Miksi polyamoristit väittävät että monogaamisessa suhteessa yhden oletetaan täyttävän kaikki tarpeet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua taas ihmetyttää, miksi hiihtomonoamoristi on niin seksipakkomielteinen, että haluaa rajoittaa kumppaninsa seksuaalisuuden kahdenväliseksi? Miksi se raja asetetaan juuri seksiin? Pölynimuriamoristi sen sijaan käsittää, että seksuaalisuus on vain yksi ulottuvuus suhteessa.

En keksi muuta selitystä kuin yksiavioisten epävarmuus, kaavoihin kangistuminen, omistamisenhalu ja ehkä liioiteltu tautien pelko (joista kaikista kannattanee pyrkiä eroon henkisen kasvun kautta).

Kun mainitset epävarmuuden niin oletko lähestynyt asiaa siitä kulmasta, että se polyamoristi ei siedä ajatusta, että olisi hetkeäkään kokonaan yksin. Monta päällekäistä suhdetta todennäköisesti eivät pääty samaan aikaan. Aina on joku lohduttaja. Kertooko tuo itsevarmuudesta?

Minä olen vapaassa suhteessa, ja kaikkein mieluiten olen yksin. Seksi ei ole minulle ylipäätään kovin tärkeä asia enkä sitä aktiivisesti etsi.

Eli ulkoistit seksin parisuhteestasi? Mielestäni hyvä ratkaisu, jos seksi ei sinulle ole tärkeää mutta haluat kuitenkin kumppanisi kanssa parisuhteen. Muutenkin seksin tai jonkin sen ulottuvuuden (esim anaaliseksin) ulkoistaminen on mielestäni täysin ok, jos se on kaikille osapuolille läpinäkyvää. Mutta tässä keskustelussa on ehkä nostettu esiin, että nimenomaan monogamisissa suhteissa keskityttäisiin vain seksiin. Mielestäni vaikuttaa silti siltä, että kaikki vastanneet avoimissa suhteissa olevat nimenomaan ulkoistavat jotain seksiin liittyvää. Kysymys kuuluukin siis, oletko valmis siihen, että puolisosi antaa sivusuhteilleen ystävyyden ja rakkauden tunteita myös? Eli niitä samoja "hyvää yötä kulta" viestejä, kuin sinäkin saat?

Itse olisin nimenomaan ok, jos kumppani haluaa sitä seksiä harrastaa muidenkin kanssa (ja harrastaakin, vaimonsa). Sen sijaan kumppanini rakkautta en haluaisi jakaa, vaikka tällä hetkellä jaankin.

Miksi sitten jaat?

Sitäpä tässä olen miettinyt. Että joillekin kai sopii, kun heillä on avoin suhde, mutta itselleni ei kyllä tämä taida sopia.