Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin täällä kukaan tarkoittaa että pitäisi omaishoitajaksi ryhtyä. Itse aion siinä vaiheessa kun en kykene hoitamaan hygienia-asioita yrittää hakeutua palvelukotiin. Siihen asti tiedän, että lapseni auttavat ostoksissa ym. Enemmänkin minua surettaa ihmisten kova, kylmä ja tunteeton asenne joka täällä huokuu monista kommenteista. Missä on lämpö vanhusta kohtaan? Hoisin äitiäni 300 km päässä veljieni ja kotipalvelun yhteistyössä. Olimme tuolloin kaikki vielä työelämässä mutta asioiden tärkeysjärjestys!!! Ihan aina hänkään ei ollut helppo tapaus, mutta silti rakas ja ainoa äitini. Koko yhteiskunnassa, erityisesti nuorten keskuudessa elää käsittämätön vanhusviha.
Millainen elämäntilanne sinulla muuten oli, jos saa kysyä? Kerroitkin, että olitte kaikki tuolloin työelämässä... Kiinnostaa kuulla, oliko sinulla/teistä jollain vielä tuossa vaiheessa kotona asuvia lapsia? Entä miten käytännössä tuo hoito pitkän matkan takaa järjestyi? Ihan kiinnostuksesta kyselen.
Itselläni oli lukioikäiset lapset. Kotipalvelu huolehti viikolla, paitsi veljet veivät tuoreruokia. Viikonloput vuorottelimme. Vkl pyykkihuolto, ruokaostoksia, ruokien valmistusta pakkaseenyms. Itse kykeni syömään, sluksi myös viikolla lämmittämäänkin ruoat, muöhemmin lämmittämisen huolehti kotipalvelu. Myös suihkuteltiin hänet tarvittaessa, peruskodinhoitotöitä ja ulkoilua mikäli hänen vointinsa antoi myöden. Eli pe illasta su iltaan ja sitten kotiin ja ma töihin.
Ihan kiitettävää, mutta en nyt hattua nostan kuitenkaan. Kauanko tuota kesti?
Ja sinulla oli ne veljet kumminkin, jotka suostuivat systeemiin.
Minä olen tehnyt tuota jo kaksikymmentä vuotta, siitä asti kun olin 50. Ensin yli kymmenen vuotta työssäkäyvän, nyt eläkkeellä ollessani. Loppua ei näy, äiti jo yli 100 v.
Kun pystyy liikkumaan itse ja kun on tytär, niin kaikki hienosti. Kovasti saan kiitosta palvelutyönhoitajalta sun muilta.
En pääse koskaan mihinkään, olen aina kiinni tässä.
Veli ei ota vastuuta, asuu kaukana, käy töissä ja käyttää vapaansa ja loma-aikansa mökkeilyyn ja ulkomaanmatkoihin. "Kun eihän täältä asti pääse, ja mitä minä sille osaisin tehdä?"
Niinpä.
Äidillä on kaikki kunnan palvelut, ei siinä mitään. Käy siivoojat, ruoan tuovat ja fyssarit sun muut.
Mutta se kaikki muu, mitä ei virallisiin palveluihin kuuluu, on minun niskoillani.
Minulle soitetaan koko ajan, kysellään ja ohjeistetaan, pyydetään toimittamaan milloin sitä milloin tätä. On uskomattoman paljon asioita, joita joutuu hoitamaan toisen puolesta. Joka ikinen kirje ja lomake ja ilmoitus on käytävä tutkimassa, mitä ne on ja kuuluuko tehdä jotain. On käytävä kuulotutkimuksissa, silmälääkärissä, lääkärissä milloin minkäkin asian takia, otattamassa kokeita, oltava kuulevana korvana koko ajan ja kaikessa. Ja jos tulee joku vierailija käymään, silloinkin on minun lähdettävä vastaanottamaan, olemaan paikalla ja huolehtimaan kahvipullista. Mikään ei enää toimi ilman minua. Kukkien hoitaminen, mattojen vaihtaminen, verhojen ripustaminen, oltava yhteydessä taloyhtiön isännöitsijään milloin mistäkin asiasta, soitettava pankkiin kun sieltä tulee joku ilmoitus jostakin, vahvan tunnistautumisen kanssa piti renata monet kerrat ennen kuin onnistui ilman että piti lähteä melkein satavuotiasta ihmistä kuljettamaan 90 km:n päähän vieraaseen kaupunkiin, jossa en olisi osannut edes ajaa saatu löytää parkkipaikkaa juuri siihen aikaan kun olisi ollut sovittu, karjaisin viimein jo että laittakaa edes kauniimpaa odotusmusiikkia, kun täällä melkein koko päivän joudun istumaan ja sitä kuuntelemaan.
