Lue keskustelun säännöt.
Miksi ennen vanhaan valmis ruisleipä laitettiin katon orrelle roikkumaan?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se kuivunut leipä sitten käytettiin?
Kuten leipää käytetään.
Ookoo. Onhan tuota kuivatettua leipää tullut lapsena syötyä, mutta oli kuivattu ohuina siivuina. Sitä vain mietin että laitettiinko liemiruokaan vain sekaan. Palasiksi sahalla?
kokonaisena. silloin oli yksi iso lautanen josta koko perhe söi. sitä ei koskaan pesty vaan ruokaa jätettiin aina seuraavan aterian juureksi. koska valaistus oli huono oli parempi että kaikki istuu lattialla syömässä samasta.
kiikkustuolin tulo oli läpimurto jolloin siirryttiin omiin kulhoihin.
Mä muistan Hovimäki tv-sarjassa, kun torppariperheet söivät puuroa ja soppaa koko perhe samasta isosta kulhosta. Omat puulusikat vain oli. Sitten jossain 1800-luvun puolivälin hujakoilla kyläkoulun opettajattaren kehotuksesta siirtyivät käyttämään omia kulhoja. Siinä taisi olla myös joku kulkutauti tätä päätöstä avittamassa. Jääräpäisimmätkin isännät ja emännät tajusivat, että tauti tarttuu helpommin, jos syödään samasta kulhosta sairastuneiden kanssa. En tosin ole kyseistä sarjaa katsonut varmaan pariin vuosikymmeneen, joten voi olla että muistan tuon kulkutautijutun väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyäänkin kannattaa kuivattaa leipää eikä pistää bioastiaan. Kuivaa ruisleipää, levitettä päälle. Vähän kuin hapankorppua.
Jauhot säilyivät paremmin leipänä kuin jauhoina kosteassa aitassa. Orrella leipä kuivui, kuiva leipä oli helppo ottaa myös evääksi. Ruoka oli kovin nestevoittoista, puuroa, keittoa, velliä. Kuivaa leipää kastettiin ruokaan ja se pehmeni, vanhuksille saatettiin pehmentää vedessä. Leipä leivottiin syksyllä kun vilja oli jauhettu.
Vierailija kirjoitti:
Jauhot säilyivät paremmin leipänä kuin jauhoina kosteassa aitassa. Orrella leipä kuivui, kuiva leipä oli helppo ottaa myös evääksi. Ruoka oli kovin nestevoittoista, puuroa, keittoa, velliä. Kuivaa leipää kastettiin ruokaan ja se pehmeni, vanhuksille saatettiin pehmentää vedessä. Leipä leivottiin syksyllä kun vilja oli jauhettu.
hiirtäkin on vaikea kalastaa sieltä jauhosäkistä kun sukeltavat pohjaan. pitää puukottaa koko säkki ja sitten se ei enää pidä jauhoja.
"Tämä liittyy rakentamiseen sikäli, että lännessä leivinuuni ja tuvan lämmitykseen käytetty uuni olivat erilliset. Idässä, missä uuni lämpeni huoneen lämmityssyistä päivittäin, syötiin useammin vastapaistettua leipää"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se oli vain sisustuselementti.
Sen ajan Länsi-Suomalaista bohoa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi leivottiin niin harvoin? Oliko väki niin laiskaa että kerralla koko vuoden leivät?
No kun viljaa oli saatavissa vain sen puinnin jälkeen.
Ei ollut kauppoja, saati marketteja, joista ostaa jauhoja.
Eikö teille ääliöille mitään ole opetettu edes Suomen lähihistoriasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leipään tehtiin nälkävuosina reikä keskelle, koska haluttiin säästää taikinaa. Aleksis Kivi keksi, että leivän voi reiästä ripustaa katossa joutilaana oleviin orsiin. Leivät toimivat paitsi koristeina ja tuoksun tuojina pirttiin, myös iltojen ilona lasten ja vanhempienkin kilvoitellessa siitä, kuka korkeimmalle hyppää ja saa palan varrasleipää haukatuksi.
Vierailija kirjoitti:
Jauhot säilyivät paremmin leipänä kuin jauhoina kosteassa aitassa. Orrella leipä kuivui, kuiva leipä oli helppo ottaa myös evääksi. Ruoka oli kovin nestevoittoista, puuroa, keittoa, velliä. Kuivaa leipää kastettiin ruokaan ja se pehmeni, vanhuksille saatettiin pehmentää vedessä. Leipä leivottiin syksyllä kun vilja oli jauhettu.
Katossa leipä säilyi hyvin, siellä aina kuivin ja lämpimin ilma. Lisäksi katossa olevat leivät olivat kotieläinten ulottumattomissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun mummi vielä vanhoilla päivilläänkin teki rieskaa orrelle. Ne melkeinpä oli enemmän koristeena kuin elintarvikeena. Maitohampaat sai kyytiä kun niitä kivikovia rieskoja yritti purra. Rieskan paloja liotettiin vedessä ennen syöntiä että pehmenivät edes vähän.
