Työpaikasta irtisanoutunut todella moni - voiko olla vain sattumaa?

Onko kyse jostain HUS:n yksiköstä? Leikkaussaleista on varsinkin lähtenyt paljon henkilökuntaa.

Se on todella harmi että ihmisten pitää lähteä pois eikä sittenkään toimintaa analysoida kunnolla ja korjata ongelmia.

Nyt on paljon työpaikkoja tarjolla, joten pitkään samassa paikassa olleet vaihtaa töitä ja tehtäviä. Lisäksi maallemuutto tuntuu olevan totta, joskin se maaseutu on tyyliin Jyväskylä tai Kuopio, joka tapauksessa lähdetään kotiseutua tai mökkipaikkakuntaa kohti. 30 vuoden työuran jälkeenon kiva asua niin, että illalla voi ajella mökille saunomaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko kyse jostain HUS:n yksiköstä? Leikkaussaleista on varsinkin lähtenyt paljon henkilökuntaa.

Olen keskustellut leikkaussalihoitajan kanssa, Ihan järjettömiä työvuoroja ja jos pitäisi olla "varalla" niin on käytännössä kuulemma 12 tunnin vuoron silloin töissä. Ei tuota jaksa loputtomiin. Tämä keskustelu siis tosielämässä noin vuosi sitten. En tiedä nykytilanteesta mutta kuulostaa juuri siltä että negatiivinen kierre on käynnissä irtisanoutumisten sumassa joka aiheuttaa aina vain uusia eikä koskaan päästä normaalitilaan.

Sama on käynnissä opetusalalla. Omassa koulussani pitkillä opintovapailla (ja muuta uraa sitä myöten pohjustamassa) on ollut opettajakunnasta viime vuosien aikana heittämällä semmoinen 30%. Itsekin kuulun tähän porukkaan. Lisäksi on perinteistä uupumista ja sairastelua työkuormaan liittyen.

Aiemmassa työpaikassani vakan puolella esiopettaja vaihtui vuosittain. Tein tuota työtä siellä itsekin vain vuoden, sillä ei sitä kyykyttämistä ja simputusta kestänyt yhtään pidempää.

Great resignation täälläkin. Parin viime vuoden aikana on monella alkanut mennä kuppi nurin monesta syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kyse jostain HUS:n yksiköstä? Leikkaussaleista on varsinkin lähtenyt paljon henkilökuntaa.

Olen keskustellut leikkaussalihoitajan kanssa, Ihan järjettömiä työvuoroja ja jos pitäisi olla "varalla" niin on käytännössä kuulemma 12 tunnin vuoron silloin töissä. Ei tuota jaksa loputtomiin. Tämä keskustelu siis tosielämässä noin vuosi sitten. En tiedä nykytilanteesta mutta kuulostaa juuri siltä että negatiivinen kierre on käynnissä irtisanoutumisten sumassa joka aiheuttaa aina vain uusia eikä koskaan päästä normaalitilaan.

Sairaalassa on järkyttävää, samoin meillä vuoropäiväkodissa, ei mitään omaa elämää, ei mitään vaikutusmahdollisuuksia omiin vuoroihin, esimiehiä ei kiinnosta lainkaan työntekijöiden asiat, ei jaksaminen, ei oma elämä, mutta vaaditaan silti työntekijöiltä jatkuvaa joustamista, edes varallaolosta ei saa palkkaa, vaan pitäisi olla puhelimen päässä jatkuvasti vastailemassa vuoronvaihtokyselyihin, oli sitten vapaa-ajalla, vapaapäivällä, lomalla tai sairauslomalla. Huono on sellainen työntekijä joka ei jousta, mutta hyvä on sellainen työnantaja joka ei jousta.

Varhaiskasvatus ei ole enää sosiaali- ja terveysalaa, mutta jossain määrin samoja ongelmia molemmissa on, etenkin vuorohoidossa.

Jotain tarvis tehdä ja äkkiä, ihmiset uupuu ja se tulee olemaan kallista yhteiskunnalle ja työnantajille. Työntekijät eivät saisi olla kertakäyttötavaraa, joka heitetään syrjään sitten kun on käytetty loppuun.

Minä olen lähtenyt myös tyhjän päälle.

Minunkin viimeisin työpaikka oli sellainen että parin vuoden sisällä lähti n. 80% väestä. Esimiehet täysin ammattitaidottomia ja epäpäteviä. Sitten kehtaavat vuoden parin päästä soitella perään ja kysellä takaisin, kuulemma töitä olisi mutta eivät ole saaneet uusia tekijöitä kuin hetkeksi. Kannattaisi kurkistella sinne peiliin, eikä sinne oman sulkijalihaksen sisäpuolelle. Ei kävisi mielessäkään palata sellaiseen firmaan. Ennemmin työttömänä, vaikka kelan etuuksilla.

