Miksi ennen vanhaan valmis ruisleipä laitettiin katon orrelle roikkumaan?

Minun lapsuudenkodissa on vielä sellainen iso uuni, sanottanneeko tuota nykyään leivinuuniksi, mutta meillä kutsutaan ihan vaan uuniksi. Sellainen useamman kuutiometrin jytky, jonka nurkassa on vielä "piisi", jossa ennen vanhaan kuulemma poltettiin päreitä huoneen valaistusta varten, ei kyllä käytetty enää minun lapsuudessa. Silloin oli jo aluksi öljylamput ja myöhemmin saatiin sähköt. No nyt jo alkaa eksyä aiheesta...

Kyllä sitä uunia talvella lämmitettiin aikalailla joka päivä, ettei tullut kylmä, ja uunia käytettiin myös ruuanlaitossa monin tavoin, leivoksiakin paistettiin, ja varmaan joskus ennen leipääkin. Kesällähän sitä ei lämmitetty oikeastaan koskaan, koska olisi tullut liian kuuma. Ja ehkäpä siksi tehtiin ennen leipiä varastoon orsille, ettei tarvi sitten kesällä hikoilla talossa.

Minun lapsuudessa ei kyllä juuri leipiä tehty juurikaan itse vaan ostettiin kaupasta. Rukiiset reikäleivät kyllä kovettuivat aika pian. Niistä saatiin huonohampaisillekin syöntikelpoista tekemällä ainakin paria eri ruokalajia, joita kutsuttiin leipäkeitoksi, ja toista leipämaidoksi. Leipäkeitto oli paloiksi leikatusta ruisleivästä tehtyä puuroa, johon laitettiin vaan leipää, voita ja maitoa, ja keiteltiin pehmeäksi. Leipämaidon varmaan arvaakin jo, leipäpaloja keiteltiin maidossa pehmeäksi, tuloksena sellaista keiton tapaista jossa oli maidon seassa pehmeitä leivänpaloja.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että jo 1850-luvulla Suomen metsät oli hävitetty, ei ollut polttopuita navetan nurkalla. Leivinuunin kunnollinen lämmittäminen kerran viikossa olisi ollut melkoista tuhlausta.

Kyllä se leivinuuni maalaistalossa yleensä lämmitti samalla taloa siinä kuin pönttöuunitkin. Pakkasilla taloa oli pakko lämmittää puilla joka päivä, paukkupakkasilla jopa pari kertaa päivässä.

Meillä äitini leipoi ruisleipää ym. kerran viikossa ja kun leivinuunia lämmitettiin, niin silloin ei tarvinnut leivinuunin vieressä olevaa hellaa lämmittää niin paljon kuin normaalisti. Talvella leivinuunia käytettiin usein nimenomaan sekä ruuanlaittoon ja leivontaan ja samalla keittiö pysyi lämpöisenä. Kesäisin saatettiin ostaa kaupasta valmisleipää, mutta usein lauantaina kuitenkin leivinuunia lämmitettiin niin, että siinä paistettiin pullaa, mustikkapiirakoita ja laitettiin laatikoita hautumaan sinne. 

Lapsuudekodissani ei siis ollut mitään muuta lämmitysmuotoa kuin puulämmitys. Puukuorma meille tuli syksyllä pihaan ja oli aikamoinen urakka saada kannettua iso liiteri täyteen polttopuuta.

Kaasuliesi meillä oli kahvin keittoa ja ruuanlaittoa varten (käytettiin eniten kesällä), mutta sen yhteydessä olevaa uunia meillä ei käytetty, koska se oli paistokyvyltään surkea. 

Kun leivinuuni lämmitettiin meillä, niin siitä hyödynnettiin lämpö tehokkaasti: Ensin paistettiin kovimman lämmön vaativat paistamiset (piirakat, rieskat jne.) ja viimeisenä laitettiin uuniin hautumaan laatikkoruuat. Muistan hyvin sellaisenkin asian, kuinka edellisenä päivänä lämmitetystä uunista otettiin aamulla nauriita. Ne oli jätetty uuniin yön yli hautumaan ja aamulla ne olivat niin pehmeitä, että naurista pystyi lusikalla syömään (oli hyvää). 

N.61

Vierailija kirjoitti:

Miksi leivottiin niin harvoin? Oliko väki niin laiskaa että kerralla koko vuoden leivät?

Ei, vaan työtä oli niin paljon, että sitä tehtiin jaksottaen. Se on tehokkaampaa kuin nysvätä joka päivä samat miljoona juttua aina uudestaan.

Pyykki pestiin muutaman kerran vuodessa, leipää leivottiin kerralla kuukausiksi, pirtti siivottiin jouluksi ja juhannukseksi ja miehet viettivät suuren osan ajastaan makoillen ja syljeskellen.

