Ovelia/älyttömiä tapoja, joilla sinua on kiusattu työpaikalla -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Samaan tiimiin kuuluvat henkilöt viestittelivät ahkerasti keskenään työhön liittyvistä asioista ja tähän viestittelyrinkiin otettiin mukaan kesätyöntekijätkin. Minua ei.

Meillä yhteen tilaisuuteen väliportaan esimies halusi kutsua kesätyöntekijätkin, koska "ovat niin tärkeä osa tätä työtä". Minua ei kuitenkaan halunnut kutsua ja sanoi esimiehelleni, ettei minua tarvita tuolloin. Olin tuosta työstä vastaava työntekijä.

Naiset nyt vaan ovat lapsellisia ressukoita, hautaan asti.

Olin tiimin ainoa nainen ja projekteihin tarvittiin aina ”pari jätkää”.

Vierailija kirjoitti:

Olin tiimin ainoa nainen ja projekteihin tarvittiin aina ”pari jätkää”.

Minua inhottiin jo valmiiksi sukupuoleni vuoksi. Nainen olisi halunnut töihin miehen, joka jäi varasijalle. 

Kaikki, kun kiistivät tehneensä mitään.

En saanut kutsuja työpalavereihin koko kaudella. Vedottiin siihen, että palavereissa ei käsitellä mitään minulle tärkeää. Ihanko totta, että koko syksynä ei olisi ainuttakaan asiaa oman työalani palaverissa, joka ei koskettaisi minua?

Yritin sitten karhuta muistioita, kesti kaksi kuukautta saada yksi A4, jossa oli minulle tärkeää tietoa juuri tuollaisesta palaverista.

Nää on kaikki niin tuttuja esimerkkejä omilta työpaikoilta. 

Meillä käytiin tiimeittäin syömässä joululounas työnantajan piikkiin. Mulle ei tietenkään muu tiimi ilmoittanut, milloin menevät syömään. Mulla jäi koko lounas välistä. Toisaalta, ylimääräinen tunti kiusaajien seurassa ei houkuta muutenkaan.

Omituisin asia oli kun joku/jotkut alkoi piilottamaan kahvikuppiani :D nyt jo naurattaa koko homma, meillä oli siis taukohuoneen seinällä sellainen mukiteline. Laitoin aina tauon jälkeen oman pestyn mukin siihen, ja seuraavan kerran kun tulin tauolle niin kuppi oli siitä hävinnyt. Löysin sen sitten jostain yläkaapista tms. Onneksi oli määräaikainen työ, esimies ihmetteli miksi en halunnut jatkaa. Tuo kahvikuppihomma oli siellä vielä kevyimmästä päästä, oli muutakin ignoorausta ym. Viimeisinä viikkoina minulle ei edes suunniteltu työvuoroja, vaikka ihan normaalisti töissä olin. Meillä oli siis normaali toimistotyöaika, mutta tehtävät vähän vaihtelivat päivittäin. Tulin siis aamulla töihin ihmettelemään mitä oikein pitäisi tehdä.

Asennettu vakoiluohjelma puhelimeen ja läppäriin, joilla mm. kuvattiin ruudun kautta. Tuo on nykyään mahdollista.

Sitten pomo levitteli yksityisiä tietojani työpaikalla ja pilkkasi. Irtisanoi koeajalla, ja takavarikoi laitteet, kun otin asian esiin ja uhkasin viedä ne poliisille.

Vierailija kirjoitti:

Meillä käytiin tiimeittäin syömässä joululounas työnantajan piikkiin. Mulle ei tietenkään muu tiimi ilmoittanut, milloin menevät syömään. Mulla jäi koko lounas välistä. Toisaalta, ylimääräinen tunti kiusaajien seurassa ei houkuta muutenkaan.

Meillä sama systeemi, ja joka vuosi on käyty yhdessä syömässä. Meitä on n. 10 hengen porukka, mutta viime joulun alla yksi henkilö oli koonnut oman 3 hengen porukan ja olivat menossa keskenään syömään tuon joululounaan ilman meitä muita. Asia selvisi kun yksi noista sairastui juuri silloin eikä päässytkään silloin lounaalle. Tämä porukan kokoonpanija sitten kovaan ääneen valitteli toimistolla kun nyt eivät pääse tällä "omalla" porukalla syömään ja on se niin väärin... en tiedä eikö oikeasti tajunnut että me muut kuullaan koko homma :D ei kauheesti innosta jatkossa lähteä yhdessä syömään kun näin paljon meidän muiden seuraa arvostetaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki työkaverit seuraavat toisiaan somessa. Käyvät kehumassa toisiaan somessa ja jos työyhteisön tilillä julkaistaan jotain heidän tekemäänsä, niin ovat heti tykkäämässä ja kommentoimassa "voi kun sä oot meidän työpaikan voimapesä ja saat kaikkea upeaa aikaiseksi, ihana tiina!". Jos työyhteisön tilillä julkaistaan jotain minun tekemääni työhön liittyvää, niin eivät koskaan tykkää eivätkä kommentoi.

Pahimpia ovat nämä, kun julkisesti saatetaan kiittää kaikkia muita nimeltä, mutta minut on aina unohdettu tuolta nimilistalta...

Meillä oli kerran somekamppanja missä joka päivä esiteltiin yksi meidän työntekijä. Minunkin piti siihen osallistua.

Esihenkilö ei jostain syystä pidä minusta, olen ainut jota ei koskaan kysy lounaalle, se ei sinänsä mitään, ei kaikkien kanssa voi tykätä jutella.

Mutta tässä somehommassa hän kävi kaikille muille reagoimassa sydämen ja minua ei huomioinut mitenkään. Siinä teki kaikkien nähtäville sen ettei minusta pidä.

Saatan minäkin olla pikkumainen kun jostain somen reagoinnista nillitän.

Olin työpaikassa, jossa ns. koulutuspäiviä järjestettiin tuhkatiheään ja mielellään pois omalta paikkakunnalta. Paikassa oli kolme vakituista pariskuntaa - omat puolisot kotona, töissä omat suhteet. Pisin suhde kesti yli kaksikymmentä vuotta. Tunsin yhden työpaikkapariskunnan miehen puolison. Minua ei rientoihin haluttu kutsua, koska epäiltiin, että puhuisin sivu suuni. Koska pettäjien joukko oli huomattava, salasuhteita oli paljon näiden lisäksi, muodostivat he oman piirinsä saadakseen tarvittaessa alibin itselleen. Minut sysättiin ulos kaikista piireistä ja mollattiin ammatillisesti. Tekisipä joskus mieleni kertoa puolisoille, mitä heidän selkänsä takana puuhattiin. Helvetiksi työni tekivät. Onneksi ei enää tarvitse heitä katsella.