Ja äiti tietysti haluaa asua kotona. Kun kerran vielä voi.
Joskus tuntuu että minulla ei ole mitään omia oikeuksia, olen täysin orjan asemassa, jatkuvasti passissa ja puomien sisällä.
Ja ei, en ota äitiäni kotiini asumaan. Siinä menisi viimeinenkin oma aika ja rauha. Onneksi kotini ei sovikaan noin iäkkään vanhuksen asunnoksi.Kukaan ei pakota olemaan orja, olet itse itsesi siihen asemaan laittanut. Jollet ole virallinen omaishoitaja voit vain ilmoittaa Kotihoitoon ja Palveluohjaukseen, että nyt riitti.
Niin, kyllähän minä heille voin ilmoittaa.
Mutta äidille en. Katso kun minulla on se velvollisuuden tunne tai mikä lie. Ehkä myös omatunnoksi sanotaan. En voi olla äidille kylmä.
Eikä sellainen ilmoittaminen kuitenkaan mitään muuttaisi. Minun pitäisi sitten kai muuttaa pois koko paikkakunnalta.
Täytyisihän minun äitiäni käydä kuitenkin katsomassa ja siihen samaanhan se kuitenkin menisi, että minua tarvittaisiin taas niin tähän kuin tuohonkin.Jos asenne on tuo, niin turha sitten valittaa. Itse suostut pompoteltavaksi marttyyriksi.
Meillä jokaisella on vain tämä yksi elämä ja mitoitettava jaksaminen omien voimavarojen mukaan.
No asenteesi se on sinullakin näköjään. En pidä sitä kovin empaattisena, en tarkoita itseäni, vaan näitä omaistensa hoidossa olevia vanhuksia kohtaan.
Onhan noita sinun kaltaisiasi kylmäverikköjä. Varmaan on elämä yhtä lal-lal-laata, kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään, mikä tuntuu raskaalta.
"Turha valittaa..." Totta kai on turha valittaa! On paljon muitakin asioita tässä maailmassa, mitä on vain tehtävä ja joista on hyvä edes joskus jollekin, vaikka edes tälle palstalle kertoa. Kun täällä on noita kohtalotovereita.
Ja kiitos, älä vastaa tähän. En kaipaa yhtään elämääni, edes vauvapalstan kautta, kaltaisiasi töksäyttelijöitä. Tylyt ihmiset on niitä, joiden kanssa en tahdo edes keskustella ja tämäkin päättyy mnun osaltani tähän. En palaa tänne enää.
Sinunko ajatukset ovat ainoita oikeita, eri mieltä ei saa olla ? Onko aihe tabu ?
Omasta jaksamisesta on pidettävä huolta. Vanhemmistaan saa pitää huolta ja tavata, mutta äidistään huolehtimaan väsyneellä tuntui kirjoituksensa perusteella olevan miellyttämisen halu tai kiltin tytön syndrooma , ehkä vanha ihminen käyttää hyväksi kiltteyttä ja käskyttää, saattaa olla yksinäinen ja keksii kaikenlaisia toimitettavia asioita .
Ihmetellä saa toisten ajatusten kulkua ja olotiloja, mutta mitä niistä täällä kannatta suuttua, varsinkaan tuntemattomien asioista ? Hyvä, että on monenlaisia näkemyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ymmärrä näitä jotka valittaa että hoitokodeissa kaikki maksaa ja rahat menee hoitoon.
