Lue keskustelun säännöt.
Pääni on ihan sekaisin. Mielialat vaihtelee laidasta laitaan, tätä kestänyt jo kuukausia. En kestä tätä.
09.02.2022 |
Mihinkään en voi itsessäni luottaa. Olen aina ollut tuuliviiri, nopeasti innostuva ja myöskin masentuva.
Olen herkkä stressille ja kehoni onkin usein pakene tai taistele - tilassa. Olen kuitenkin tunnollinen ja teen valtavasti töitä jos johonkin ryhdyn. Haalin parhaan tuloksen, muu ei riitä ja jos en osaa, lannistun. Parhaimpia arvosanoja vetelen milloin mistäkin mutta sisäisesti tunnen itseni suurimmaksi osaksi vain ja pelkästään epäonnistujaksi. Näen omat virheeni ja muistan ne vuosien päähänkin.
Omassa päässä on rankka elää. Ei vain sen takia, että olen kriittinen itseäni kohtaan vaan totta hemmetissä, se myös vaikuttaa kaikkeen fyysiseen olemukseen ja jaksamiseen. Olen väsynyt lähestulkoon koko ajan.
Käytän myös haavojen voitelukeinona milloin mitäkin epäsuotuisia keinoja. Tupakointi, alkoholi, tunnesyöminen.
Alituiseen olen laihiksella ja pidän myös yllä tiukkaa ruokavalioita näiden välissä. Hyvin kausittaista.
No eipä ehkä tuossakaan vielä mitään mutta elämäni on sekaista, kaoottista. Haluan olla siellä, toisena hetkenä täällä. Kun menen työhaastatteluun, saan työn ja sen jälkeen mietin, että haluanko edes koko työtä. No menen kun olen sopinut.
Itsem. ajatuksia on joka viikko, itken vuolaasti ja suunnittelen tarkkaan, mietin päivämäärät yms. Seuraavana päivänä olo helpottaa, kaksi päivää jaksan taas ja sitten mennään alamäkeen pään sisällä.
Tämä on helvettiä! - minulla on on ollut vaikeaa läpielämän, on pahoja traumoja ja olen kokenut paljon hylkäämistä emotionaalisesti.
Olen kuitenkin pärjännyt, olen asioissa määrätietoinen ja tosiaan yritän parhaani. Pääni sisäinen kaaos on vain hyvin uuvuttavaa ja pelottavaa. Ulkoisesti olen itse rauhallisuus ja niin mukava sekä tasapainoisen oloinen. Oikeasti olen ihan sekaisin ja häpeän paljon asioita mitä menneisyydessä on tapahtunut. Sisällä on joku tunnemyllerrys joka vain on niin kokonaisvaltainen, että tekisi mieli joskus huutaa aivan saatanan kovaa, jotta saisin sen purettua. Tyydyn vain sitten käyttämään eri keinoja defensseihin ja vain kestää.
Kommentit (37)
Vaikka kirjoitat että olet sekaisin. Jos on oikeasti sekaisin . Ei kirjoita tuolla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kirjoitat että olet sekaisin. Jos on oikeasti sekaisin . Ei kirjoita tuolla tavalla.
Niin no en minä psykoosissa ole. Ihan siinä mielessä psyykkisesti terve mutta kuitenkin tuo on raskasta. Aamulla olla onnellinen, rauhallinen ja hyvinvoiva. Illalla itkeä niin, että sattuu kehoon. Elämänmyönteistä, että elämänilon totaalista loppumista, nämä ovat raamit. Tosi kipeetä, ei oikein uskalla suunnitella elämää eteenpäin kun en tiedä kuinka jaksan mitäkin oikeasti. Vaikka joinain hetkinä olen täysin varma, että kyllä minä jaksan ja pystyn niin seuraavassa hetkessä olen totaalisen uupunut, sen tuntee koko kehossa.
Miten ihmeessä saan itseni tasapainoon? En kestä henkistä kipua enää.
