Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Mun vanhemmat ovat käyneet moikkaamassa ystäviään vanhainkodissa.
Oli helppoa muuttaa senioritaloon, kun tuli luminen talvi.
Omakotitalon myyminen oli iso ongelma ja toivottiin menee kaupaksi ennen seuraavaa talvea.
Veljen kanssa kannettiin kaikki huonekalut ylhäältä ja myytiin niitä alueen fb sivuilla.
Olipahan urakka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeita kysymyksiä, tärkeä keskustelu. Mietin sitä, missä määrin perheen/suvun keskustelukulttuuri ja perheessä vallitseva ja siten peritty/omaksuttu asenne (minä ja muut) vaikuttavat näihin vaikeisiin kysymyksiin ja niiden ratkaisuihin. Esimerkiksi asteikolla itsekkyys-epäitsekkyys. Kun luin ap:n aloituksen, joka oli paitsi rehellinen ja realistinen, myös samalla omiin korviini jotenkin outo. Hyvin nopeasti mieleeni tuli kysymys tuosta itsekkyydestä. Että mummo on selkeästi itsekäs, kun haluaa että omaiset hoitavat hänet ja häntä, ilmeisesti ihan riippumatta omista tilanteistaan. Mutta samalla myös omaiset ovat itsekkäitä, kun haluavat kärrätä kotona pärjäämättömän mummon palvelukotiin. Mietin, että onko itsekäs mummo aikoinaan kasvattanut itsekkäät lapset ja näiden itsekkäät lapsenlapset.
Asia on minulle itselleni omien kuvioideni vuoksi vaikea, siksi mietin asioita ja luen tätä keskustelua. Oma mummo oli aina sitä mieltä, että nuoremmilla (lapset ja lapsenlapset) oli omat menonsa ja asiansa ja niin kuului ollakin ja hän oli vain iloinen, kun hänen luonaan vierailtiin. Ymmärtääkseni hän ei missään kohtaa vastustellut vanhainkotiin joutumista, mitään syyllistämisiä ei ollut. Oma äitini on vannottanut, että miksikään omaishoitajaksi ei pidä ruveta vaan hänet laittaa hoitokotiin heti kun tarvitsee. (Toki helpommin sanottu kuin tehty, nykyään.) Itse taas ajattelen ja koen, että minun nimenomaan kyllä pitää huolehtia äidistäni, kun hän on kerran aikoinaan huolehtinut minusta.
Olenko saanut erilaisen mallin ja kasvatuksen kuin ap? Vai mietinkö nyt asiaa jotenkin väärältä kannalta?
Niillä, jotka ovat kyenneet hoitamaan vanhaa perheenjäsentään kotona, on kyseinen hoidettava selkeästikin ollut korkeasta iästään ja jonkinasteisesta avun tarpeestaan huolimatta suhteellisen hyväkuntoinen. On helppo arvostella ja syytellä muita, jos hoitaminen ei vie omaa työkykyä ja terveyttä. Mitenkäs kun se hoidettava henkilö on päälle 100 kiloinen, liikuntakyvytön ja dementoitunut, jota täytyy hoitaa kuin vastasyntynyttä... Siis vaihtaa vaipat, pestä, pukea, kääntää ja nostella sängyssä, syöttää, lääkitä, pitää seuraa (vaikkei hoidettava kovin tietoinen maailmanmenosta olekaan). Ja tätä samaa vuodesta toiseen, 24/7. Kotona hoitaminen ei vain ole mahdollista!
Meillä sama taistelu eri twistillä. Anoppi ei suostu hoivakotiin, eikä kotiapuun, ainoastaan puolison apu käy. Pesettämiseen, vessattamiseen, pukemiseen, yms. Edes muut perheenjäsenet ei käy, se on puolison homma tällaisissa intiimeissä asioissa auttaa, varsinkin kun hän on miestään passannut vuosikymmenet. Ja eipä siinä muuten mitään, mutta appi on lähes 90-vee.
