että se olisi jo vähän liian intiimiä. Juuri sen takia, että kyseessä on vain kaverisuhde, tavataan julkisilla paikoilla ettei tule väärinkäsityksiä kenellekään.
Hyvän tyypin kanssa voi käydä lounaalla tai oluella ilman, että tuo hänet kotiin näytille.
Ap kovasti vetoaa siihen, että miehen pitäisi yrittää ymärtää hänen tunteensa, mutta itse ei taida yrittää ymmärtää miestä. Tällainen vaatimus, että näytä kaverisi minulle, niin sen jälkeen minun hyväksynnällä saat tavata, on kontrollointia.
Jos minun mies sanoisi minulle, että mun pitää tuoda työkaverit ensin hänelle näytettäväksi ennen kuin voin lähteä heidän kanssa lounaalle, niin en kyllä hyväksyisi enkä toisi. Aikuiset ihmiset saavat ihan itse päättää, kenen seuraassa missäkin liikkuvat. Ja jos kumppanilla on ongelma sen kanssa, niin kumppanin kannattaisi vähän pohdiskella, mistä oma epävarmuus johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt turpa tukkoon, Tarina-täti.
Tänäänkin olet tehnyt tänne jo useita omasta päästäsi keksittyjä aloituksia.
Etkä enää ollenkaan käytä niitä lääkkeittäsi?
Sillä vaikuttaa siltä, että just nyt olet tavallista levottomampi, ehkä siinä maanisessa vaiheessa oleva.Rauhoitu hyvä ihminen.
Ja huomaa myös se, sairaat ja epäjohdon mukaiset aloitukset huomaa heti, vähänkin terävämpi palstan käyttäjä.
Ja sen huomaa jopa tilapäinen palstan selailija, että jotkut aloitukset ovat pelkkiä trolleja ja jotenkin "sairaita" teksitiltään.
Siis ainakin jokainen hiukankin älykkäämpi palstalla liikkuva.
Pitäisiköhän sinun pitää taukoa palstailulta, kun luulet, että täällä kirjoittaa vain pari ihmistä sinun lisäksi?
On tämä ap tehtaillut näitä aloituksia vainka kuinka. Muutama sana vaihdettu, tarina sama kuitenkin.
Tunnistin välittömästi hänen tyylinsä.
0/5
Ohis
Minusta on rikkomus luottamusta kohtaan ja holhoavaa, jos toinen päättää minun puolestani mitä minun kannattaa tietää ja mitä ei, olettaen minulle tunteita (esim mustasukkaisuutta) puolestani.
Kyse on epärehellisyydestä ja sen oikeuttamisesta itselleen mukamas jaloudella. Ei vain epärehellistä vaan myös manipulatiivista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pyydä miestä tuomaan kaverit kahville kotia. Yleensä tämä kyllä näyttää tilanteen laadun. Hyvät ystävät tulee ja iltapäivä on yhdessä hyvien juttujen kautta myönteinen kokemus, jos salailee tapaamisia niin yleensä siihen on jokin syy.
Se, mitä ei viitsi tuoda näytille kumppanille niin yleensä kannattaisi juuri kertoa. Salaaminen tekee siitä houkuttelevampaa.Oma paras ystäväni on mies ja kaveri tuli meille yöksi sohvalle, kun sillä oli jotain käyntiä paikkakunnalla. Kaikki olimme meillä, syötiin hyvin ja ajoissa nukkuu, aamiainen napaan ja toivoteltiin hyvät työpäivät, kun lähti. Myöhemminkin on porukassa nähty ja tällä kaverilla on perhekin niin ollaan nähty porukassakin. Ei mun mies niiden bestis ole, mutta hyvänpäivän tuttu ja vapaasti saan käydä moikkaa heitä itsekseenkin. Mukavia ihmisiä myös hänen perheensä :) Lapsiakin olen käynyt hoitamassa, kun vanhemmat käy joskus treffeillä ;)
Minulla on työkavereita, joiden kanssa käyn lounaalla ja myös töiden jälkeen yksillä joskus, mutta en kutsuisi kotiin kahville sen takia, että se olisi jo vähän liian intiimiä. Juuri sen takia, että kyseessä on vain kaverisuhde, tavataan julkisilla paikoilla ettei tule väärinkäsityksiä kenellekään.