Ilmaiseksi pitäisi hoitaa? Kyllä verot nousisivat roimasti jos yhteiskunnan pussista maksettaisiin.
Minä olen tyytyväinen äitini hoitoon Esperissä eikä yhtään harmita että maksaa.
Realismia on se ettei omaiset voi hoitaa vaikka halua olisi.
Kaikki lapset asumme kaukana, osa vielä työelämässä, osa osallistuu lastenlastensa hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin täällä kukaan tarkoittaa että pitäisi omaishoitajaksi ryhtyä. Itse aion siinä vaiheessa kun en kykene hoitamaan hygienia-asioita yrittää hakeutua palvelukotiin. Siihen asti tiedän, että lapseni auttavat ostoksissa ym. Enemmänkin minua surettaa ihmisten kova, kylmä ja tunteeton asenne joka täällä huokuu monista kommenteista. Missä on lämpö vanhusta kohtaan? Hoisin äitiäni 300 km päässä veljieni ja kotipalvelun yhteistyössä. Olimme tuolloin kaikki vielä työelämässä mutta asioiden tärkeysjärjestys!!! Ihan aina hänkään ei ollut helppo tapaus, mutta silti rakas ja ainoa äitini. Koko yhteiskunnassa, erityisesti nuorten keskuudessa elää käsittämätön vanhusviha.
Millainen elämäntilanne sinulla muuten oli, jos saa kysyä? Kerroitkin, että olitte kaikki tuolloin työelämässä... Kiinnostaa kuulla, oliko sinulla/teistä jollain vielä tuossa vaiheessa kotona asuvia lapsia? Entä miten käytännössä tuo hoito pitkän matkan takaa järjestyi? Ihan kiinnostuksesta kyselen.
Itselläni oli lukioikäiset lapset. Kotipalvelu huolehti viikolla, paitsi veljet veivät tuoreruokia. Viikonloput vuorottelimme. Vkl pyykkihuolto, ruokaostoksia, ruokien valmistusta pakkaseenyms. Itse kykeni syömään, sluksi myös viikolla lämmittämäänkin ruoat, muöhemmin lämmittämisen huolehti kotipalvelu. Myös suihkuteltiin hänet tarvittaessa, peruskodinhoitotöitä ja ulkoilua mikäli hänen vointinsa antoi myöden. Eli pe illasta su iltaan ja sitten kotiin ja ma töihin.
Ihan kiitettävää, mutta en nyt hattua nostan kuitenkaan. Kauanko tuota kesti?
Ja sinulla oli ne veljet kumminkin, jotka suostuivat systeemiin.
Minä olen tehnyt tuota jo kaksikymmentä vuotta, siitä asti kun olin 50. Ensin yli kymmenen vuotta työssäkäyvän, nyt eläkkeellä ollessani. Loppua ei näy, äiti jo yli 100 v.
Kun pystyy liikkumaan itse ja kun on tytär, niin kaikki hienosti. Kovasti saan kiitosta palvelutyönhoitajalta sun muilta.
En pääse koskaan mihinkään, olen aina kiinni tässä.
Veli ei ota vastuuta, asuu kaukana, käy töissä ja käyttää vapaansa ja loma-aikansa mökkeilyyn ja ulkomaanmatkoihin. "Kun eihän täältä asti pääse, ja mitä minä sille osaisin tehdä?"
Niinpä.
Äidillä on kaikki kunnan palvelut, ei siinä mitään. Käy siivoojat, ruoan tuovat ja fyssarit sun muut.
Mutta se kaikki muu, mitä ei virallisiin palveluihin kuuluu, on minun niskoillani.