Ap
Kuulostaa kaksisuuntaiselta? Mene lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksisuuntainen tuli mullekin mieleen...ja teksti oli kuin rakkaan ystäväni kynästä. Tunnollinen perfektionisti, joka elää tunteiden vuoristoradassa ja lääkitsee itseään alkoholilla ja ruualla.
Ap, minä olen ihan samanlainen. Tekstisi olisi voinut olla minun kirjoittama. Juuri eilen illalla itkin täysin vuolaasti ja ajattelin jopa itsetuhoisia ajatuksia, nyt tänään se kaikki tuntuu täysin naurettavalta. Pelkään itseäni ja vihaan tätä kun pää on sekaisin ku Haminan kaupunki kokoajan. Aloitan opiskeluja ja vedän jonkin aikaa raivolla ihan huippusuorituksia, kunnes tajuan että ala on ihan väärä, tulee olo että mitä helvettiä tämä on, enhän minä halua tehdä tämmöistä. Lamaannuttavia masennuksen tunteita, jotka kuitenkaan ei kestä useinkaan päivää-paria pidempään. Todella raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, minä olen ihan samanlainen. Tekstisi olisi voinut olla minun kirjoittama. Juuri eilen illalla itkin täysin vuolaasti ja ajattelin jopa itsetuhoisia ajatuksia, nyt tänään se kaikki tuntuu täysin naurettavalta. Pelkään itseäni ja vihaan tätä kun pää on sekaisin ku Haminan kaupunki kokoajan. Aloitan opiskeluja ja vedän jonkin aikaa raivolla ihan huippusuorituksia, kunnes tajuan että ala on ihan väärä, tulee olo että mitä helvettiä tämä on, enhän minä halua tehdä tämmöistä. Lamaannuttavia masennuksen tunteita, jotka kuitenkaan ei kestä useinkaan päivää-paria pidempään. Todella raskasta.
Kyllä, juuri näin.
Itsekin opiskelen ja alkuun olin todella mukana. Oli kiinnostusta jne. Nyt koen, että ala väärä ja vaikka olen saanut erinomaiset arvosanat niin oikeastaan itselleni on miltein samantekevää vaikka arvosanat hieman tippuisivat. Toisaalta pakko todistella itselleen pärjäävänsä mutta tuskin alan töihin hakeudun.
Tämä on ihan pirullista!!
En tiedä voisiko sen aiheuttaa ympäristö?
Olen melko yksinäinen ja lisäksi kaipaisin enemmän luontoa, uimista, rauhaa ja tulen äärellä olemista. Sellaista todellista tunnetta elämästä.
Kun nyt vain pyörii jossain rattaissa jotka eivät helvetti soikoon vähempää kiinnosta. Kunhan tässä egoilee ja yrittää vain selvitä.
En ehkä kuitenkaan pidä tästä elämästä tällaisenaan, tätä pitäisi muuttaa ja tehdä sellaisia valintoja jotka saisivat itseni sisältä päin rauhoittumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kirjoitat että olet sekaisin. Jos on oikeasti sekaisin . Ei kirjoita tuolla tavalla.
Ihan hyvin voi kirjoittaa. Ellei oikeasti sekaisin ole sulle yhtä kuin tehohoitopotilas letkuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole ollut koskaan aiemmin ailahtelevainen, mutta tällä hetkellä elän hyvin pitkälti samanlaista kautta kuin sinäkin, ap. Ihan noin pitkällä ei paha oloni ole ollut että im suunnittelisin, mutta kuvio on samanlainen. Päällepäin kaikki sujuu ja olen iloinen mutta sisäinen ääni hirveän kontrolloiva ja ilkeä.
