Lue keskustelun säännöt.
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Kuule pösilö. Sukulaiset eivät voi laittaa ketään edunvalvontaan. Lääkäri sen edunvalvontaan haluttavan tutkiin ja antaa oman lausuntonsa, missä kunnossa ihminen on.
Ei noin voi ainoatakaan ihmistä pistää edunvalvontaan.
Hoiva-hoitokodeissa asuu ihmisiä, jotka eivät ole minkään holhouksen alaisia, vaan heidän lapsensa hoitavat vanhuksen asioita ja pitävät huolta hoidosta ja hoitopäätöksistä kuten leikkauksista tai muusta.Jos henkilö joutuu edunvalvontaan, tällöin edunvalvoja määrää kaikesta, eikä lapsilla ole sananvaltaa mihinkään päätökseen, ei edes hoitopäätöksiin
Joten puhu sinäkin vain niistä asioista josta jotain satut tietämään, olet hölmöläinen.
Edunvalvoja voi olla sukulainenkin.... ei ole pakko ottaa yleistä edunvalvojaa.
Ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotihoito on ihan onnetonta nykyään. Ei heillä ole aikaa tehdä töitään kunnolla, käyvät kääntymässä vaan. Jos kotihoito pelaisi ja olisi kunnolliset kodinhoitajat, moni pärjäisi kauemmin kotona.
Kotihoito ja kodinhoito ovat kaksi eri asiaa.
Kotihoito tarkoittaa ihmisen hoitotoimenpiteitä hänen kotonaan, mutta ei mitään kodinhoitoa (siivousta, pyykkäystä jne.).
Ymmärrätkö eron?
Vrt. kotihoidon tuki ja kodinhoitotuki. Eka vain on.
Vierailija kirjoitti:
Tuo "suvun tyttärille" kuulostaa ikävältä, hoitaminen ja auttaminen ei ole mikään naisten asia.
Muuten tavallaan ymmärrän mummoa, kyllä suvun kuuluu auttaa, voimien mukaan, ei vanhusten auttaminen kuulu vain yhteiskunnalle.
Kyllähän se ON naisten asia! Vai kuinka monta vanhusta hoitavaa poikaa tai vävyä tunnet? Entä kuinka monta lastenlastaan hoitavaa isoisää tunnet? Niinpä. Kyllä hoitaminen ja auttaminen on vain naisten tehtävä. Ei tälläkään palstalla ole ikinä haukuttu isoisiä ja vaadittu heiltä lastenhoitoapua. Kyllä se syyttävä sormi osuu AINA, IHAN AINA vain mummoihin eli naisiin.
On tekopyhää vaatia miehiltä ja pojilta vanhustenhoitoapua, kun ette koskaan itsekään ole vaatineet isoisiä auttamaan. Vain mummoja haukutte. Älkää nyt sitten ihmetelkö ja valittako, kun mummokin vaatii apua vain tyttäriltä ja miniöiltä eli naisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun vanhempani laittoivat mummoni vanhainkotiin. Kävelevä iloinen vanhus saatiin nopeasti vuodepotilaaksi. Syynä oli, että yksin ei saanut kävellä, vaan piti olla aina hoitaja mukana, ja eiväthän he tietenkään ehtineet. Perusteluna kaatumisvaara. Ei kestänyt kauaa, kun se jatkuva istuminen tai makaaminen voi voimat ja kävelykyvyn. Sitten mummoparka odotteli vaan kuolemaa siellä sänkyllä.
Lopulta tuli veritulppa jalkaan, ja hänen annettiin kuolla siihen. Passiivinen eutanasia.
On parempi olla siellä kotona ihan missä vaan kunnossa, kuin joutua vanhainkotiin odottelemaan kuolemaa sänkyyn, jos pää on kunnnossa. Dementikko on eri juttu. Täysjärkinen ihminen oikeasti on siellä vanhainkodissa vaan vanki, joka odottelee kuolemaa.
Vanhainkoti on paljon parempi vaihtoehto kuin se, että se kodissa jääräpäisesti loppuun asunut vanhus löydetään henkihievereissä tai pahempaa lattialta muutama päivä kaatumisen jälkeen. Oikeasti.
Ei ole. Sitä hyvää elämää kotona on paljon pidempään, kuin että jos joutuu vanhainkotiin odottelemaan sängylle kuolemaa. Turvapuhelin on keksitty. Ateriapalvelu on keksitty. Kotihoito on keksitty.