Minulle soitetaan koko ajan, kysellään ja ohjeistetaan, pyydetään toimittamaan milloin sitä milloin tätä. On uskomattoman paljon asioita, joita joutuu hoitamaan toisen puolesta. Joka ikinen kirje ja lomake ja ilmoitus on käytävä tutkimassa, mitä ne on ja kuuluuko tehdä jotain. On käytävä kuulotutkimuksissa, silmälääkärissä, lääkärissä milloin minkäkin asian takia, otattamassa kokeita, oltava kuulevana korvana koko ajan ja kaikessa. Ja jos tulee joku vierailija käymään, silloinkin on minun lähdettävä vastaanottamaan, olemaan paikalla ja huolehtimaan kahvipullista. Mikään ei enää toimi ilman minua. Kukkien hoitaminen, mattojen vaihtaminen, verhojen ripustaminen, oltava yhteydessä taloyhtiön isännöitsijään milloin mistäkin asiasta, soitettava pankkiin kun sieltä tulee joku ilmoitus jostakin, vahvan tunnistautumisen kanssa piti renata monet kerrat ennen kuin onnistui ilman että piti lähteä melkein satavuotiasta ihmistä kuljettamaan 90 km:n päähän vieraaseen kaupunkiin, jossa en olisi osannut edes ajaa saatu löytää parkkipaikkaa juuri siihen aikaan kun olisi ollut sovittu, karjaisin viimein jo että laittakaa edes kauniimpaa odotusmusiikkia, kun täällä melkein koko päivän joudun istumaan ja sitä kuuntelemaan.
Ja äiti tietysti haluaa asua kotona. Kun kerran vielä voi.
Joskus tuntuu että minulla ei ole mitään omia oikeuksia, olen täysin orjan asemassa, jatkuvasti passissa ja puomien sisällä.
Ja ei, en ota äitiäni kotiini asumaan. Siinä menisi viimeinenkin oma aika ja rauha. Onneksi kotini ei sovikaan noin iäkkään vanhuksen asunnoksi.Kukaan ei pakota olemaan orja, olet itse itsesi siihen asemaan laittanut. Jollet ole virallinen omaishoitaja voit vain ilmoittaa Kotihoitoon ja Palveluohjaukseen, että nyt riitti.
Niin, kyllähän minä heille voin ilmoittaa.
Mutta äidille en. Katso kun minulla on se velvollisuuden tunne tai mikä lie. Ehkä myös omatunnoksi sanotaan. En voi olla äidille kylmä.
Eikä sellainen ilmoittaminen kuitenkaan mitään muuttaisi. Minun pitäisi sitten kai muuttaa pois koko paikkakunnalta.
Täytyisihän minun äitiäni käydä kuitenkin katsomassa ja siihen samaanhan se kuitenkin menisi, että minua tarvittaisiin taas niin tähän kuin tuohonkin.Jos asenne on tuo, niin turha sitten valittaa. Itse suostut pompoteltavaksi marttyyriksi.
Meillä jokaisella on vain tämä yksi elämä ja mitoitettava jaksaminen omien voimavarojen mukaan.
No asenteesi se on sinullakin näköjään. En pidä sitä kovin empaattisena, en tarkoita itseäni, vaan näitä omaistensa hoidossa olevia vanhuksia kohtaan.
Onhan noita sinun kaltaisiasi kylmäverikköjä. Varmaan on elämä yhtä lal-lal-laata, kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään, mikä tuntuu raskaalta.
"Turha valittaa..." Totta kai on turha valittaa! On paljon muitakin asioita tässä maailmassa, mitä on vain tehtävä ja joista on hyvä edes joskus jollekin, vaikka edes tälle palstalle kertoa. Kun täällä on noita kohtalotovereita.
Ja kiitos, älä vastaa tähän. En kaipaa yhtään elämääni, edes vauvapalstan kautta, kaltaisiasi töksäyttelijöitä. Tylyt ihmiset on niitä, joiden kanssa en tahdo edes keskustella ja tämäkin päättyy mnun osaltani tähän. En palaa tänne enää.
Sinunko ajatukset ovat ainoita oikeita, eri mieltä ei saa olla ? Onko aihe tabu ?
Omasta jaksamisesta on pidettävä huolta. Vanhemmistaan saa pitää huolta ja tavata, mutta äidistään huolehtimaan väsyneellä tuntui kirjoituksensa perusteella olevan miellyttämisen halu tai kiltin tytön syndrooma , ehkä vanha ihminen käyttää hyväksi kiltteyttä ja käskyttää, saattaa olla yksinäinen ja keksii kaikenlaisia toimitettavia asioita .
