Ovelia/älyttömiä tapoja, joilla sinua on kiusattu työpaikalla -peukutusketju

Tiimin esimies oli se kiusaaja. Eräässä palaverissa puitiin tuota kiusaamista, niin hän sanoi, että mun kannattaisi hankkia masennusdiagnoosi ja jäädä sairauslomalle, niin saataisiin tämä tilanne ratkaistua.

teemme töitä nuorten kans. jos muut työntekijät istuivat jossain ja menin istumaan heidän kanssaan, niin lähtivät aina pois. hyvä esimerkki nuorille.

olin hiljainen niin jouduin silmätikuksi 

"Ei me olla mitään tehty." 

Tuota perustelua käytettiin kaiken kanssa. Minut eristettiin tehokkaasti porukasta. Tiimipäivät sovittiin vapaapäivilleni/vuosilomapäivilleni, jotta en pääsisi mukaan. En saanut kutsuja palavereihin. En saanut töihin liittyviä tärkeitä asiakirjoja. Minua haukuttiin selkäni takana ja asiakkaiden kuullen. Kun vein asian eteenpäin esimiehelle, niin perustelu oli kuin yläasteikäisillä.

Kaikki työkaverit seuraavat toisiaan somessa. Käyvät kehumassa toisiaan somessa ja jos työyhteisön tilillä julkaistaan jotain heidän tekemäänsä, niin ovat heti tykkäämässä ja kommentoimassa "voi kun sä oot meidän työpaikan voimapesä ja saat kaikkea upeaa aikaiseksi, ihana tiina!". Jos työyhteisön tilillä julkaistaan jotain minun tekemääni työhön liittyvää, niin eivät koskaan tykkää eivätkä kommentoi.

Pahimpia ovat nämä, kun julkisesti saatetaan kiittää kaikkia muita nimeltä, mutta minut on aina unohdettu tuolta nimilistalta...

Luojan kiitos olen välttynyt tältä, mutta mielestäni ketju olisi parempi "tuo on kiusaamista, tsemppiä / tuo ei mielestäni ole kiusaamista (peukku alas)". Whatever...

Järjestetään tiimin virkistyspäivä ja vain minut unohdetaan kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Järjestetään tiimin virkistyspäivä ja vain minut unohdetaan kutsua.

Mä olisin ollut ikionnellinen jos olisin välttynyt virkistyspäivältä.

Mutta joo, tietysti ikävä tunne jos on tullut unohdetuksi.

Lähdimme työyhteisön virkistysmatkalle ulkomaille (sitä aikaa, kun taloudellinen tilanne oli vielä todella erilainen). Perille päästyämme veimme tavarat hotelliin. Muut lähtivät johonkin keskenään, eivät kertoneet minne ja minä jäin yksin aivan vieraaseen kaupunkiin. Olin vielä työyhteisössä ihan uusi, joten senkin valossa oli tosi kurjaa jäädä yksin. Ja työyhteisömme oli sen verran pieni, että minun unohtamiseni ei ollut kovin todennäköistä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki työkaverit seuraavat toisiaan somessa. Käyvät kehumassa toisiaan somessa ja jos työyhteisön tilillä julkaistaan jotain heidän tekemäänsä, niin ovat heti tykkäämässä ja kommentoimassa "voi kun sä oot meidän työpaikan voimapesä ja saat kaikkea upeaa aikaiseksi, ihana tiina!". Jos työyhteisön tilillä julkaistaan jotain minun tekemääni työhön liittyvää, niin eivät koskaan tykkää eivätkä kommentoi.

Pahimpia ovat nämä, kun julkisesti saatetaan kiittää kaikkia muita nimeltä, mutta minut on aina unohdettu tuolta nimilistalta...

Tämä on minusta selvää kiusaamista, vaikka mitä yritettäisiin väittää! Somessa toisen eristäminen/unohtaminen on ihan samaa, mitä työpaikoilla tehdään kasvotusten.

PEUKUTUSJUTUT KUULUU SEKSIPALSTALLE

Aloitin työpaikassa ollessani vielä naimisissa. Koin avioeron pari kuukautta myöhemmin, kun mies lähti toisen naisen matkaan. Vaihdoin takaisin tyttönimeeni. Työpaikalla tiedettiin tästä tilanteesta, koska olin kertonut. Meni pari vuotta ja olimme eräässä asiakastilanteessa kollegan kanssa. Kollega kääntyi muhun päin ivallisesti hymyillen ja kysyi, oliko sukunimeni X vai Y? Koin tuon ihan tietoisena kiusantekona, sillä tuo työkaveri oli tuntenut minut jo pari vuotta tyttönimelläni. Paha mieli jäi, joten työkaveri onnistui tuossa.

Kamalia kokemuksia. Olen pahoillani teidän puolesta. Ihmiset osaa olla kamalia :/

Olin juuri aloittanut uudessa työpaikassa. Sain kutsun kiusaamiskeskusteluun, jossa MINÄ olin kuulemma kiusannut toista työntekijää mm. olemalla kutsumatta häntä kahville kanssani. En edes tiennyt, kuka ko. työntekijä oli, enkä käynyt kahvilla työpäivän aikana.