Sitten vielä se jännä kurisositeetti, että anoppi olisi jo hoivakotikuntoinen, mutta sinne toisaalta pääsee vasta, kun maksimimäärä kotihoitoa eli 4xpäivä ei riitä. Mutta kun edes se kotihoito ei saa tulla, joten ei päästä neuvottelemaan siitä kunnon mukaisesta avusta eli hoivakodista... Se on se itsemääräämisoikeus ja kun ei edes dementiaa ole joka itsemääräämisoikeutta rajaisi. Eli ei muistisairautta, pelkkää itsekkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitähän varten lapsia hankitaan, että vanhuksena ei olisi yksin ja hylättynä. Ymmärrän hyvin, että vanhus tuntee itsensä petetyksi.
Eli niitä lapsia tehdään täysin itsekkäistä syistä. Hällä väliä sillä mitä se lapsi haluaa, minä olen sinut ilmoille pykännyt, minua sinun on totteleman loppuelämän.
Minä en ole elämääni velkaa kenellekään. Minä en valinnut syntyä, minulla ei ollut mitään päätösvaltaa asiassa. Olen toki kiitollinen siitä, että minulla oli hyvät ja huolehtivat vanhemmat, mutta se ei aseta minua mihinkään velkaan heille. He tekivät vain sen, mitä jokaisen vanhemman kuuluukin tehdä; kantoivat vastuun omista valinnoistaan. Tietenkin autan heitä minkä voin, koska he olivat hyvät ja rakastavat vanhemmat, ja minä rakastan heitä. En kuitenkaan aio heittää omaa elämääni roskikseen sen takia, että voisin hoitaa vanhempiani kun he eivät halua hoitokotiin. En minä aio sanoutua irti, ottaa avioeroa, ja hylätä lapsiani vanhempieni takia, eivätkä he sitä koskaan tule minulta edes vaatimaan, koska he rakastavat minua.
Kai vanhemmistaan voi huolehtia, vaikka he olisivat hoitokodissakin. Vai ajatteletko, että case closed, enää ei tartte heitä nähdä.
Eli käydä usein, viedä kävelylle, viedä kaupungille, tuoda omaan kotiin käymään. Jos siis vanhuksen kunto sallii.
Tarkoittaako teille vanhuksenne hoitokotiin laittaneille se tosiaan sitä, että enää ei tarvitse vanhuksesta välittää ollenkaan, hänellä on hoitajat? Kuolinilmoitukseen toki laitetaan, että kiitokset Auringonlaskun hoitokodille Vilhelmin hyvästä hoidosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitähän varten lapsia hankitaan, että vanhuksena ei olisi yksin ja hylättynä. Ymmärrän hyvin, että vanhus tuntee itsensä petetyksi.
Eli niitä lapsia tehdään täysin itsekkäistä syistä. Hällä väliä sillä mitä se lapsi haluaa, minä olen sinut ilmoille pykännyt, minua sinun on totteleman loppuelämän.
Minä en ole elämääni velkaa kenellekään. Minä en valinnut syntyä, minulla ei ollut mitään päätösvaltaa asiassa. Olen toki kiitollinen siitä, että minulla oli hyvät ja huolehtivat vanhemmat, mutta se ei aseta minua mihinkään velkaan heille. He tekivät vain sen, mitä jokaisen vanhemman kuuluukin tehdä; kantoivat vastuun omista valinnoistaan. Tietenkin autan heitä minkä voin, koska he olivat hyvät ja rakastavat vanhemmat, ja minä rakastan heitä. En kuitenkaan aio heittää omaa elämääni roskikseen sen takia, että voisin hoitaa vanhempiani kun he eivät halua hoitokotiin. En minä aio sanoutua irti, ottaa avioeroa, ja hylätä lapsiani vanhempieni takia, eivätkä he sitä koskaan tule minulta edes vaatimaan, koska he rakastavat minua.
