Lue keskustelun säännöt.
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä pitäisi välittömästi korjata ja auttaisi omaisia hoidossa: Kotihoitajat takaisin ja heti.
"Niitä vanhanaikaisia kodinhoitajia, jotka osasivat pestä pyykit ja mankeloida, valmistaa silakkapihvejä ja vispipuuroa, pestä ikkunat ja puhdistaa uunin luukun laseja myöten. Sen lisäksi kodinhoitaja pystyi hoitamaan säärihaavan, pistämään insuliinin, jakamaan lääkkeet, hoivaamaan koliikkivauvaa, leikittämään isompia, kuuntelemaan, täyttämään lomakkeita, leipomaan pullaa, käymään kaupassa. Sitten joku suuressa viisaudessaan keksi, että kodinhoitajan sijaan pitää saada lähihoitaja. Kodinhoitajien koulutus lakkautettiin. Kohta lakkasi myös kodinhoitajien toiminta sellaisena kuin se oli. Työ pirstaloitui. Vanhuksen luona saattaa ravata väkeä kuin hollituvassa: yksi käy siivoamassa, toinen tuo ruoan, kolmas toimii saattoapuna lääkärireissulla, neljäs pesee ja pukee ja niin edelleen. Tätä perustellaan tehokkuudella, mutta kaukanahan se on tehokkuudesta, kun työntekijät ajavat korttelirallia ympäri kaupunkia kunkin käydessä pikaisesti hutaisemassa sen oman pienen viipaleen "kokonaisvaltaiseksikin" kehutusta vanhustyöstä."
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/merjanurmiostuomi/218477-olipa-kerran-…
Kun olin vielä kouluikäinen, äitini oli kunnalla töissä kodinhoitajana. Ja todella hän oli päivän kerrallaan jonkun luona, välillä vanhuksen, välillä lapsiperheen, välillä muuten hankalassa elämäntilanteessa olevan. Teki ruokaa, kävi kaupassa, siivosi, tarvittaessa jakoi lääkkeet valmiiksi tai tiputti silmätipat, leikitti lapsia jos vanhemman piti käydä jossain tai levätä. Siinä vaiheessa kun jäi eläkkeelle, hän käytännössä ajeli vain pitkin pitäjää toimittamassa ruokia. Sanoi, että pahaa teki kun vanhus olisi halunnut jutella mutta kun aikaa oli se 5 minuuttia laittaa ruoka eteen ja muut annokset jääkaappiin. Ja kumma kyllä, työntekijöiden määrä oli kasvanut huimasti ja asiakkaaksi pääsi entistä harvempi, mm. lapsiperheet ei enää ollenkaan. Jokainen työntekijä sitten ajeli erikseen ympäriinsä samojen asiakkaiden luona kauhealla kiireellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote=Vierailija]Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Edunvalvonta maksaa. Ja toisekseen, ei perhe siitä päätä, että mummi joutuu edunvalvontaan.
Ei ketään noin vaan aseteta edunvalvonnan piiriin, se on melkoinen toimenpide.
Edunvalvontaan voidaan asettaa vain henkilö, jonka lääkäri on tutkinut ja lääkäritodistuksessa vahvistanut, että henkilö ei ns. ole enää "tässä maailmassa", eli ei kykene itse päättämään itseään koskevista asioista.
Sen jälkeen oikeusistuin asettaa henkilön edunvalvontaan ja määrää hänelle edunvalvojan.
Se ettei joku halua omasta kodistaan lähteä hoitokotiin ei pelkästään ole mikään syy laittaa ketään edunvalvontaan. Pitää olla muutoinkin henkisesti syrjässä elämästä, että edunvalvonta voi toteutua.
Joten älkää tietämättömät turisuttako sitä tyhmää turpaanne, kun ette oikeastei asioista tiedä paskan vertaa.
Ja hoitokoteihin ei noin vain mennä. Ensin tehdään hoidon kartoitus, ja sitten pistetään paikka vetämään hoito-hoivakotiin.
Henkilö voi myös tehdä edunvalvontavaltuutuksen ja valtuuttaa esim. oman lapsensa tai puolisonsa hoitamaan asioitaan. Valtuutus vahvistetaan maistraatissa siinä vaiheessa, kun lääkäri on todennut, että henkilö ei ole enää kykenevä hoitamaan omia asioitaan. Tämä kannattaisi jokaisen tehdä ajoissa, niin ei joudu vieraan edunvalvojan armoille.
Vierailija kirjoitti:
Jos wc-käynnit eivät onnistu, laitos on oikea paikka.
Isä kotiutettiin kaverin kanssa. Ihan käsittämätöntä touhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja joutilas sukulaispoika ei kelpaa mummille?
Joutilas sukulaispoika mummun pimppaa pesemässä? Joo-o.
Hoitaminen ei todellakaan kysy sukupuolta.