Elämä on ohi, kun joutuu vanhainkotiin.
Oma pari vuotta sitten edesmennyt mummoni ei suostunut ottamaan turvapuhelinta käyttöön kun se oli kuulemma liian hankala. Turvarannekkeeseen suostui pitkän painostuksen jälkeen, meni heittämään sen hissun kissun roskiin. Ateriapalvelukaan ei kelvannut, heitti sieltä saadut ruuat myös salaa roskiin ja kävi kaupassa. Kaatui useaan otteeseen noiden kauppareissujen aikana ja kerran poltti itsensä pahasti ruokaa laittaessaan. Valehteli kotihoidolle siitä että tämän lapset käy hoitamassa sen ja sen jutun että ei sinun tarvitse, sekä räyhäsi kerran miespuoliselle hoitajalle että tämän on varas koska miehet ei ole mitään hoitajia. Ei kuitenkaan ikinä joutunut hoitolaitokseen koska pää pelasi ainakin lääkärin mukaan mutta kroppa ei. Kyllä, tällaisiakin vanhuksia on. Ja tuo on raskasta kaikille osapuolille.
Täällä sama. Ei turvapuhelinta, rannekkeen jätti lumihankeen, kauppaan, roskiin, suihkun alle ja tiskikoneeseen. Kotihoidolle vaati viikottain uuden käyntiajan jolloin laittoi kellon soimaan ja odotti valmiina kaiken aamu/iltatoimet tehtyään todistaakseen ettei apua tarvitse tai poistui kotoa juuri siksi ajaksi. Jätti hoitajat turvaketjun taakse rappuun, syytti varkaiksi, hävitti itse lääkkeitä.
Ateriapalvelun ruoat heitti roskiin samoin sukulaisten tuomat/tekemät ruoat. Kaatuili kauppareissuilla, unohti avaimet, eksyi pyykkituvalla, pimpotteli öisin naapureiden ovikelloja.
Kaatui sitten niin pahasti että joutui leikkaukseen ja sieltä suoraan hoivakotiin. Ja sehän on paikka helvetistä. Itkee, huutaa, juopottelee, tilailee pizzoja monta päivässä joita ei syö!!!, aiheuttanut kolmesti palohälytyksen, sylkee käytäville, "soittaa" oleskeluhuoneen pianoa hakaten, härnää paikan kissaa. Hoitajien kärsimyksistä en edes aloita.
Syyttelee ja uhriutuu jatkuvasti kun kukaan sukulaisista ei enää jaksa hänen käyttäytymistään. Tämä on niin hullua ettei todeksi uskoisi.
Kukaan ei saa varastaa toisten elämää. Muutos on raskas, mutta kun sitä tuetaan, niin onnistuu kyllä. Omat huonekalut auttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär hoitamassa sopii vain, jos äiti pystyy olemaan jalkeilla ja tytär on eläkkeellä tai muuten jatkuvasti saatavilla. Lisäksi tyttärellä ei ole pieniä lapsia, jotka tarvitsevat äitinsä aikaa ja huomiota.
Kokopäivätöissä oleva perheenäiti ei pysty hoitamaan sänkyhoidettavaa vanhempaa. Tyttären kotona täytyy myös olla ylimääräistä tilaa, ts. oma huone ja esteetön koti, vanhukselle.
Aika harvalla noin on.
Tämä on monille vanhuksille vaikea ymmärtää, että tyttären täytyy tosiaan olla eläkkeellä jotta voisi hoitaa vanhempaansa. Ei työikäinen pysty, kun pitää käydä töissä.
Sekavan vanhuksen hoitaminen 24/7 vie omaishoitajan sairaalakuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
A, tee huoli-ilmoitus sossuun(pyydä muistisairaustestiä)
B, ne käy tsekkaamassa tilanteen ja tekee kotihoitosuunnitelman
C, pääsee jossain kohtaa laitokseen kun maximi määrä kotihoitokäyntejä ei riitäOle hyvä ja nauti elämästäsi.
Ps. Jos mummukka oikein hankalaksi alkaa niin vaihda oman numerosi tilalle sossun/terveyskeskuksen tms puhelinnumero. Tarpeeksi kun sinne rinkuttaa niin jo joutaa hoitoon.