Kai vanhemmistaan voi huolehtia, vaikka he olisivat hoitokodissakin. Vai ajatteletko, että case closed, enää ei tartte heitä nähdä.
Eli käydä usein, viedä kävelylle, viedä kaupungille, tuoda omaan kotiin käymään. Jos siis vanhuksen kunto sallii.
Tarkoittaako teille vanhuksenne hoitokotiin laittaneille se tosiaan sitä, että enää ei tarvitse vanhuksesta välittää ollenkaan, hänellä on hoitajat? Kuolinilmoitukseen toki laitetaan, että kiitokset Auringonlaskun hoitokodille Vilhelmin hyvästä hoidosta?
Kukahan auttaisi sitä keski-ikäistä naista, jolta kaikki ovat vaatimassa jotain? Töissä toki käydään pävittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitähän varten lapsia hankitaan, että vanhuksena ei olisi yksin ja hylättynä. Ymmärrän hyvin, että vanhus tuntee itsensä petetyksi.
Eli niitä lapsia tehdään täysin itsekkäistä syistä. Hällä väliä sillä mitä se lapsi haluaa, minä olen sinut ilmoille pykännyt, minua sinun on totteleman loppuelämän.
Minä en ole elämääni velkaa kenellekään. Minä en valinnut syntyä, minulla ei ollut mitään päätösvaltaa asiassa. Olen toki kiitollinen siitä, että minulla oli hyvät ja huolehtivat vanhemmat, mutta se ei aseta minua mihinkään velkaan heille. He tekivät vain sen, mitä jokaisen vanhemman kuuluukin tehdä; kantoivat vastuun omista valinnoistaan. Tietenkin autan heitä minkä voin, koska he olivat hyvät ja rakastavat vanhemmat, ja minä rakastan heitä. En kuitenkaan aio heittää omaa elämääni roskikseen sen takia, että voisin hoitaa vanhempiani kun he eivät halua hoitokotiin. En minä aio sanoutua irti, ottaa avioeroa, ja hylätä lapsiani vanhempieni takia, eivätkä he sitä koskaan tule minulta edes vaatimaan, koska he rakastavat minua.
Kai vanhemmistaan voi huolehtia, vaikka he olisivat hoitokodissakin. Vai ajatteletko, että case closed, enää ei tartte heitä nähdä.
Eli käydä usein, viedä kävelylle, viedä kaupungille, tuoda omaan kotiin käymään. Jos siis vanhuksen kunto sallii.
Tarkoittaako teille vanhuksenne hoitokotiin laittaneille se tosiaan sitä, että enää ei tarvitse vanhuksesta välittää ollenkaan, hänellä on hoitajat? Kuolinilmoitukseen toki laitetaan, että kiitokset Auringonlaskun hoitokodille Vilhelmin hyvästä hoidosta?
Kirjoitin aiemmin noista vanhemmilta ja isovanhemmilta perityistä asenteista... Liittyisikö tuo siihen, että kovasti aiempi kirjoittaja julistaa molemmin puolista rakkautta mutta samaan hengenvetoon (jo aiemmassa hengenvedossa) toteaa, ettei ole vanhemmilleen mitään velkaa.
Tuntuu, että hyvin monessa elämän saranakohdassa esille tulevassa ristiriitatilanteessa on kyse hyvin pitkät juuret omaavista perheen sisäisistä asenteista.
Auttaisiko ihmistä, jos hän miettisi näitä asioita ja tiedostaisi tuon, ainakin siltä osin, miten suhdetta vanhempiin värittää juuri vanhemmilta peritty elämänasenne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär hoitamassa sopii vain, jos äiti pystyy olemaan jalkeilla ja tytär on eläkkeellä tai muuten jatkuvasti saatavilla. Lisäksi tyttärellä ei ole pieniä lapsia, jotka tarvitsevat äitinsä aikaa ja huomiota.