Siihen ääneen on puututtava. Koen, että se on tulosta tästä yhteiskunnasta jossa on selvittävä yksin ja vain paras riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minä olen ihan samanlainen. Tekstisi olisi voinut olla minun kirjoittama. Juuri eilen illalla itkin täysin vuolaasti ja ajattelin jopa itsetuhoisia ajatuksia, nyt tänään se kaikki tuntuu täysin naurettavalta. Pelkään itseäni ja vihaan tätä kun pää on sekaisin ku Haminan kaupunki kokoajan. Aloitan opiskeluja ja vedän jonkin aikaa raivolla ihan huippusuorituksia, kunnes tajuan että ala on ihan väärä, tulee olo että mitä helvettiä tämä on, enhän minä halua tehdä tämmöistä. Lamaannuttavia masennuksen tunteita, jotka kuitenkaan ei kestä useinkaan päivää-paria pidempään. Todella raskasta.
Kyllä, juuri näin.
Itsekin opiskelen ja alkuun olin todella mukana. Oli kiinnostusta jne. Nyt koen, että ala väärä ja vaikka olen saanut erinomaiset arvosanat niin oikeastaan itselleni on miltein samantekevää vaikka arvosanat hieman tippuisivat. Toisaalta pakko todistella itselleen pärjäävänsä mutta tuskin alan töihin hakeudun.Tämä on ihan pirullista!!
En tiedä voisiko sen aiheuttaa ympäristö?
Olen melko yksinäinen ja lisäksi kaipaisin enemmän luontoa, uimista, rauhaa ja tulen äärellä olemista. Sellaista todellista tunnetta elämästä.
Kun nyt vain pyörii jossain rattaissa jotka eivät helvetti soikoon vähempää kiinnosta. Kunhan tässä egoilee ja yrittää vain selvitä.
En ehkä kuitenkaan pidä tästä elämästä tällaisenaan, tätä pitäisi muuttaa ja tehdä sellaisia valintoja jotka saisivat itseni sisältä päin rauhoittumaan.
"En tiedä voisiko sen aiheuttaa ympäristö?
Olen melko yksinäinen ja lisäksi kaipaisin enemmän luontoa, uimista, rauhaa ja tulen äärellä olemista. Sellaista todellista tunnetta elämästä.
Kun nyt vain pyörii jossain rattaissa jotka eivät helvetti soikoon vähempää kiinnosta. Kunhan tässä egoilee ja yrittää vain selvitä."
Tasan sama fiilis. Mä en ollut tällainen vielä 5v sitten, vaan nyt opiskelun ja vtuiks menneen parisuhteen myötä tää on alkanu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heilahteleeko mielialat ihan parin tunnin välein? Omistatko kaikki tai ei mitään ajattelutavan?
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ollut koskaan aiemmin ailahtelevainen, mutta tällä hetkellä elän hyvin pitkälti samanlaista kautta kuin sinäkin, ap. Ihan noin pitkällä ei paha oloni ole ollut että im suunnittelisin, mutta kuvio on samanlainen. Päällepäin kaikki sujuu ja olen iloinen mutta sisäinen ääni hirveän kontrolloiva ja ilkeä.
Siihen ääneen on puututtava. Koen, että se on tulosta tästä yhteiskunnasta jossa on selvittävä yksin ja vain paras riittää.
Joo olen havainnut tätä muutenkin kuin itsessäni. En tiedä..
Pari vuotta sitten kelkka kääntyi jotenkin ihan kummalliseen suuntaan. Nyt kun olen selvinnyt monista asioista niin on edelleen vaikea vain ns pysähtyä ja tyytyä siihen mitä on.
En tiedä vain mitä tämä on. Kai se jatkuva suorittaminen näkyy sitten siinä ettei ole tyytyväinen oikeastaan lopulta mihinkään. Kiinyppistettä ei ole olemassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Epävakaa persoonallisuushäiriö?
Eino Leinon Keinu.
Lääkäriin mars ja lääkitys tasoittamaan päätä.
Kiintopistettä siis.
Joo ja myös sama, että itsellä aivan hirvittäviä ihmissuhteita takana. Pakko oli lähteä ja aloittaa puhtaalta pöydältä mutta sitä on ihan hukassa kaiken kaikkiaan. Stressaan.