Kotihoito on jo.
Ja on erilliset kriteerit millä hoivakotijonoon edes pääsee. Kriteerit on aina maksimi kotihoito.
Ei tarvitse olla maksimi kotihoitoa aina. Muistisairaan kohdalla voidaan katsoa muutakin kokonaisuutta. Ei kotihoito voi olla jatkuvasti perään katsomassa ja estämässä sairaudentunnottoman vaelteluita ulos yöllä ja muulloinkin, joka itsensä mielessä pärjää kyllä, mutta raha-asioiden hoito, kodinhoito ja kaupassa käyntikään ei oikein enää onnistu.
Jos paikkoja ei ole, niin niitä ei ole.
Ikävä kyllä lähipiirissäni tästä useita kokemuksia. Ei auta muistisairaus, ei sokeus, ei liikuntakyvyttömyys. Kotiin "hoidetaan".
Tuo liikuntakyvyttömyys pitää huolen, ettei pääse hukkateille. Kun liikuntakyky pelaa, mutta on tarpeeksi harhainen ja muistamaton, niin silloin riittää, että poliisit ja muut ulkopuoliset kuskaavat kotiin ajankohtaan sopimattomassa vaatetuksessa yöllä kotiin. Sen jälkeen löytyi ensin väliaikaishoitopaikka, missä sai olla niin kauan että vapautui tehostetun hoidon palveluasumisen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun vanhempani laittoivat mummoni vanhainkotiin. Kävelevä iloinen vanhus saatiin nopeasti vuodepotilaaksi. Syynä oli, että yksin ei saanut kävellä, vaan piti olla aina hoitaja mukana, ja eiväthän he tietenkään ehtineet. Perusteluna kaatumisvaara. Ei kestänyt kauaa, kun se jatkuva istuminen tai makaaminen voi voimat ja kävelykyvyn. Sitten mummoparka odotteli vaan kuolemaa siellä sänkyllä.
Lopulta tuli veritulppa jalkaan, ja hänen annettiin kuolla siihen. Passiivinen eutanasia.
On parempi olla siellä kotona ihan missä vaan kunnossa, kuin joutua vanhainkotiin odottelemaan kuolemaa sänkyyn, jos pää on kunnnossa. Dementikko on eri juttu. Täysjärkinen ihminen oikeasti on siellä vanhainkodissa vaan vanki, joka odottelee kuolemaa.
Vanhainkoti on paljon parempi vaihtoehto kuin se, että se kodissa jääräpäisesti loppuun asunut vanhus löydetään henkihievereissä tai pahempaa lattialta muutama päivä kaatumisen jälkeen. Oikeasti.
Ei ole. Sitä hyvää elämää kotona on paljon pidempään, kuin että jos joutuu vanhainkotiin odottelemaan sängylle kuolemaa. Turvapuhelin on keksitty. Ateriapalvelu on keksitty. Kotihoito on keksitty.
Elämä on ohi, kun joutuu vanhainkotiin.
Mutta kun ne kotona asuvat mummot ei huoli näitä! Ei ei ei mitään turvapuhelimia hän ota, osaa käyttääkään. Ateriapalvelua? Jotain vieraiden laittamaan ruokaa, hän sellaisia ole tottunut syömään. Kotihoito, joku vieras ihminen, kyllähän nyt tyttäret hoitaa.
Oma edesmennyt mummoni suostui turvahälytysrannekkeeseen vasta sitten, kun kaatui vessassa, mursi lonkkansa ja makasi lattialla 2 päivää ennen kuin hänet löydettiin.
Ystäväni naapurissa kuoli juuri vanha nainen kotiinsa ja hänetkin löydettiin vasta muutaman päivän päästä.
Minun mummo ei myöskään aikoinaan millään halunnut vanhainkotiin. Lopulta meni sinne vasta päälle 9-kymppisenä, kun oli jo todella huonossa kunnossa. Mutta oltuaan siellä jonkin aikaa totesi, että ois pitänyt muuttaa sinne jo ajat sitten. Oli kuulemma mukavaa kun oli suht oman ikäistä juttuseuraa ja ajanvietettä. Sai muistella vanhoja muiden mummojen ja pappojen kanssa päivät pitkät. Kotona yksin oli ollut yksinäistä. Ehkä voit ehdottaa mummollesi että kokeilee ja saa tulla takaisin kotiin jos ei tykkää. Saattaa yllättäen tykätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dementiakodeissa hoito on todella kallista. Jos kunta ei anna maksusitoumusta, harvalla on tuollaiseen varaa. Tavalliset vanhusten varastopaikatkin maksavat tonnikaupalla.