Kokopäivätöissä oleva perheenäiti ei pysty hoitamaan sänkyhoidettavaa vanhempaa. Tyttären kotona täytyy myös olla ylimääräistä tilaa, ts. oma huone ja esteetön koti, vanhukselle.
Aika harvalla noin on.
Tämä on monille vanhuksille vaikea ymmärtää, että tyttären täytyy tosiaan olla eläkkeellä jotta voisi hoitaa vanhempaansa. Ei työikäinen pysty, kun pitää käydä töissä.
Harvan eläkeläisen pää kestää 24/7 höperön vanhuksen vahtimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olen eläkkeellä, en ala äitini hoitajaksi, siivoojaksi, keittäjäksi enkä miksikään muuksikaan piiaksi. En ole hänelle sellaista velkaa. Hän itse meni töihin kun olin 3kk eivätkä lapsenlapsetkaan ole olleet hänellä ikinä päivähoidossa, eläkkeellä kun piti saada harrastaa ja matkustella, ei hän olisi lapsenpiiaksi taipunut. Omat vanhempansa kuolivat jo ennen hänen eläkeikäänsä eikä hänellä muutenkaan ollut aikaa eikä mielenkiintoa omille vanhemmilleen.
Sielä lähtee henki ja rahat alta vuojessa,ei sinne tajuisaan oleva halua lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon ettei äitini ikinä joudu mihinkään hoitokotiin. Suurin osa hoitokodeista on kansainvälisten suuryhtiöiden omistuksessa. Ainoa tehtävä tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Palvelut minimissä ja inhimillinen kohtelu tuntematonta. Sinne valuu monien perinnöt ja säästöt. Hoitakaa vanhukset kotona jos vain pystytte ja kannustakaa liikkumaan. Oma äitini oli jo kovaa vauhtia menossa hoivakotiin vaikka on kävelevä ihminen. Sain puhuttua järkeä ja on kotonaan apujen turvin. Hoitokoti on sitten ihan viimeinen vaihtoehto. Harkitkaa tarkkaan!!! Mieluummin perinnöt lapsille kuin ahneille suuryhtiöille.
Höpöhöpö.
Anoppi on kunnan järjestämällä paikalla juuri yksityisessä hoivakodissa ja kyllä ne maksut ovat ihan samat kuin kokonaan kunnallisessa laitoksessa.
Vain tulot vaikuttaa maksuihin, ei omaisuus.
Perintösi on ihan tallessa.
Sinne hoivakotiin ei mennä, vaan pääsee sitten, kun kotihoito ei enää riitä.
Toki yksityisiä omakustanteisia paikkojakin on, joten se on oma valinta.
T.hoitsu sekä omainen
Oman asunnon kulut otetaan huomioon vain puoli vuotta eli omaiset sitten maksavat sen jälkeen sähkölämmityksen jne.
Aika moni vanhus on ryhtynyt kapinoimaan hoivakotiin panoa vastaan. Siellä kun varastetaan vanhukselta omaisuutta. Juuri keskustelin erään Attendon hoivakodissa asuvan kanssa, joka kertoi joutuvansa syömään puuron ilman maitoa. Hän oli ottanut pienen lasin maitoa kaataakseen sen puurolautaselle. Hoitaja oli ottanut lasin ja kaatanut maidon viemäriin. Minä en tiedä ketään, joka söisi puuronsa ilman maitoa, lusikoiden keitettyä puuroa sellaisenaan. Onko tässä jotain kulttuurieroja täällä meillä Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika moni vanhus on ryhtynyt kapinoimaan hoivakotiin panoa vastaan. Siellä kun varastetaan vanhukselta omaisuutta. Juuri keskustelin erään Attendon hoivakodissa asuvan kanssa, joka kertoi joutuvansa syömään puuron ilman maitoa. Hän oli ottanut pienen lasin maitoa kaataakseen sen puurolautaselle. Hoitaja oli ottanut lasin ja kaatanut maidon viemäriin. Minä en tiedä ketään, joka söisi puuronsa ilman maitoa, lusikoiden keitettyä puuroa sellaisenaan. Onko tässä jotain kulttuurieroja täällä meillä Suomessa.