Ihmetellä saa toisten ajatusten kulkua ja olotiloja, mutta mitä niistä täällä kannatta suuttua, varsinkaan tuntemattomien asioista ? Hyvä, että on monenlaisia näkemyksiä.
Näin ainakin meillä, myös kotiavun mielestä isämme pompottaa meitä. Kun hän yöllä pyytää kymmenen minuutin välein peiton oikaisuun ja sitten lopulta sanoin hänelle, että pitäis saada nukkua, en jaksa hoitaa häntä jos en saa nukkua, hän sanoi: "Nuku päivällä!" Niin hän itse tekee, tosin lyhyitä pätkiä, ja sitten taas tarvitsee apua johonkin, vaikkapa ylösnousuun sängyn laidalle, josta heti palaa takaisin makaamaan. On sänkypotilas. Eli ei päivälläkään nukkumisesta hoitajalla tulisi mitään.
Ei omaishoitajan työ ole lempeää ja kärsivällistä vanhuksen vaalimista tällaisessa tapauksessa, se on hampaiden yhteen puremista, pidäteltyä kiukkua. Ja huonoa omaatuntoa, kun tunnen kiukkua vanhaa dementoitunutta ihmistä kohtaan.
Ennen pystyttiin vanhukset hoitamaan, nykyään ei. Rahat taitavat mennä muille tahoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi
100-vuotiaan pitää käydä kuulotutkimuksissa tai nälntutkimuksissa? Eiköhän se ole selvää, että kuulo on huono ja näkökyky myös.
Äitini 93 v ilmoitti vuositarkastukdessa lääkärille, että haluaa näiden loppuvan, kun on käyntien jälkeen niin väsynyt, että menee viikko toipua.
Sovittiin, että menee lääkäriin, jos tulee jotain ongelmaa.
Joten vuosi tarkastuksissa ei ole pakko käydäEi tietenkään. Mutta mun äitini haluaa kyllä nähdä ja kuulla.
+ huono näkö ja/tai kuulo johtaa yleensä muunkin yleiskunnon ja aivotoiminnan rapistumiseen. Mummeli istuu kiikkustuolissa mitään tekemättä kun ei oikein näe/kuule niin virikkeiden väheneminen johtaa järjenjuoksun hidastumiseen.
Virikkeet pitää ihmisen ja mielen virkeänä ja toimivana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä silloin, kun vanhus kokee turvattomuutta kotona, mutta ei myönnä sitä? Suurin osa lapsista ja lapsenlapsista on myös huolissaan hänen pärjäämisestään, mutta yksi lapsista vastustaa jyrkästi muita vaihtoehtoja kuin kotona asumista. Kun aihe otettiin esiin, tämä vastustaja haukkui kaikki pystyyn ja tolkutti vanhuksellekin miten paha asia minnekään palvelukotiin muutto olisi, ja ennen kaikkea miten pahoja tällaista ehdottavat muut sukulaiset ovat :( Luonnollisesti vastustaja asuu kaukana eikä näe kokonaisuutta. Aihe on vaikea, mutta jotenkin pitäisi saada ratkaistua.
Perusteet hoiva/palveluasumiseen täyttyisivät varmasti, mutta asiaa on vaikea alkaa markkinoinaan vanhukselle itselleenkään, kun hän ei uskalla varmasti tämän yhden takia edes ajatella asiaa. Ja vaikea varmasti myöntää hänenkään, ettei kotona enää pärjää. Vaikeaa on myös meillä sukulaisilla, huoli on kova. Tukitoimista huolimatta, terveydentila huomioiden, olisi pitänyt jo vuosia sitten miettiä asuminen uusiksi. Tosi surullista, miten yksi joka ei voi myöntää itselleen,
että läheinen vanhenee, aiheuttaa (tahtomattaan tietenkin) turvattomuutta vanhukselle. On kuulemma kysynyt haluaako vanhus muuttaa pois kotoa ja vastaus oli ei. No kuka sitä haluaisikaan muuttaa, mutta tässäkin tilanteessa se olisi ainoa järkevä ratkaisu. Vanhus saisi tarvitsemansa tuen ympäri vuorikauden ja turvan, ansaitun helpomman arjessa selvitymisen. Tilanne on niin surullinen, eikä kukaan voi mitään.. Oikeudenmukaista olisi ,että se joka on rahat ja edut kiskonut vanhalta, hoitaisi.Minä jouduin huolehtimaan,toinen kiskoi rahat ..sai istukashampaat ,aina 500 e viikon oleilusta luonaan.. mutta minulla on ollut parempi elämä, rakastava varakas mies,vaikka en sellaista etsinyt. Hänet annettiin ja 33v. onnellista avioliitoa takana.