Emännän työ ei lopu koskaan, mutta isännällä on aikaa torkahtaa joka aterian päälle. Ja sama näkyy yhteiskunnassa edelleenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi leivottiin niin harvoin? Oliko väki niin laiskaa että kerralla koko vuoden leivät?

Ei, vaan työtä oli niin paljon, että sitä tehtiin jaksottaen. Se on tehokkaampaa kuin nysvätä joka päivä samat miljoona juttua aina uudestaan.

Pyykki pestiin muutaman kerran vuodessa, leipää leivottiin kerralla kuukausiksi, pirtti siivottiin jouluksi ja juhannukseksi ja miehet viettivät suuren osan ajastaan makoillen ja syljeskellen.

Emännän työ ei lopu koskaan, mutta isännällä on aikaa torkahtaa joka aterian päälle. Ja sama näkyy yhteiskunnassa edelleenkin.

Meillä päin isännät ryynäsi kyllä metsätöissä ja vapaa-ajalla tekivät kotihommia pottu- ja heinäpelloilla, navetassa, omassa metsässä ja liiterissä valmistelemassa polttopuita seuraavaksi talveksi, remontointia, talvella lumitöitä jne.. no joo ehkä välillä oli aikaa vähän torkahtaakin, mutta kyllä yleensä molemmat vanhemmat oli aikalailla koko ajan jossain työn touhussa ja me lapsetkin osallistuttiin sen verran mitä pystyttiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi leivottiin niin harvoin? Oliko väki niin laiskaa että kerralla koko vuoden leivät?

Ei, vaan työtä oli niin paljon, että sitä tehtiin jaksottaen. Se on tehokkaampaa kuin nysvätä joka päivä samat miljoona juttua aina uudestaan.

Pyykki pestiin muutaman kerran vuodessa, leipää leivottiin kerralla kuukausiksi, pirtti siivottiin jouluksi ja juhannukseksi ja miehet viettivät suuren osan ajastaan makoillen ja syljeskellen.

Emännän työ ei lopu koskaan, mutta isännällä on aikaa torkahtaa joka aterian päälle. Ja sama näkyy yhteiskunnassa edelleenkin.

Et kyllä takuulla ole maatalon kasvatti...Ei meillä isä koskaan ehtinyt aterian " päälle maata". Metsätöitä, maanviljelystä,  talvella kovat lumityöt....lista on pitkä. Joka viikko siivottiin, joka viikko leivottiin, pyykit myös piti pestä säännöllisesti , mistä ihmeestä luulet esim. 5 henkisessä perheessä olevan kaikilla niin suunnaton määrä vaatteita ettei kerran viikossa pesty....Eikä minun isäni kylläkään koskaan syljeskellyt... " nysvätä joka päivä" , voi asian niinkin kuvata , mutta kyllä lehmät aamuin, illoin piti lypsää ja muutkin eläimet hoitaa. Herää nyt kysymys, mistä ihmeestä olet vetänyt kyseisen kirjoituksesi...kysyn nyt aivan mielenkiinnosta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi leivottiin niin harvoin? Oliko väki niin laiskaa että kerralla koko vuoden leivät?

 

Mietipä hetki, millain prosessi on jauhaminen (jep jep, ei ostettu jauhoja kaupasta), taikinan tekeminen, leivinuunin lämmitys jne. ja pohdi sitten, miksi ihmeessä tuota ei tehty kerran viikossa.

 

tässä on nyt jotain selityksen makua.

No, kokeillaanpa tätä, sellaisenaan säilyttäessä, ne viljan jyvät olisivat olleet hiirien, rottien ja muiden elänten tavoitettavissa, ja ulosteillaan pilattavissa. Parempi jauhaa kerralla ja tehdä paljon säilyvää leipää, kuin kokeilla pilaantuuko jauhot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että jo 1850-luvulla Suomen metsät oli hävitetty, ei ollut polttopuita navetan nurkalla. Leivinuunin kunnollinen lämmittäminen kerran viikossa olisi ollut melkoista tuhlausta.

Kyllä se leivinuuni maalaistalossa yleensä lämmitti samalla taloa siinä kuin pönttöuunitkin. Pakkasilla taloa oli pakko lämmittää puilla joka päivä, paukkupakkasilla jopa pari kertaa päivässä.

Meillä äitini leipoi ruisleipää ym. kerran viikossa ja kun leivinuunia lämmitettiin, niin silloin ei tarvinnut leivinuunin vieressä olevaa hellaa lämmittää niin paljon kuin normaalisti. Talvella leivinuunia käytettiin usein nimenomaan sekä ruuanlaittoon ja leivontaan ja samalla keittiö pysyi lämpöisenä. Kesäisin saatettiin ostaa kaupasta valmisleipää, mutta usein lauantaina kuitenkin leivinuunia lämmitettiin niin, että siinä paistettiin pullaa, mustikkapiirakoita ja laitettiin

Maalaistalossa kyllä ne isännät makaamisensa lomassa kaatoivat metsästä puut, pilkkoivat , liitereissä kuivumassa.  Ei kerran vuoteen tilattu jostain halkokauppiaalta.