Kunta ei oikeastaan voi muuta, kuin antaa maksusitoumuksen, kun asukas/ vanhus on tilassa jossa ei pärjää kotiavun turvin.
Olin järkyttynyt, kun kuulin sisareltani, että synnyinkuntani on myynyt yksityiselle, eli Attendolle vanhustenhoidon täysin ja kunnan tykätty hoitokoti on rakennettu uusiksi ja nimikin on muutettu uudeksi.
Äitimme hoidettiin hyvin entisessä kunnan omistamassa hoitokodissa n 10v sitten. Eikä se ollut vanha edes. Ei olla kuultu ainuttakaan moitetta silloin, kun oli kunnan hoitokoti. Ainoa koko kunnassa ja nyt se on Attendolla. Siihen on menty ja sama käytäntö kaikkialla. Kunnilta pois yksityiselle ja rahat pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "suvun tyttärille" kuulostaa ikävältä, hoitaminen ja auttaminen ei ole mikään naisten asia.
Muuten tavallaan ymmärrän mummoa, kyllä suvun kuuluu auttaa, voimien mukaan, ei vanhusten auttaminen kuulu vain yhteiskunnalle.Kyllähän se ON naisten asia! Vai kuinka monta vanhusta hoitavaa poikaa tai vävyä tunnet? Entä kuinka monta lastenlastaan hoitavaa isoisää tunnet? Niinpä. Kyllä hoitaminen ja auttaminen on vain naisten tehtävä. Ei tälläkään palstalla ole ikinä haukuttu isoisiä ja vaadittu heiltä lastenhoitoapua. Kyllä se syyttävä sormi osuu AINA, IHAN AINA vain mummoihin eli naisiin.
On tekopyhää vaatia miehiltä ja pojilta vanhustenhoitoapua, kun ette koskaan itsekään ole vaatineet isoisiä auttamaan. Vain mummoja haukutte. Älkää nyt sitten ihmetelkö ja valittako, kun mummokin vaatii apua vain tyttäriltä ja miniöiltä eli naisilta.
Meidän mummoa hoito kaksi pojista, tyttöjä ei kiinnostanut.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoivakotiin pääsee enää tyyliin dementikko, jolla on kävelykyky mennyt. Jos 90v mummo kävelee ja puhuu ja ilmoittaa oman tahtonsa, eli haluaa asua kotona, niin ei todellakaan myönnetä hoivapaikkaa.
Ei välttämättä riitä nuokaan, vaan pitää lisäksi esim. olla vaipoissa.
Riippuuhan se kunnastakin, mikä tilanne on.
Vierailija kirjoitti:
Iäkkään mielipidettä pitäisi kuunnella. Kotihoito tai hoivakoti ei ole automaattisesti mikään kiva asia, riippuu kuinka natsimaista (lakipykälät) meno on niissä vai oikeasti iäkästä kuuntelevaa, ymmärtävää, joustavaa. Ja varmasti tuntuu petetyltä, jos hän ei saa sanoa mitään. Palvelutalo ei ilmeisesti riitä?
Pakko tarttua tähän.
Kotihoidon saamiselle samoin kuin "hoivakotiin" pääsemiselle on tietyt kriteerit, eli ihan huvikseen sinnekään ei voi ketään kipata.
Iäkästä totta kai tulisi kuunnella, koska nykytrendin mukainen ajatus on, että ihminen on itsensä parhain asiantuntija.
Mutta vaikka kuinka haluaisi kunnioittaa iäkkään toiveita, ei se välttämättä ole mahdollista. Oma työ, omat lapset, osalla lapsenlapset, harrastukset, ja kaikki muu elämä nyt vain sattuvat viemään oman osansa vuorokaudesta. Ei välttämättä ole realistista hoitaa läheistä kotiin, vaikka tämä sitä kuinka haluaisi.
Itse ollaan tilanteessa, jossa läheisen iäkkään kunto heikkenee, mutta hän ei kotihoidon palveluita halua. Ollaan muutaman muun kanssa hoidettu tiettyjä päivittäisiä asioita, mutta jostain syystä me ollaan ne, joita aina pyydetään hoitamaan asia x eikä niinkään niitä muita. Odotukset selkeästi on, että me hoidetaan.
