Lue keskustelun säännöt.
Ignooraaminen somessa - työpaikkakiusaamisen muoto?
08.02.2022 |
Viesti kopioitu toisesta ketjusta:
"Kaikki työkaverit seuraavat toisiaan somessa. Käyvät kehumassa toisiaan somessa ja jos työyhteisön tilillä julkaistaan jotain heidän tekemäänsä, niin ovat heti tykkäämässä ja kommentoimassa "voi kun sä oot meidän työpaikan voimapesä ja saat kaikkea upeaa aikaiseksi, ihana tiina!". Jos työyhteisön tilillä julkaistaan jotain minun tekemääni työhön liittyvää, niin eivät koskaan tykkää eivätkä kommentoi.
Pahimpia ovat nämä, kun julkisesti saatetaan kiittää kaikkia muita nimeltä, mutta minut on aina unohdettu tuolta nimilistalta..."
Pitävätkö muutkin tällaista ignooraamista somessa työpaikkakiusaamisen yhtenä muotona? Tottakai vapaa-ajalla saa tehdä mitä haluaa, mutta monella alalla some on jo osa työtä/somessa ollaan ns. työprofiililla. Luulin olevani ainoa, jolla on tällaista. Työpaikassamme on pieni naisporukka, jotka hehkuttavat somessa vain toistensa saavutuksia. Jos joku toinen työyhteisössä saa vaikka tunnustusta hyvin tehdystä työstä, niin eivät reagoi mitenkään.
Kommentit (212)
Minkä ihmeen takia pitäisi olla somessa, kun se on tuollainen nurkkapatrioottinen kiusaajien kehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, annatteko somessa tapahtuville tykkäyksille noin ison merkityksen??
Kyllä. Nykypäivän kiusaaminen yhteisöissä tapahtuu pitkälti somessa - niin yksityis- kuin työelämässäkin.
Ääh.. yleensä niistä työhön liittyvistä somejutuista ei ole kukaan edes kiinnostunut.
Ihmiset, älkää peilatko elämäänne Somen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, annatteko somessa tapahtuville tykkäyksille noin ison merkityksen??
En. Totean häijysti, että siinäpähän tuokin paljasti itsensä ja oman kaksinaamaisuutensa. Nämä kun eivät tajua sitä, että joidenkin mielenrauhaa tuo ei häiritse, itse vain paljastavat typeryyttään itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia pitäisi olla somessa, kun se on tuollainen nurkkapatrioottinen kiusaajien kehto?
Nämä tekevät kaveripyyntöjä. Mutta eivät tajua sitä, ettei se välttämättä kiinnosta. Eikä sitä voi sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko olla somessa. Se on oma valinta. Itse käyn töissä, en ole somessa ollenkaan, ei kiinnosta. Oma aikani on vain minun aikaani, ei työkavereiden, eikä minun oma aikani kuulu työnantajalle eikä työkavereille ollenkaan. Minusta ihmiset ovat niin lapsellisia työelämässä että en halua olla näiden lapsellisten ihmisten kanssa missään tekemisissä omalla ajallani. Töissä käyn, koska on pakko, elämä täytyy rahoittaa jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös oma kokemus samasta, aivan juuri kuten monet täällä kuvailevat. Työpaikoilla olen ollut aina tykätty ja olen varsin sosiaalinenkin, tykkään kyllä jutella kollegoiden kanssa jne.
Mutta sen verran introvertti olen, että en oikein jaksa työpaikan ulkopuolisia bileitä, joten sosiaalisuuteni rajoittuu työajalle. Oliko se sitten syynä että minua alettiin myös eristämään, loppuaikoina kukaan ei koskaan tykännyt mistään somepäivityksistäni, minua ei ikinä kehuttu vaikka työpanokseni oli kaikkien nähtävissä, minua ei kutsuttu enää palavereihinkaan ja monia asia oli todella hankalaa kun tuntui että olen työyhteisössä aivan yksin.
Oli pakko lähteä. Tuosta on pari vuotta ja nyt uudessa työssä on taas normaali, terve ilmapiiri.
Yhteenvetona: kyllä se somessa ignooraaminen on oikeasti yksi kiusaamisen muoto. Se vaan on ulkopuolisille huomaamatonta ja siksi se on aika julma mutta tehokas tapa eristää.
Työpaikkakiusaaminen on usein "hiljaista" toimintaa. Tiedon panttaamista ym.
T. Työpaikkakiusattu (ja edelleen kiusataan)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin omasta kynästä. Omalla työpaikalla tähän tilanteeseen johti huono johtaminen - alettiin palkata vain nuoria naisia, jotka alkoivat muodostaa omia kuppikuntiaan, alkoi keskinäinen kilpailu nokkimisjärjestyksestä ja ryhdyttiin sulkemaan vanhempaa porukkaa ulos. Tuloksena se, että kaikki pätevämmät alkoivat vähitellen lähteä.