Vai onko kaikilla papoilla muka nuori mies pesemässä persettä ja esaria?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun vanhempani laittoivat mummoni vanhainkotiin. Kävelevä iloinen vanhus saatiin nopeasti vuodepotilaaksi. Syynä oli, että yksin ei saanut kävellä, vaan piti olla aina hoitaja mukana, ja eiväthän he tietenkään ehtineet. Perusteluna kaatumisvaara. Ei kestänyt kauaa, kun se jatkuva istuminen tai makaaminen voi voimat ja kävelykyvyn. Sitten mummoparka odotteli vaan kuolemaa siellä sänkyllä.
Lopulta tuli veritulppa jalkaan, ja hänen annettiin kuolla siihen. Passiivinen eutanasia.
On parempi olla siellä kotona ihan missä vaan kunnossa, kuin joutua vanhainkotiin odottelemaan kuolemaa sänkyyn, jos pää on kunnnossa. Dementikko on eri juttu. Täysjärkinen ihminen oikeasti on siellä vanhainkodissa vaan vanki, joka odottelee kuolemaa.
Vanhainkoti on paljon parempi vaihtoehto kuin se, että se kodissa jääräpäisesti loppuun asunut vanhus löydetään henkihievereissä tai pahempaa lattialta muutama päivä kaatumisen jälkeen. Oikeasti.
Ei ole. Sitä hyvää elämää kotona on paljon pidempään, kuin että jos joutuu vanhainkotiin odottelemaan sängylle kuolemaa. Turvapuhelin on keksitty. Ateriapalvelu on keksitty. Kotihoito on keksitty.
Elämä on ohi, kun joutuu vanhainkotiin.
Tavallaan siksi sinne mennäänkin... nuo sinun vanhainkotisi hävisivät historian hämäriin jo vuosikymmeniä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos wc-käynnit eivät onnistu, laitos on oikea paikka.
Isä kotiutettiin kaverin kanssa. Ihan käsittämätöntä touhua.
*katetrin
Minä haluaisin hoitaa itse ikääntyvää ja muistisairasta äitiäni, mutta asun perheeni kanssa eri paikkakunnalla, joten en ole vielä keksinyt, kuinka tuon toteutan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Jos mummi on kutakuinkin järjissään, niin ei häntä edunvalvontaan voida määrätä. Ei ikä ole mikään syy edunvalvonnalle. Yksilön oikeudet ovat kuitenkin aika vahvat Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut lapsilleni, että sitten kun vanhenen, niin heivatkaa johonkin laitokseen. Jos siellä on lämmin ja saa syödäkseen, niin se riittää mulle. Ja lisäksi jos vaipat vaihdetaan, niin hyvä.
Sama täällä.. ja jos olen oikein mahdoton, niin ensimmäiseen joka huolii. Ei tarvitse sääliä minua eikä uhrata itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja joutilas sukulaispoika ei kelpaa mummille?
Joutilas sukulaispoika mummun pimppaa pesemässä? Joo-o.
Hoitaminen ei todellakaan kysy sukupuolta.
Vai onko kaikilla papoilla muka nuori mies pesemässä persettä ja esaria?
Miehet ei tee lapsia. Ne vain siittää. Hoitovastuu lankeaa luonnostaan naisille kun ne on hoitaneet kumpaakin sukupuolta ja synnyttävät ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.
Jos samalla mitalla mennään, niin hoidetaan sitten mummoa se yksi viikonloppu vuodessa.
Mun tapauksessa jos mennään samalla mitalla, niin soitan kerta kahteen vuoteen haukkumapuhelun. Siinä mun äidiltäni saama ”apu” koskaan, siis koko elämäni aikana.
Minä taas olen hoitanut lapsenlapsiani todella paljon. Eläkkeelle jäätyäni paria lasta vuoden verran päivähoitajana ja kaikki ovat olleet lomilla mukana, yökylälyjä, viikonloppuja jne. Samalla mitalla en kuitenkaan vaadi enkä edes halua, että he joutuisivat hoitamaan minua. Jos elän, niin vanhaksi, etten kykene itsestäni huolehtimaan, niin ehdottomasti haluan laitoshoitoon jossa toivottavasti silloin tällöin vierailevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tekee itse ratkaisunsa. Joko hoitaa omaista tai ei hoida. Minä hoidin sairasta isääni melkein vuoden. Isä sairastui vakavasti ja vaihtoehdot olivat vähissä. Hänen avovaimonsa sanoi heti, että rakastaa loppuun asti, mutta hoitajaksi ei ala. Ymmärrän sen hyvin.
Isäni sanoi, että muuta sinä heille asumaan ja hän maksaa minulle ruokarahaa tonnin kuussa. Tiesin, että kyllä hänellä on varaa, koska eläkekin oli isompi kuin minun palkkani pienipalkkaisessa työssä. Mietin asiaa hetken. Minulla oli isot lukioikäiset lapset, jotka pärjäsi isänsä kanssa meillä kotona. Ajattelin, että kyllä minä tämän palveluksen isälleni haluan tehdä. Hain töistä vuoden vapaata ja se myönnettiin. Hain omaishoidontukea kunnalta ja sekin myönnettiin.