Tässä vaiheessa vielä voidaan, mutta kyllä joskus tuntuu raskaalta. Kun on myös ne omat työt, omat lapset ja muutakin elämää pitäisi joskus ehtiä hoitaa. Mutta jos päivän ainoa vapaa-aika menee hoitaessa asiaa x, jonka myös naapurissa asuva "hoitorinkiläinen" voisi hoitaa mutta kun läheinen ei halua, niin voi että.
Oikeus kotihoidon palveluihin olisi useamman kerran päivässä, mutta läheinen ei halua. Myös oman poikansa (isäni) toivomus on, että me kyllä hoidetaan (ollaan itse siis kolmatta polvea, eli minun isovanhemmasta kyse). Jotenkin ei aina tiedä itkisikö vai nauraisiko, kun isäni jeesustelee kuinka jäi nyt tähän lähistölle (70km päässä) asumaan että voi hoitaa äitiään.
Jos kunto paljon vielä huononee, ei paukut enää riitä, eikä me voida mummoa ottaa asumaan tänne meillekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "suvun tyttärille" kuulostaa ikävältä, hoitaminen ja auttaminen ei ole mikään naisten asia.
Muuten tavallaan ymmärrän mummoa, kyllä suvun kuuluu auttaa, voimien mukaan, ei vanhusten auttaminen kuulu vain yhteiskunnalle.Kyllähän se ON naisten asia! Vai kuinka monta vanhusta hoitavaa poikaa tai vävyä tunnet? Entä kuinka monta lastenlastaan hoitavaa isoisää tunnet? Niinpä. Kyllä hoitaminen ja auttaminen on vain naisten tehtävä. Ei tälläkään palstalla ole ikinä haukuttu isoisiä ja vaadittu heiltä lastenhoitoapua. Kyllä se syyttävä sormi osuu AINA, IHAN AINA vain mummoihin eli naisiin.
On tekopyhää vaatia miehiltä ja pojilta vanhustenhoitoapua, kun ette koskaan itsekään ole vaatineet isoisiä auttamaan. Vain mummoja haukutte. Älkää nyt sitten ihmetelkö ja valittako, kun mummokin vaatii apua vain tyttäriltä ja miniöiltä eli naisilta.
Miten se miniälle kuuluisi, eihän hän ole anopin lapsi? Minä en ainakaan sormeani edes liikuta anopin puoleen, mutta omaa äitiäni autan taatusti, kun tarvitsee apua. Hoitakoot anoppia hänen omat lapsensa, ei se lasten puolisoille kuulu.
Isäni joutui hoivakotiin viime keväänä, kyllä riittäisi monta tarinaa. Hoitajat on pääsääntöisesti ihania ja tekeevät työnsä hyvin, iso kiitos siitä. Jaksan aina ihailla miten ammattimaisia ovat ja joskus jos jostain pienestä joutuu antamaan palautetta niin asia kyllä hoituu.
Isä on suht toimintakykyinen, huolehtii puhtaudestaan itse ja syö itse. Meillä ei ole koskaan ollut hyvät välit ja nyt hän ajattelee että viihdytän häntä seurallani joka päivä. Rivien välistä on nähtävissä että haluaisi päästä tuolta pois, ajatuksella että minä sitten hoitaisin kaiken. Eli kaupassa käynnit, ruoan, pyykit jne. En voi todellakaan sitoutua siihen ja toivon ettei häntä viskata hoivakodista pois. On alkoholisti ja erittäin hankala ja painostava ihminen. Viimeiset 20 vuotta on pidetty yhteyttä satunnaisilla puheluilla, sekin tuntui välillä olevan liikaa.
Äitini oli minulle erittäin rakas, jos hän olisi tuossa asemassa missä isäni on niin ottaisin asumaan meille, ehdottomasti. Eli motivaatiota hoitoon löytyisi mutta riippuu henkilöstä. Kyllä se vain niin on että edestään löytää tekojensa seuraukset.