Hyvän tyypin kanssa voi käydä lounaalla tai oluella ilman, että tuo hänet kotiin näytille.
Ap kovasti vetoaa siihen, että miehen pitäisi yrittää ymärtää hänen tunteensa, mutta itse ei taida yrittää ymmärtää miestä. Tällainen vaatimus, että näytä kaverisi minulle, niin sen jälkeen minun hyväksynnällä saat tavata, on kontrollointia.
Jos minun mies sanoisi minulle, että mun pitää tuoda työkaverit ensin hänelle näytettäväksi ennen kuin voin lähteä heidän kanssa lounaalle, niin en kyllä hyväksyisi enkä toisi. Aikuiset ihmiset saavat ihan itse päättää, kenen seuraassa missäkin liikkuvat. Ja jos kumppanilla on ongelma sen kanssa, niin kumppanin kannattaisi vähän pohdiskella, mistä oma epävarmuus johtuu.
Eikö tässä nyt ole kyse siitä että mies ei mainitse sanallakaan tällaisia kohtaamisia? Onhan se nyt ihan ihmeellistä käytöstä, en tarkoita että esim mun pitäisi kaikkea tietää miehen elämästä mutta olisi lapsellista jos ei pystyisi sanomaan että ”olin tänään Mirkun kanssa lounaalla” ”ok mitä sille kuulu” ”ihan hyvää” ”kiva” ja jatkamaan elämäänsä
Olkoon provo tai ei niin varsinkin toimistotyöläisten kesken on ihan tavallista käydä entisten ja nykyisten työkavereiden kanssa lounailla sukupuoleen katsomatta. Siinä voi kätevästi juoruilla ja päivittää tietonsa eri firmoista, työmarkkinoista jne. Työlounaat ovat työasioita. Parisuhteen kannalta se on merkki ei yhtään mistään.
Jos tää ei oo trolli, niin suosittelen terapiaa. Tuollainen mustasukkaisuus ei ole normaalia, vaan kertoo jostakin ongelmasta, joka pitäisi hoitaa.
Sijoita 300-500 e terapiaan ja elämästäsi tulee huomattavasti mukavampaa.
Tsemppiä!
Mulla on sekä miehiä että naisia (työ)kavereina joiden kanssa lounastankin vapaa-ajalla. Mutta minä sanon niistä aina omalle puolisolle, että kävin tänään töiden jälkeen Pekan tai Inkun kanssa kahvilla tai syömässä.
Onneksi mies kertoo myös ihan omatoimisesti itse päivästään ja ketä nähnyt, ei tarvitse edes udella. Välillä käy naispuolisen työkaverinsa kanssa kahvilla, yhtä usein miespuolisen.
Jos sanoisin mieheni kysellessä miten päivä meni, että kävin syömässä ja ei tässä ihmeempiä, tai toisinpäin, niin mitä muuta siinä on, kuin salailua?
Mä en kyllä ainakaan jaksa raportoida erikseen, jos käyn jonkun työpaikan Veli-Matin kanssa lounaalla ja kuuntelen jotain työjuttuja koko sen ajan. Aloittaja, oletko nyt vähän turhan mustasukkainen?
Mies tulee kotiin ties miestä ja ap kysyy ”mitäs sun päivään kuuluu” niin mies jättää vastaamatta että kävi ensin Irmelin kanssa vähän lounastelemassa ja tän jälkeen Mirkun kanssa jälkiruokakahveilla :D Juu kuulostaa tosi luotettavalta mieheltä kun sopivasti muistaa kertoa vaan ne kohdat päivästä mitkä itselle sopii.