Vierailija kirjoitti:

Niitä leivottiin harvoin ja saatiin kuivana säilymään paremmin.

Ja hiiret ei päässeet niin helposti ja tietysti poissa jaloista. Isäni aina sanoi et ruisleivän pitää olla 3 päivää vanhaa. Sitten on kypsää. Tuore ruisleipähän onkin sellaista mössöö kunnes tekeytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi leivottiin niin harvoin? Oliko väki niin laiskaa että kerralla koko vuoden leivät?

 

Juu. Ei ne tehny mitään. Kerran vuodessa leipo ja muuten pötköttivät uuninpankolla.

T: Veeti Kalliosta

Ja jotkut köyhemmät toi niille ruokaa pirttiin, selässä oli sellainen tuohesta tehty kontti ja siinä kuljetettiin ruuat. Kesällä kulkivat kävellen ja talvella suksilla.

Vierailija kirjoitti:

Miten se kuivunut leipä sitten käytettiin?

Se syötiin.

Eikö kuivunut ruisleipä ollut kovaa känttyä? Meni hampaat poikki? 

Vierailija kirjoitti:

Olivat varmaan paksun pölyn peitossa.🤢

Tuvat eivät olleet pölyisiä, koska pöliseviä tekstiilejä ei ollut ja tavaraa muutoinkin niukasti. Huoneet pidettiin siisteinä.

Ruoka-aitat olivat puhtaita ilmavia tiloja, eikä niissä oleskeltu.

Vierailija kirjoitti:

No sen takia, kun leivässä oli se reikä, niin se orsi oli oikeastaan ainoa järkevä tapa säiyttää sitä leipää.

Itseasiassa nuo katossa olleet orret keksittiin noiden leivissä olleiden reikien takia, ennen orsien keksimistä nuo leipien reiät herättivät lähinnä kummastusta.

Ruisleivät kun otettiin uunista,ne piti laittaa nojaamaan pystyasentoon vaikka uunin reunaa vasten.Tämä oli tärkeä toimenpide.Tuoretta leipää ei saanut syödä kuin vähän,ettei tule vatsakipuja. Ruisleipää paistettaessa tuli hyvin kirpeä tuoksu,sanottiin että "on tikua". Leivinuunin koko kerrottiin leivissä. Kahdeksan leivän uuni jne.

Eläkääpä pelkällä leivällä ja likkukaa monta tuntia päivässä. Menekki on sellainen, ettei mahdu koko vuoden leivät kattoon. 

Oletteko kokeilleet elää koskaan pelkällä kaurapuurolla? Yksi ihminen syö sitä pari kattilallista päivässä. Menekki on älytön, jos ei ole muuta lisäksi. Sillä ei edes säästä rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kuivunut ruisleipä ollut kovaa känttyä? Meni hampaat poikki? 

Saattoi olla. Googlaa leipäressu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi leivottiin niin harvoin? Oliko väki niin laiskaa että kerralla koko vuoden leivät?

 

Mietipä hetki, millain prosessi on jauhaminen (jep jep, ei ostettu jauhoja kaupasta), taikinan tekeminen, leivinuunin lämmitys jne. ja pohdi sitten, miksi ihmeessä tuota ei tehty kerran viikossa.

 

tässä on nyt jotain selityksen makua.

No, kokeillaanpa tätä, sellaisenaan säilyttäessä, ne viljan jyvät olisivat olleet hiirien, rottien ja muiden elänten tavoitettavissa, ja ulosteillaan pilattavissa. Parempi jauhaa kerralla ja tehdä paljon säilyvää leipää, kuin kokeilla pilaantuuko jauhot.

Jauhoina se Päätalon Riitukin viljansa sai. Lue Kunnan jauhot -kirja, jos et usko.

Vierailija kirjoitti:

Miten se kuivunut leipä sitten käytettiin?

Se syötiin

>>Miten se kuivunut leipä sitten käytettiin?<<  >>saunan lämmitykseen<<

Off Topic:

Vanhassa Neuvostoliitossa leivän naurettavan alhainen hinta oli kirjattu lakiin ja hinta oli oleellisesti karjan rehua edullisempi. Eräs kolhoosin virkailijoista sai 'ahaa!' -elämyksen ja alkoi tilata tonnikaupalla leipää karjalle rehuksi. 



 - Ongelmaksi muodostui se, että kolhoosin tuottavuus oli oleellisesti parempi kuin vastaavilla kolhooseilla samalla alueella ja asia päätyi tutkintaan.

Sen sijaan, että kyseisen kolhoosin toimintatapoja olisi jaettu muillekin, kuin esimerkkinä, tässäkin tapauksessa innovatiivisyydestä ja aloitteellisuudesta rangaistiin.

Täällä elettiin maaorjuudessa. Päivät menivät kartanon töissä. Omat työt tehtiin yöllä.