Vierailija kirjoitti:
Nykyäänkin kannattaa kuivattaa leipää eikä pistää bioastiaan. Kuivaa ruisleipää, levitettä päälle. Vähän kuin hapankorppua.
Kiveksi kovettunut ruisleivän kantapala on vähän kovempi vastustaja kuin ohut hapankorppu. Hyvää se on jos hampaat kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jauhot säilyivät paremmin leipänä kuin jauhoina kosteassa aitassa. Orrella leipä kuivui, kuiva leipä oli helppo ottaa myös evääksi. Ruoka oli kovin nestevoittoista, puuroa, keittoa, velliä. Kuivaa leipää kastettiin ruokaan ja se pehmeni, vanhuksille saatettiin pehmentää vedessä. Leipä leivottiin syksyllä kun vilja oli jauhettu.
Katossa leipä säilyi hyvin, siellä aina kuivin ja lämpimin ilma. Lisäksi katossa olevat leivät olivat kotieläinten ulottumattomissa.
Russakat🤭😳🤢kävivät varmaan niitten leipien päällä hyppimässä/ kakkimassa
Paras paikka säilyttää leipää oli oressa. Liha oli suolassa saavissa samoin puolukat ne sai vähän jäätyä oli vain parempaa. Entisajan elintarvike säilytys suolaus, kuivaus, siinä ne melkein oli kala myös suolattiin. Mummoni suolasi lihat näin keitti saunan padassa veden kiehuvaksi kaatoi sen korvoon eli saaviin. Sitte suolaa veden sekaan kuumassa vedessä suola suli. Sitte kuori perunan pudotti sen saaviin jos peruna kellui oli suolaa tarpeeksi. Jos taas peruna upposi pohjaan lisättiin suolaa. Kun suolavesi jäähtyi upotettiin lihat sinne. Saavi eteiseen kylmään komeroon talvella tosi kylmä. Siellä lihat säilyi kesät talvet. Kun lihaa käytettiin lihapala laitettiin kylmään veteen että liika suola lähti pois. Mitä isompi pala sitä kauemmin vedessä pidettiin. Sitte lihaa uuniin karjalanpaisti tyyliin. Mummoni tuvan leivinuuni lämmitettiin joka viikko. Talvella joka päivä. Pullat, kakut, piirakat, kalakukot, laatikko ruuat tehtiin siinä. Oli muuten uskomattoman hyviä ruokia. Väkeä oli paljon olihan maalaistalossa syöjiä. En ole sen jälkeen missään saanut niin hyviä leipomuksia. Mummoni eli ikänsä Pohjois-Karjalassa. Siellä osattiin piirakat, sultsinat, ja vatruskat tehdä. Täytyy aina Pohjois-Karjalaan mennä et niitä herkkuja saa. Joensuun torilta herkkuja löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi leivottiin niin harvoin? Oliko väki niin laiskaa että kerralla koko vuoden leivät?
Mietipä hetki, millain prosessi on jauhaminen (jep jep, ei ostettu jauhoja kaupasta), taikinan tekeminen, leivinuunin lämmitys jne. ja pohdi sitten, miksi ihmeessä tuota ei tehty kerran viikossa.
Mitenkähän sitten Itä-Suomessa tuo prosessi on onnistunut viikoittain? Niitä uuneja on jouduttu lämmittämään Länsi-Suomessakin päivittäin, koska muuta lämmitysmuotoa ei ole ollut, joten ihmetyttää erityisen paljon tuo, miksi uuninlämpöä ei ole voitu käyttää leipomuksissa kuin tuo kerta, kaksi vuoteen.
Monessa maassa ripustetaan nykyäänkin ruokia katosta roikkumaan hiirien takia.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että jo 1850-luvulla Suomen metsät oli hävitetty, ei ollut polttopuita navetan nurkalla. Leivinuunin kunnollinen lämmittäminen kerran viikossa olisi ollut melkoista tuhlausta.
Ne uunit on pitänyt lämmittää kuitenkin päivittäin, koska muuta lämmitysmuotoa ei ole ollut olemassakaan. Ei ollut kaasua sähköstä puhumattakaan, joten mitä ihmettä sinä sönkötät?
Vierailija kirjoitti:
Muistan lapsuudesta että leivästä vuoltiin lastuja ja voita päälle tai topattiin sianlihasta paistettaessa irtautuneeseen rasvaan.
Oli hyvää.
Kaupassa on myytävänä leipälastuja nykyään, ihan samanlaisia kuin silloin.
En kerro ikääni.🤪
Sen nimi on tirripaisti....En kerro ikääni....😁😁
Vierailija kirjoitti:
No sen takia, kun leivässä oli se reikä, niin se orsi oli oikeastaan ainoa järkevä tapa säiyttää sitä leipää.
Minä halusi lapsena syödä juuri sen"reiän"....
Se olis ollut ällöä jos ne olis pinottu lattialle. Lisäksi torpat oli niin pieniä että senkin leipäkasan päällä olis joku joutunut nukkumaan.
Huonohampaiset ja hampaattomat murustivat kovat leivät leipähöylällä sopivan pehmoiseksi muruksi, että pystyivät syömään.