Lue keskustelun säännöt.
Miehen kanssa kaikki on loistavasti max 4 päivää. Sen jälkeen ihan hirveää. Mitä ihmettä?
08.02.2022 |
Kun olemme erossa joitakin päiviä, tuntuu kuin kaikki olisi kohdillaan. On hauskaa, tulemme juttuun, hoidamme toisiamme ja priorisoimme kotityöt, paljon läheisyyttä, kokkaillaan jne.
Ei ole mitään ongelmia, ilmassa huokuu välittäminen ja yhteinen läsnäolo.
Mies jopa puhui talon ostamisesta yhdessä (molemmille kerrokset kun kuitenkin yksityisyyttä kaipaamme myös mutta myös yhteinen makkari). Katsoimme ja suunnittelimme eteenpäin.
Me rakastamme toisiamme mutta kun olemme liikaa yhdessä jotain tapahtuu - en tiedä mitä. Tätä tämä on ollut aina, useamman vuoden ja me kyllä tunnistamme ilmiön, osaamme myös ottaa etäisyyttä.
Jompi kumpi meistä siis alkaa ärsyyntymään, se alkaa hiljalleen. Lopulta mies alkaa töksäyttelemään ja vinoilemaan, minuakin alkaa ahdistamaan ja ärsyttämään.
Lopulta joko riitelemme tai emme puhu ollenkaan.
Mies ei esimerkiksi onnittele esim töiden saamisesta vaan pitää minut emotionaalisesti etäällä. Menee nukkumaan jättäen ilmapiirin kylmäksi ja lannistavaksi, ei toivottele hyviä öitä.
Asiat kääntyy päälaelleen kun olemme yhdessä päiviä. Kaikki on ihan todella hyvin ja sitten tulee seinä vastaan, ihan turhaan. Ilmapiiristä tulee sellainen, että täytyy olla varuillaan ja tuntuu, että jokaista sanaansa täytyy miettiä ettei joko kuulosta typerältä tai sitten loukkaa vahingossa.
Sitten lähden päiviksi pois kuvioista.
Myöhemmin tämä kaikki alkaa uudestaan.
Nyt olen taas lannistunut, että pitääköhän mies minusta edes enää ja kaikki suunnitelmat ovat jäissä, ehkä. Mitään olennaista ei ole edes tapahtunut, meidän kemia on jotenkin haastavaa ja toisaalta mahtavaa, riippuen täysin miten paljon vietämme aikaa yhdessä.
En vain käsitä. Miksi helvetissä tämä ei voi toimia?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kylmyys satuttaa ja ahdistaa. Me ei edes riidellä, ollaan vaan hiljaa. Mut muuten vähän sama kuvio.
Kamala suhde, se on hyvä vain mielikuvitustasolla, kun ette ole oikeasti yhdessä.
Jokainen päivä tuossa suhteessa on yksi päivä vähemmän, kun voisit tavata jonkun, jonka kanssa oikeasti olisi kivaa.
Jompikumpi tai kumpikaan ei ehkä ole sellaista tyyppiä joilta onnistuisi yhteiselo saman katon alla. Ratkaisu voi olla omat asunnot ja ajoittainen tapailu että säilyy se oma tila ja rauha.
Onkohan hänellä ristiriitainen kiintymyssuhdemalli (googleta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, itselläni on ainakin suuri oman ajan ja tilan tarve ja jokainen parisuhde on mennyt pieleen kun olen yrittänyt asua yhdessä. Toisen jatkuva läsnäolo ahdistaa ja alan kärttyiseksi ja juurikin kylmäksi. Tätä ongelmaa ei ole ollenkaan jos saan vetäytyä omaan asuntooni yksin kun se ärsyyntymisen tunne alkaa tulla. Seuraavana päivänä kykenen taas olemaan toisen seurassa ja nautinkin siitä paljon.
Annan sinulle hyvän ja arvokkaan neuvon: -katsoppa peiliin ja opettele rehelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen aina alistuu, ja sillä mennään.
Eniten minua satuttaa, että tunnen itseni hylätyksi. Olisin niin kovasti halunnut vain, että kaikki on hyvin mutta jälleen eilen kun luulin, että kaikki on hyvin niin mies olikin todella kylmä. Se sattui, mennä sitten nukkumaan tietäen, että tätä tämä taas on.
Yleensä miehellä on siis jotain huolia juuri sinä päivänä ja se välittyy ympärillä oleviin. Kiristää tunnelmaa niin että ei siinä saa happea. Vaikka yrittäisikin vain olla hiljaa tai olla tekemättä mitään tai vaihtoehtoisesti keskustella niin jokin mättää, ilmapiiri on myrkyllinen.
On minussakin vikoja, en sano sitä mutta aina meidän väliin kun kun tämä hermostuminen tulee, sitä ei saa mitenkään poikki ilman päivien hengähdystaukoa.
Ap