Jännä että molemmat veljeni päätti etteivät ole isään missään yhteydessä. Molemmat vain sanoi että ei kiinnosta. Ei kiinnosta minuakaan mutta pakko yrittää jaksaa käydä edes kerran viikossa. Hoitajat ei edes tiedä että isällä on muitakin lapsia, sieltäkin välillä soittaavat että isä kaipaisi seuraa, tulisinko käymään. Eipä ole miehillä tälläisiä velvollisuuksia.
Ilmoittakaa nyt ainakin sinne kotihoitoon, että tietävät, että te sukulaiset ette voi ottaa hoitovastuuta, vaikka vanhus niin väittää. Sanotte mummille, että teillä ei ole mahdollisuutta ottaa vastuuta hoidosta, voitte käydä katsomassa ja seurustelemassa, mutta hoivakodissa huolehditaan perustarpeista, lääkkeistä ja ruuasta mm.
Tämä on hyvin tavallinen tilanne, johon hoitotaholtakin saattaa löytyä ratkaisu. Meidän lähipiiristä vanhus joutui sairaalaan ja kotiutettiin sieltä suoraan hoivakotiin. Jos yleensä hoivakotipaikan saa, alkaa se olla jo lottovoitto,
Vierailija kirjoitti:
Minun mummo ei myöskään aikoinaan millään halunnut vanhainkotiin. Lopulta meni sinne vasta päälle 9-kymppisenä, kun oli jo todella huonossa kunnossa. Mutta oltuaan siellä jonkin aikaa totesi, että ois pitänyt muuttaa sinne jo ajat sitten. Oli kuulemma mukavaa kun oli suht oman ikäistä juttuseuraa ja ajanvietettä. Sai muistella vanhoja muiden mummojen ja pappojen kanssa päivät pitkät. Kotona yksin oli ollut yksinäistä. Ehkä voit ehdottaa mummollesi että kokeilee ja saa tulla takaisin kotiin jos ei tykkää. Saattaa yllättäen tykätä.
Ainakin kunnan kustantamana pääse3 hoivakotiin vasta niin huonokuntoisena, että ei siellä oikein juttuseuraa helposti löydä.
Jos wc-käynnit eivät onnistu, laitos on oikea paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "suvun tyttärille" kuulostaa ikävältä, hoitaminen ja auttaminen ei ole mikään naisten asia.
Muuten tavallaan ymmärrän mummoa, kyllä suvun kuuluu auttaa, voimien mukaan, ei vanhusten auttaminen kuulu vain yhteiskunnalle.Kyllähän se ON naisten asia! Vai kuinka monta vanhusta hoitavaa poikaa tai vävyä tunnet? Entä kuinka monta lastenlastaan hoitavaa isoisää tunnet? Niinpä. Kyllä hoitaminen ja auttaminen on vain naisten tehtävä. Ei tälläkään palstalla ole ikinä haukuttu isoisiä ja vaadittu heiltä lastenhoitoapua. Kyllä se syyttävä sormi osuu AINA, IHAN AINA vain mummoihin eli naisiin.
On tekopyhää vaatia miehiltä ja pojilta vanhustenhoitoapua, kun ette koskaan itsekään ole vaatineet isoisiä auttamaan. Vain mummoja haukutte. Älkää nyt sitten ihmetelkö ja valittako, kun mummokin vaatii apua vain tyttäriltä ja miniöiltä eli naisilta.
Miten se miniälle kuuluisi, eihän hän ole anopin lapsi? Minä en ainakaan sormeani edes liikuta anopin puoleen, mutta omaa äitiäni autan taatusti, kun tarvitsee apua. Hoitakoot anoppia hänen omat lapsensa, ei se lasten puolisoille kuulu.
En ole tuo jolle kommentoit, mutta siis miksi et auta? Kyllä minä ajattelen, että voin auttaa sitten, kun anoppi mahdollisesti apua tarvitsee, mikäli sitä minulta toivotaan. Näin toimisin myös puolisoani tukeakseni.
Tähän mennessä molempien vanhempien tarvitsema apu on ollut pientä, mutta kyllä me on kummatkin toistemme vanhempia autettu.
Tieysti jos välit on huonot, niin ehkä sitten ei ja toki jos omat lapset auttaa. Mutta en vain ymmärrä, että miksi ei voisi puolison vanhempia auttaa :)
Minunkin mummollani on 7 lasta, mutta vain yksi lapsista (äitini) hoitaa mummoa. Muut lapset ovat poikia, ja tytöt asuvat kauempana äitiäni lukuunottamatta.