Minä syön puuron ilman maitoa, koska terveys ei kestä maitoa ja olen työssäkäyvä.
Kysymys on henkilöstä joka on normaali suhteessa maitoon. Ei maito-allergiaa eikä laktoosi-intoleranssia.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni vanhus on ryhtynyt kapinoimaan hoivakotiin panoa vastaan. Siellä kun varastetaan vanhukselta omaisuutta. Juuri keskustelin erään Attendon hoivakodissa asuvan kanssa, joka kertoi joutuvansa syömään puuron ilman maitoa. Hän oli ottanut pienen lasin maitoa kaataakseen sen puurolautaselle. Hoitaja oli ottanut lasin ja kaatanut maidon viemäriin. Minä en tiedä ketään, joka söisi puuronsa ilman maitoa, lusikoiden keitettyä puuroa sellaisenaan. Onko tässä jotain kulttuurieroja täällä meillä Suomessa.
Mä en voi sietää maitoa puurossa. Mutta siis tästä sun jutusta ei nyt käy yhtään ilmi, että mitä siinä on oikeesti tapahtunut, siis miksi maitolasi otettu pois ja miksei jatkossa ole enää annettu maitoa? Ihme "heitto" koko juttu kun ei mitään taustoja kerrota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon ettei äitini ikinä joudu mihinkään hoitokotiin. Suurin osa hoitokodeista on kansainvälisten suuryhtiöiden omistuksessa. Ainoa tehtävä tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Palvelut minimissä ja inhimillinen kohtelu tuntematonta. Sinne valuu monien perinnöt ja säästöt. Hoitakaa vanhukset kotona jos vain pystytte ja kannustakaa liikkumaan. Oma äitini oli jo kovaa vauhtia menossa hoivakotiin vaikka on kävelevä ihminen. Sain puhuttua järkeä ja on kotonaan apujen turvin. Hoitokoti on sitten ihan viimeinen vaihtoehto. Harkitkaa tarkkaan!!! Mieluummin perinnöt lapsille kuin ahneille suuryhtiöille.
Höpöhöpö.
Anoppi on kunnan järjestämällä paikalla juuri yksityisessä hoivakodissa ja kyllä ne maksut ovat ihan samat kuin kokonaan kunnallisessa laitoksessa.
Vain tulot vaikuttaa maksuihin, ei omaisuus.
Perintösi on ihan tallessa.
Sinne hoivakotiin ei mennä, vaan pääsee sitten, kun kotihoito ei enää riitä.
Toki yksityisiä omakustanteisia paikkojakin on, joten se on oma valinta.
T.hoitsu sekä omainenOman asunnon kulut otetaan huomioon vain puoli vuotta eli omaiset sitten maksavat sen jälkeen sähkölämmityksen jne.
Omistusasunnon kulut otetaan huomioon vain puoli vuotta ja sen jälkeen eläke menee hoitokodille.
Ai normaali suhteessa maitoon? Siis suomalaiseen tapaan juo maitoa?
Voi kysyä siltä hoitajalta, miksi kaatoi maidon pois! Ehkä hoitaja luuli vanhuksen olevan maito-ongelmainen?