Muutin sinne isoon omakotitaloon. Tietysti kävin monta kertaa viikossa omassa kodissa perhettä tapaamassa, mutta viimeistään illaksi takaisin iskälle ja laittamaan hänet yöpuulle. Se pesti päättyi hiukan ennenaikaisesti, koska tuli keuhkokuume ja muutakin terveyshuolta, joiden takia joutui ensin sairaalaan ja sitten vuodeosastohoitoon. Kuukausien sairastelun jälkeen hän nukkui pois. Minä valitsin niin että kunnioitin iskän toivetta ja se oli meille mahdollista. Ei se kaikilla ole.
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin hoitaa itse ikääntyvää ja muistisairasta äitiäni, mutta asun perheeni kanssa eri paikkakunnalla, joten en ole vielä keksinyt, kuinka tuon toteutan.
Monet muistisairaat henkilöt muuttavat omaisten luo. Voit hakea kunnalta omaishoidontukea. Se on melko pieni, mutta monet haluavat maksaa lisäkorvausta omista rahoistaan. Esim. Asumisesta voidaan sopia vuokraa tai ruokaraha tmv. Joka tapauksessa se on halvempaa muistisairaalle henkilölle itselleen kuin jos joutuisi hoivakotiin, jossa lähes koko eläke viedään hoitomaksuina ja vuokrina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.
Ap ja sisarukset, serkut ym. ovat itsekin mahdollisesti isoäitejä ja mielellään hoitaisivat omia lapsia ja lastenlapsia. Käyvät vielä töissä jne.
Huonokuntoiset vanhukset tarvitsevat hoivaa 24/7 ja silloin ei mitään hoitorinkiä pyöritetä suvun naisten kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako ap muuttoa palvelutaloon vai pääsyä hoivakotiin?
Ensimmäinen helppoa, jälkimmäinen äärimmäisen vaikeata (paitsi maksamalla itse yli 4000 euroa kuukaudessa).Maksaa se palvelutalokin, niissä on jo vuokrakin kallis, ja joka palvelusta jonka ottaa, pitää maksaa erikseen.
Yksityisessä palvelutalossa vessapaperirullan laittaminen telineeseen 15€.
Miehiä ei koskaan vaadita hoitamaan, aina nainen. Mummille voi selittää että hoivakodissa on apua kokoajan ja sukulaiset käyvät katsomassa säännöllisesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.
Jos samalla mitalla mennään, niin hoidetaan sitten mummoa se yksi viikonloppu vuodessa.
Ja jos mennään samalla mitalla, mitä meillä, niin se on max 5 minuuttia, että saadaan otettua kännykällä muutama kuva, mitä voi sitten naapureille ja sukulaisille näyttää, samalla kun valehtelee hoitaneensa koko viikonlopun lapsenlastaan. 5 minuutin valokuvaussession jälkeen tuli useimmiten ilmoitus, että nyt teidän on aika lähteä kotiin, ei jaksanut lapsenlapsen jutut kiinnostaa.
Kotona voi olla vaikka ei kävisi vessassa. Katetri ei ole syy jäädä sairaalaan makaamaan. Katetreja on nuoremmillakin, ja osa hyvinkin iäkkäistä oppii toimimaan sen kanssa, esim. tyhjentämään. Kotona voi olla vaikka pyörätuolissa liikkuvana.
Mutta kotona EI voi olla jos se on vaarallista (touhuileva tai eksyvä muistisairas), jos kodissa ei pääse liikkumaan vaikka muuten pystyisi tai haluaisi, jos vanhus kokee turvattomuutta, jos ei tunnista edes kotiaan.
Kotiin pystytään järjestämään avut vaikka vuodepotilaalle, mutta se ei ole inhimillistä jos se ei ole ihmisen oma toive.
Vierailija kirjoitti:
On helppo olla mummojen ymmärtäjä kun ei ole omaa mummoa hoidettavana. Minäkin kovasti puutuin naapurimummojen huonoon kohteluun ja soitin heidän sukulaisille-kunnes sama asia tuli omalle kohdalle. Omasta äidistä tuli kuin pikkulapsi hän soitti minulle useita kertoja päivässä, itki, pyysi käymään vielä myöhään illalla. Häiritsi naapureita. Muutaman vuoden näin jaksoinkin, mutta loputtomiin ei. Kyllä vanhuksille on tarjolla mukavia asuntoja palvelutaloista, mutta yllätys yllätys: en halua sinne kun siellä on vanhoja ihmisiä. Nyt on helppo ymmärtää että omaiset ei hoida vanhuksiaan vaan asiat laitetaan virkaholhoojille ja hoitajille. Ja miksi siellä vanhainkodissa pitäisi usein käydä: onhan siellä vanhusten seurana koko ajan hoitajia ja muita vanhuksia.
i kukaan voi koko ajan käydä, mutta hoitajilla ei välttämättä ole aikaa järjestää riittävästi virikkeitä tai esim. seurustella asukkaiden kanssa. Tässä mielessä omaiset ovat todella tärkeässä roolissa.
Jos kukaan sukulainen suostuu - se on aika työläs homma.