Kun huomautin asiasta, esimies haukkui minut narsistiksi, käski käymään psykologilla ja lopetti sitten itsekin kaikki päivitysteni tykkäämiset. Tätä jatkunut jo hyvin pitkään. Sanomattakin selvää, että kun mahdollisuudet avautuvat, vaihdan heti, ja kun olen vapaa, en epäröi kertoa tästä hyvinkin julkisesti.
Työpaikkaa voidaan edustaa somessa. Jos yrityksen johto antaa yksityishenkilöille vapauden puuhata omiaan firman nimissä, siitä ei hyvä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko olla somessa. Se on oma valinta. Itse käyn töissä, en ole somessa ollenkaan, ei kiinnosta. Oma aikani on vain minun aikaani, ei työkavereiden, eikä minun oma aikani kuulu työnantajalle eikä työkavereille ollenkaan. Minusta ihmiset ovat niin lapsellisia työelämässä että en halua olla näiden lapsellisten ihmisten kanssa missään tekemisissä omalla ajallani. Töissä käyn, koska on pakko, elämä täytyy rahoittaa jotenkin.
Kommentoit nyt aiheen ohi.
Jos on työyhteisö x ja siinä kaikilla some, jota käyttävät samaan tapaan. Jos osa on niitä jotka taputtelevat toisiaan selkään ja palkitsevat hyvästä työstä ja kommentoivat/tykkäilevät toistensa someen jatkuvasti, mutta joku tai jotkut jätetään systemaattisesti ulkopuolelle, kyllä se eristämistä eli kiusaamista on.
Sehän on loistava mahdollisuus kiusaajille, kun somessa jaa oikein julkisesti eristää toisen. Uskon, että moni kiusaaja tekee tätä todella tietoisesti, ei ole mikään vahinko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kiinnittäsi mitään huomiota johonkin työpaikan kehumisrinkiin. Ällöä.
On kiusaamista.
Minä teen somessa töitä omalla nimelläni olevalla ammattiprofiililla. Tyyliin, että olen OpettajaOuti ja teen töitä Esimerkin yläasteen somealustoille. Minulla on seuraajia paljon enemmän kuin keskivertotyökavereillani ja tämä sapettaa monia. Osa on ihan suoraan sanonut, että eivät tykkää, kun en heidän tykkäyksiään näytä tarvitsevan. Kateudestahan tuossa on kyse.
Eristämistähän se on ja ihan tietoinen kannanotto, jos koskaan ei tykätä toisen julkaisuista tai oteta kaveriksi, vaikka kaikki muut työkaverit olisivat kaverilistalla.
Ja ketkä muka väittävät, etteivät tiedä, onko jollakin facebookia tai instaa. Menee pari sekuntia googlata työkaverin etunimi + sukunimi, jolla löytää esim. facebookin nopeasti. Tai jos työkaveri tykkää työpaikan julkaisuista, niin löytyyhän hän sitäkin kautta.
Vierailija kirjoitti:
En kiinnittäsi mitään huomiota johonkin työpaikan kehumisrinkiin. Ällöä.
Kenen sijassa et siis kiinnittäisi? On se helppo sanoa, ellei itse ole tuo porukan ulkopuolelle jätetty.
Vierailija kirjoitti:
Eristämistähän se on ja ihan tietoinen kannanotto, jos koskaan ei tykätä toisen julkaisuista tai oteta kaveriksi, vaikka kaikki muut työkaverit olisivat kaverilistalla.
Ja ketkä muka väittävät, etteivät tiedä, onko jollakin facebookia tai instaa. Menee pari sekuntia googlata työkaverin etunimi + sukunimi, jolla löytää esim. facebookin nopeasti. Tai jos työkaveri tykkää työpaikan julkaisuista, niin löytyyhän hän sitäkin kautta.
Samaa mieltä, että kyllä se on ihan tahallista. Turhaa inistä, etten tiennyt ettei sillä ole facebookia tai etten ole nähnyt mitään sen päivityksiä. Mutta noiden taaksehan sitä sitten mennään ja ollaan olevinaan viattomia.
Meillä on just tätä :D
"Olit kyllä järjestänyt niin hienon esityksen tänään! Onni on, kun saa olla sinun työkaverisi, Sari!<3" (Siirin esityksestä ei sanota mitään, vaikka se oli huolella tehty ja hyvä)
"Maija Mallikas on henkilöiden Tuuli Tomera, Sanna Säihkyvä ja Ulla Upea seurassa. Tänään käytiin työporukalla syömässä onnistuneen projektin kunniaksi. Tehtiin yhdessä tosi hienoa jälkeä." (Siiri Syrjittykin oli tekemässä tuota projektia, mutta häntä ei mainita eikä edes kutsuttu syömään. Siiri kuitenkin näkee tuon julkaisun somesta ja työkaverit tietävät sen.)
Ne tutut vasta outoja ovatkin jotka pyytävät kaveriksi, mutta eivät reagoi mihinkään. Itse en lähetä kaveripyyntöjä.
Ihme kyyliä. Mutta olenkin siellä eri sivustojen takia, en ihmisten. Viestitellään joidenkin kanssa yksityisesti ja jotkut haluaisivat puhua koko ajan. Minulla on varatili silloin kun en halua puhua.