Perusteeton syytös kiusaamisesta siis kiusaamistapana.

Hoettiin heti alusta asti, kuinka tilalleni olisi haluttu haastattelussa varasijalle jäänyt työntekijä. Irvailtiin ja vähäteltiin työni jälkeä - jopa se ihminen vähätteli, joka oli itse minua ollut valitsemassa! Sitten kun yritin kertoa asiasta esimiehelle, niin vedottiin vain siihen, että ovat minulle kateellisia.

Minua kiusattiin tiimissä ihan väliportaan esimiestä myöten. Olin uusi työntekijä ja kiusaaminen alkoi heti, kun saavuin töihin. Jätettiin kaikesta ulkopuolelle. Ideoitani vähäteltiin. Jos joku muu esitteli saman idean, niin sitä kiiteltiin. Työtäni väheksyttiin asiakkaiden ja työyhteisön kuullen. Minua haukuttiin jopa sidosryhmien palavereissa, joissa en itse ollut mukana (mieheni oli yhdessä noista firmoista töissä eikä haukkuja tajunnut, että ko. henkilö on mieheni).

Vein asian heti ylemmille esimiehille ja siitä eteenpäin työterveyshuoltoon. Mitä kävi? Työterveyspsykologin kanssa keskusteltiin, miten voitaisiin rakentaa yhteistyötä ja mitä me kaikki voisimme tehdä paremmin. Tuntui pahalta, kun kiusaaminen käännettiin siten, että kyse olisi jostain vuorovaikutusongelmasta, jossa olen osallisena. Kävin toisella psykologilla juttelemassa, joka heti totesi, että kohtaamani käytös on kiusaamista.

Tulin töihin ja työpaikalla oli jaettu kaikille ns. vapaa-ajan ulkoilutakit. Takit olivat mitoitukseltaan todella niukkoja. Minulle ei tilattu omaa, vaan työkaveri tuli virnuillen tarjoamaan entisen työntekijän takkia. Takki oli jo silmämääräisesti minulle aivan liian pieni, XS. Olen 170 cm ja L-kokoa. 

Tahallista kettuilua tuo oli. Oikein kysyi virnistellen jälkikäteen, oliko takki sopiva.

Pidettiin tärkeimmät työpalaverit tupakkapaikalla. Tiesivät, etten voi vaikean astman takia tulla mukaan.

kutsutaan toistuvasti väärällä nimellä.

Vierailija kirjoitti:

Lähdimme työyhteisön virkistysmatkalle ulkomaille (sitä aikaa, kun taloudellinen tilanne oli vielä todella erilainen). Perille päästyämme veimme tavarat hotelliin. Muut lähtivät johonkin keskenään, eivät kertoneet minne ja minä jäin yksin aivan vieraaseen kaupunkiin. Olin vielä työyhteisössä ihan uusi, joten senkin valossa oli tosi kurjaa jäädä yksin. Ja työyhteisömme oli sen verran pieni, että minun unohtamiseni ei ollut kovin todennäköistä.

No miksi sinä et uutena työntekijänä kysynyt muilta, että mitä aiotte tehdä nyt vapaa-ajalla / illalla.

Taatusti joku olisi kertonut ja olisit varmasti mahtunut mukaan.   Kyllä joka joukkoon aina mahtuu uusikin ihminen.

Voisihan sitä itsekin olla aktiivinen, kysyä tiettyjä asioita, ja sanoa, että minä tulen teidän mukaan tutustumaan paikkoihin täällä, että sopiihan se.  Ja kyllä se aina sopiikin.

Usein on niin, etteivät toiset edes huomaa kysyä uutta ihmistä mihinkään mukaan, ellei tämä itse ole aktiviinen ja kysele asioista.

Tottahan sitä saa olla joka uutena työntekijänä joka työpaikassa syrjässä, jos itse asettuu sinne syrjään.

Itse olen omassa ammattissani tehnyt sijaisuuksia ympäri Suomen, ja aina olen jokaiseen työyhteisöön sisäänpäässyt.  En siten, että olisin tunkeutunut väkisin mihinkään seuraan, vaan kysellyt asioista ja vapaa-ajanvietto mahdollisuuksista sun muista täysin asiallisesti ja rauhallisesti.

Aina löytyy joka porukasta se, joka kertoo asioista ja saattaa sanoa että: hei, meillä on perjantai-iltapäivisin tapana mennä töiden jälkeen pizzalle ja yksille, lähde mukaan.

Niin tylyä työyhteisöä en ole missään päin Suomea, vielä tähän ikään mennessä kokenut, jossa ei olisi ainoatakaan ihmistä,  joka ei jotenkin pyrkiksi auttamaan uutta ihmistä sopeutumaan niin uuteen työpaikkaansa kuin uudelle seudullekin.

Enkä suostu uskomaan sitä, että joka ikinen työyhteisö tässä maassa oli aina ja jatkuvasti vihamielinen ja tyly  uutta työntekijää kohtaan, ja haluaisi heti lähtökohtaisesti vain kiusata häntä jotenkin.