Ulkolainen hoitaja ei välttämättä ymmärrä tätä suomalaisten maidon kittausta. Tai suomalainenkin hoitaja voi olla itse esim. laktoosi-intoraatikko.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeita kysymyksiä, tärkeä keskustelu. Mietin sitä, missä määrin perheen/suvun keskustelukulttuuri ja perheessä vallitseva ja siten peritty/omaksuttu asenne (minä ja muut) vaikuttavat näihin vaikeisiin kysymyksiin ja niiden ratkaisuihin. Esimerkiksi asteikolla itsekkyys-epäitsekkyys. Kun luin ap:n aloituksen, joka oli paitsi rehellinen ja realistinen, myös samalla omiin korviini jotenkin outo. Hyvin nopeasti mieleeni tuli kysymys tuosta itsekkyydestä. Että mummo on selkeästi itsekäs, kun haluaa että omaiset hoitavat hänet ja häntä, ilmeisesti ihan riippumatta omista tilanteistaan. Mutta samalla myös omaiset ovat itsekkäitä, kun haluavat kärrätä kotona pärjäämättömän mummon palvelukotiin. Mietin, että onko itsekäs mummo aikoinaan kasvattanut itsekkäät lapset ja näiden itsekkäät lapsenlapset.
Asia on minulle itselleni omien kuvioideni vuoksi vaikea, siksi mietin asioita ja luen tätä keskustelua. Oma mummo oli aina sitä mieltä, että nuoremmilla (lapset ja lapsenlapset) oli omat menonsa ja asiansa ja niin kuului ollakin ja hän oli vain iloinen, kun hänen luonaan vierailtiin. Ymmärtääkseni hän ei missään kohtaa vastustellut vanhainkotiin joutumista, mitään syyllistämisiä ei ollut. Oma äitini on vannottanut, että miksikään omaishoitajaksi ei pidä ruveta vaan hänet laittaa hoitokotiin heti kun tarvitsee. (Toki helpommin sanottu kuin tehty, nykyään.) Itse taas ajattelen ja koen, että minun nimenomaan kyllä pitää huolehtia äidistäni, kun hän on kerran aikoinaan huolehtinut minusta.
Olenko saanut erilaisen mallin ja kasvatuksen kuin ap? Vai mietinkö nyt asiaa jotenkin väärältä kannalta?
Haluat vain nähdä itsesi hienona ja epäitsekkäänä ihmisenä ja sukusi parempana.
Se, että sinä tahdot hoitaa äitisi, ei tarkoita, että joku toinen olisi itsekäs jos oma elämäntilanne ei salli samaa -tai jos välit äitiin eivät ole niin läheiset.
Muutenkin, jos äitisi nimenomaan on ilmaissut, että ei tahdo sinun hoitavan, kuulostaa lähinnä siltä että vain omien emotionaalisten tarpeidesi tähden tahtoisit hoitaa. Haluat nähdä itsesi ihanana, rakastavana uhrautuvana tyttärenä ja sama se, mitä äitisi haluaa. Hän saa luvan suostua kiitolliseksi vastanäyttelijäksi...
Ihan kuin minun äitini, joka superäitilarpissaan lähetti kerran sähköpostia osastolle, missä olin hoidossa. Että Ritvan perhe kyllä auttaa ja tukee kaikessa, ottakaa vaan yhteyttä. Selitti sitten minulle, että "tiesin kyllä, että suutut siitä, mutta minun vaan täytyi tehdä niin". Eli tiesi hyvin, mitä minä haluan, mutta oma larppi oli tärkeämpää. Samoin sinne sairaalaan ängettiin minua tapaamaan, vaikka olin sanonut että ei tarvitse, ja olin siellä vaan viikon. Mutta täytyyhän sitä sairasta aikuista lasta käydä hyysäämässä, vaikka se tahtoisin olla rauhassa!
Eli mitä jos ihan menisit sen mukaan, mitä äitisi on sanonut tahtovansa?
Alue: Aihe vapaa
Siinä tilanteessa voi apteekille antaa valtuutuksen toimittaa lääkkeet suoraan kotihoitoon, joka käy antamassa ne ja valvoo paikan päällä, että vanhus todella ottaa ne, tarpeen mukaan vaikka neljä kertaa vuorokaudessa.