Minulla esimies nakitti niin paljon töitä jatkuvaan tahtiin, että työpäivää joutui venyttämään, ottamaan töitä kotiin illaksi ja viikonlopuksi ja sitten vielä huusi jatkuvasti, että eikö se ole jo tehty. Itse hän oli alkuviikosta maanantain yleensä rokulissa, tuli muina päivinä vasta puolilta päivin kun 'liikennevälineissä oli ruuhkaa'. Todennäköisesti tein pitkälle hänenkin työnsä puolet pienemmällä palkalla. Uuvuin pahasti ja työterveydestä ei saanut kuin päivän kaksi sairauslomaa. Ei se riittänyt! Hyppäsin pois. Sitten tuli Sipilän hallitus ja aktiivimalli....

Täällä samaa menoa. Kaikilla liikaa töitä, huonoja organisaatiouudistuksia (kyllä, monikossa), epäselviä tehtävänjakoja, todella paljon irtisanoutumisia ja muita vaihdoksia henkilöstössä.

Tein juuri useamman 60 tunnin työviikon putkeen. Nyt työnantaja on vaatimassa, että pitäisi kaiken tämän venymisen lisäksi opiskella vapaa-ajalla erästä sertifikaattia varten. Vähän jo ihmeteltiin työkavereiden kanssa, että millä hiton vapaa-ajalla?? Pitäisi oikeasti omistaa koko elämä työlle.

Uusi työpaikka on haussa.

Erään kaupungin sosiaalipuolella on samaa. Ihmiset lähtevät vakituisista työpaikoista mielummin vaikka muutaman kuukauden sijaisuuksiin muualle. Tätä ilmiötä selitellään sitten sillä, että työntekijä ei kestänyt työtä tai elämäntilanne vaati. Ei pidä paikkaansa. Vika on muualla. Ei kukaan lapsiperheellinen ja asuntovelallinen tee tuollaista päätöstä kevyin perustein.

Ei todellakaan ole sattumaa.

Omalta työpaikaltani on myös parin vuoden aikana irtisanoutunut kymmenkunta henkeä. Vaikea saada uusia hakijoita, ilmeisesti sana joukkopaosta levinnyt tai jatkuvat työpaikkailmoitukset pistävät silmään. Olen itsekin hakenut uusia töitä. Meillä ei johtaminen vaan toimi, tässä yksi syy miksi lähden tai moni on jo lähtenyt.

Juuri sanoin itseni irti lähes 20 vuoden vakituisesta työstä ja menen parin vuoden sijaisuuteen, jonka työ on mielenkiintoista. Uudella työpaikalla arvostetaan osaamistani. Tiedän myös, että johtajuus on hyvää tässä uudessa työpaikassa. Edellisessä työpaikassa ei toiminut mikään.

Vierailija kirjoitti:

Jotain tarvis tehdä ja äkkiä, ihmiset uupuu ja se tulee olemaan kallista yhteiskunnalle ja työnantajille. Työntekijät eivät saisi olla kertakäyttötavaraa, joka heitetään syrjään sitten kun on käytetty loppuun.

Työvoima on ehtymätön luonnonvara.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole sattumaa.

Omalta työpaikaltani on myös parin vuoden aikana irtisanoutunut kymmenkunta henkeä. Vaikea saada uusia hakijoita, ilmeisesti sana joukkopaosta levinnyt tai jatkuvat työpaikkailmoitukset pistävät silmään. Olen itsekin hakenut uusia töitä. Meillä ei johtaminen vaan toimi, tässä yksi syy miksi lähden tai moni on jo lähtenyt.

Tämä. Alan ammattilaisten joukossa alkaa maine kiiriä huonosta työpaikasta eikä sinne enää hae kuin juuri valmistuneet ja ne, jotka eivät muualta töitä saa.

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain tarvis tehdä ja äkkiä, ihmiset uupuu ja se tulee olemaan kallista yhteiskunnalle ja työnantajille. Työntekijät eivät saisi olla kertakäyttötavaraa, joka heitetään syrjään sitten kun on käytetty loppuun.

Työvoima on ehtymätön luonnonvara.

Tekijän kyllä aina löytää, mutta paskaan työpaikkaan eivät hyvät hae. Heillä on vara valita.

Vierailija kirjoitti:

Se on todella harmi että ihmisten pitää lähteä pois eikä sittenkään toimintaa analysoida kunnolla ja korjata ongelmia.

Tämä! Kunnan hommissa etenkin.

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain tarvis tehdä ja äkkiä, ihmiset uupuu ja se tulee olemaan kallista yhteiskunnalle ja työnantajille. Työntekijät eivät saisi olla kertakäyttötavaraa, joka heitetään syrjään sitten kun on käytetty loppuun.

Työvoima on ehtymätön luonnonvara.

Valitettavasti jouduin laittamaan ylänuolen tälle, koska näinhän se on: Ei maailmasta ihmiset lopu kesken, kun suomalaiset ei halua, niin ulkomailta löytyy kyllä ihmisiä joita uhkaa absoluuttinen köyhyys ja joiden mielestä meidän huonotkin työolot ja paskat palkat ovat paratiisi ja rikkauden lähde.

Sitten kun vielä ajetaan terveyspalveluita alas, kuten nyt tehdään ja tosi moni haluaa myöskin pienentää sosiaalietuuksia "kotona loisivilta", niin ei kohta tarvitse yhteiskunnan kantaa vastuuta senkaan vertaa niistä loppuunkäytetyistä työntekijöistä, kadulle vaan ja siinä se kiitos seisoo.