Ainoa tehokas ratkaisu on välien täydellinen katkaiseminen siksi ajaksi, että asenne korjautuu. Kyllä nälkä viimeistään on tehokas mielipiteenmuokkain.
Kuten tästäkin keskustelusta nähdään, 98 %:a vanhuksista on kiittämättömiä paskiaisia, jotka tarvitsisivat lähinnä kasvatuslaitoksen, jossa opetetaan nykypäivän tavoille ja hoitona on kerran päivässä ruokaa ja kahdesti päivässä kunnon selkäsauna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mummiin laitettu jo myrkky niin hoida itse loput päivät. Hoivakodissa saa remdesiviriä ja se loppuu siihen
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä näitä jotka valittaa että hoitokodeissa kaikki maksaa ja rahat menee hoitoon.
Ilmaiseksi pitäisi hoitaa? Kyllä verot nousisivat roimasti jos yhteiskunnan pussista maksettaisiin.
Minä olen tyytyväinen äitini hoitoon Esperissä eikä yhtään harmita että maksaa.
Realismia on se ettei omaiset voi hoitaa vaikka halua olisi.
Kaikki lapset asumme kaukana, osa vielä työelämässä, osa osallistuu lastenlastensa hoitoon.
Olen samaa mieltä, että hyvä kun rahat menee hoitoon. Mutta on vain murto-osa ympärivuorokautisessa hoidossa. Kyllä yhteiskunnan pussista maksetaan kuitenkin suurin osa. Koska kustannukset kuukaudessa on n. 4000 - 5000 €.
Harvalla on noin suuri eläke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhriutuminen on taidelaji. Sillä pääsee usein tavoittelemaansa asiaintilaan. Kannattaa opiskella sen hallintaa ja valttikortteja.
Vaihtoehtoja on. Vanhus voi vastustaa, mutta omainenkin voi sairastua niin ettei pääse avuksi.
On surullista nähdä, miten monet hoitavat yksin vanhempiensa asioita vuosikausia pystymättä puolustamaan omia rajojaan. Lopulta täydellinen uhrautuminen 24/7 on hoitajan itsensäkin mielestä ainoa vaihtoehto.
Näistä ne kirvesmurhat tulee. Hakekaa ihmiset ajoissa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en muuttanut perimääni. Onneksi saa nauttia hyvästä terveydestä. Mites muilla?
Vierailija kirjoitti:
Jos mummiin laitettu jo myrkky niin hoida itse loput päivät. Hoivakodissa saa remdesiviriä ja se loppuu siihen
Molemmat isovanhemmat kuoli alle 2 vkossa toisesta shotista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen työssäkäyvän on ajateltava omaakin tulevaisuuttaan.
Eli töistä ei vaan voi noin vain jäädä pois, koska oma eläke kerätään vain palkkatyössä tai yrittäjänä. Ei ole oikein vaatia ketään naista jättäytymään miehen palkan varaan mummoa/äitiä/isää/vaaria hoitamaan.
Sitä paitsi siinä menisi vain välit huonoksi joka suuntaan; sisarukset eivät enää olisi samanarvoisia kun yksi hoivaisi perheen vanhusta ja nääntyisi siinä hommassa. Se on oikeasti raskasta hoitaa toista ihmistä 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meni ilmastopolitiikan puolelle, mutta: Kanariansaarten lämpötila on ihan tutkitusti kaikkein sopivin. Ei liian kylmä, eikä kuuma.