Olen lihonutkin aivan helvetisti. En vain käsitä mikä sai otteen niin lipumaan. Nyt vain yritän selvitä tosiaan.
Mieliala vaihtelee päivittäin lähestulkoon. Ei nyt ehkä koko ajan. Esimerkkinä aamulla olen optimisti, päivällä rauhallinen, illalla helvetin kiukkuinen ja itkuinen. Tai toisinpäin, että aamusta aivan maassa ja iltaa kohti parempi.
Pahinta kun ei vaan uskalla tarttua mihinkään täysillä kun sitä ajattelee, että kaikki mitä mielessä vyöryää on jotenkin mielenvikaista ja ohimenevää. Olin tuossa sellaisessa suhteessa, joka oli todella epävakaa ja olin varpaillani usein. Sekin vaikutti minuun todella paljon enkä ole siitä toipunut. Oli myös väkivaltaa jne.
Ap
Kaksisuuntaiselta vaikuttaisi. Sen kanssa oppii kyllä elämään, mutta on kovin voimia vievää ja raskasta. Hyvä olisi käydä lääkärin pakeilla, lääkitys säästää voimavaroja, jos ja kun saadaan niillä kakkkonen vähän aisoihin.
Vierailija kirjoitti:
Kiintopistettä siis.
Joo ja myös sama, että itsellä aivan hirvittäviä ihmissuhteita takana. Pakko oli lähteä ja aloittaa puhtaalta pöydältä mutta sitä on ihan hukassa kaiken kaikkiaan. Stressaan.
Olen lihonutkin aivan helvetisti. En vain käsitä mikä sai otteen niin lipumaan. Nyt vain yritän selvitä tosiaan.
Mieliala vaihtelee päivittäin lähestulkoon. Ei nyt ehkä koko ajan. Esimerkkinä aamulla olen optimisti, päivällä rauhallinen, illalla helvetin kiukkuinen ja itkuinen. Tai toisinpäin, että aamusta aivan maassa ja iltaa kohti parempi.
Pahinta kun ei vaan uskalla tarttua mihinkään täysillä kun sitä ajattelee, että kaikki mitä mielessä vyöryää on jotenkin mielenvikaista ja ohimenevää. Olin tuossa sellaisessa suhteessa, joka oli todella epävakaa ja olin varpaillani usein. Sekin vaikutti minuun todella paljon enkä ole siitä toipunut. Oli myös väkivaltaa jne.
Ap
"Olin tuossa sellaisessa suhteessa, joka oli todella epävakaa ja olin varpaillani usein. Sekin vaikutti minuun todella paljon enkä ole siitä toipunut. Oli myös väkivaltaa jne."
Tämä mullakin taustalla. Ei väkivaltaa, mutta eksän mt-ja päihdeongelma piti jatkuvasti just varuillaan ja huomaan, että se on päällä tälläkin hetkellä 247. Elämässäni ei ole mitään syytä olla varuillaan koko ajan, mutta ahdistus tarttuu pienempiinkin huoliin ja paisuttaa ne uskomattomiin mittasuhteisiin.
Olen aina ollut kyllä ailahtelevainen mutta nyt kun ollut paljon stressiä viimeiset 2-3 vuotta niin pääni on ihan sekaisin. Stressi vaikuttaa niin itselläni. Yritän meditoida, lukea kirjoja, olla selvinpäin, syödä terveellisesti mutta yhtenä hetkenä päässä napsahtaa jokin ja alan sitten ahdistumaan, itkemään ja etsimään jotain joka helpottaisi oloa.
Nämä kaudet vain ovat niin raskaita, etten vain kestä. Ensimmäiset tällaiset jaksot alkoivat 13-vuotiaana ja siitä eteenpäin olen ollut enemmän ja vähemmän tasapainoinen. Kotona oli paljon ongelmia lapsuudessa, jotenkin se kai vaikutti minäkuvaani, ristiriitaiseen minuuteen.
Ap