Eläkeläisten lentäminen kerran vuodessa kohteeseen ja takaisin ei liene maailman pahin ympäristöteko.
Miten niillä on rahaa sinne lentää? Ai niin palkat ja eläkkeet on samansuuruisia, mutta työssäkäyvillä on lapset elätettävänä.
Miten ihmeessä teillä äideillä alkaa päivä täällä vauvassa klo 7, ettekö käy töissä lainkaan?
Käydään, mutta liukuva työaika.
Just niin. Missä nyt joka päivä työt alkavat klo 7 ? Eihän kaikki ole raksalla tai hoitotyössä. Hyvin tässä ennättää aamukahvilla seurata mistä täällä nyt puhutaan.
Meidän ukilla ja mummulla käy Suomalainen kodinhuoltaja 1x viikko, 2 h kerta
Pyykkihuolto, petaus, siivous , roskat, jääkaappihuolto, sopimuksen mukaan tehtävät. Hyvin mennyt 2 v
Alman Siivous Oy
Alvi on 0% kohtuu hinta 32 € h
Kotitalousvähennys
Ei muita kuluja
Aloitus on vuodelta 2022. Eiköhän mummon asia ole jo ratkennut.
No meillä asuu rollaattoria käyttävä vuoteensa joka yö kasteleva sukulainen eikä saa edes kotihoitoa. Vaippoja ei saa itse laitettua joten ne vaipat on vuoteen suojana. Ei hoivakotiin noin vain laiteta. Meillä vielä se ongelma, että kaikki me lähisuku asutaan kaukana. Mä käyn kerran kuukaudessa+ lomilla lisäksi pitempiä aikoja, matka on todella hankala eikä sinne viikonloppuisin edes pääse niin että voisin julkisilla mennä ja teen kokoaikatyötä. Toinen sukulainen käy kuuden viikon välein ja lomilla ja sitten siinä välissä yksi muu sukulainen muutaman kerran vuodessa mutta tämä muu sukulainen alkaa olla jo liian vanha itsekin auttamaan. Muuten mennään ihan kaveriavulla. Mä olisin valmis palkkaamaan siivoojan, ei suostu siihen koska joutuisi sitten siivoojan aikataulujen mukaan menemään. Hän ei saa lämmitettyä ruokaa eikä siivottua yhtään itse, mutta nämä ei edes kuulu kotihoidolle. Syö kylmiä einespizzoja yms. Eli hoitokotipaikkaa ei saa kovin helpolla nykyään eikä edes sitä kotihoitoa jos ei ole iso tarve. Ensi kerralla mennään taas uuden patjan kanssa...viisi ostin viime vuonna. Eikä hän saa edes eläkkeensaajan hoitotukea ja eläke on pienin mahdollinen.
1759 lisää
Hän siis asuu talossa, jossa on jyrkkiä portaita sekä sisälle, yläkertaan että alakertaan ja on kyllä kykenemätön asumaan yksin, mutta minkäs teet kun luotetaan satojen kilometrien päässä asuvien sukulaisten apuun. Mulla on omakin perhe ja molemmilla meillä usein käyvillä on henkisesti vaativa työ.
Alue: Aihe vapaa
No asenteesi se on sinullakin näköjään. En pidä sitä kovin empaattisena, en tarkoita itseäni, vaan näitä omaistensa hoidossa olevia vanhuksia kohtaan.
Onhan noita sinun kaltaisiasi kylmäverikköjä. Varmaan on elämä yhtä lal-lal-laata, kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään, mikä tuntuu raskaalta.
"Turha valittaa..." Totta kai on turha valittaa! On paljon muitakin asioita tässä maailmassa, mitä on vain tehtävä ja joista on hyvä edes joskus jollekin, vaikka edes tälle palstalle kertoa. Kun täällä on noita kohtalotovereita.
Ja kiitos, älä vastaa tähän. En kaipaa yhtään elämääni, edes vauvapalstan kautta, kaltaisiasi töksäyttelijöitä. Tylyt ihmiset on niitä, joiden kanssa en tahdo edes keskustella ja tämäkin päättyy mnun osaltani tähän. En palaa tänne enää.